kutsuttu kaitsijaksi,paimeneksi! Miksi heitä sitten kumminkin on ev.lut kirkossa? Onkohan tämä yksi syy kirkkomme rappiotilaan? Vrt. leipäpapit,lesbo-,homopapit ja kirkon muissa tehtävissä olevat? Luopuminen Raamatun sanasta.Kirkon tunnustuskirjojen vastaisesti opettavat papit esim.Kylliäinen(saa olla virassa edelleen) JNE,JNE.Voi,VOI.........
NAISTA ei
ole RAAMATUSSA
25478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
vaan rappiotilan seuraus, ja naiset ovat siihen syyttömiä yleisellä tasolla, henk.koht.kyllä. Miehen on vastuu ja häneltä kysytään miksi näin.Aivan kuin Aadamilta, joka muuten myös sanoi: tuo vaimo jonka minulle annoit.
Että äläppä mene samaan ansaan helppoine vastauksineen. Vaan lue Raamatusta ..mutta niinkuin srk. on alamainen Kristukselle..... niin olkoot vaimot...
Eli parannusta vain tekemään ja olemaan kuuliainen Kristukselle niin ei tarvitse syitä etsiä itsensä ulkopuolelta.Ts.ensin alamaisuus ja vasta sitten seuraus ja päinvastoin.Ikäänkuin peili, vai mitä?
naista haluttu paimeneksi eikä maatakaan ole luotu kiertämään aurinkoa vaan olemaan pannukakkuna taivaankupolin alla.
Miksi maa kuitenkin julkeaa olla pyöreä ja kiertää aurinkoa, mietipä sitä.
Niin, kyllä seurakunnan johtaja Raamatun mukaan
on yhden vaimon mies. Eri asia sitten on, että tämän johtajan eli esim. kirkkoherran tai helluntaipuolella vanhimmiston alaisuudessa voi
työskennellä naispastoreita tai -evankelistoja.
Vaan mitenkä Jumala saa nämä Suomen miehet heräämään ja kantamaan vastuunsa niin rukouksessa kuin seurakunnan johdossakin?
Jumalan tahto kirkon suhteen ei ole,
että yksi mies (tai nainen) puhuu saarnapöntössä ja 30 uskollista mummoa
kuuntelee.
Jumalalla on vallan toisenlainen seurakuntakäsitys!
Raamatun kanta on ihan selvä opettamisen suhteen.
Paavali viittaa seurakunnassa syntyviin tilanteisiin sanoessaan: ”Jos – – joku näyttää kiistelevän jonkin toisen tavan puolesta, niin meillä ei ole muuta, eikä Jumalan seurakunnilla.” (Jae 16.) Kristillisessä seurakunnassa johtoasema on annettu kastetuille miehille (1. Timoteukselle 2:11–14; Heprealaisille 13:17). Vain miehiä nimitetään valvojiksi, joille Jumala on antanut vastuun huolehtia laumastaan (Apostolien teot 20:28)
Tämä esimerkiksi on yksi asia, mistä tuntee uskonnon, opettaako ja toimiiko se Raaamatun mukaisesti.
Raamatun opetuksen mukaan kun mennään, niin miehille on seurakunnassa annettu vastuu opettamisesta ei naisille. Edes alaisuudessa, niinkuin esitit, ei ole Raamatun mukainen.
kun kerran tunnut sen käsittävän/tietävän.Odotamme? Mutta kerro sitten Jumalan,älä omaasi tai ev.lut kirkon käsitystä.Kiitos jo etukäteen.
kirkkoon sopii aivan hyvin sellainen järjestys, että yksi kukko kertoilee hämäräperäisiä tarinoita korkealta kuin linnunpöntöstä, ja kolmekymmentä pieniaivoista kanaa kuuntelee hartaasti.
Kirkkohan on kirkko eikä mikään brightien kokoustila.
Vaan huonosti kävisi Suomessakin lasten ja nuorten
hengelliselle kasvatukselle, suurimman osanhan siitä tekevät naiset.
Kun ei niitä miehiä tahdo riittää edes sinne
pääkirkon johtoon!
Miesten vastuuta minä tässä peräänkuulutan,
en ole naisia heidän tilalleen työntämässä!
Missä ovat ne yhden vaimon miehet:
1. Tim. 3:2
Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
Missä ovat rukoilijat,
missä ovat seurakuntien todelliset johtajat,
jotka johtavat seurakuntia Hengessä ja
totuudessa ja joiden pää on Kristus eikä yleinen
mielipide ja Gallupit.
Helppoahan meidän naisten olisi olla rintaman takana piilossa, jos miehet hoitaisivat sotimisen. En minä ainakaan valittaisi.
Itse olen opettanut jonkin verran, enimmäkseen
lapsia, nuoria ja naisia, joskus koko seurakuntaakin, kun veljistä kukaan ei halua
tehtävää hoitaa.
Ensimäisen kerran, kun Herra kehotti lähtemään opettamaan, tingin vastaan:
- Ei se ole minun tehtäväni, se on miesten tehtävä!
Vastaus oli hyvin vähäsanainen:
- Ei ole miehiä lähtemään. Mene!
Eli pitäisikö tuossa tilanteessa alkaa vielä
toiseen kertaan kinata Herran kanssa.
Emme elä alkuseurakunnan aikoja, valitettavasti.
Afrikkalaiset seurakunnat, kiinalaiset seurakunnat elävät apostolisia aikoja.
Jos siirrymme sinne, voimme jokainen vaikka
aloittaa 1-2 päivän paastosta viikossa.
Jos vaikka alkaisi hengellinen terä löytyä...
Se ja sama, mistä seurakunnasta, kunhan vain
alkaa löytyä rakastavia, vastuullisia miehiä, eikä aikaa käytetä turhaan
lain kirjaimesta riitelyyn. Milloin se on naispappeus, milloin se on kirkkokunta-asia,
milloin se on ehkäisy, syy aina löytyy, ettei
tarvitse Kristuksen ristin juurelle nöyrtyä.
Suomella alkaa kohta olla aika tuliset paikat,
elleivät ne, joilla kuuluisi olla vastuu
tässä maassa puhu muusta kuin Iltsikan uutisista ja
Bemarinsa varustuksista!
Vai onko homman nimi raaásti sanottuna:
Minä olen mies. Minä en rukoile. Minä en johda.
Mutteivat naisetkaan palkkaa opetuksesta
ja rukoilusta saa, koska paikka kuuluu miehille!
HERÄTYS, HERÄTYS, MIHIN MENET SUOMEN MAA?
Uskonnon voi kyllä tuntea jostakin lakipykälästä,
uskon siitä, onko Kristus, Herramme,oman
sydämemme valtias.
Ehkä ei paikka ole
brightien,
järjeltään välkkyjen,
järkeen luottavien
mutta lightien,
sydämellään elävien,
Jumalan valaisemien kuitenkin!
:) :) :)
naimaton mies ei voi olla pappi?
"Niin, kyllä seurakunnan johtaja Raamatun mukaan
on yhden vaimon mies."
- Kyllä niitä naimattomiakin on papiksi vihitty. Miksi ihmeessä?
Minusta kohta koskee nimenomaan naimisissa olevia
miehiä. Heidän ei ole hyvä hyppiä vieraissa
ja unohtaa nuoruuden vaimoaan. Ei siinä luottamus
kasva seurakuntalaistenkaan sydämissä.
Tietysti naimattomat voivat julistaa sanaa,
julistivathan Jeesus ja Paavalikin.
Ja kyllä siellä naisillekin tilaa on, kunhan vain eivät koko seurakunnan johtoon asetu
ja näitä luomakunnan kruunuja ihan määräilemään ala...
:) :) :)
tuo naaraalle sopiva alamaisuus muillekin nisäkäslajeille kuin ihmiselle, eli onko vaikkapa emakot luotu karjuille avuksi ja lehmät sonneja varten?
Entä kaukaisemmilla sukulaisillamme kuten hämähäkeillä?
Ei mieleesi ole tullut, että naisten ja miesten erillinen olemassaolo olisi vain yksinkertaisesti seurausta suvullisen lisääntymisen geneettisistä eduista partenogeneesiin verrattuna?
No, tuo oli hölmö kysymys. Olethan ilmeisesti henkilö, joka pitää muinaistaruja parempana tietona kuin mitä bilsankirjoista löytyy. Minusta taas ihmisen ei pitäisi enää nykymaailmassa tyytyä olemaan tietämätön ja takapajuinen. Lisäksi, alamaisena olo on vastuun pakoilua, kuten muuan uskovainen mies kerran sanoi viisaasti.
Vastuusta vielä:
No just niin! Olisi tosi mukava
välillä kristillisellä kentälläkin pakoilla
vastuuta ja olla rintaman takana,
kun miehet olisivat eturintamassa hengellisessä
sodassa! Rukoilisivat, paastoaisivat, auttaisivat
ja opettaisivat.
Ei tarvitsisi imeväisten äitien eikä mummojen
jatkuvasti eturintamassa olla! Vaikka lämpöpatteri Suomen maalle se on se mummopatterikin sunnuntaiaamuna klo 10 kirkossa tai klo 11
rukoushuoneilla!
Vaan mistäs nämä uskovat miehet löytyisivät
sotimaan, pakkaavat olla suomalaiset miehet enemmän siellä sohva-tv-jääkaappi-auto -linjalla.
Tai sitten miettivät sonneja ja lisääntymisen geneettisiä etuja.
:) :)
Herätystä tarvitaan!
Ja yllätys, yllätys,
se herätys ei ole mikään muinaisjäänne,
vaan elävän uskon syntymistä
elävään Jumalaan!
Papit eivät saa toimia Jeesuksen todistaman sielullisen Jumalan valtakunna kaltaisuudella vaan ovat luterilaiseen lainrikkoja oppiin sidottuja:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pappi
Pappislupaus
Kirkkojärjestyksen mukaan Pappislupaus menee näin:
"Minä N. N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon."
-----------------
http://www.evl.fi/kkh/ktk/index.htm
http://213.250.93.194/asiakas/evl/ktuutiset.nsf/45a7bb2db5c79b9ac2256c9e005786b4/9a0dc69009f151c7c22571cc002a5da1?OpenDocument
25.8.2006 Kirkon tiedotuskeskus
Oikeusteologinen tutkimus: Omatunto ei ole riittävä peruste papille kieltäytyä päätösten noudattamisesta
Tuore oikeusteologinen tutkimus ottaa kantaa luterilaisen kirkon keskuudessa käytyyn keskusteluun kirkon lainsäädännön ja päätösten noudattamisesta. Teologian tohtori, filosofian maisteri Hannu Juntusen tutkimuksen mukaan omaantuntoon vetoaminen ei ole kiistaton tai riittävä peruste papille kieltäytyä kirkon päätösten noudattamisesta. Suhteessa omaan kirkkoonsa papilla ei voi olla vapautta opettaa tai menetellä miten haluaa.
"On epäjohdonmukaista sanoa sitoutuvansa kirkon uskoon, mutta kieltäytyä noudattamasta sitä järjestystä, jossa tämä usko ilmenee ja jonka puitteissa hoidetaan kirkon hengellistä tehtävää", toteaa Juntunen tutkimuksessaan "Kirkkolaki ja omatunto. Onko kirkon lainsäädäntö pätevää ja sitovaa?"
Juntusen tutkimuksen tavoitteena on ollut valaista kirkko-oikeuden peruskysymyksiä käyttäen esimerkkeinä erimielisyyksiä kirkon lainsäädännön ja päätösten noudattamisesta suhteessa henkilökohtaiseen omantunnon vakaumukseen. Erimielisyyksiä on aiheuttanut esimerkiksi pappisviran avaaminen naisille ja eronneiden vihkiminen sekä kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaaminen. Tällaisten kiistojen pohjana ovat yleensä Raamatun tulkintaa koskevat sekä muut opilliset ja teologiset näkemyserot.
"Omaantuntoon vetoaminen ei ole kiistaton tai riittävä peruste kieltäytyä kirkon päätösten noudattamisesta myöskään sen vuoksi, että enemmistö kirkossa nojautuu uskoon ja omaantuntoonsa. Yksilöllinen omatunto ei voi olla pyhempi tai erehtymättömämpi kuin kirkon yhteinen uskon taju. Omaantuntoon vedottaessa on nöyrryttävä myöntämään, että se on syntiinlankeemuksen vaurioittama", pohtii Juntunen.
Pappislupaus jo sitoo
Juntunen muistuttaa, että pappislupauksessa pappi vakuuttaa noudattavansa kirkon lakia ja järjestystä.
"Kirkkolainsäädännön sitovuus perustuu pohjimmiltaan henkilökohtaiseen sitoutumiseen kirkkoon yhteisönä ja on tällaisena nimenomaan omantunnon kysymys. Oikeudellisen säätelyn kohteena myös kirkko-oikeudessa ovat ihmisten teot. Sisäiseen sitoutumiseen ei voi pakottaa sanktioilla, mutta sen lakatessa on asianomaisen itse tehtävä tarvittavat johtopäätökset."
Juntunen pohtii tutkimuksessaan myös, että ponsi, jonka kirkolliskokous hyväksyi avatessaan pappisviran naisille on liian yleisluontoinen, jotta siitä voitaisiin johtaa täsmällisiä kirkko-oikeudellisia normeja tai selkeitä menettelyohjeita. Kirkolliskokous ei ole täsmällisesti määritellyt, mitä ponnen ilmaisema toiminnan vapaus tarkoittaa käytännössä.
Tutkimus saatavissa Internetistä
Hannu Juntunen on toiminut ennen eläkkeellä jäämistään piispainkokouksen teologisena sihteerinä. Juntunen on osallistunut kirkon periaatteellisten kannanottojen, esimerkiksi naispappeuspäätöksen valmisteluun myös kirkolliskokouksen perustevaliokunnan sihteerinä. Juntunen toimii myös oikeusteologian dosenttina Helsingin yliopistossa.
Juntusen tutkimus Kirkkolaki ja omatunto. Onko kirkon lainsäädäntö pätevää ja sitovaa? on julkaistu Kirkon tutkimuskeskuksen www-julkaisusarjassa. Tutkimus on ladattavissa pdf-muodossa Internet-osoitteesta http://www.evl.fi/kkh/ktk/www9.htm. Tutkimus ilmestyy samalla myös paperiversiona tekijän omakustanteena. (KT 25.8.2006 oa-h)
LISÄTIETOJA:
Hannu Juntunen, puh. (09) 5634855, sähköp. [email protected]
http://www.evl.fi/kkh/ktk/www9.htm
-----------------------------------------------------------------
No, en kyllä ymmärtänyt alun sielullista-sanan käyttöä, eli
"Papit eivät saa toimia Jeesuksen todistaman sielullisen Jumalan valtakunna kaltaisuudella "
Ihminenhän on henki, sielu ja ruumis.
Sielun maailmaan lasketaan tunteet, halut, himot,tahtomaailma. Hengen olemus taas on usko, Jumalan luo kaipaaminen.
Kyllä tämä nykymaailman meno on jo muutenkin ihan tarpeeksi sielulista, kun oppi alkaa olla jo korvasyyhyjen summa.
Eivätkö ihmiset tosiaan kaipaa Jumalan
voimaa ja henkeä, kun yrittävät vesittää
Raamatun? Sanoman vesittyessä Jumalan voimakin häviää,
jäljelle jäävät vain pelkät ihmisten hyvät tavat.
Hyvää jatkoa sinulle!
naisapostoleita, mutta mm. Paavalin nimissä hänen jälkeensä kirjoitetut kirjeet vain peittävät alleen naisten varhaisemman, todellisen aseman seurakuntatehtävissä. Sen jälkeen naisten asema oli entisellä tasa-arvoisemmalla mallilla vain mm. gnostilaisten parissa. Joten jos tuota soveltaa nykyaikaan, niin naispappeus tms. on kyllä ihan raamatullinen, ja alkuperäisempikin kuin vain miesten oikeus toimia srkn johdossa.
http://www.bibletexts.com/qa/qa078.htm
http://www.bibletexts.com/terms/women01.htm
http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/religion/first/roles.html
http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/religion/first/women.html
http://books.google.com/books?id=raQi332IFY8C&dq=BIBLICAL AFFIRMATIONS OF WOMAN
Ei ole kuin 12 apostolia eikä niissä ollut yhtäkään naista! Juudas Iskariotin tilalle opetuslapset valitsivat uuden vain miesehdokkaiden joukosta.
Joten lopeta valehtelu.
ollut apostoli kun hän ei ollut yksi juuri niistä 12:sta? Valehteliko Paavali nimittäessään sitten itseään apostoliksi (esim. Rm 1:1)? Rm 16:7:ssä (josta enemmän edellisen viestin toisen linkin artikkelissa), Paavali mainitsee Junia-nimisen naisapostolin (ks. KR1992 mutta erit. tuo linkin artikkeli).
ei arvostanut edes nunnia, vaan halusi ajaa naiset vain hellan ja ukkonsa väliin. Luther siis oli vain puutteellinen ihminen hänkin, eikä aina oivaltanut asioita oikein. Ehkä myös valta nousi päähän, tiedä häntä?
Raamatusta puolestaan löytyy kaikenlaisia asioita naispappeutta vastaan ja sen puolestakin. En nyt kuitenkaan ryhdy väittelemään ko. asioista, mutta kysyn sinulta että jos saisit tahtosi läpi ja papin virka kiellettäisiin naisilta kirkossamme, niin mistä me sitten saataisiin tarpeeksi pappeja? Teologisesta tiedekunnasta ei enää nykyaikana valmistu niin paljoa miehiä, että he riittäisivät edes silloinkaan vaikka he kaikki hakisivat nimenomaan papin töitä.
Lakkautettaisiinko me siis halusi tyydyttämiseksi seurakuntia, vai annettaisiinko naispapeille vain uusi virkanimitys jonka kanssa he sitten hoitaisivat työtään niinkuin tähänkin asti?
Vai annettaisiinko me papin oikeudet sellaisille miekkosille, joita alan opiskelu ei kiinnosta tai jotka ovat siihen liian tyhmiä? Niinkö olisi hyvä? Pääasia että olisi tietynmalliset genitaalit?
edes tarvitaan?
Eikö taivaaseen pääse ilman pappien apua?
Monet merkittävät tilaisuudet ovat sellaisia missä halutaan pappi suorittamaan kirkolliset tehtävät. Jumalanpalveluksissakin saattaa joskus joku seurakuntalainen ilmestyä paikalle... ehkä.
Kaikkiko tapahtuu ihan raamatun ohjeiden mukaan?
Minä ainakin pystyn elämään ihan ilman pappia!
kirkonmenoja tietyissä tilanteissa?
mutta aika off topiciksi tämä kirjoittelu on mennyt.
ajattelutavaltaan sen sovinistisempi kuin muutkaan tuon ajan ihmiset yleensä ja yliopistojen professorit erikseen. Vai oletko jostakin lukenut, että hän olisi ollut? Jos noin on, niin anna linkki. Mikä valta hänellä oli, joka olisi noussut päähän?
Minäkin olen muuten lukenut, että teologiseen tiedekuntaan opiskelemaan päässeistä jo kaksi kolmasosaa on naisia. Tuskinpa sinne sellaisia otettaisiin, olisivat sitten naisia tai miehiä, jotka eivät menesty tarpeeksi hyvin pääsykokeissa. Minuakin ihmetyttää tuo, että jotkut eivät millään tajua, että 2000 vuotta sitten naiset eivät päässeet mitään opiskelemaan. Sellaista oli silloin - tämä oli miesten maailma. Mutta onneksi ei ole enää.
Miten niin vain ev.lut.seurakunnissa naisiahan on saarnaajina vaikka missä lahkoissa.
Onko pappina olo erilaista kun saarnaajana olo?
Kysyn vaan , että miten tuo eroaa muista suunnista tuo, että nainen ei saisi olla sananjulistaja. Olihan tuo Maria Magdaleenakin aikoinaan yksi Jeesuksen opetuslapsista, joka vei Jeesuksen sanomaa eteenpäin........