Hesarissa tänään puolen sivun juttu 25-vuotiaasta nuoresta naisesta, jossa hän kuvaa irtautumistaan lestadiolaisuudesta.
Irtautumisen hän koki helpottavana.
Hän kertoo tuttujensa pysyvän liikkeessä mm. seuraavien seikkojen vuoksi:
- uskon mysteeri
-yhteisöllisyys
-ei halua pahoittaa vanhempien mieltä
-vanhasta tottumuksesta.
Ovatko kolme viimeksi mainittua syitä ns. kestäviä perusteita pysyä jonkin uskon piirissä? Mielestäni eivät.
Mitä mieltä te muut olette?
Irtautumisen hän koki helpottavana.
Hän kertoo tuttujensa pysyvän liikkeessä mm. seuraavien seikkojen vuoksi:
- uskon mysteeri
-yhteisöllisyys
-ei halua pahoittaa vanhempien mieltä
-vanhasta tottumuksesta.
Ovatko kolme viimeksi mainittua syitä ns. kestäviä perusteita pysyä jonkin uskon piirissä? Mielestäni eivät.
Mitä mieltä te muut olette?
Vastaukset 32
Vanhimmat
****Hän kertoo tuttujensa pysyvän liikkeessä mm. seuraavien seikkojen vuoksi:
- uskon mysteeri
-yhteisöllisyys
-ei halua pahoittaa vanhempien mieltä
-vanhasta tottumuksesta.
Ovatko kolme viimeksi mainittua syitä ns. kestäviä perusteita pysyä jonkin uskon piirissä? Mielestäni eivät.
Mitä mieltä te muut olette?****
Ei todellakaan ole kestäviä perusteita. Kysymyksessä on ihmisen oma iäisyyskohtalo, jonka hän on valmis uhraamaan, miellyttääkeen ihmisiä, jotka eivät loppupeleissä voi pelastaa häntä.
PS: Hyvännäköinen nikki sinulla :)
on varoituksia siitä, että jos usko perustuu vain maanpäällisten asioiden varaan, niin sellaisesta uskosta ei ole mihinkään.
Toki on inhimillisesti ymmärrerttävää toimia jonkin tutun ja turvallisen puitteissa.
hiljattain juttu oulunsalolaisesta nuoresta miehestä (26 v), joka sanoi, että hän jätti liikkeen, kun ei enää voinut seisoa niitten asioitten takana.
Itsekin aikanaan valitsin rehellisyyden ja jäin pois. Esim. TV:n kieltopäätös, ei älyttömänpää. Sillon olisi voitu tehdä päätös, jossa yksityinen ihminenkin olisi päässyt käyttämään omaatuntoaan, mutta kun ei niin ei. Ja monet muut älyttömyydet sitten hoitokokouksissa, että en enää voinut omantunnnon syistä kuulua tuohon porukkaan, olisin kaikki vääryydet hyväksynyt samantien.
korvautuminen yhteistunnolla on itsellenikin sellainen kipukohta, joka on vähitellen rampauttamassa ulos liikkeestä.
Muutoin pienistäkin yksittäisistä asioista voidaan hoitokous järjestää. Varsinkin monet nuoret eivät ole hoitokouksia kokeneet, pitävät niitä legendoina eivätkä oikein usko edes niiden olemassaoloon.
Tosiasiassa niitä järjestetään edelleen ja tietty pelon ilmapiiri estää vapaan keskustelun.
järjestettiin vääristä hengistä. En ole ainakaan enää kuullut mistään kososlaisista tai muista hengistä. mistä niitä nykyään pidetään?
meni, tuulen mukana itään, vai? Ihan keksittyjä olivat, kuten täälläkin on valehdeltu, että ihmiset olivat mielistyneet syntielämään. Sellainen on lauma, kuin on johtajansakin ja vain pelolla tuota laumaa johdetaan.
Kososlainen, hempeä, kuiva, lakihenki, isäntähenki ja emäntähenki ovat lähteneet livohkaan.
nykyään pidetään hoitokokouksia sokoslaisuudesta.
itse olen vasta 17-vuotias, mutta kokenut lestadiolaistaustani takia paljon. 13-vuotiaana murkkuna aloimme kokeilla kaveriporukassa täysin normaaleja asioita, kuten erilaisia musiikkigenrejä ja niiden ajattelutapoja. etsimme itseämme kuten täysin normaali murkku tekee. vl-äidit soittelivat toisiaan ja minä kun olin vahva ja näkyvä persoona kaveriporukassamme, jouduin syntipukiksi. Olin kuulemma opettanut ja/tai pakottanut heidän lapsiaan kokeilemaan asioita, jotka eivät vl-opin mukaan ole uskovalle sopivia.
Järjestettiin hoitokokous, jossa nämä vl-äidit sitten isäni läsnäolosta hämmentyneenä pitivät suunsa kiinni minun osuudestani asioihin, mutta kyllä syyttelivät meitä yleisesti ja ilmeistä näki, että minä oli itse pääpiru heidän ajatuksissaan.Isäni, vaikka puhuja onkin, on harvinaisen suvaitsevainen ihminen ja piti puoliani ja sanoi, että maailmassa on paljon pahempiakin asioita kuin rytmikäs musiikki. Vl-äidit nyökyttelivät ja pyytelivät anteeksi sanomisiaan, mutta kokouksen jälkeen eivät heidän lapsensa saaneet minun kanssa kaveerata.
Etää kyllä niitä hoitokokouksia järjestetään, vieläkin. Ne vain nimetään kyläilyiksi tms, toimitaan piilossa.
Tämä on vain yksi niistä katkerista vääryyksistä, joita olen vl-liikkeessä joutunut kokemaan ja joista on jäänyt traumat. Mitä luulet liikkuvan 13-vuotiaan mielessä jolla ei yhtäkkiä ole enää kavereita ja josta kaikki tutut aikuiset puhuvat pahaa.
Nyt 17-vuotiaana olen onneksi päässyt yli kaikesta, irtautunut liikkestä ja saanut oikeita ystäviä, jotka eivät vanhempien mielipiteitä kuuntele. Niitähän ei vl-oppien mukaan pitäisi muualta löytyä kuin vl-piireistä...huh huh.
kuvauksen nykyajan hoitokokouksesta. Tämän kaltaisia tapauksia on tiedossani muitakin. Kärpäsestä tuli härkänen.
Kun tuon tapaisesta asiasta järjestetään noinkin suurelliselta tuntuva käsittely, on tapahtuma trumaattinen monelle, etenkin hänelle. joka leimaantuu jotenkin suurimmaksi syntipukiksi. Toisekseen tapahtuma saattaa jättää pelon kytemään kaikille mukana olleille nuorille.
Kavereiden menettäminen on todella iso asia 13-vuotiaalle nuorelle, samoin leimaantuminen epäilyksen alaiseksi..
Kohtalotovereita sinulla on varmasti. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon nimenomaan tuo tapaus vaikutti liikkeestä itautumiseen vai olisitko lähtenyt joka tapauksessa(?).
Yleensäkin ihmisten eriarvoistaminen heidän ajattelutapojensa, mm. muusiikkimakunsa tai erikoisen vaatetuksen takia, kaikkien tunkeminen tietyllä tavalla samaan muottiin, oli minulle liikaa.
Tuo tapahtuma ja muut samankaltaisen kokemukset, näin jälkeenpäin sanottuna, onneksi, vieraannuttivat minut liikkeestä.
aliarvioida. Lestadiolaisuudessa on paljon huolehtimista ja välittämistä yhdessä uskon kanssa. Eikä sellaista seurakuntayhteyttä helposti muualta löydy.
>>Yhteisön voimaa ei saa (22.3.2009 klo 13.51) aliarvioida. Lestadiolaisuudessa on paljon huolehtimista ja välittämistä yhdessä uskon kanssa...
koska jumalanlapsena vaeltaminen jumalanvaltakunnan yhteydessä lähtee omakohtaisesta uskosta ei mistään näistä, mitä mainitset. Mutta ymmärrettävää tällaistenkin syitten takia liikkeessä mukana oleminen on, vaikka onkin sitten ikävää jos ei kuitenkaan ole sitä sydämen uskoa, jola päästään taivaaseen.
jäseniä 90,2000 luvuilla erotaan liikkeestä
mikä selittää tämän muutoksen? luulen että netin tuoma avoimuus asioiden pohdiskeluun vaikuttaa loppujenlopuksi aika paljon. Nyt on nähtävissä myös median puolelta muutosta nykyään uskalletaanarvistell ja kyseenalaistaa vl. liike tätä eienne ollut.
liikkeestä? mikäs sitten tulee turvaksi, eikö nämä asiat ookaan niin vakavia.
Helvetinpelko tulee kristinuskon kylkiäisenä ja kun luovut uskosta niin pääset myös helvetin pelosta. Ainahan uskonnot luovat itse ne pelot ja ahdistukset joista ne muka vapauttavat ihmisen.
vl-liikkeestä vai puhutaanko vain kuuliaisuudesta ja myyjäisistä? Miten on saarnojen sisältö?
oli suurin pelko vl-uskonnossa 70- ja 80-luvuilla. Jos erehtyi millään tavalla aiheuttamaan "epäilyksiä" kotisiionissa, joutui hoitokokouksen päähenkilöksi. Siinä ei itkukaan auttanut kun SRK:n lähettämä hoitomies julisti saatanan lapseksi!
uskovia. On kuolleita ja eläviä kaloja. On nuoria, joita maailma vielä vetää ja houkuttelee puoleensa, ollaan oltu lapsesta asti vanhempien mukana tottumuksesta, usko ei olekaan omakohtaista, sydän ei ole mukana.
Ei ole meidän tehtävämme erotella heitäkään. Jumala näkeee ihmisen sydämeen. Se valo on kirkas ja kun synti alkaa painaa, siinä valossa on vaikea olla, se ajaa ihmisen parannuksen askelille.
tehtävä alkaa erottelemaan ihmisiä. Kärsivällisyyttäkin tarvitaan.
aika hyvin sitä että jos usko on ihmselle vain tapakutluuria ja elämäntapasääntöjä niin mikäpäs siitä vl on irrotautuessa.
Uskon mysteeri on myös vl luoma illuusio siitä että vain tässä joukossa voi pelastua. Ja toisaalta uskon mysteeri on myös sitä että vl opetus asetaa ihmisen aina epävarmuuden tilaan omasta sieluntilastaan ja saa näin ainoan oikean vallan päästää ihminen tuosta epävarmuuden tilasta.
Ja on eri asia irrotautu liikeestä pakolla siksi ettei liikene opetuksen takia voi säilytää hyvää omaatuntoa.
Onko vl uudestisyntynyt ylhäältä. Vai onko hän vain perinyt uskon kuten juutalaiset? (Myönnän jo että vertaus on huono ja varmaan ehkä vääräkin, mutta lähinä tarkoitan tuolla sitä että vl on kuin kooste juutalaisia perinäisäätöjä joita jokainen vl noudataa kuten parhaaksi näkee ja kuten parhaaksi taitaa)
ja nykyaikaiseksi. Ei ole pakko lähteä. Maailma on tyly. Mutta niin on nykyinen vl-liikekin, putiikki, jossa ei ole paloa myytävää tai vaihdettavaakaan.
Heivatkaa ne kalkkikset ulos ja alkakaa puhua oikeista asioista ja uskoa Jeesukseeen! Kyl se siitä!
asioista niiden oikeilla nimillä vl-yhteisössä. Saatanalle heittäjiä kyllä löytyy...
olleella on usein hyvin vahva henkinen side uskoonsa ja tällaisen ihmisen voi olla vaikea erottaa, kuuluuko liikkeeseen uskon, vai tavan vai yhteisön takia. ja joku jopa sen takia , että ei pahoittaisi sukulaisten mieltä.
Jos nyt vähän Raamattua ottaa, niin eikös Jeesus ole sitä mieltä, että joka ei erkane isästään, äidistään, sisaruksistaan jne. hänen takiaan, ei ole kelvollinen hänen veljekseen tai sisarekseen.
Jeesus tässä ei tarkoittane tässä fyysistä pesäeroa kuitenkaan, vai?
sille jolla ei ole aikaa ja mahdollisuutta odotaa että tuo liike muutuu paljon tylympi on tuo liike. Ja toisekseen syy lähtemiseen on nimenomaan tuo ettei uskolla ole sisältöä on vain kaunis kuori jota yritetän myydä tai vaihtaa.
Jeesus tässä ei tarkoittane tässä fyysistä pesäeroa kuitenkaan, vai?
Niin ymmärtäisin että se jollei ihmisten seuraaminen ole tärkeämpää kuin Kristuksen niin ei voi oppia tuntemaan Jumalan valtakuntaa.
ELi kuuliasuus vanhemmille ei voi mennä kuuliasuudelle Jumalan sanaa kohtaa edelle missän tilanteessa.
Kirjoittaja puhui paljon uskon jättämisestä, mutta lukija ihmetteli koko ajan, että minkä uskon, kun puhuttiin vain yhteisöstä, sen kulttuurista ja elämäntapasäännöistä. Niidenkö jättäminen on monien mielestä "uskon jättämistä"?
Vanhoilislestadiolaisuutta katsottiin tuossa kirjoituksessa jotenkin niin puhtaan maalliselta kannalta, yhteisönä sääntöineen, joiden noudattaminen on sitä "uskomista".
Omituista.
lapsuudesta alkaen liikkeeseen kuuluneen on vaikea erottaa , milloin usko muuttu elämäntavaksi.
Uskoa ei voi siirtää perintönä sukupolvelta toiselle ja vielä kammottavampaa ainakin itselleni on, jos kyse on pelkän elämäntapanormiston siirtymisestä.
Uskonnolliseen liikkeeseen kuuluminen ilman uskoa kristinuskon perusasanomaa tuntuu mielettömältä.
Luultavasti usko oli jätetty jo paljon ennen yhteisön jättämistä. Niinhän se menee.
ja saatanan voimakas ote pitävät monet ihmiset vl-herätysliikkeessä. Uskosta Jumalaan ei ole tietoakaan.
Juuri yhteisöllisyys pitää monet liikkeessä mukana.