Kun suomalainen maanviljelijä ostaa rehuja, niin hän olettaa saavansa puhdasta rehua, jonka välityksellä ei tartu taudit lopputuotteeseen. On siis ihan selvä asia, että tätä salmonellaepidemiaa ei voi laittaa maanviljelijöiden piikkiin.
Ei ole ravintolan asiakkaan vika, jos saa ravintolan ruoasta ruokamyrkytyksen! Tämä vain esimerkkinä hieman samankaltaisesta tilanteesta maatalouden ulkopuolelta.
Tietysti valvontaa pitää tehostaa, että ulkomaisista rehun raaka-aineista ei löydy tarttuvia tauteja! Se lienee viranomaisten vastuulla?
Ei ole ravintolan asiakkaan vika, jos saa ravintolan ruoasta ruokamyrkytyksen! Tämä vain esimerkkinä hieman samankaltaisesta tilanteesta maatalouden ulkopuolelta.
Tietysti valvontaa pitää tehostaa, että ulkomaisista rehun raaka-aineista ei löydy tarttuvia tauteja! Se lienee viranomaisten vastuulla?
Vastaukset 1
Vanhimmat
SIIPIKARJAN KASVATTAJA/MUNIEN TUOTTAJA EI OLE VASTUUSSA REHUNVALMISTAJAN VIRHEESTÄ. OLKOON RAAKA-AINEET PERÄISIN MISTÄ TAHANSA MAASTA, VALMISTAJA VALVOO NIIDEN LAATUA JA VARMISTAA MOITTEETTOMUUDEN ENNEN KÄYTTÖÖNOTTOA. KYSE EI OLE POLITIIKKASTA, TOIMINTA KUULUU OMAVALVONNAN PIIRIIN TA SITTEN OMAVALVONTA ON PETTÄNYT.
"Laadunvarmistussuunnitelma
– Valmistajan tulee laatia ja ottaa käyttöön kirjallinen laadunvarmistussuunnitelma, jossa
huomioidaan raaka-aineet, valmiit rehut, puolivalmisteet, tuotantolaitteet sekä muu tuotantoympäristö
sekä kuljetukset soveltuvilta osin.
– Laadunvarmistussuunnitelman tulee perustua vaarojen arviointiin ja siinä tulee huomioida
erityisesti kriittiset hallintapisteet. Laadunvarmistussuunnitelman avulla tulee varmistaa,
että
• lopputuotteet täyttävät valmistajan niille asettamat spesifikaatiot sekä lainsäädännön
vaatimukset
• lisäaineiden määrät ovat oikeat ja ne ovat jakautuneet rehussa tasaisesti
• homogeenisyystestauksia tehdään riittävän usein ja valmistusprosessin sellaisissa
vaiheissa, joissa se on tarkoituksenmukaisinta
• sellaisten aineiden ja tuotteiden pitoisuudet, joille on lainsäädännössä asetettu rajoituksia,
ovat rehuissa niin pieniä kuin kohtuudella on mahdollista saavuttaa (ns.
ALARA-periaate)
• tiedot rehun koostumuksesta, mikrobiologisesta laadusta ja rehun sisältämistä haitallisista
aineista tulevat dokumentoiduiksi.
– Laadunvarmistussuunnitelmassa tulee määritellä
• TARKASTUS- JA NÄYTTEENOTTOMENETELMÄT sekä raaka-aineiden, valmistusprosessin
näytteiden ja ympäristönäytteiden ottotiheys
• käytetyt analyysimenetelmät ja kuinka usein (mistä näytteistä) eri analyysejä tehdään
• määritellä toiminta poikkeavassa tilanteessa, jos vaatimukset eivät täyty
• määritellä rehun tuotannon ja rehun turvallisuuden valvontaan osallistuvien
henkilöiden vastuut.
– Laadunvarmistussuunnitelman tulee
• olla tehokkaasti käytäntöön pantu
• kirjata tiedot oleellisista valvontatuloksista, säilyttää näytteet tarvittavilta osin sekä
säilyttää kirjanpito raaka-aineiden ja valmiin tuotteen jäljitettävyyden vuoksi
• sisältää tiedot niistä oleellisista tarkastusten tuloksista, jotka tulee kirjata ja joita tulee
säilyttää jäljitettävyyden varmistamiseksi. Laadunvarmistussuunnitelmassa tulee
kuvata myös vastanäytteet, jotka tulee säilyttää.
• kirjata ja säilyttää valmistuserien historia
• tunnistaa vastuualueet valitusten varalta"