Päiväsi

Päiväni alkoi aivan tavalliseen tapaan, kun heräsin tuntemattoman ihmisen vierestä. Minun piti mennä töihin, mutta ikäväkseni huomasin polkupyöräni olevan viereisen talon katolla. Sekin vaikutti ihan tavalliselta, joten en ollut moksiskaan. Piti vain keksiä, miten pääsen matkaan. Soitin oitis työkaverilleni, josta en oikeasti edes pidä ja sain kyydin töihin. Kiitokseksi annoin kuskille suudelman. Eiköhän auta minua toistekin.
Työpaikalla työpisteeni oli ihanan alkeellinen, kuten aina. Istahdin tuolilleni ja aioin aloittamaan työt, kun pomo kutsui minut toimistoonsa. Siellä hän sanoi minulle: ”Kumpi ja kampi tappelivat. Kumpi voitti, joten tässä sun osuutes voitosta”. Se oli kyllä aika erikoista. En onneksi saanut potkuja, mutta en kyllä saanut palkankorotustakaan, vaan hän antoi minulle lappusen, jossa luki päivän erikoisohjelmani. Joutuisin järjestämään toimiston paperit aakkosjärjestykseen. Oli siinä kyllä aika kova työ, mutta työpäivän jälkeen olin iloisempi kuin koskaan.
Lähdin kävelemään kotiinpäin. Kotimatkalla tielleni osui iso etana, josta oli luvattu löytöpalkkio. Lähdin kuumeisesti juoksemaan kohteen perässä ja hyppelehdin puiden yli niin ketterästi kuin osasin. Kaikista yrityksistäni huolimatta en saanut sitä kiinni. Soitin havainnostani heti poliisille, jonka jälkeen jatkoin matkaa.
Kotiin päästyäni ajattelin ottaa rennosti ja vetää kännit. Juuri kun olin rennoimmillani, ovikello soi. Vaivautuneena nousin ylös ja avasin oven. Siellä oli TV-lupatarkastaja. ”Ei nyt.. EI NYT!” mielessäni ajattelin. Hän oli viimeinen henkilö, jonka halusin nyt tavata. Tämäkin vain sen takia, että hänellä on tapana liikkua alusvaatteisillaan talossa kuin talossa. En olisi halunnut päästää häntä sisään, mutta hän änkesi kumminkin. Siinä sitten istuttiin ihan iltaan asti kun ei mitenkään suostunut lähtemään. En edes tarjonnut hyvää istumapaikkaa, niin pahasti otti päähän. Lopultakin hän lähti, mutta kello oli jo paljon ja oikeastaan jo nukkumaanmenon aika. En ehtinyt kunnolla rentoutua, joten menin suoraa päätä nukkumaan.

Päiväni alkoi aivan tavalliseen tapaan, kun heräsin tuntemattoman ihmisen vierestä. Minun piti mennä töihin, mutta ikäväkseni huomasin aasini olevan kännissä. Sekin vaikutti ihan tavalliselta, joten en ollut moksiskaan. Piti vain keksiä, miten pääsen matkaan. Soitin oitis 112:seen ja sain kyydin töihin. Kiitokseksi annoin kuskille pastillin. Eiköhän auta minua toistekin. Työpaikalla työpisteeni oli ihanan kaatiksen näköinen, kuten aina. Istahdin tuolilleni ja aioin aloittamaan työt, kun pomo kutsui minut toimistoonsa. Siellä hän sanoi minulle: ” Mä tuun sitten ens viikosta alkaen asumaan teille kun meillä on putkiremontti. " Se oli kyllä aika erikoista. En onneksi saanut potkuja, mutta en kyllä saanut palkankorotustakaan, vaan hän antoi minulle lappusen, jossa luki päivän erikoisohjelmani. Joutuisin istua tekemättä mitään. Oli siinä kyllä aika kova työ, mutta työpäivän jälkeen olin iloisempi kuin koskaan. Lähdin kävelemään kotiinpäin. Kotimatkalla tielleni osui leijona josta oli luvattu löytöpalkkio. Lähdin kuumeisesti juoksemaan kohteen perässä ja hyppelehdin pihojen yli niin ketterästi kuin osasin. Kaikista yrityksistäni huolimatta en saanut sitä kiinni. Soitin havainnostani heti poliisille, jonka jälkeen jatkoin matkaa. Kotiin päästyäni ajattelin ottaa rennosti ja leikkiä barbeilla. Juuri kun olin rennoimmillani, ovikello soi. Vaivautuneena nousin ylös ja avasin oven. Siellä oli postinjakaja. ”Ei nyt.. EI NYT!” mielessäni ajattelin. Hän oli viimeinen henkilö, jonka halusin nyt tavata. Tämäkin vain sen takia, että hänellä on tapana kehua, kuinka hieno uusi auto hänellä on. En olisi halunnut päästää häntä sisään, mutta hän änkesi kumminkin. Siinä sitten istuttiin ihan iltaan asti kun ei mitenkään suostunut lähtemään. En edes tarjonnut pullaa, niin pahasti otti päähän. Lopultakin hän lähti, mutta kello oli jo paljon ja oikeastaan jo nukkumaanmenon aika. En ehtinyt kunnolla rentoutua, joten menin suoraa päätä nukkumaan.

Päiväni alkoi aivan tavalliseen tapaan, kun heräsin 1.roskiksesta. Minun piti mennä töihin, mutta ikäväkseni huomasin 2.polkupyöräni olevan viereisen talon katolla . Sekin vaikutti ihan tavalliselta, joten en ollut moksiskaan. Piti vain keksiä, miten pääsen matkaan. Soitin oitis 3.yhdelle söpöläiselle ja sain kyydin töihin. Kiitokseksi annoin kuskille 4.vanhat stringini. Eiköhän auta minua toistekin. Työpaikalla työpisteeni oli ihanan 5.järjestyksessä oleva, kuten aina. Istahdin tuolilleni ja aioin aloittamaan työt, kun pomo kutsui minut toimistoonsa. Siellä hän sanoi minulle: ”6.Nyt sulla olis hyvä tilaisuus tulla sukuun: serkku olis vapaa. ;) ”. Se oli kyllä aika erikoista. En onneksi saanut potkuja, mutta en kyllä saanut palkankorotustakaan, vaan hän antoi minulle lappusen, jossa luki päivän erikoisohjelmani. Joutuisin 7.istua tekemättä mitään. Oli siinä kyllä aika kova työ, mutta työpäivän jälkeen olin iloisempi kuin koskaan. Lähdin kävelemään kotiinpäin. Kotimatkalla tielleni osui 8. intiaani, josta oli luvattu löytöpalkkio. Lähdin kuumeisesti juoksemaan kohteen perässä ja hyppelehdin 9.kivien yli niin ketterästi kuin osasin. Kaikista yrityksistäni huolimatta en saanut sitä kiinni. Soitin havainnostani heti poliisille, jonka jälkeen jatkoin matkaa. Kotiin päästyäni ajattelin ottaa rennosti ja 10.katsoa telkkaria. Juuri kun olin rennoimmillani, ovikello soi. Vaivautuneena nousin ylös ja avasin oven. Siellä oli 11.poliisi. ”Ei nyt.. EI NYT!” mielessäni ajattelin. Hän oli viimeinen henkilö, jonka halusin nyt tavata. Tämäkin vain sen takia, että hänellä on tapana 12.syödä koko jääkaappi tyhjäksi. En olisi halunnut päästää häntä sisään, mutta hän änkesi kumminkin. Siinä sitten istuttiin ihan iltaan asti kun ei mitenkään suostunut lähtemään. En edes tarjonnut 13.pullaa, niin pahasti otti päähän. Lopultakin hän lähti, mutta kello oli jo paljon ja oikeastaan jo nukkumaanmenon aika. En ehtinyt kunnolla rentoutua, joten menin suoraa päätä nukkumaan.

Päiväni alkoi aivan tavalliseen tapaan, kun heräsin lattialta. Minun piti mennä töihin, mutta ikäväkseni huomasin olevani krapulassa. Sekin vaikutti ihan tavalliselta, joten en ollut moksiskaan. Piti vain keksiä, miten pääsen matkaan. Soitin oitis poliisille ja sain kyydin töihin. Kiitokseksi annoin kuskille silmäniskun. Eiköhän auta minua toistekin. Työpaikalla työpisteeni oli ihanan alkeellinen, kuten aina. Istahdin tuolilleni ja aioin aloittamaan työt, kun pomo kutsui minut toimistoonsa. Siellä hän sanoi minulle: ”Olet myöhässä!”. Se oli kyllä aika erikoista. En onneksi saanut potkuja, mutta en kyllä saanut palkankorotustakaan, vaan hän antoi minulle lappusen, jossa luki päivän erikoisohjelmani. Joutuisin katsomaan pomon tanssiesitystä hänen toimistossaan. Oli siinä kyllä aika kova työ, mutta työpäivän jälkeen olin iloisempi kuin koskaan. Lähdin kävelemään kotiinpäin. Kotimatkalla tielleni osui intiaani, josta oli luvattu löytöpalkkio. Lähdin kuumeisesti juoksemaan kohteen perässä ja hyppelehdin puiden yli niin ketterästi kuin osasin. Kaikista yrityksistäni huolimatta en saanut sitä kiinni. Soitin havainnostani heti poliisille, jonka jälkeen jatkoin matkaa. Kotiin päästyäni ajattelin ottaa rennosti ja juoda pari olutta. Juuri kun olin rennoimmillani, ovikello soi. Vaivautuneena nousin ylös ja avasin oven. Siellä oli TV-lupatarkastaja. ”Ei nyt.. EI NYT!” mielessäni ajattelin. Hän oli viimeinen henkilö, jonka halusin nyt tavata. Tämäkin vain sen takia, että hänellä on tapana päästää kaasuja muista välittämättä. En olisi halunnut päästää häntä sisään, mutta hän änkesi kumminkin. Siinä sitten istuttiin ihan iltaan asti kun ei mitenkään suostunut lähtemään. En edes tarjonnut pullaa, niin pahasti otti päähän. Lopultakin hän lähti, mutta kello oli jo paljon ja oikeastaan jo nukkumaanmenon aika. En ehtinyt kunnolla rentoutua, joten menin suoraa päätä nukkumaan.