Viini Raamatussa

Vain temppelin kaikkein pyhimpään meneviltä papeilta oli alkoholi kielletty, mutta temppelin esipihoissa sai nauttia alkoholia. Samoin nasiirilupauksen tehneiltä, kuten Johannes, oli alkoholi täysin kielletty.

5. Moos. 14:26    
ja osta sillä rahalla kaikkea, mitä haluat, joko raavaita tai lampaita, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee, ja syö siellä Herran, sinun Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi.

juomisista kirjoitti:

Vain temppelin kaikkein pyhimpään meneviltä papeilta oli alkoholi kielletty, mutta temppelin esipihoissa sai nauttia alkoholia. Samoin nasiirilupauksen tehneiltä, kuten Johannes, oli alkoholi täysin kielletty.

5. Moos. 14:26    
ja osta sillä rahalla kaikkea, mitä haluat, joko raavaita tai lampaita, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee, ja syö siellä Herran, sinun Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi.

Lue lisää

eikä juomista,vaan rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.>> Room.14:17

>>Sillä monet,joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon,vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;heidän loppunsa on kadotus,vatsa on heidän jumalansa,heidän kunnianaan on heidän häpeänsä,ja maallisiin on heidän mielensä.>>>> Fil.3:18,19

>>Älkää hankkiko sitä ruokaa,joka katoaa,vaan sitä ruokaa,joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava;sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut.>>>>Joh.6:27

>>Jeesus sanoi heille:Minä olen elämän leipä;joka tulee minun tyköni,se ei koskaan isoa,ja joka uskoo minuun,se ei koskaan janoa.>>>> Joh.6:35

Sinun Sanasi tulivat, ja minä söin ne.

Ja minulle sanottiin: Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista.

juomisista kirjoitti:

Vain temppelin kaikkein pyhimpään meneviltä papeilta oli alkoholi kielletty, mutta temppelin esipihoissa sai nauttia alkoholia. Samoin nasiirilupauksen tehneiltä, kuten Johannes, oli alkoholi täysin kielletty.

5. Moos. 14:26    
ja osta sillä rahalla kaikkea, mitä haluat, joko raavaita tai lampaita, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee, ja syö siellä Herran, sinun Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi.

Lue lisää

ei liha mitään hyödytä. Ei ihminen elä pelkästään viinistä ja leivästä, vaan jokaisesta sanasta, JOKA JUMALAN SUUSTA LÄHTEE.

Sillä mitä se ihmistä hyödyttää, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta sitten menisi kadotukseen.

Sillä niinkuin ruumis ilman HENKEÄ ON KUOLLUT, on USKO ILMAN TEKOJA KUOLLUT.

Mitäs hyötyä siitä on, jos sanoo itsellään olevan uskon, (tuon teeskentelyuskon) mutta ei ole TEKOJA? Usko, jolla ei ole tekoja, on torso. Riivaajatkin uskovat, ja vapisevat, koska on "uskoa" ja USKOA. Kenellä korva on, kuulkoon, ja kenellä ei, ei-kuulkoon:)

auttaa mäessä, ei mäen alla.

Yleensä ottaen, juomareille meillä kaikilla riittää kommentteja, ja tuomitsemista. Silti jokainen voi tietyissä olosuhteissa löytää tiensä alas. Kun ihminen selviää ja pääsee kuiville, usein ympäristö, yllätys yllätys, ei olekaan enää hyväksyvä. Ihmisillä on taipumus pomottaa ja kokea suuremmuutta vähäisempien rinnalla. Siksi esim. selviytymistarinoissa ympäristö kokee muuttuneen ihmisen uhkana, ja esimerkiksi >>olevinaan olevana>> ja parempana, vaikka kysymys ei siitä olisikaan.

Joskus laitapuolelta selvinnyt pääsee lähemmäs Jumalaa kuin konsanaan he, joilla ei ole esimerkiksi alkosta tai huumeista kokemusta. Siksi maailma tuomitsee helposti selviytynet, ja heidän elämänsä selviytymistarinat ärsyttävät >>tavallisiksi, hyviksi ihmisiksi>> itseään kutsuvia. Joskus nuo henkilöt sortuvat uudelleen koska yhteiskunta ei usko heihin sittenkään, vaikka he ovat kuivilla. Toivon tukea heille, joita maailma on potkinut liikaa päähän. Sanotaan vaikka vankilakundeista tai huumeitten käyttäjistä mitä tahansa; heilläkin on oikeus selviytyä. Hekin ovat Jumalalle tärkeitä, IHMISIÄ.

Pikakirjoittaja kirjoitti:

auttaa mäessä, ei mäen alla.

Yleensä ottaen, juomareille meillä kaikilla riittää kommentteja, ja tuomitsemista. Silti jokainen voi tietyissä olosuhteissa löytää tiensä alas. Kun ihminen selviää ja pääsee kuiville, usein ympäristö, yllätys yllätys, ei olekaan enää hyväksyvä. Ihmisillä on taipumus pomottaa ja kokea suuremmuutta vähäisempien rinnalla. Siksi esim. selviytymistarinoissa ympäristö kokee muuttuneen ihmisen uhkana, ja esimerkiksi >>olevinaan olevana>> ja parempana, vaikka kysymys ei siitä olisikaan.

Joskus laitapuolelta selvinnyt pääsee lähemmäs Jumalaa kuin konsanaan he, joilla ei ole esimerkiksi alkosta tai huumeista kokemusta. Siksi maailma tuomitsee helposti selviytynet, ja heidän elämänsä selviytymistarinat ärsyttävät >>tavallisiksi, hyviksi ihmisiksi>> itseään kutsuvia. Joskus nuo henkilöt sortuvat uudelleen koska yhteiskunta ei usko heihin sittenkään, vaikka he ovat kuivilla. Toivon tukea heille, joita maailma on potkinut liikaa päähän. Sanotaan vaikka vankilakundeista tai huumeitten käyttäjistä mitä tahansa; heilläkin on oikeus selviytyä. Hekin ovat Jumalalle tärkeitä, IHMISIÄ.

Lue lisää

Viime yönä juuri juttelin erään ystäväni kanssa aiheesta. Kovin murheissaan ja vihainen hän oli ihmisille siitä, kun ei juuri kukaan voi uskoa ja luottaa häneenkään, että hän todella on muuttunut. Entisiin narkkareihin ja juoppoihin varsinkin lähipiirin näyttäisi olevan todella vaikea luottaa ja uskoa että hän todella on muuttunut. Tuntuu kuin joka päivä odotettaisiin että tänäänkö kaikki entinen kurjuut palaa maanpäälle takaisin. Siinä on aika vaikeaa iloita jokaisesta päivästä.

Ihmisen muuttumiseen uskominen voi olla todella vaikeaa. Enkä sitä oikeastaan ihmettele.

Punnitsin kirjoitti:

Viime yönä juuri juttelin erään ystäväni kanssa aiheesta. Kovin murheissaan ja vihainen hän oli ihmisille siitä, kun ei juuri kukaan voi uskoa ja luottaa häneenkään, että hän todella on muuttunut. Entisiin narkkareihin ja juoppoihin varsinkin lähipiirin näyttäisi olevan todella vaikea luottaa ja uskoa että hän todella on muuttunut. Tuntuu kuin joka päivä odotettaisiin että tänäänkö kaikki entinen kurjuut palaa maanpäälle takaisin. Siinä on aika vaikeaa iloita jokaisesta päivästä.

Ihmisen muuttumiseen uskominen voi olla todella vaikeaa. Enkä sitä oikeastaan ihmettele.

Lue lisää

ovat yleensä itse sellaisia, joitten elämä ei kestä päivän valoa.

Säälin sellaisia uskovia, jotka esim. mainostavat uskoaan tyyliin >>onneksi minä en ole koskaan sortunut ryyppäämään >> tmv.

Noille teksisi hyvää SAADA ARMO JOUTUA ALAS, JOSSA HE NÄKISIVÄT SYNTINSÄ.

Kerran eräs entinen alkoholistimies todisti toiselle juuri tuosta. Toinen mies kerskui: Minä ONNEKSI olen saanut olla aina niin hyvä, etten ole edes ryypännyt. Johon tuo erittäin syvässä uskossa oleva, todella Henkeä säteilevä ENTINEN laitapuolen kulkija totesi tuon asian.

Näin itse, kuinka tuo itseään kehuva HYVÄ eikä koskaan syntinen OMASTA MIELESTÄÄN ihminen oli kahleissa, ja SOKEA synnilleen. Jos on kokenut esim. huumeitten orjuuden tai alkoholin, tietää, että ON ARMOA JOKA PÄIVÄ, ja osaa myös elää siinä tiedossa, että JUMALA KANTAA, ei itse mitään voi. Vain tälle pohjalle rakennettu usko kestää ja tuottaa hedelmää kärsivällisyydessä. Eikä sitäpaitsi kaikilla alkoholisteilla ja huumeihmisillä ole sen kummempia syntejä, monasti heillä, jotka ulospäin antavat siloitetun kuvan, on enemmän ja pahempia, he vain osaavat peitellä ne, kätkevät rakkauden kaapuun.

Yleisen ASENTEEN pitäisikin muuttua, mutta turha toivo. Esimerkiksi jouduttuaan vankilaan ihminen leimautuu loppuiäkseen. Hänen kontolleen voidaan jopa laittaa toisten tekemiä rikoksia. Kaikki ihmiset eivät edes ole itse rikoksiaan tehneet, vaan ovat jopa syyttöminä vankiloissa. Ihmiset elävät rikollisten siivellä parempina, he luulevat, että heidän syntinsä pyyhitään pois, jos toinen on huonommassa jamassa.

Sama näkyy monesti seurakuntiin uskovien elämässä. He kulkevat muka kauniissa kuoressa ja teskennellyn, näennäisen uskontonsa ja seurakuntayhteytensä mukana, ja haukkuvat heitä, joita ei nuo pippalot kiinnosta. Aidompaa uskoa on kuitenkin usko Jumalaan, eikä seurakuntaan. Hengen ravinto ei löydykään seurakunnista, vaan JUMALAYHTEYDESTÄ.

Pikakirjoittaja kirjoitti:

ovat yleensä itse sellaisia, joitten elämä ei kestä päivän valoa.

Säälin sellaisia uskovia, jotka esim. mainostavat uskoaan tyyliin >>onneksi minä en ole koskaan sortunut ryyppäämään >> tmv.

Noille teksisi hyvää SAADA ARMO JOUTUA ALAS, JOSSA HE NÄKISIVÄT SYNTINSÄ.

Kerran eräs entinen alkoholistimies todisti toiselle juuri tuosta. Toinen mies kerskui: Minä ONNEKSI olen saanut olla aina niin hyvä, etten ole edes ryypännyt. Johon tuo erittäin syvässä uskossa oleva, todella Henkeä säteilevä ENTINEN laitapuolen kulkija totesi tuon asian.

Näin itse, kuinka tuo itseään kehuva HYVÄ eikä koskaan syntinen OMASTA MIELESTÄÄN ihminen oli kahleissa, ja SOKEA synnilleen. Jos on kokenut esim. huumeitten orjuuden tai alkoholin, tietää, että ON ARMOA JOKA PÄIVÄ, ja osaa myös elää siinä tiedossa, että JUMALA KANTAA, ei itse mitään voi. Vain tälle pohjalle rakennettu usko kestää ja tuottaa hedelmää kärsivällisyydessä. Eikä sitäpaitsi kaikilla alkoholisteilla ja huumeihmisillä ole sen kummempia syntejä, monasti heillä, jotka ulospäin antavat siloitetun kuvan, on enemmän ja pahempia, he vain osaavat peitellä ne, kätkevät rakkauden kaapuun.

Yleisen ASENTEEN pitäisikin muuttua, mutta turha toivo. Esimerkiksi jouduttuaan vankilaan ihminen leimautuu loppuiäkseen. Hänen kontolleen voidaan jopa laittaa toisten tekemiä rikoksia. Kaikki ihmiset eivät edes ole itse rikoksiaan tehneet, vaan ovat jopa syyttöminä vankiloissa. Ihmiset elävät rikollisten siivellä parempina, he luulevat, että heidän syntinsä pyyhitään pois, jos toinen on huonommassa jamassa.

Sama näkyy monesti seurakuntiin uskovien elämässä. He kulkevat muka kauniissa kuoressa ja teskennellyn, näennäisen uskontonsa ja seurakuntayhteytensä mukana, ja haukkuvat heitä, joita ei nuo pippalot kiinnosta. Aidompaa uskoa on kuitenkin usko Jumalaan, eikä seurakuntaan. Hengen ravinto ei löydykään seurakunnista, vaan JUMALAYHTEYDESTÄ.

Lue lisää

Komppaan täysillä Pikakirjoittajaa!