Kauan kauan sitten Uniajassa, joukko alkuasukkaita oli metsästämässä kenguruja. Oli satanut ja maaperä oli pehmeää, joten metsästäjien oli vaikea pyydystää saalista. Metsästäjät saapuivat puurykelmän luokse ja päättivät levätä varjossa.
Metsästäjät istuivat leväten ja kertoivat tarionoita lämmittäen käsiään nuotiolla, kun he näkivät horisontissa kauniin monivärisen kaaren - sateenkaaren. Se oli sateenkaarikäärme joka liikkui vanhasta vesikuopastaan toiseen. He pelkäsivät hieman koska eivät halunneet että tämä valtava säihkyvävärinen käärme tulisi heidän leirinsä vieressä olevalle vesikuopalle.
Kun metsästäjät palasivat leiriin, lapset juoksivat tervehtimään heitä. Vaikka he olivat saaneet saaliiksi vain kaksi kengurua - ei tarpeeksi ruokkimaan kaikkia - sen kunniaksi tanssittaisiin ja laulettaisiin - suuri corroboree sinä iltana.
Corroboreen aikana, nuori metsästäjä meni missä vanhat miehet istuivat ja kysyi heitä kertomaan Sateenkaarikäärmeestä - jos kaikki kerran niin pelkäsivät sitä, miksi hän ei voisi keihästää sitä, ettei sitä tarvitsisi enää pelätä?
Vanhat miehet kauhistuivat ja selittivät että Sateenkaarikäärme oli yksi Uniajan olennoista joka oli muotoillut maan. Alussa maa oli litteä, laaja hedelmätön aukea. Kun Sateenkaarikäärme kiemurteli läpi maan, sen liikkeet kokosivat vuoret ja kaivoivat syvennyksiä jokia varten. Jokaisella sen valtavan monivärisen kehon työnnöllä, jonkinlainen maanmuoto ilmestyi. Hän oli kaikkein suurin Uniajan olennoista. Viimein väsyneenä maan muotoilun ponnistuksista, hän ryömi vesikuoppaan viilentämään itseään ja upposi näkyvistä.
Joka kerta kun eläimet kävivät vesikuopalla, ne varoivat etteivät häirinneet Sateenkaarikäärmettä, vaikka eivät pystyneet näkemään sitä. Sitten yhtenä päivänä suuren sademyrskyn jälkeen, hänen valtava värikäs kehonsa nousi vesikuopasta, puiden latvojen yli, läpi pilvien ja aukean yli toiseen vesikuoppaan.
Tänäkin päivänä alkuasukkaat varovat etteivät häiritse Sateenkaarikäärmettä, kun he näkevät hänen liikkuvan yli taivaan yhdestä vesikuopasta toiseen.
Michael J Connolly
Dreamtime Kullilla-Art
Metsästäjät istuivat leväten ja kertoivat tarionoita lämmittäen käsiään nuotiolla, kun he näkivät horisontissa kauniin monivärisen kaaren - sateenkaaren. Se oli sateenkaarikäärme joka liikkui vanhasta vesikuopastaan toiseen. He pelkäsivät hieman koska eivät halunneet että tämä valtava säihkyvävärinen käärme tulisi heidän leirinsä vieressä olevalle vesikuopalle.
Kun metsästäjät palasivat leiriin, lapset juoksivat tervehtimään heitä. Vaikka he olivat saaneet saaliiksi vain kaksi kengurua - ei tarpeeksi ruokkimaan kaikkia - sen kunniaksi tanssittaisiin ja laulettaisiin - suuri corroboree sinä iltana.
Corroboreen aikana, nuori metsästäjä meni missä vanhat miehet istuivat ja kysyi heitä kertomaan Sateenkaarikäärmeestä - jos kaikki kerran niin pelkäsivät sitä, miksi hän ei voisi keihästää sitä, ettei sitä tarvitsisi enää pelätä?
Vanhat miehet kauhistuivat ja selittivät että Sateenkaarikäärme oli yksi Uniajan olennoista joka oli muotoillut maan. Alussa maa oli litteä, laaja hedelmätön aukea. Kun Sateenkaarikäärme kiemurteli läpi maan, sen liikkeet kokosivat vuoret ja kaivoivat syvennyksiä jokia varten. Jokaisella sen valtavan monivärisen kehon työnnöllä, jonkinlainen maanmuoto ilmestyi. Hän oli kaikkein suurin Uniajan olennoista. Viimein väsyneenä maan muotoilun ponnistuksista, hän ryömi vesikuoppaan viilentämään itseään ja upposi näkyvistä.
Joka kerta kun eläimet kävivät vesikuopalla, ne varoivat etteivät häirinneet Sateenkaarikäärmettä, vaikka eivät pystyneet näkemään sitä. Sitten yhtenä päivänä suuren sademyrskyn jälkeen, hänen valtava värikäs kehonsa nousi vesikuopasta, puiden latvojen yli, läpi pilvien ja aukean yli toiseen vesikuoppaan.
Tänäkin päivänä alkuasukkaat varovat etteivät häiritse Sateenkaarikäärmettä, kun he näkevät hänen liikkuvan yli taivaan yhdestä vesikuopasta toiseen.
Michael J Connolly
Dreamtime Kullilla-Art
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.