Viron itsenäistyminen ja Neuvostoliiton

"Neuvostoliiton terrorivaltiomuodon ikikannattaja"?

Lähtihän Koivisto nuorena miehenä ilmeisesti ihan mutkattomasti jatkosotaan ja palveli etulinjassakin.

Neuvostojärjestelmän suomalaiset vakaumukselliset kannattajat oli sodan aikana kyllä majoitettu ihan muualle.

Hertha kirjoitti:

"Neuvostoliiton terrorivaltiomuodon ikikannattaja"?

Lähtihän Koivisto nuorena miehenä ilmeisesti ihan mutkattomasti jatkosotaan ja palveli etulinjassakin.

Neuvostojärjestelmän suomalaiset vakaumukselliset kannattajat oli sodan aikana kyllä majoitettu ihan muualle.

Lue lisää

silti perseestä. Koivisto oli pysähtyneisyyden ja ummehtuneisuuden ehdoton kannattaja. Ja kun oma status quo oli saavutettu, niin siinä Koivisto sitten halusi pysyä loppuun asti. Baltian itsenäistyminen ja NL:n romahtaminen oli hallaa tälle tilalle. Ylipäätäänkin koko Koiviston kautta voisi luonnehtia henkilökemioihin perustuvaksi tyranniaksi. Onneksi ne ajat ovat ohitse..

kapitalisti-vm-1918 kirjoitti:

silti perseestä. Koivisto oli pysähtyneisyyden ja ummehtuneisuuden ehdoton kannattaja. Ja kun oma status quo oli saavutettu, niin siinä Koivisto sitten halusi pysyä loppuun asti. Baltian itsenäistyminen ja NL:n romahtaminen oli hallaa tälle tilalle. Ylipäätäänkin koko Koiviston kautta voisi luonnehtia henkilökemioihin perustuvaksi tyranniaksi. Onneksi ne ajat ovat ohitse..

Lue lisää

Kuvastaako jämähtäneisyyttä esim. se, että Koivisto mitätöi Pariisin rauhansopimuksen Suomea koskevat aseistusrajoitukset ja lyttäsi YYA-sopimuksen?

Tietyn varovaisuuden voi ymmärtää siksikin, että kun Koiviston virkakausi oli lopuillaan, "itäblokin" tulivuori ei ollut vielä aivan jäähtynyt. Eivät nykyisetkään etevät ulkopolitiikan hoitajamme liene varmuudella selvillä siitä, miltä maailmanpolitiikan tulevaisuus näyttää.

Hertha kirjoitti:

Kuvastaako jämähtäneisyyttä esim. se, että Koivisto mitätöi Pariisin rauhansopimuksen Suomea koskevat aseistusrajoitukset ja lyttäsi YYA-sopimuksen?

Tietyn varovaisuuden voi ymmärtää siksikin, että kun Koiviston virkakausi oli lopuillaan, "itäblokin" tulivuori ei ollut vielä aivan jäähtynyt. Eivät nykyisetkään etevät ulkopolitiikan hoitajamme liene varmuudella selvillä siitä, miltä maailmanpolitiikan tulevaisuus näyttää.

Lue lisää

Pariisin rauhansopimus oli vanhentunut ja käytännössä poissa käytöstä ydinaseita ja sukellusveneitä lukuunottamatta muutenkin.

Ja mitä yya:n "lyttäämiseen" tulee, niin käytännössä sekin lakkasi olemasta. Siis eihän yya:ta ollut enää Venäjänkään puolelta mitään edellytyksiä pitää voimassa. Neuvostoliiton kaaduttua kun tuo erityistilanne lakkasi olemasta.

Itse antaisin näille seikoille enemmän arvoa, mikäli niiden eteen olisi joskus jotain tehtykin. No ehkä Pariisin rauhansopimuksen ehtoja on tingittykin, mutta sekin on ollut luonnollista aseiden kehityksen kannalta. Pieniä detaljeja, joilla ei sinänsä mitään merkitystä ole liittoutuneille ollut muutenkaan.
Muutokset on siis tehty pääasiassa silloin, kun ne on Koiviston eteen tarjottimella kannettu. Toista se oli Kekkosen aikana, joka tähtäsi esim. Karjalan palauttamiseen vielä 60-luvulla.

Lähteeksi mainittakoon nyt vaikkapa (siis Manun osalta) Juhan Suomen pysähtyneisyyden vuodet. Tämä teos ajoittaa tarkastelunsa vuosille 1981-1984. Karseaa luettavaa, mutta eipä tuo meno taida tuosta paljon parantua myöhemminkään. Seuraavana on vuorossa luonnollisesti seuraavat kaudet samalta tekijältä. Kohti sinipunaa on myös hankintalistalla, jonka suhteen elättelen jo vähän parempia lukuelämyksiä.

Presidenteillä yleensä menee tietty aika, jonka kuluessa he ikään kuin ottavat asemansa haltuun, ja alkavat niistä lähtökohdista sitten muuttaa tilaa omien intressiensä mukaisiksi. Tämän luulisi presidentin kohdalla tarkoittavan sitä, että silloin aletaan ajaa Suomen asioita. Koiviston kohdalla ensimmäiset kolmevuotta eivät tuoneet mitään muuta kuin hallinnollisia puhdistuksia "vääräuskoisten" poistamiseksi. Matelua ja puhdistuksia. Siinäpä muuten oiva nimi Koiviston kausille :)

Tasavaltojen kapina Neuvostoliittoa vastaan

1980-luvun kuluessa kohti loppuaan voimistui kansallisuuksien oma ääni Neuvostoliitossa. Syntyi myös kansallisuuksien välisiä kiistoja, mm. venäläisten ja paikallisten asukkaiden välisiä, ja paikallisten asukkaiden kesken. Neuvostoliiton hajotti lopulta Baltian maiden itsenäistyminen, ja Venäjän halu luoda oma demokraattinen hallinto maahan.

Vuoristo-Karabahissa kuohui, Baltian maissa, Azerbaidžanissa, Georgiassa ja Ukrainassa oli voimakas kansallisuusliike. Neuvostoliitto pyrki salailemaan yhteenottoja. Gorbatšov kiisti jälkikäteen tienneensä monista yhteenotoista mitään. Ensimmäinen julkisuuteen tullut yhteenotto tapahtui Kazahstanissa joulukuussa 1986 paikallisten venäläisten ja kazahien välillä. Baltian maat Liettua, Latvia ja Viro, jotka Neuvostoliitto oli miehittänyt 1940, alkoivat kapinoida 1986-1987. Alussa Latvian pääkaupungissa Riiassa osoitettiin mieltä ympäristön suojelemiseksi Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden takia. Pian arvostelijat huomasivat, miten vähän paikallisilla asukkailla oli valtaa omaan elinympäristöönsä, ja elokuussa 1987 vaadittiin toden puhumista Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta, jossa Latvia, Liettua ja Viro oli aikoinaan liitetty Neuvostoliiton etupiiriin. Haluttiin yksittäisiä tasavaltoja varten räätälöityjä taloudellisia uudistusohjelmia, esimerkiksi Virossa taloudellista itsenäisyyttä, toki Neuvostoliiton osana. 1988 Baltian maissa perustettiin kansanrintamat, jotka vaativat suurempaa poliittista itsenäisyyttä. Kesäkuussa 1988 Baltia vaati erikoisasemaa. Virossa Kremliä tukenut Karl Vaino kutsuttiin Moskovaan, ja Vaino Väljas nimitettiin hänen tilalleen.

Nämä olivat Neuvostoliiton ensimmäisen kommunistipuolueen kanssa kilpailevat poliittiset voimat. Nämä aiheuttivat paikallisten kommunististen puolueiden ohjelmaan muutoksia ja ajoivat ne eri raiteelle Moskovan kommunistihallinnon kanssa. Niihin jäi vain pieni Moskovaa tukeva oppositio. Liettuan kommunistit irtosivat ensiksi, pian Latvian ja Vironkin kommunistit. Vuonna 1988 maat julistivat paikalliset kielet valtakieliksi ja ottivat vanhat tunnukset käyttöön. Baltian mallia otettiin pian myös Ukrainassa, joka alkoi irrottautua yleisliittolaisesta kontrollista. Mutta baltit eivät vieläkään halunneet itsenäisyyttä, vaan ainoastaaan laajempaa taloudellista päätäntävaltaa. Kansanrintamista oli tullut poliittisia puolueita vuoden 1989 alkuun mennessä.

Vasta 1989 Viro sääti lain, jonka mukaan se kykenisi irtautumaan Neuvostoliitosta, ja Liettua irtautui 1990 Neuvostoliitosta. Se ajoi aktiivisimmin itsenäisyyttään, koska siinä oli vain 10% venäläisvähemmistö, muualla Baltiassa oli noin 1/3 venäläisvähemmistö. Neuvostojohto, Saksa ja Ranska painostivat Liettuaa perumaan itsenäisyysjulistuksensa. Huhtikuussa 1990 Neuvostoliitto asetti Liettuan taloussaartoon. Liettuan itsenäistymispyrkimyksiä ajoi määrätietoinen puhemies Vytautas Landsbergis. Toukokuussa 1990 myös Latvian korkein neuvosto antoi itsenäisyysjulistuksen ja ilmoitti pyrkivänsä kohti täyttä valtiollista itsenäisyyttä. Tapahtumat Baltian maissa olivat neuvostojohdon kannalta hälyttäviä: maassa oli alkanut kasvaa maasta länteen paenneiden vaikutus, maiden kommunistitkin tukivat enimmäkseen niiden itsenäisyyttä ja tekivät yhteistyötä kansanrintamien kanssa, baltit eivät lähettäneet nuoriaan neuvostoarmeijaan vaan loivat omia kodinturvajoukkojaan.

Marraskuussa 1990 konservatiivien kanssa liittoutunut Gorbatšov kuvasi balttien vaatimuksia ETY-kokouksessa fasistien liikkeellelähdöksi. Lopulta Gorbatšovin OMON-joukot hyökkäsivät Vilnassa tammikuussa miehittäen Vilnan tärkeimpiä rakennuksia ja valtasivat aseettomien mielenosoittajien suojeleman TV-tornin, surmaten 15 mielenosoittajaa ja haavoittaen yli sataa. Latviassa tehtiin samantyyppinen operaatio, jossa Riiassa kuoli 4 sisäministeriön rakennnuksen puolustajaa. Ulkomaiden painostus esti näitä tapahtumia toistumassa Virosta. Baltian maat eivät halunneet maaliskuussa osallistua äänestykseen Neuvostoliiton tulevaisuudesta, vaan järjestivät omat äänestykset. Kaikissa maissa ainakin 78% väestöstä kannatti itsenäisyyttä, myös venäläisten enemmistö.

Tammikuussa 1988 Nagorno-Karabahissa eli Vuoristo-Karabahissa islamilaiseen Azerbaidžaniin kuuluvalla kristityllä armenialaisten asuma-alueella armenialaiset aloittivat väkivaltaisuuksia azereita kohtaan, jonka azerit kostivat murhaamalla armenialaisia azerikaupungissa Sumgaitissa. Tästä syttyi sota armenialaisten ja azerien välille. Neuvostojoukkoja lähetettiin Vuoristo-Karabahiin ja alue siirtyi kymmeneksi kuukaudeksi keksuksen hallintaan, azerit häiritsivät rautatiekuljetuksia alueelle. Neuvostohallitus pelkäsi 70 miljoonan Neuvostoliiton alueella ryhtyvän kostamaan, jos se tukisi täysin voimin armenialaisia azereita vastaan, ja niinpä Neuvostoliiton hallitusta syytettiin azerien armenialaisiin kohdistamamien vainojen sietämisestä. Azerit surmasivat Bakussa eräänä päivänä yli sata ihmistä, ja neuvostojoukot eivät puuttuneet tapahtumiin. Tammikuun 22. päivänä 1990 KGB ja neuvostojoukkoja tunkeutui Bakuun surmaten virallisestikin 60 azeria. Bakun kadulla osoitti miljoona ihmistä mieltään neuvostojoukkojen harjoittamaa miehitystä vastaan. Yhteenotot azerien ja armenialaisten välillä jatkuivat neuvostojoukkojen toimista huolimatta.

Georgiassa, silloisessa Gruusiassa, osseetit ja abhaasit taistelivat Tbilisistä johdettua Armenian hallintoa vastaan. Georgian pääkaupungissa Tbilisissä järjestettiin kansallismielisiä mielenosoituksia varsinkin korruptoitunutta puoluejohtaja Dzumber Patiašviliä vastaan. Neuvostojoukot hyökkäsivät rauhallisesti sujuneen mielenosoituksen kimppuun verisunnuntaina 9. huhtikuuta 1989 surmaten 20, joista 14 naisia ja tyttöjä. Mielenosoittajia kaasutettiin hengiltä, hakattiin pampuilla ja lyötiin terävillä lapioilla. Tämä viittasi tietoiseen ja kylmäveriseen kansan terrorisointiin. Päätös saattoi olla vanhoillisen kommunistijohtaja Jegor Ligatševin tekemä, sillä voiman käyttöä välttävä Gorbatšov oli matkoilla.

Moldovassa moldovalaiset ja venäläiset nahistelivat. Uzbekistanissa oli taisteluja. Tadžikistanissa syntyi mellakka, kun levisi huhu, että armenialaiset olisivat etusijalla kaupungin asuntojonoissa. Lopulta neuvostoarmeija rauhoitti mielenosoituksen, joka oli riistäytynyt Moskovan radion mukaan hallinnasta. Kirgisiassa oli ensin rauhallisia mielenosoituksia, sitten väkivaltaisuuksia.

Ukrainassa alkoivat 1989 kaivostyöläisten lakot. Varsinkin Länsi-Ukrainassa toimi vanhastaan katolinen uniaattikirkko. Länsi-Ukrainahan oli ollut aikaisemmin osa katolista Puolaa. Siellä alkoikin nopeasti paisuva kansanliike.

Vuoden 1989 lopussa Neuvostoliiton ulkopuolisen Itä-Euroopan kommunistihallitukset kaatuivat muutaman viikon sisään. Syksyllä 1989-keväällä 1990 Baltian kansalliset liikkeet radikalisoituivat ja antoivat pontta Neuvostoliiton hajoamiselle. Baltithan olivat omasta mielestään Neuvostoliiton laittomasti miehittämiä, Saksan ja Neuvostoliiton sopimuksesta oli kulunut 50 vuotta. Venäläiset perustivat omia järjestöjään, jotka halusivat maiden pysyvän Neuvostoliiton osana. Myös Venäjälle syntyi oppositioliikeitä, joista osa kannatti Neuvostoliittoa pienempää Venäjää niin kuin Jeltsin, osa, hyvin kirjava joukko erilaisia poliittisia ajattelijoita, venäläistä suurvaltaa, jossa Venäjä hallitsee muita kansoja. Eräiden näiden mielestä Neuvostoliitto oli rappeutunut juutalaisten luomus. Vuonna 1990 Neuvostoliiton jäsenyys oli tasavalloille käytännössä vapaaehtoista. Valko-Venäjä, Moldova, Kirgisia, Tadžikistan, Ukraina, Turkmenistan ja Uzbekistan olivat irrottautuneet Neuvostoliitosta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliitto_1985%E2%80%931991

Aika älytön rinnastus taas Tiltulta!

Neukkuaikaan Viro oli miehitetty valtio, jossa majaili divisioonatolkulla Neuvostoliiton sotilaita. Asiaa on turha verrata nykyisin Viron alueella pyynnöstä majailevaan USA:n pataljoonaan!

N-Liiton Miehitysaika sisälsi mm. Seuraavat piirteet:

- ei vapaita vaaleja
- ei matkustusoikeutta ulkomaille
- pakollinen venäjän kielen opetus
- Tallinnan kaupan myyjän ei tarvinnut osata viron kieltä
- sensuuri ja tiedonvälitys a la neukku
- kahden vuoden pakollinen neukkuarmeija
- satoja tuhansia etnisiä venäläisiä siirrettiin maahan
- he saivat parhaat asunnot ja työpaikat

Ja kaikessa tässä Tiltu näkee yhteyttäEU:hun?

Anonyymi kirjoitti:

Aika älytön rinnastus taas Tiltulta!

Neukkuaikaan Viro oli miehitetty valtio, jossa majaili divisioonatolkulla Neuvostoliiton sotilaita. Asiaa on turha verrata nykyisin Viron alueella pyynnöstä majailevaan USA:n pataljoonaan!

N-Liiton Miehitysaika sisälsi mm. Seuraavat piirteet:

- ei vapaita vaaleja
- ei matkustusoikeutta ulkomaille
- pakollinen venäjän kielen opetus
- Tallinnan kaupan myyjän ei tarvinnut osata viron kieltä
- sensuuri ja tiedonvälitys a la neukku
- kahden vuoden pakollinen neukkuarmeija
- satoja tuhansia etnisiä venäläisiä siirrettiin maahan
- he saivat parhaat asunnot ja työpaikat

Ja kaikessa tässä Tiltu näkee yhteyttäEU:hun?

Lue lisää

N-Liiton Miehitysaika sisälsi mm. Seuraavat piirteet:

- ei matkustusoikeutta ulkomaille. Mkä onnen ja autuuden mittari se on ?
- pakollinen venäjän kielen opetus. Meillä pakollinen Ruotsin kielen opetus eli yhtä paha.
- Tallinnan kaupan myyjän ei tarvinnut osata viron kieltä. Ei tarvitse Suomessakaan osata suomen kieltä. Mikä ero siis
- sensuuri ja tiedonvälitys a la neukku. Suomessakin esiin pääsee vain EU-myönteiset jorinat
- kahden vuoden pakollinen neukkuarmeija. Pakollinen asevelvollisuus on monessakin maassa, kuten Suomessa. Eli mitä valitat
- satoja tuhansia etnisiä venäläisiä siirrettiin maahan. Suomeen rynnii mamuja kohta yhtä paljon
- he saivat parhaat asunnot ja työpaikat. Puppua kokonaan, ketään virolaista ei häädetty niiden tieltä. Mustamäki ja Lasnamäki eivät ole mitään loistolähiöitä.

Moskovan trolli käyttää liian suoraa tekstiä. Tällainen puhe ei uppoa kuin stalinistien ääriporukkaan eikä se ole politrukkijohtajan mieliksi. Ruplien tulo voi lopahtaa näillä jutuilla.

Virohan se sitä neuvostonostalgiaa ylläpitää. Eve Kivi ja Tiit Sokk ovat Virossa arvostettuja ihmisiä. Meille 'hyödyllisille idiooteille' toki valehtelevat vihaavansa kaikkea Venäjään liittyvää. Viron on aika palata kotiin tällä kertaa lopullisesti.

"Virohan se sitä neuvostonostalgiaa ylläpitää."

Tuskinpa vaan saivat neukulta ikuisen rokotuksen neuvostonostalgiaa vastaan!

"Meille 'hyödyllisille idiooteille' toki valehtelevat vihaavansa kaikkea Venäjään liittyvää. "

Eivät valehtele vaan virolaiset saivat venäläisitä myös tarpeekseen!

"Viron on aika palata kotiin tällä kertaa lopullisesti."

Älä sure! Se juna meni jo Venäjältä ohi! Lopullisesti!

Lykkäät pötyä.

Viro on tukevasti EU:ssa ja Natossa. Mitään kaipuuta takaisin Venäjän osaksi ei ole edes venäjänkielisessä kansanosassa.
Valeissa vahvistui äärioikeisto.

Maa on monella tapaa kehityksen kärjessä mm.internetin käytössä.

Työpaikoista on kova pula, mutta mm. Suomesta palatan jo takaisin Viroon töihin.