Uskovaisilla on ikuinen ongelma: helvetin pelko. Tämän vuoksi uskovaisille kuolema on ongelma ja pelon aihe. Uskovainenhan ei voi olla koskaan varma pelastumisestaan, etenkin jos ei ole tullut elettyä tasan niin kuin Raamattu määrää pilkulleen.
Meillä ateisteilla moista ongelmaa ei ole. Me tiedämme, että kuolema on elämän vääjäämätön päätös, eikä kuoleman jälkeen ole enää mitään. Niinpä elämä on elettävä silloin kun on vielä elossa. Kuolemassa ei ole mitään pelättävää, koska kaikki biologiset olennot kuolevat joskus. Kuolema on yksinkertaisesti luonnollinen osa luonnon kiertokulkua. Se aloittaa elämän kierron alusta koska ruumis päätyy humukseksi maahan muiden elämänmuotojen käytettäväksi.
Meillä ateisteilla moista ongelmaa ei ole. Me tiedämme, että kuolema on elämän vääjäämätön päätös, eikä kuoleman jälkeen ole enää mitään. Niinpä elämä on elettävä silloin kun on vielä elossa. Kuolemassa ei ole mitään pelättävää, koska kaikki biologiset olennot kuolevat joskus. Kuolema on yksinkertaisesti luonnollinen osa luonnon kiertokulkua. Se aloittaa elämän kierron alusta koska ruumis päätyy humukseksi maahan muiden elämänmuotojen käytettäväksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ateisti se vasta levoton kaveri on kuolinvoteellaan,sanovat ne jotka tämän ovat nähneet.
Käyppä katsomassa kun sellainen tilanne kohdalle osuu.
Vaan ei minua ainakaan helvetti pahemmin askarruta.
Haluan vain pysyä siitä mahdollisimman kaukana niin iäisyydessä kuin jo tässä ajassakin.
Taivasta sen sijaan ajattelen paljonkin,
taivasikävä tässä enemmänkin vaivaa,
halu kokea
Jumalan ihanuus, kaikkivaltius,
Hänen rakkautensa
yhä uudelleen ja uudelleen.
Oman kokemukseni pohjalta en oikein ymmärrä väitettäsi. Olen elämäni aikana tuntenut satoja uskovaisia, enkä ole havainnut helvetin pelon näkyneen heidän elämässään. Ja miksi se olisikaan? Jeesushan tarjoaa ratkaisun myös tähän kuoleman pelkoon.
Kun elän Jumalan yhteydessä ja näen Jumalan Hengen vaikuttavan elämässäni, niin miten voisin samalla pelätä helvettiä?
Eikä evankeliumissa ole kyse siitä, että meille olisi nyt tullut jokin uusi kirjalliseen muotoon puettu lakikirja, joka määrittelisi meille ne teot, joita mekaanisesti tekemällä tai välttämällä me pelastuisimme. Evankeliumissa on kyse uskosta ja siitä, että Jumala on antanut oman Henkensä asumaan MEISSÄ. Ei ole siis kyse joidenkin tekojen ulkoisesta noudattamisesta ja sen myötä tulevasta Jumalan hyväksynnästä. Paljon enemmän on kyse SUHTEESTA.
---
Mitä sitten tulee siihen tällä palstalla joku aika sitten siteerattuun tutkimukseen, jonka mukaan "uskonnolliset"*** ihmiset haluavat pitää tiukimmin kiinni omasta elämästään, niin tässä linkissä ajatuksia asian tiimoilta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000042616145
*** Termi "uskonnollinen" on siinä mielessä ongelmallinen, että se voi pitää sisällään niin monenlaisia ihmisiä. "Uudestisyntyneiden" uskovaisten lisäksi tähän joukkoon kuuluu paljon muita, todennäköisesti jopa enemmistönä.
ruumiillisen kuolemasi jälkeen ala omassa paikassa ollessasi märisemään ja uskovia syyttelemään, etteivät nämä ole evankeliumin ilosanomaa Kristuksesta sekä Jumalan armoa hänen kauttaan julistaneet sinulle edes silloinkaan, kun ovat sitä armahdusta ajallaan sinulle julistaneet..
Niin, mistä moinen ajatus.Uudestisyntyneellä ihmisellä on varmuus tutkia itseään perin pohjin, joutumatta kadotukseen.
Muuten ihmisen pelon sisimmästä poistaa vain yksi tekijä maailmassa:
"Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon,- sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa".
"Uskovainenhan ei voi olla koskaan varma pelastumisestaan, etenkin jos ei ole tullut elettyä tasan niin kuin Raamattu määrää pilkulleen."
Kuinka monen uskovaisen luulet eläneen tasan niinkuin Raamattu määrää pilkulleen?
"... Tämän vuoksi uskovaisille kuolema on ongelma ja pelon aihe."
Toisella palstalla tänään toinen ateisti tykkäsi, ettei uskovainen anna elämälle sen arvoa, pitää elämää toisarvoisena, koska halajaa kuoleman jälkeiseen elämään. Mahdatko projisoida oman kuolemanpelkosi nyt uskovaisiin?
"Me tiedämme, että kuolema on elämän vääjäämätön päätös, eikä kuoleman jälkeen ole enää mitään."
Kuinka voit tietää, jos et ole sitä kokenut? Sanoisit mieluummin uskovasi näin. Taitaa vain olla silmissäsi turhan aliarvostettu tuo uskoa-sana.