Vasabladetin Myntin hätähuuto

Itsesuojeluvaiston ilmaisu?

Onko tasavallan presidentti oikeassa siinä, että suomalaiset harjoittavat omaa vähemmistökulttuuria voidaan muukalaisviha ehkä tulkita tiedustamattomaksi ja tarpeettomaksi itsesuojeluvaistoksi.

Tuore gallup-kysely osoittaa, että kahden viimeisen vuoden aikana Suomesta on tullut enemmän muukalaisvastainen. Tällä tavalla vahvistaa tutkimus vaistonvaraisen tunteen monella.
Helsingin Sanomien tilaaman tutkimuksen mukaan ovat erityisesti maalla asuvat kansalaiset varautuneita lisääntyneeseen maahanmuuttoon. Myöskin työläisten keskuudessa maahanmuuton vastustus on suurempaa kuin maahanmuuton kannatus, erityisesti miesten joukossa. Positiivisimpia ovat nuoret alle 25-vuotiaat, opiskelijat, korkeammat virkamiehet ja pääkaupunkiseudun asukkaat jotka useammin kuin muut tulevat ulkolaisten kanssa tekemisiin. Syyskuussa 2007 oli 55 prosenttia kysytyistä positiivisia lisääntyneeseen maahanmuuttoon, maaliskuussa 2009 oli määrä pudonnut 45 prosenttiin. Siis selvästi huonontuneet asenteet.

Syyt?
Ja, samassa yhteydessä kun HS tiistaina julkaisi tuloksen tutkimuksestaan haastateltiin 44-vuotiasta Nokiainsinööriä Albert Olamba-N`Djeka Kongosta. Hän asuu nykyään Oulussa mutta varoo tarkoin menemästä määrättyihin tanssipaikkoihin ja baareihin.
Voin saada selkääni, hän sanoo.
N´Djeka näkee kolme syytä miksi Suomesta on tullut kylmempi maa: Perussuomalaisten vaalivoitto, lisääntyneet määrät turvapaikan hakijoita sekä matalasuhdanne ja sitä seuraavan työttömyyden.
Juhani Pehkonen joka vastaa tutkimuksesta uskoo, että voimakas julkinen keskustelu maahanmuutosta voi olla edesauttanut tiukentuneisiin asenteisiin.
Mutta onko suurempaa suvaitsevaisuutta ylipäänsä ollutkaan maassamme? Voiko parempi tulos kahden vuoden takaiseen kyselyyn johtua ainoastaan sanojen helinästä, ilman suurempaa yhteyttä todellisuuden kanssa salarasistisessa maassa?
Ja, kysymys onkin että oliko tasavallan presidentillä Tarja Halosella jonkinlainen todellisuuden tunne kun hän kolmen presidentin tv-keskustelussa tiistai-iltana vihjaisi, että suomalaiset suuren Venäjän ja rikkaan Ruotsin puristuksessa aina tunteneet itsensä pieniksi.
Halosen mukaan syntyperäiset suomalaiset viljelevät jonkinlaista vähemmistökuulttuurisielua vaikka he ovat yli 90 prosenttia maan väestöstä.
Jos hän on oikeassa voidaan maahanmuuton vastaisuus nähdä itsesäilymisvaiston ilmaisuna joka kasvaa kun ulkopuolinen paine kasvaa tai kansallisia ääniä kuuluu lisääntyvän maahanmuuton puolesta.
Että Olavi Mäenpää Suomen kansan sinivalkoisista tuomittiin viime viikolla sakkoihin niistä väittämistä joita hän toi julki vaalipaneelissa joku vuosi sitten on tuskin mikään ainutlaatuinen tapahtuma. Me tulemme vastaisuudessa näkemään useampia syytteitä kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan.
Tämän päivän poliittisessa keskustelussa voidaan huomata selviä yrityksiä tehdä muukalaisvihamielisyys enemmän oikeutetuksi ja päivänvaloa kestäväksi. Negatiivisia asenteita ulkomaisia kohtaan seuraa usein selvitys missä puhuja perää oikeuttaan keskustella maahanmuutosta kriittisin termein ilman, että sen vuoksi leimattaisiin rasistiksi.
Rinnakkain tämän kanssa on olemassa pyrkimyksiä syyllistää myöskin suomenruotsalaiset. Keskustelu karjalaisista alkoi kun Perussuomalaisten Pentti Oinonen teki rinnakkaita viittauksia tämän päivän pakolaispolitiikkaan ja suomenruotsalaisten varautuneeseen suhtautumiseen karjalaisiin jotka piti siirtää ruotsalaisalueille.
Sen vuoksi oli erityisen vapauttavaa lukea debattiartikkeli Huvudstadbladetissa (15.3) missä Karjalaisten liiton puheenjohtaja Markku Laukkanen totesi, että ketään ei tarvitse syyllistää karjalaisten tilanteesta. Laukkasen teksti henkii suurta ymmärtämystä Paasikiven niinsanottuun kielipykälään, joka vapautti ruotsinkieliset rannikkokunnat Uudellamaalla ja Lounais-Suomessa luovuttamasta maata.
Laukkasen mukaan sopeutuminen lopulta ei ollut mikään kielikysymys. Monet karjalaiset muuttivat ruotsalaisalueille vapaaehtoisten maahankintojen kautta ja vielä tänä päivänäkin elää ja viihtyy monta siirrettyä karjalaista ruotsinkielisillä alueilla Eteläpohjanmaalla.
Halu kielensä puolesta taistelemisesta samaistetaan usein muukalaisvihaksi vaikka niillä ei tarvitse olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Päinvastoin pitäisi suvaitsevaisuus ja joukkoon kuuluminen mennä käsi kädessä halulla puolustaa omaa kieltään, tarkemmin sanottuna, että kulttuuri ja kieli eivät säily ilman jatkuvaa virtaa uusia yksilöitä joita otetaan ryhmään mukaan.
Karjalaisten evakon aikana on todellisuudessa tainnut olla kamppailua sieluista. Yksi ja toinen taisi harmissaan, että karjalaiset muuttivat ruotsalaisalueille koska se tiesi muuttoa joka meni suomenkielisten seutujen ohi.
Se, että karjalaisilla oli joukko omaa mukanaan tuomaa kulttuuriaan tulivat he antamaan rikastuttavan lisän seudulle minne he asettuivat.
Se keskustelu jota käydään maahanmuutosta on välttämätön ja tärkeä koska ainoastaan keskustelulla ja mielipidemuokkauksella uhka voidaan kääntää mahdollisuudeksi. Sitäpaitsi muukalaisvihamielisyys Suomessa antaa suomenruotsalaisille kultaisen tilaisuuden tehdä itsensä kuulluksi aivan toisella tavalla kuin tähän asti, niin suvaitsevaisuudessa kuin edelläkävijänä lisääntyvän maahanmuuton puolesta.
(Ruotsalais)suomi tarvitsee vahvistusta ulkoapäin. Lisääntyvä maahanmuutto on tärkeä pelastuslauta, jota ei pidä sahata poikki.