Koivisto puhuttaa..

Entinen presidentti Mauno Koivisto on esiintynyt telkkarissa tiuhaan viimeaikoina. Aluksi hän oli Halosen järjestämässä presidenttifoorumissa Linnassa ja nyt perään lauantaina Ylen aamussa. Päällisin puolin äijä näytti ihan hyväkuntoiselta ja ehkäpä paremmalta kuin koskaan aikaisemmin. Joillekin vanheneminen näyttää siis tuovan karismaakin.

Aikaa hänen kausistaan on kulunut jo kahden presidentin verran. Toivottavasti ajan tuoma karisma ei kuitenkaan peitä niitä virheitä ja kyseenalaisia tekoja virkakausiensa aikana. Tämä on aihe, josta soisin jonkun tekevän ihan tutkimuksenkin, jottei kaikki rahat mene ylikankaiden & kumpp. huuhaa tutkimuksien tukemiseen. Toki Juhani Suomi on kunnostautunut tässäkin asiassa, mutta päitä ei kuitenkaan ole vielää vadille tippunut..
Toisaalta unohduksesta ei liene pelkoa, siitä piti huolen niinkin yllättävä taho kuin Sofi Oksanen. Hän toi Viron uudelleen itsenäistymisajankohtaan liittyvän kipeän asian taas tietoisuuteen. Tuolloinhan Koivisto suhtautui kyynisen nihkeästi Viron itsenäisyystoiveille.

Joka tapauksessa Koivisto oli siis Ylen ykkösaamussa, joka on nähtävillä netissäkin vielä. Ohjelma on katsomisen arvoinen. Itseäni pisti silmään eräs näkökulma, joka ohjelman aikana tuli esille. Keskustelussa nimittäin sivuttiin ihan pikkuisen Georgian kriisiä, jota siis Koivisto kommentoi. Tässä kommentissaan Koivisto tarkasteli asiaa vain Venäjän näkökulmasta. Häntä näytti huolettavan vain että mitähän se Venäjä tuosta oikein ajatteli, ja presidentti jopa spekuloi sillä, että mitkä olivat ne lopulliset syyt tuon konfliktin laajenemiseksi avoimeksi sodaksi. Koivisto arveli Venäjän ajattelevan asiaa rekursiivisesta näkökulmasta, eli että lähtisivätkö myös muut pienet Venäjän naapurit Naton kelkkaan, jos siihen mahdollisuuden saisivat.
Minusta tuo suhtautuminen kertoo Koivistosta ja hänen henkilökohtaisesta rähmälläänolon määrästä hyvinkin paljon. Voisi jopa sanoa, että matelulla ei rajaa.

Entäs ne muut näkökulmat? Luulisi nyt Koiviston tietävän mitä on elely sairaan ja aggressiivisen militantin naapurissa. Eikö siis ylimmän valtionjohdon tulisi nähdä myös näissä asioissa vähän nokkaansa pidemmälle. Voiko tapauksessa kuin tapauksessa ajatella vain omaa parastaan muista piittaamatta lyhyellä aikavälillä? Tämä Koiviston asenne sopii erittäin hyvin hänen Viro-lausuntoihinsa. Olisi nyt luullut muidenkin kurjuutta nähneiden pienten maiden saavan edes vähän sympatiaa, mutta liikaahan se olisi ollut..