Tiesittekö, ettei Jeesuksesta ole ainuttakaan luotettavaa aikalaislähdettä? Raamatun ulkopuolella ainut viittaus Jeesukseen, jota myös kristukseksi kutsuttiin nimeää hänet Damneuksen pojaksi, joka oli elossa vielä vuonna 63! Tämä ei ole yllättävää, sillä evankelistatkaan eivät osaa päättää milloin Jeesus syntyi tai eli, vaan sijoittavat hänen elämänsä yhteensopimattomien historiallisten tapahtumien yhteyteen, josta seuraa esimerkiksi kaksi eri syntymäpäivää ja kolme erillistä pääsiäistä yhden ainoan vuoden sisällä. Vielä 100-luvulla oli piispoja, jotka olivat erimielisiä siitä elikö Jeesus ennen nykyisen ajanlaskumme alkua vai kenties vasta toisella vuosisadalla.
Vaikka evankeliumeja on yritetty ajoittaa ensimmäiselle vuosisadalle, meillä ei ole suoria todisteita, että ne olisi kirjoitettu silloin. Parhaassa tapauksessakin ne kirjoitettiin vuosikymmeniä Jeesuksen oletetun kuolinajan jälkeen, ellei hän sitten todella ollut elossa vielä vuonna 63. Ne eivät myöskään päätyneet Raamattuun alkuperäismuodossaan, vaan ne olivat käyneet läpi suuren luokan muuttelua ja lisäilyä. Koko Markuksen evankeliumin loppu on lisätty jälkikäteen. Lisäksi evankeliumit ja Apostolien teot sisältävät keskenään ristiriitaisia väitteitä, joita jotenkin yhteen saattaakseen kirkkoisät ovat epätoivoisina raapineet päätään vuosisatoja.
Evankeliumit sisältävät myös Jeesuksen elämän osiksi väitettyjä tarinoita, jotka ovat ilmeisiä plagiaatteja varhaisemmista tarinoista, joita kerrottiin myyttisistä tai historiallisista hahmoista, esimerkiksi Pythagoraasta ja Asklepioksesta. On hyvin kyseenalaista oliko eräitä Jeesukseen evankeliumeissa liitettyjä paikkoja edes olemassa ensimmäisen vuosisadan alkupuolella. Varsinkin Matteus sisältää vääristeltyjä, jo aiemmin toteutuneiksi kirjattuja ja jopa keksittyjä profetioita, jotta Jeesus saataisiin todisteltua juutalaisten kirjoitusten ennustamaksi. Jeesuksen suuhun on myös laitettu vuoropuheluita, joiden idea olisi ollut mahdoton välittää aramean kielellä. Evankeliumithan levisivät kreikankielisinä.
Ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, suurin osa kirkon opista perustuu Paavalin kirjeisiin, ei Jeesuksen suuhun laitettuihin opetuksiin. Olisi jo sinänsä kyseenalaista perustaa uskonto sellaisen ihmisen sanalle, joka ei ole edes tavannut sen väitettyä ydinhenkilöä poislukien unet ja ilmestykset, jotka kuvataan tekstissäkin ilmiselvinä harhanäkyinä. Pahinta on kuitenkin, ettei Paavalin nimissä Raamattuun otettujen kirjeiden kirjoittaja useinkaan ollut Paavali! Monet aikansa uskonnolliset pikkutekijät ja ajattelijat esittivät omia kirjoituksiaan Paavalin sanana, saadakseen niille lisäpainoa. Samalla tavoin saivat evankeliumitkin nimensä: kirjoittajat eivät suinkaan olleet Jeesuksen opetuslapsia, vaikka moniin liitettiin nimet apostolien mukaan antamaan lisää uskottavuutta. Jo alkukirkon isät olivat tietoisia siitä, etteivät evankeliumien ja monien Paavalin kirjeiden kirjoittajat olleet väitettyjen kirjoittajiensa käsialaa, mutta ne otettiin mukaan siitä huolimatta.
Paljon muutakin hämärää kirkon oppiin kuuluu, kuten jälkikäteen kehitetty helvettioppi tai suoraan evankeliumien kanssa ristiriidassa oleva oppi Jeesuksesta ja Jumalasta samana olentona. Sopii siis kysyä, miksi kukaan enää kannattaa instituutiota, joka on koostettu kyseenalaisille teksteille, joiden sisältö on tuskin urbaanilegendoja kummempaa? Hyviä elämänohjeita saa muualtakin, vielä ilman syyllistämistä järjettömillä perisyntiopeilla tai tyhjästä tempaistuilla kolminaisuusmysteereillä. Herätkää, ihmiset, emme elä enää keskiaikaa!
Vaikka evankeliumeja on yritetty ajoittaa ensimmäiselle vuosisadalle, meillä ei ole suoria todisteita, että ne olisi kirjoitettu silloin. Parhaassa tapauksessakin ne kirjoitettiin vuosikymmeniä Jeesuksen oletetun kuolinajan jälkeen, ellei hän sitten todella ollut elossa vielä vuonna 63. Ne eivät myöskään päätyneet Raamattuun alkuperäismuodossaan, vaan ne olivat käyneet läpi suuren luokan muuttelua ja lisäilyä. Koko Markuksen evankeliumin loppu on lisätty jälkikäteen. Lisäksi evankeliumit ja Apostolien teot sisältävät keskenään ristiriitaisia väitteitä, joita jotenkin yhteen saattaakseen kirkkoisät ovat epätoivoisina raapineet päätään vuosisatoja.
Evankeliumit sisältävät myös Jeesuksen elämän osiksi väitettyjä tarinoita, jotka ovat ilmeisiä plagiaatteja varhaisemmista tarinoista, joita kerrottiin myyttisistä tai historiallisista hahmoista, esimerkiksi Pythagoraasta ja Asklepioksesta. On hyvin kyseenalaista oliko eräitä Jeesukseen evankeliumeissa liitettyjä paikkoja edes olemassa ensimmäisen vuosisadan alkupuolella. Varsinkin Matteus sisältää vääristeltyjä, jo aiemmin toteutuneiksi kirjattuja ja jopa keksittyjä profetioita, jotta Jeesus saataisiin todisteltua juutalaisten kirjoitusten ennustamaksi. Jeesuksen suuhun on myös laitettu vuoropuheluita, joiden idea olisi ollut mahdoton välittää aramean kielellä. Evankeliumithan levisivät kreikankielisinä.
Ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, suurin osa kirkon opista perustuu Paavalin kirjeisiin, ei Jeesuksen suuhun laitettuihin opetuksiin. Olisi jo sinänsä kyseenalaista perustaa uskonto sellaisen ihmisen sanalle, joka ei ole edes tavannut sen väitettyä ydinhenkilöä poislukien unet ja ilmestykset, jotka kuvataan tekstissäkin ilmiselvinä harhanäkyinä. Pahinta on kuitenkin, ettei Paavalin nimissä Raamattuun otettujen kirjeiden kirjoittaja useinkaan ollut Paavali! Monet aikansa uskonnolliset pikkutekijät ja ajattelijat esittivät omia kirjoituksiaan Paavalin sanana, saadakseen niille lisäpainoa. Samalla tavoin saivat evankeliumitkin nimensä: kirjoittajat eivät suinkaan olleet Jeesuksen opetuslapsia, vaikka moniin liitettiin nimet apostolien mukaan antamaan lisää uskottavuutta. Jo alkukirkon isät olivat tietoisia siitä, etteivät evankeliumien ja monien Paavalin kirjeiden kirjoittajat olleet väitettyjen kirjoittajiensa käsialaa, mutta ne otettiin mukaan siitä huolimatta.
Paljon muutakin hämärää kirkon oppiin kuuluu, kuten jälkikäteen kehitetty helvettioppi tai suoraan evankeliumien kanssa ristiriidassa oleva oppi Jeesuksesta ja Jumalasta samana olentona. Sopii siis kysyä, miksi kukaan enää kannattaa instituutiota, joka on koostettu kyseenalaisille teksteille, joiden sisältö on tuskin urbaanilegendoja kummempaa? Hyviä elämänohjeita saa muualtakin, vielä ilman syyllistämistä järjettömillä perisyntiopeilla tai tyhjästä tempaistuilla kolminaisuusmysteereillä. Herätkää, ihmiset, emme elä enää keskiaikaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se että Jeesus on urbaanilegenda, on todellinen urbaanilegenda!!
Jeesus oli Venäläinen kantoraketti.
Pohjois-Korean paraatia TV:stä katsellessa huvittaa kun mahtavat tonneja painavat ohjukset pomppivat kadun kuopissa kuin uimapatja.Yhtä tyhjää.