on sujunut erittäin hyvin. Vaikka pidänkin koirista, en ole silti missään elämäni vaiheessa tuntenut tarvetta hankkia koiraa elämänkumppaniksi.
Ikävä kyllä, liian moni muu on. Tämän tosiasian voi havaita kahdesta eri seikasta:
1. Paskaa joka puolella. Tästä aiheesta on palstalla jo kirjoitus mutta lisään pökälepinoon vielä muutaman kikkareen itsekin.
On yksinkertaisesti sietämätöntä se ruikitun kusen ja ulosteen määrä joka makoilee keväthangilla. Puhumattakaan tienvarsista sitten kun lumi on sulanut. Astuppa askel harhaan päätieltä niin todennäköisyys saada paskaa kengänpohjaan on isompi kuin ettei näin kävisi.
2. Ulkoilu. Meninpä mihin kellonaikaan tahansa ulos, niin n. yhdeksän kertaa kymmenestä vastaani tulee vähintään yksi ihminen joka taluttaa koiraa mukanaan.
Ei siinä mitään sitten, tarvitsevathan koirat ulkoilua ja liikuntaa vieläpä ihmistä enemmän mutta ihmetellä täytyy, eikö ihminen itse enää kykene elämään ilman eläinystävää, ilman koiraa?
Onko nykyinen maailmantilanne niin ahdistava ja oma elämäntilanne niin raskas että ihmisen paras ystävä todellakin on enää vain ja ainoastaan koira?
Voi olla että nipotan turhasta mutta elettyäni oman elämäni ilman koiraa, olen kuitenkin joutunut havaitsemaan miten erityisesti viimeiset 15-20 vuotta ovat tuoneet muassaan räjähdysmäisen määrän koiria katukuvaan.
Toki suurin osa näistä karvaturreista on aina ollut omistajansa pitelemän hihnan päässä mutta silti, jotenkin koko touhu alkaa jo hiljakselleen rasittamaan.
Minusta on kyllä mukava nähdä matkallani erilaisia ihmisiä mutta en välttämättä halua nähdä lähes joka vastaantulijalla jonkin kokoista ja näköistä hauvelia, ikäänkuin näin olisi aina ollut ja näin kuuluisikin olla.
Ei, näin ei ole aina ollut eikä edes kuuluisi olla. Tämä kaikki kertonee siis ihmisten vaikeuksista tulla toimeen keskenään, pettymyksistä ihmissuhteissa, pettymyksistä omaan elämään.
Lähdenpä tästä taas asioille joten voin samalla pitää lukua siitä, montako piskiä matkallani näin.
Ilmoitan tuloksen tämän topikin yhteydessä sitten kun palaan.
Nyt, näkemiin. =)
Ikävä kyllä, liian moni muu on. Tämän tosiasian voi havaita kahdesta eri seikasta:
1. Paskaa joka puolella. Tästä aiheesta on palstalla jo kirjoitus mutta lisään pökälepinoon vielä muutaman kikkareen itsekin.
On yksinkertaisesti sietämätöntä se ruikitun kusen ja ulosteen määrä joka makoilee keväthangilla. Puhumattakaan tienvarsista sitten kun lumi on sulanut. Astuppa askel harhaan päätieltä niin todennäköisyys saada paskaa kengänpohjaan on isompi kuin ettei näin kävisi.
2. Ulkoilu. Meninpä mihin kellonaikaan tahansa ulos, niin n. yhdeksän kertaa kymmenestä vastaani tulee vähintään yksi ihminen joka taluttaa koiraa mukanaan.
Ei siinä mitään sitten, tarvitsevathan koirat ulkoilua ja liikuntaa vieläpä ihmistä enemmän mutta ihmetellä täytyy, eikö ihminen itse enää kykene elämään ilman eläinystävää, ilman koiraa?
Onko nykyinen maailmantilanne niin ahdistava ja oma elämäntilanne niin raskas että ihmisen paras ystävä todellakin on enää vain ja ainoastaan koira?
Voi olla että nipotan turhasta mutta elettyäni oman elämäni ilman koiraa, olen kuitenkin joutunut havaitsemaan miten erityisesti viimeiset 15-20 vuotta ovat tuoneet muassaan räjähdysmäisen määrän koiria katukuvaan.
Toki suurin osa näistä karvaturreista on aina ollut omistajansa pitelemän hihnan päässä mutta silti, jotenkin koko touhu alkaa jo hiljakselleen rasittamaan.
Minusta on kyllä mukava nähdä matkallani erilaisia ihmisiä mutta en välttämättä halua nähdä lähes joka vastaantulijalla jonkin kokoista ja näköistä hauvelia, ikäänkuin näin olisi aina ollut ja näin kuuluisikin olla.
Ei, näin ei ole aina ollut eikä edes kuuluisi olla. Tämä kaikki kertonee siis ihmisten vaikeuksista tulla toimeen keskenään, pettymyksistä ihmissuhteissa, pettymyksistä omaan elämään.
Lähdenpä tästä taas asioille joten voin samalla pitää lukua siitä, montako piskiä matkallani näin.
Ilmoitan tuloksen tämän topikin yhteydessä sitten kun palaan.
Nyt, näkemiin. =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Selkeästi näätä on miehen/lapsen korvike, kun miestä eikä lasta ole onnistunut saamaan. Surkeaa.
Omilla kulmillani on pari naista, joilla on jumalattoman kokoisia, jopa 3 kpl karvaisia, eikä edes mitenkään mukavan näköisiä koiria, ei voi kuin ihmetellä???
Tuttavan koira hyppii silmille, pieree, haisee ja oksentelee lattioille, en ymmärrä kuka haluaa kotiinsa sellaisen elukan, siis elukan.
Ostinpa eräänä keväänä uudet vaelluskengät ja samantien astuin todella haisevaan koiranpaskaan joka oli keskellä kävelytietä. Haju ei lähtenyt niistä monoista koskaan. Mihin/kenelle laskun voi lähettää???
Elämään ihmisen ystäväksi ja kaveriksi. Maailmassa on enemmän kanoja kuin koiria, mutta niistä ei pidetä meteliä, nehän syödään!
Mutta valitettavan usein kasvattajat eivät sitä ole.
Harvassa ovat naiset jotka edes auttavasti hallitsevat koiran koulutuksen, joka olisi aina hoidettava kunnolla.
Laumaeläimenä koira vaatii selvät sävelet komentoportaasta, eikä siinä saa olla ristiriitaisuuksia.
Koiralla voi olla useampiakin johtajia, mutta nimenomaan aina niin, että ihminen johtaa .
Kunnollinen koiraharrastaja ottaa muutkin huomioon ja korjaa jätökset kaupunkialueilla välittömästi pois.
http://hauva.com/
Suomessa on aivan liikaa koiria ja väärin perustein otettuja ja pentuja on teetetty ihan miten huvittaa, joten kyllä määrä näkyy tienvarsissa aivan totta.
Nykypäivän tyttöjä lellitellään jos minkälaisilla lemmikeillä ja koira on suosituin, mutta luontoon lapsiaei jakseta viedä katsomaan eri eläinlajeja.
Lisäksi yksinäiset naiset ottavat jostain syystä seurakseen koiran sensijaan, että etsisivät miestä jonka kanssa matkustella, pelailla lautapelejä, käydä elokuvissa jne., suunnitella asioita.
Koiran kanssa tuskin on yhtä monipuolista ja seksielämäkin mahtaa olla aikalailla itsetyydytyksen varassa.
Minusta siis näyttää, että nämä koiraihmiset ovat jotenkin tylsistyneitä siis osaltaan ja korostan: pieneltä mutta näkyvältä osin. Koira on hauska ja monipuolinen hyöty ja seuraeläin ihmiselle, mutta kyllähän se vie aikaa muilta asioilta koko ajan, sillä muutaman tunnin välein koira tarvitsee huomiota vähintäänkin.