Mitä mieltä olette seuraavasta.
Olen sairastunut ja sen sairauden myötä myös masentunut ja nyt olen tehnyt päätökseni...
Koirani ei tarvitse kärsiä minun kärsimykseni takia.
eli päätin luopua rakkaasta koirastani joka on ollut minulla pennusta asti..kertokaa hyvät koirien omistajat mitä mieltä olette kumpi on parempi koiralle..
se että elää minun kanssani tylsää apaattista elämää.
vai se..
että hän pääsee uuteen aktiiviseen kotiin????
olen valvonut viime yön vatvoen tätä asiaa päässäni koska pelkään että koiralle tulee samanlainen ikävä minua kuin minulle tulee häntä,olemmehan tottuneet olemaan yhdessä jo pitkään ja hän on nukkunut kaikki yöt minun vieressä.
Uskon tekeväni oikein mutta kuitenkin pelottaaa ja on paha olla.
Kiitos jos viitsitte vastata.lähden puolen päivän aikaan viemään rakastani uuteen kotiin :( :)
MIELIPIDE TUTKIMUS
24
2552
Vastaukset
- molemmille!
Itse koen, että olen vaikeina aikoina saanut voimia lemmikeiltäni.
Ne ovat eläneet niin ilot kuin surutkin kanssani.
Kohdallasi olet kuitenkin päätöksen tehnyt. toivottavasti koira jää kuitenkin lähelle, että voitte tavata toisianne.
Tai ehkäpä sijoitus jäisi vain väliaikaiseksi?
Toivotan sinulle hyvää kevättä, voimia sinulle.
Ja Halaus!- surullinen :(
Onhan se noinkin että koiransa kanssa on voinut elää ilot ja surut mutta kun tunnen niin suurta syyllisyyttäkin siitä etten saa enää mitään itsestäni irti ja jotenkin mulla on sellainen olo että ei koiran tarvitse elää tylsää elämää sen takia että minä kärsin ja olen tälläinen.Olen taistellut tämän asian kanssa jo reilut puoli vuotta ja kerran aiemminkin olen hankkinut kodin hänelle mutta tosi paikan tullen sydän sanoi muuta ja en antanutkaan häntä pois...
Nyt pelottaa se tilanne kun jätän hänet uuteen paikkaan,mietin mitä koira mahtaa ajatella kun lähden pois ja hän jää...kuitenkin uskon että totuttuaan hän varmasti unohtaa minut varsinkin kun kyseessä on aktiivinen uusi omistaja.
Koira ei jää ihan lähelle mutta kuitenkin aion mennä katsomaan häntä,näin olen sopinut jo uuden omistajan kanssa.Ihan heti ei varmaankaan kannata mennä että tyttö saa totutella uuteen omistajaansa rauhassa.En tiedä saas kattoo pystynkö vieläkään ihan oikeasti sitten luovutus hetkellä hänestä luopumaan..jos tietäisin että tämä tuska olisi vain minulla eikä koiralla lainkaan niin se helpottaisi oloani todella paljon.
- masentuminen
on hoidettava kuntoon ensin ja koirasi voi olla siinä hyvänä apuna viemässä sinua ihmisten ilmoille..nyt koirasi menettää sinut ja sinä koirasi joka on aivan turhaa..
koirasi ei kärsi sinun masentumisestasi niin paljoa ettei sinun kannattaisi nähdä vaivaa siitä koira on sopeutuvainen ja sille on tärkeeää sinut ...mielestäni päinvastoin ...mitä nyt kun ei ole ketään joka pakottaa sinut ihmisten ilmoille kotoasi ..masentumisesi voi mennä vieläkin syvemmäksi. :(
Neuvoni on pidä koirasi ja hoida sitä ensiluokkaisesti ja hae apua lääkäriltä masennukseen!! Juttele ihmisille että pääset yli vaikkei se helppoa ole..masennus ei aina mene ilman apua ohi. Muutaman viikon päästä valoa näkyy jälleen ja silloin et saa enään koiraasi takaisin. :(samaa mieltä. koiran menetys (sijoitus) varmaan tuntuu omalta epäonnistumiselta. se saattaa vetää syvempään masennuksen josta on vielä vaikeampaa päästä yli.
mutta jos ap. laiminlyö koiran hoidon ja katsoo ettei hän jaksa koirasta huolehtia niin ehkä silloin koiran antaminen pois on välttämätön.
avun hakeminen on ensisijaisen tärkeää.- Eppeli
majorica kirjoitti:
samaa mieltä. koiran menetys (sijoitus) varmaan tuntuu omalta epäonnistumiselta. se saattaa vetää syvempään masennuksen josta on vielä vaikeampaa päästä yli.
mutta jos ap. laiminlyö koiran hoidon ja katsoo ettei hän jaksa koirasta huolehtia niin ehkä silloin koiran antaminen pois on välttämätön.
avun hakeminen on ensisijaisen tärkeää.Minun masennukseni ajoi siihen lopetin kaksi kissaani chihuahuani jäätyä auton alle
Eppeli kirjoitti:
Minun masennukseni ajoi siihen lopetin kaksi kissaani chihuahuani jäätyä auton alle
päätöksiä tietää. vain ihminen itse tietää mikä on parasta. vaikka joskus esim. masentunut ihminen ei välttämättä näe omaa tilannetta ja siihen on paras hakea apua.
sääli että lopetit kissasi ja vielä enemmän sääli pikku koiraasi.
- luopuisi
Olen itsekin sairastanut vuoden päivät muutama vuosi sitten. Koirat(3) olivat se voima, mikä sai minut nousemaan yleensä lainkaan sängystä aamuisin. "Veivät" minut ulos, vaikka en jaksanut kunnolla liikkua. Ne olivat tyytyväisiä, kun heittelin niille palloa pihassa, ja ne saivat päivän liikunnan siinä juostessaan hyvin, ja olivat iloisia ja tyytyväisiä. Vähitellen olo parani, ja jaksoin palata ilmisten pariin, ensin juuri koirien kanssa koiraharrastuksiin. Olen paljosta kiitollinen koirilleni, enkä niistä halua luopua.
pitää kuitenkin muistaa että kaikilla ei tuo parantuminen suju ihan yhtä onnekkaasti.
joillekkin tehoaa lääkitys ja joillekkin taas ei. joillekkin sairaalahoito on ainua apu. mutta olen iloinen puolestasi että olet "paremmalla" puolella. rapsut koirille ;-)
- arkipiru
olekaan eikä ikinä tule, että koirani antaisin jollekin toiselle. Mieluummin veisin sen vaikka sille lopulliselle piikille kun jäisin sen kohtaloa uudessa paikassa suremaan.
aika nuori? onko sittenkin se ainua vaihtoehto?
aika hullua siinä tapauksessa. kyllähän nuorella ja terveellä koirallakin on oikeus elämään.- arkipiru
majorica kirjoitti:
aika nuori? onko sittenkin se ainua vaihtoehto?
aika hullua siinä tapauksessa. kyllähän nuorella ja terveellä koirallakin on oikeus elämään.nuori tai vanha, mutta missään nimessä en sitä jättäisi muiden kiusattavaksi tai heittopussiksi talosta taloon.
arkipiru kirjoitti:
nuori tai vanha, mutta missään nimessä en sitä jättäisi muiden kiusattavaksi tai heittopussiksi talosta taloon.
että sinä olet ainoa hyvä koiranomistaja? ettei kukaan voisi yhtä hyvää huolta pitää koirasta?
oletko myös sitä mieltä että jos perheeseen tulee vakava allergia niin koira viedään lopetettavaksi? ilman että yritetään sijoittaa?
nuoren ja terveen koiran sijoittaminen on mielestäni ihan hyvä asia. mutta en tietenkään kannata näitä "heräteostoksia" ja että sen takia koira annetan pois kun aika ei riitäkkään ykskaks.
enkä myös kannata "probleemakoirien" sijoitusta.
mutta omistajan sairauden vuoksi ei kuitenkaan mielestäni nuorta koiraa tarvitse lopetta. mutta se on minun mielipide se.
- serop1
Olet jo selvästi tehnyt päätöksen. Viet koirasi uuteen kotiin tai olet jo viennyt. Eipä siinnä enää tarvitse kysyä enää muiden mielipidettä. Täällä voi tulla kaikenlasita niskaa hyvää ja pahaa..
Itse en luopuisi koirastani millään, vaikka mikä vaiva tulisi.
Valintasi olet jo tehnyt. Toivottavasti parenet! - Janitus
Ei se nyt ainakaan masennuksellesi ole hyväksi, että luovut "toivonkipinästäsi". Toivonkipinä (koira)pitää sinua elämän syrjässä kiinni!!
Ensinnäkin,tosi surullista tilanteenne ylipäätään,ja toivon voimia itsellesi kaikin tavoin.
On hienoa,että yrität myös ajatella näinkin vaikeassa asiassa objektiivisesti,ja myös koirasi parasta.
Vaikea on sanoa kenenkään puolesta,mutta itse ajattelisin niin,että viimekädessä itse olet paras arvioimaan tilanteen.
Jos katsot,että sinun on liian raskasta huolehtia koirasta,ja koiran elämänlaatu on heikkoa,ja se voisi parantua uudessa kodissa,niin ei se ole huono ratkaisu.
Tuo koiran pois antaminen on aina niin tapauskohtaista,ja riippuu niin tilanteesta kuin koirastakin.
On koiria,joita ei kannata toiseen kotiin koettaa,ainakaan ihan vieraaseen,saati ehkä ollenkaan,mutta suurin osa on onneksi sellaisia,että oikein hyvin sopeutuu uuteen kotiin.
Tärkeintä on vaan valita mahdollisimman sopiva kaikille osapuolille.
Siksi on niin vaikea sanoa,mitä kannattaa tehdä,kun ei tunne koiraa,jonka tilanne on kyseessä.
Toisaalta,sinulle on koirasta myös iloa elämänlaadun parantamiseen,mutta jos kuitenkin on tilanne,että pitäminen on raskasta ja koira ei ole riittävän onnellinen,niin on ihan oikein,että mietitään tilannetta monelta kannalta.
Kun luopuu,niin hienoahan olisi saada koira tuttuun paikkaan,mutta ei näin aina voi.
Mutta kuten sanoin,kun uusi koti valitaan huolella,ja koira on tyypiltään sellainen,että sen voi ajatella sopeutuvan,niin ei se kovin huono ole vaihtaa kotia.
Hyvää jatkoa sinulle ja koirallesi.- n.sorsa
jotakin sinne päin. Aika riskaa yli 1,5v ikäistä koiraa laittaa kiertoon, kas hassua koirille voi tulla stressistä aiheutuvia sairauksia/ luonevikoja joutuessaan kiertolaiseksi. Muistan eräänkin koiran, kun hilseilyllä osoitti stressaantumisensa, ei kiva musta turkki ihan hilseessä. Stressistä johtuvia sairauksia/ luonevikoja on koirilla ja jokainen koira on yksilö, kuka mitenkin reakoi uudessa kodissa. Voi käydä tuurikin, että koira sopeutuu uuteen kotiin ja saa pysyvän kodin tai joutuu kiertolaiseksi. Järkkyä lukea tekstiä myytävistä koirista 0,20 senttiä papereila laumanvartija, semmoinen väärissä käsissä heräteostoksena huh huh.
n.sorsa kirjoitti:
jotakin sinne päin. Aika riskaa yli 1,5v ikäistä koiraa laittaa kiertoon, kas hassua koirille voi tulla stressistä aiheutuvia sairauksia/ luonevikoja joutuessaan kiertolaiseksi. Muistan eräänkin koiran, kun hilseilyllä osoitti stressaantumisensa, ei kiva musta turkki ihan hilseessä. Stressistä johtuvia sairauksia/ luonevikoja on koirilla ja jokainen koira on yksilö, kuka mitenkin reakoi uudessa kodissa. Voi käydä tuurikin, että koira sopeutuu uuteen kotiin ja saa pysyvän kodin tai joutuu kiertolaiseksi. Järkkyä lukea tekstiä myytävistä koirista 0,20 senttiä papereila laumanvartija, semmoinen väärissä käsissä heräteostoksena huh huh.
Siksipä korostankin aina,että tapauskohtaista.
Mutta,kun paljon on myös sitä,että kun on kovasti itse kiintynyt koiraan,niin liian subjektiivisesti katsotaan asioita.
Eli ajatellaan,että kaikki koirat on sitten sellaisia,että ei niitä voi luovuttaa.Eli joskus on mukana omistajan puolelta ehkä kyse vaan omista tunteista ja putkinäköisyydestä ;)
Koiran ikä on usein nimenomaan se mietittävä tekijä,tosin ei sekään ole se ratkaiseva viimekädessä.Kyllä se on ihan perusluonne,suhtautuminen omistajaankin osaltaan,ja koiran yleinen suhtautuminen ulkomaailmaan,ja rotukin saattaa osaltaan.
Ongelmakoirat on oma lukunsa,ja jotka sitten pitää arvioida senkin puolesta,löytyykä riittävän pätevää kotia,että homma saadaan hoitoon.
Koiria vaihtaa nykypäivänä aika paljonkin kotia,ja monet sopeutuu ihan hyvin.Siksi monilla rotuyhdistyksilläkin on omat "rescue" palvelunsa,joilla haetaan uutta kotia.
Ja ainahan löytyy kaikkeen lähtöön.Otetaan myös liian heppoisasti,ja sitten koira pois,paikasta viis.
Mutta osa luovutuksista on kuitenkin ihan sellaisia,että pakosta on luovuttava,ja kyllä silloin pyritään se koti huolella valitsemaan,ja niin,ettei hälläväli-tyylillä koiraa ajeta kiertolaiseksi.
Minusta kuitenkin pitää miettiä vaihtoehtoja tarkkaan punniten,myös koiran kannalta.
Eli vaikka ne omat tunteet koiraa kohtaan on pelissä,niin ei aina ole "niin"riippuvainen loppuun asti viimekädestä yhdestä ihmisestä,vaikka se toisinpäin voi sitä vaikuttaa olevan...
- koiran on kotia
etsimässä , tai mistä olet luopumassa?
enään tuolla ylempänä. kait koiralla yleensä on ollut aiempi omistaja vaikka se on hylätty. joskus myös pennut syntyy vapaudessa ilman omistajaa.
jos koiralle ei löydy kotia niin eikö sillä kuitenkin sitten ole parempi jos pääsee pois?
en pidä terveitten koirien ja varsinkien nuorienkaan lopettamisesta mutta joskus se on kuitenkin parempi. parempi ainakin kun se kadulla eläminen."jos ei koirien kotimaa pysty tarjoamaan koirille turvaa ja uudelleensijoitusta niin en ymmärrä miksi niitten rokotuksiin satsataan niin paljon rahaa? sitten koirat laitetaan takaisin kadulle.
kerro sinä minulle että mikä tässä on hyvää koska minä en sitä ymmärrä"?
voisitko ihan vaan ystävällisesti vastata kysymyksen? ilman mitään herjailua.mutta kysyit kuitenkin mielipiteitä. :)
Koiraa ja tilannetta tuntematta on tietysti mahdotonta vastata tämmöiseen, mutta mietin että mitä on se tarkoittamasi "tylsä, apaattinen elämä"? Riippuu tietysti koiran rodusta, luonteesta ja siitä miten aktiivisia olette aiemmin olleet, mutta tuskin koira ajattelee millaista sen elämän "pitäisi" olla, se ottaa päivän ja hetken kuta kuinkin sellaisina kuin ne tulevat. Jos et kykene huolehtimaan sen kaikkein välttämättömimmästä ulkoilun ja liikunnan tarpeesta ja muusta päivittäisestä hoidosta, niin asia on tietysti vaikea, mutta muussa tapauksessa se koira voi olla tärkeä osa "masennushoitoa", joka pitää sairastuneen omistajan pystyssä ja liikkeellä. Eihän koira ole mikään väline jonka kanssa harrastetaan ja ollaan mahdollisiman aktiivisia, kyllä se on myös ystävä ja lähestulkoon elämänkumppani joka pysyy rinnalla vastamäessä eikä kanna kaunaa yhdestä tai kahdesta tosi huonosta päivästä.
Mutta hatunnosto sinulle siitä että jaksat ajatella koiran parasta, ja jos uskot että paras ratkaisu oli etsiä sille uusi koti, niin silloin todennäköisesti on näin. Ei ollut ehkä mahdollisuutta saada sitten kenenkään tutun luokse väliaikaiseen hoitoon?
Pidä nyt ennen kaikkea itsestäsi huolta ja luota omiin ratkaisuihisi, voimia ja tsemppiä edessä oleviin aikoihin!- kaikille vastauksista
Tarkoitukseni ei ollut saada teitä tappelemaan täällä... :(
Sellainen ihminen joka ei ole itse käynyt läpi auto-onnettomuutta jossa oli mennä henki,josta tuli suuret vammat ja nyt viimeisenä todettu aivojen eriosiin kohdistunut aivovamma,ja ilmeisesti tästä johtuen nyt sitten masenus,ei voi tietenkään tietää mitä oikeasti masennus on.Tiedän että on helppoa sanoa toiselle että tee näin ja näin mutta kun ei kertakaikkiaan pysty.
Olin(ja nyt vasta olenkin) tuskissani kun kirjoitin kysymyksiä teille koira ihmisille...halusin vastauksia siihen että ikävöiköhän koira samalla tavalla kuin ihminen??
Minä kyllä kestän tuskani,itken niin kauan kuin itkettää meni siihen vaikka vuosi..mutta jos koira ikävöi minua se on sellainen asia mitä ei voi kestää.
Eli olisin varmaankin halunnut vastauksia siitä miten koira tottuu kyllä kunhan saa hyvän uuden kodin...en tiedä onko näin mutta tietenkin näin haluaisin ajatella ja näin toivoisin sen olevan..
Ystäväni ovat myös sanoneet samaa kuin moni teistä että saatan masentua entistä enemmän jos annan koiran pois.
Minä olen pähkäillyt tämän asian kanssa jo pidempään,ja kerran aikaisemmin koira saikin jo kodin mutta peruinkin viime hetkellä,silloin en osannut ajatella järjellä vaan sydämmeni teki päätökset.
En tiedä miten sitova tämä on mutta tein sellaisen paperin missä he lupautuvat myymään koiran takaisin minulle mikälli jostain syystä joutuvat siitä luopumaan(eli minulla on etuosto oikeus),kovasti vakuuttelivat ainakin että eivät luovu.
Kyllä meillä oli aina ruoka ja juoma tarjolla,rakkautta sai paljon(mm,nukkui ja tuhisi mun kainalossa JOKAIKINEN yö nämä meidän yhdessä eletyt 4 vuotta).se missä mulle tuli ongelmia oli ulkoilut,en kertakaikkiaan saanut itseäni lähtemään varttia pitemmille lenkeille.
Anteeksi en pysty nyt kirjoittamaan..kiitos teille.
- kokemusta on
Meille on tullut aikuinen koira kaupungista, kun siellä kaiket arkipäivät ulvoi häiriten. Alle viikossa tottui uuden perheen elämään, ja ulvontakin loppui, koska kotona oli aina joku. Aluksi muutamina aamuina aloitti ulvonnan ennen kahdeksaa, oli varmaan siihen aikaan jäänyt yksin. Vanhemmiten oli kotona yksinkin, ja ihan rauhallisesti oli.
- Nippe
Itse olin masentunut reilu vuoden... Psykiatri sanoi että masennus on saattanut saada alkunsa edellisen koirani kuolemasta. Siitä on nyt kulunut kolme vuotta. Viime syyskussa meille tuli pieni pentu ja lääkärin mukaan siitä voisi olla suuri apu... lenkkiseuraa jne. Nyt jos joku on huonosti niin otan koiran kainaloon ja juttelen sille.. siitä on aina jollain tasolla ollut apua.
Masennuksesi saattaa PAHENTUA koska koet 'menetyksen'.. hienoa että ajattelet koiraa mutta uskon että se haluaisi olla tukenasi!
Ketjusta on poistettu 73 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!
"IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its4018682Eemeli Peltonen teki itsemurhan eduskuntatalossa
Kevyet mullat sitten vaan. Ei mulla muuta.1683041- 161433
- 731043
- 761038
- 27985
Sylikkäin.
Sylikkäin, suudellen. Milloin haluaisit näin nainen tehdä ? Vain häntä ajatellen 😘. Tietenkin jos häntä asia kiinnosta62940- 55933
- 65880
Eemeli Peltosen viimeinen postaus Facebookissa!
"Olen ollut kevätistuntokauden viimeisillä viikoilla paljon poissa eduskuntatyöstä. Sain toukokuussa hyvää hoitoa HUSiss73864