asiata elämästä ;:

Luulisin, että tässä yhteydessä sillä tarkoitetaan tätä meidän länsimaista yhteiskuntaa, ja sitä miten se sitoo ihmiset koneistoonsa. On asuntolaina, duunia täytyy tehdä 8h päivässä 5 päivää viikossa, kerran vuodessa pääsee kuukaudeksi lomalle ja sekin aika pitäisi jotenkit tehokkaasti hyödyntää. Ehkä tämä Babylon juuri se "mielen vankila", josta Riku aina puhuu. Eli se että länsimainen ihminen jostain syystä uskoo, että hänen on annettava kaikki energiansa ja aikansa johonkin merkityksettömään ja abstraktiin työhönsä, jonkin ulkomaisen konsultaatioyrityksen talous- ja hallinnollisen osaston oheistamis-tuotteistamisvastaavan pestissä. Ja Babylonin vanki vielä uskoo, että hänen elämä ei ole täysipainoinen, jos ei anna tuota panosta yhteiskunnalle, ja jos ei palkallaan osta niitä tarpeettomia härpättimiä mitä Babylonin koneisto ihmisille suoltaa. Vesiskoottereita, mönkijöitä, lehtipuhaltimia, hampaiden valkaisuja, solarium-rusketusta, taulutelkkareita, minkkiturkkeja...

Siksi kahleet pitää murtaa ja lähteä meneen. Määrätä itse elämänsä suunta ja tahti. Realiteetti kuitenkin on se, että Babyloniin on aina palattava tavalla taikka toisella. On käytävä kouluja, jotta saa mieleisensä paikan tässä suuressa koneistossa. Tarjoaahan Babylonkin keinon päästä siitä vähäksi aikaa irti mm. vuorotteluvapaan muodossa. Siitäkin huolimatta olet sidottu noudattamaan tuon järjestelyn ehtoja. Toisaalta on kyllä aika naiivia pitää yhteiskuntaa vankilana. Me itsehän sen olemme tehneet meitä itseämme varten, ja Suomessa vieläpä homma toimii suhteellisen hyvin, kun vertaa muuhun maailmaan. Jokaisen oma asia sitten on, miten suhtautuu omaan työhönsä ja paikkaansa tässä Babylon pyörässä.