Vanhasen maine meni - nyt lasketaan ruumiit

Niinhän siinä kävi, mikä oli tiedossa koko eläkeriidan ajan:

Hallitus joko perääntyy tai itkee ja perääntyy.

Ay-liikkeen mahti on tässä kolmikannan luvatussa maassa yhä niin kova, että hallituksen oli peräännyttävä. Se oli selvää alusta alkaen. Umpimielistä oli muuta yrittää.

Ja nyt on poliittisen journalismin vuoro laskeutua taistelukentälle ja laskea ruumiit.

a) Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) koki pääministeriuransa kovimman arvovaltatappion, eikä sitä voi muuksi selittää, vaikka yrityksiä nähdään.
- Ei pidä leikkiä kovaa poikaa, jos rahkeet eivät kestä. Ja yksi toivomus vielä Vanhaselle ja hänen tukijoukoilleen: älkää toista kertaa lyökö päätänne Hakaniemen (SAK), Mikonkadun (STTK) ja Pasilan Rautatieläisenkadun (Akava) mäntyyn. Ei siinä hyvin käynyt Esko Aholle (kesk., 1991-1995), eikä käynyt nytkään.
- Ja Vanhaselle vielä vinkki: joko nyt kannattaisi uskoa, että ajatuksia kannattaa testata joskus jollakin ulkopuolisellakin. Ainut viisaus ei mahdu yhteen päähän, vaikka se olisi itsensä Vanhasen.

b) Koko hallitus koko arvovaltatappion - myös kokoomus.
- Eläkeiän nosto oli alunperin erityisesti kokoomusideologian tuottamaa tavaraa. Mutta kun Vanhanen otti aloitteen omiin nimiinsä profiilikiimassaan ja kokoomus näki, mikä sota asiasta on syntymässä, niin kokoomusministerit luikkivat käpykaartiin Jyrki Katainen (kok.) etunenässä. Liekö koskaan kokoomuksen puheenjohtajan Egyptin-loma (Hurghada) sattunut näin hyvään aikaan kuin nyt? Samaan käpykaartiin katosi myös Etelärannan työantajaleiri. Myös EK:n tavoitteena on ollut eläkeikien nostaminen, mutta kun kohu nousi, järjestöstä ei näkynyt kuin takavalot.

c) SDP:lle ja oppositiolle voitto, mutta millainen?
- Iltapäivällä alkavassa välikysymyskeskustelussa SDP pääsee retostelemaan, että kyseessä on historian ensimmäinen välikysymys, jonka tavoite toteutui jo ennen kuin hallitus ehti välikysymykseen vastata. Vai toteutuiko? Oikeastihan välikysymyksen tarkoitus on hallituksen kaataminen - ja niin ei tule käymään.
- Ja tämän jälkeen SDP:n on turha pyristellä eroon napanuorasuhteestaan SAK:hon - kyseessä on sama sakki, jolla on sama taktiikka ja sama pyrkimys, jota vahvistaa vielä presidentti Tarja Halonen, vanha SAK:n juristi Mäntyniemessä (kuten Halosen ausunnot osoittivat). SAK:n kovat otteet tulivat rämpivälle SDP:lle ja Jutta Urpilaiselle (sd.) kuin taivaan lahjana, mutta nyt nähtiin myös, millä tasolla puheenjohtajan ajatus liikkuu: Urpilainen meni kannattamaan yleislakkoakin, vaikka se kuuluu ay-liikkeen - ei eduskuntapuolueen - kalupakkiin. Jos Urpilaiselta olisi kysytty, sulkeeko hän kansalaissotaakaan pois keinovalikoimasta, niin mikähän vastaus olisi ollut?