Entinen presidentti Mauno Koivisto on esiintynyt telkkarissa tiuhaan viimeaikoina. Aluksi hän oli Halosen järjestämässä presidenttifoorumissa Linnassa ja nyt perään lauantaina Ylen aamussa. Päällisin puolin äijä näytti ihan hyväkuntoiselta ja ehkäpä paremmalta kuin koskaan aikaisemmin. Joillekin vanheneminen näyttää siis tuovan karismaakin.
Aikaa hänen kausistaan on kulunut jo kahden presidentin verran. Toivottavasti ajan tuoma karisma ei kuitenkaan peitä niitä virheitä ja kyseenalaisia tekoja virkakausiensa aikana. Tämä on aihe, josta soisin jonkun tekevän ihan tutkimuksenkin, jottei kaikki rahat mene ylikankaiden & kumpp. huuhaa tutkimuksien tukemiseen. Toki Juhani Suomi on kunnostautunut tässäkin asiassa, mutta päitä ei kuitenkaan ole vielää vadille tippunut..
Toisaalta unohduksesta ei liene pelkoa, siitä piti huolen niinkin yllättävä taho kuin Sofi Oksanen. Hän toi Viron uudelleen itsenäistymisajankohtaan liittyvän kipeän asian taas tietoisuuteen. Tuolloinhan Koivisto suhtautui kyynisen nihkeästi Viron itsenäisyystoiveille.
Joka tapauksessa Koivisto oli siis Ylen ykkösaamussa, joka on nähtävillä netissäkin vielä. Ohjelma on katsomisen arvoinen. Itseäni pisti silmään eräs näkökulma, joka ohjelman aikana tuli esille. Keskustelussa nimittäin sivuttiin ihan pikkuisen Georgian kriisiä, jota siis Koivisto kommentoi. Tässä kommentissaan Koivisto tarkasteli asiaa vain Venäjän näkökulmasta. Häntä näytti huolettavan vain että mitähän se Venäjä tuosta oikein ajatteli, ja presidentti jopa spekuloi sillä, että mitkä olivat ne lopulliset syyt tuon konfliktin laajenemiseksi avoimeksi sodaksi. Koivisto arveli Venäjän ajattelevan asiaa rekursiivisesta näkökulmasta, eli että lähtisivätkö myös muut pienet Venäjän naapurit Naton kelkkaan, jos siihen mahdollisuuden saisivat.
Minusta tuo suhtautuminen kertoo Koivistosta ja hänen henkilökohtaisesta rähmälläänolon määrästä hyvinkin paljon. Voisi jopa sanoa, että matelulla ei rajaa.
Entäs ne muut näkökulmat? Luulisi nyt Koiviston tietävän mitä on elely sairaan ja aggressiivisen militantin naapurissa. Eikö siis ylimmän valtionjohdon tulisi nähdä myös näissä asioissa vähän nokkaansa pidemmälle. Voiko tapauksessa kuin tapauksessa ajatella vain omaa parastaan muista piittaamatta lyhyellä aikavälillä? Tämä Koiviston asenne sopii erittäin hyvin hänen Viro-lausuntoihinsa. Olisi nyt luullut muidenkin kurjuutta nähneiden pienten maiden saavan edes vähän sympatiaa, mutta liikaahan se olisi ollut..
Aikaa hänen kausistaan on kulunut jo kahden presidentin verran. Toivottavasti ajan tuoma karisma ei kuitenkaan peitä niitä virheitä ja kyseenalaisia tekoja virkakausiensa aikana. Tämä on aihe, josta soisin jonkun tekevän ihan tutkimuksenkin, jottei kaikki rahat mene ylikankaiden & kumpp. huuhaa tutkimuksien tukemiseen. Toki Juhani Suomi on kunnostautunut tässäkin asiassa, mutta päitä ei kuitenkaan ole vielää vadille tippunut..
Toisaalta unohduksesta ei liene pelkoa, siitä piti huolen niinkin yllättävä taho kuin Sofi Oksanen. Hän toi Viron uudelleen itsenäistymisajankohtaan liittyvän kipeän asian taas tietoisuuteen. Tuolloinhan Koivisto suhtautui kyynisen nihkeästi Viron itsenäisyystoiveille.
Joka tapauksessa Koivisto oli siis Ylen ykkösaamussa, joka on nähtävillä netissäkin vielä. Ohjelma on katsomisen arvoinen. Itseäni pisti silmään eräs näkökulma, joka ohjelman aikana tuli esille. Keskustelussa nimittäin sivuttiin ihan pikkuisen Georgian kriisiä, jota siis Koivisto kommentoi. Tässä kommentissaan Koivisto tarkasteli asiaa vain Venäjän näkökulmasta. Häntä näytti huolettavan vain että mitähän se Venäjä tuosta oikein ajatteli, ja presidentti jopa spekuloi sillä, että mitkä olivat ne lopulliset syyt tuon konfliktin laajenemiseksi avoimeksi sodaksi. Koivisto arveli Venäjän ajattelevan asiaa rekursiivisesta näkökulmasta, eli että lähtisivätkö myös muut pienet Venäjän naapurit Naton kelkkaan, jos siihen mahdollisuuden saisivat.
Minusta tuo suhtautuminen kertoo Koivistosta ja hänen henkilökohtaisesta rähmälläänolon määrästä hyvinkin paljon. Voisi jopa sanoa, että matelulla ei rajaa.
Entäs ne muut näkökulmat? Luulisi nyt Koiviston tietävän mitä on elely sairaan ja aggressiivisen militantin naapurissa. Eikö siis ylimmän valtionjohdon tulisi nähdä myös näissä asioissa vähän nokkaansa pidemmälle. Voiko tapauksessa kuin tapauksessa ajatella vain omaa parastaan muista piittaamatta lyhyellä aikavälillä? Tämä Koiviston asenne sopii erittäin hyvin hänen Viro-lausuntoihinsa. Olisi nyt luullut muidenkin kurjuutta nähneiden pienten maiden saavan edes vähän sympatiaa, mutta liikaahan se olisi ollut..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koivisto vähättelee ja vääristelee Neuvostoliiton hajoamisen syiden olleen muuta kuin itäblokin itsenäisyyden kaipuun. Balttianmaat mm.olivat yhtenäisenä rintamana asettuneet kaatamaan kommunistidiktatuuria joka lopulta johti Neuvostoliiton hajoamiseen, mutta vasta Viron itsenäistymisen jälkeen, eikä ennen, kuten Koivisto väittää.
" Koivisto totesi että Baltian maat itsenäistyivät sen takia että Neuvostoliitto hajosi. "
Tässä linkissä tämä Koiviston näkemys.
http://yle.fi/uutiset/teksti/talous_ja_politiikka/2009/03/koivisto_suomi_kumartaa_nyt_lanteen_630724.html
Marraskuussa 1988 Viron korkein neuvosto julisti maan suvereeniksi. Toukokuussa 1990 osa vuoden 1938 perustuslaista palautettiin voimaan ja maan nimi muutettiin Viron tasavallaksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viro
Jo ennen Neuvostoliiton hajoamista Berliinin muuri purettiin vuonna 1989, ja vuonna 1990 Saksan demokraattinen tasavalta liitettiin Saksan liittotasavaltaan. Koiviston näkemys että Neuvostoliiton hajoaminen oli Viron itsenäisyyden syy on kyllä täysin väärä koska Neuvosroliitto ei hajonnut ennen Viron julistautumista suvereeniksi maaksi.
Onkohan Backmanni ollut Koiviston mielipiteen muokkajana.
" Venäjän julistauduttua itsenäiseksi Jeltsin erosi Neuvostoliiton kommunistipuolueesta heinäkuussa 1990. 12. kesäkuuta 1991 järjestetyssä presidentinvaalissa Jeltsin sai 57 % äänistä ja hänestä tuli Venäjän ensimmäinen presidentti 10. heinäkuuta 1991. "
http://fi.wikipedia.org/wiki/Boris_Jeltsin
Mies pitäisi jättää jo rauhaan, ei elä enää tässä mailmassa. Koivisto elää vieläkin YYA-aikoja ja puhuu vain venäjästä, joka tuntuu olevan hänelle tärkeämpi kuin oma maa.
Koivisto itse sanoi YYA-sopimuksen irti vuonna 1991.
yya-sopimus lakkasi olemasta, jonka Koiviston aikainen hallinto vain totesi. Yksityiskohtia en tuosta ajasta tiedä, mutta jos jotakin pitäisi arvella, niin luultavasti tuokin on tapahtunut Manulle vastentahtoisesti. Koivisto kun aloitti presidentin virkansa, niin ensi töikseen hän jatkoi yya:ta 30:llä vuodella.
Yleensä tilanteessa kuin tilanteessa Koivisto oli piirun verran enemmän itään kumarallaan kuin olisi ollut tarvetta. Esimerkiksi Tshernobylin voimalan poksahdettua se oli Koivisto, joka suhtautui nihkeästi omien kansalaistemme evakuoimiseen alueilta. Eli Koivisto nuoleskeli Neuvostoliittoa kansansa kustannuksella.