Typeriä kirjoittelijoita

Iltalehden viikonvaihteen juttu julkaistiin 22.3.2008
"Pirkko on parasta elämässäni"
Tiistai 3.3.2009 klo 13.25

Espoolaisen paritalon valoisassa olohuoneessa rehottaa vehreä palmu ja iso kori on täynnä koirien leluja, mutta isännän Jussi-patsaita ei näy missään.
IL 4.2.2008: Åke Lindmanille Betoni-jussi

Dome Karukoski Lindmanista: On esimerkkiä mistä ottaa

Suru painaa Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa

IL 22.3.2008: "Pirkko on parasta elämässäni"

Ex-vaimo Anneli Sauli Pakkasvirta Lindmanista: Mitä lempein ihminen

Pirkko Mannola ei pidä surulomaa

Kerro muistosi: Tapasitko Åke Lindmanin hänen elinaikanaan?

Åke Lindmanin uran vaiheita

Tali-Ihantalan ohjaaja: Åke oli lahjakas ja luotettava

Matti Kassila Lindmanista: Sinnikäs loppuun asti

Åke Lindman sairasteli viimeisinä vuosinaan

Ei edes Betoni-Jussia, jonka ohjaajakonkari sai helmikuun alussa tunnustukseksi elämäntyöstään.

Åke Lindman istahtaa hyväntuulisena sohvalle ja pyytää puolisoaan Pirkko Mannolaa tuomaan työhuoneestaan kipsipojat ja betonipojan, jotta ne saadaan samaan kuvaan.

- Enhän minä niitä nyt olohuoneessa pidä, suomalaisen elokuvan legenda ähkäisee. Ja täsmentää, että Pirkkoa hän juoksuttaa pelkästään siksi, että tämän jalat ovat paremmassa kunnossa.

Åke Lindman täytti tammikuussa 80 vuotta ja luopui elokuvien tekemisestä. Hänen reviirinsä on muutenkin pienentynyt.

Jalat ovat turvonneet diabeteksen takia, ja se rajoittaa liikkumista. Eniten raavasta miestä kismittää kuitenkin se, ettei hän saa enää ajaa autoa.

- Tuli vain byrokraattisen tyly ilmoitus, että palauta ajokorttisi. Kukaan ei edes kysynyt vointiani.

- Minä, joka olen ajanut autoa 64 vuotta ilman ensimmäistäkään kolaria, olen nyt täysin toisten varassa. Samperi.

Intohimoisesti työhönsä suhtautunut Åke Lindman myöntää, että oli kova pala luopua ohjaamisesta kesken Tali-Ihantala -elokuvan ja siirtää vastuu elokuvan loppuunsaattamisesta toiselle. Vanha vaiva eli keuhkoahtauma vei kuitenkin voimat, päätös oli pakko tehdä.

- Olen jo päässyt pahimman yli, vaikka ei luopuminen Sörkän sällille helppoa ole.

- Tottumista tämä rauhallisuus vaatii. Luen nyt paljon ja katson televisiota. Harmi vain, että Suomen televisio on sama kuin ei mitään. Tässä maassa asuu puoli miljoonaa vanhaa ihmistä, ja television päivätarjonta hävettää, Lindman jyrisee.

Entisenä jalkapalloilijana Åke on sentään tyytyväinen siihen, että urheilua tulee eri kanavilta mukavasti.

Åke Lindman opettelee asettumaan aloilleen, mutta Pirkko Mannola painaa vielä täysillä.

Jäätyään Turun ruotsalaisesta teatterista neljä vuotta sitten eläkkeelle Pirkko kuvitteli, että nythän se riemu ratkeaa. Pian hän kuitenkin huomasi ihmettelevänsä uutta olotilaansa kotona yksin, sillä Åke paini juuri silloin kahden ison sotaelokuvan kimpussa.

- Puoli vuotta vapaaherrattarena riitti minulle. Olen iloinen, että kaikenlaisia keikkatarjouksia on tullut paljon. Kohta minun täytyy varmasti jo panna rajoja. On Kunnossa kaiken ikää -projektin tilaisuuksia, Espoon teatteria, esiintymisiä laivalla...

Åke istuu Pirkon kattamaan kahvipöytään, myhäilee tyytyväisenä ja iskee sitten silmää.

- Kuunnelkaa nyt, miten se papattaa. Ihan kuin konekivääri. Puhetta tulee niin nopeasti, etten minä pääse millään väliin.

Pirkko Mannola ja Åke Lindman ovat olleet naimisissa 40 vuotta. Heidän ensitapaamisestaan on kuitenkin jo lähes 50 vuotta.

Miss Suomeksi kruunattu Pirkko oli päässyt Suomen Filmiteollisuudelle töihin. Häntä yksitoista vuotta vanhempi Åke oli jo julkisuuden valokeiloista tuttu ja siirtynyt juuri näyttelijästä ohjaajaksi.

- En minä muista, missä ja milloin me tapasimme, Åke hörppää kahvia ja heilauttaa kättään.

- Olen niin kuin Ingmar Bergman, joka ei muistanut avioliittojaan muuten kuin elokuviensa kautta. Sen minä kuitenkin sanon, että Pirkko on parasta, mitä elämässäni on tapahtunut.

Ennen ensitapaamista Pirkko oli kuullut Lindmanin maineesta: se elokuvien ikuinen roisto ja jo toista kertaa naimisissa. Vähän ajan kuluttua Pirkkoa varoiteltiin liikkumasta moisen miehen kanssa.

- Åke taisi katsoa minua ensin halveksien. Taas tulee Särkän talliin joku lahjaton missi... syömään näyttelijöiden leipää.

- Paiskimme töitä hullun lailla. Nuorena sitä jaksoi. Muistan päiviä, jolloin päivällä filmasimme yhtä elokuvaa ja yöllä toista ja siinä välissä kävin heittämässä vielä yhden laulukeikan, Pirkko muistelee.

Kihloihinkin pari meni muiden avittamana. Elokuva-Aitan silloinen päätoimittaja Kirsti Jaantila tiesi Åken tuoneen sormuksen Kyprokselta, ja käytännöllisesti katsoen kihlasi parin. Kihlausta kesti seitsemän vuotta. Ensin hieman salaa ja sitten julkisemmin.

Häistä tuli suuri draama. Tukholman Suomalainen kirkko oli varattu vihkikirkoksi, mutta häät peruuntuivat viime tipassa, kun neiti Mannola alkoi epäröidä.

Sulhanen poltti pinnansa ja alkoi pakata tavaroitaan. Hätiin ehti kuitenkin Pirkon veli, joka sai parin päät kääntymään. Uusi vihkikirkkokin saatiin järjestettyä.

- Minun on aina ollut vaikea tehdä päätöksiä, Pirkko puolustautuu ja nauraa, että ne olivat varsinaiset skandaalihäät. Skandaalin makua lisäsi sekin, ettei 60-luvulla tunnettu avoliittoja, vaan pari oli elänyt synnissä.

Åke katsoo valokuvaajaa ja antaa jälkiviisaan neuvon.

- Ennen hääpäivää kannattaa olla viikko visusti erossa.

Vaikka kahden taiteilijan yhteisen elämän lähtötilanne ei näyttänyt järin lupaavalta, yhdessä on pysytty. Myrskyt ja tyvenet.

Molemmat remahtavat nauramaan muistaessaan, että Pirkko on uhannut erolla ainakin viisi kertaa ja että Åke on ollut pakkaamassa tavaroitaan vähintään yhtä monta kertaa.

- Ehkä se on hyvä, että toinen oli kokenut ja viisas, Åke vitsailee ja viittaa parin ikäeroon. Pirkko tuhahtaa, että hänkö se tässä tyhmä on ollut.

Parin lempeä naljailu on hupaisaa seurattavaa. Reipas huumori on selvästi yksi syy, miksi kaikki vuodet on jaksettu yhdessä. On sanottu suoraan, mutta osattu myös nauraa.

- Merkitystä on tietysti silläkin, että olemme olleet töidemme takia paljon erossa. Eläkkeellä voikin pian olla vaikeaa, kun olemme koko ajan yhdessä.

Pirkolla riittää vielä energiaa heittää keikkaa, ja se energia tulee kuntosalilta ja sauvakävelystä. Ei ikimaailmassa uskoisi, että hän täyttää joulukuussa 70 vuotta.

- Olen pitänyt sinua hyvin, kun olet pysynyt noin kauniina, Åke veistelee, ja Pirkko pamauttaa takaisin, että kaikki on punttien nostelun ansiota.

- Se on kuitenkin ihanaa, että minulla on tuollainen Martta, siis Pirkko Martta Irmeli, Åke jatkaa sitkeästi. Hän on mielissään myös siitä, että tytär Heidi asuu puolisonsa kanssa lähellä ja pystyy tarvittaessa auttamaan, kun Pirkko on menoissaan.

Heidi opiskelee Helsingin yliopistossa kehitysmaatutkimusta ja käy töissä. Heidillä ei vielä ole lapsia. Åke on kuitenkin jo isoisoisä, sillä hänen pojallaan Tomilla ensimmäisestä avioliitosta on lapsia ja lapsenlapsia.

Pirkko Mannola myöntää, että puolison sairaudet ovat pysäyttäneet ja panneet miettimään elämän rajallisuutta. Viime murhe oli, että Åke putosi unissaan sängystä ja mursi kylkiluunsa.

Åke Lindman on aina tunnettu vahvana, sitkeänä ja miehekkään jämäkkänä. Hän ei ole valitellut, vaan hän on ollut juuri sellainen kuin esittämänsä Lehto Tuntemattomassa sotilaassa: periksi ei anneta.

Pirkko sanoo, ettei kukaan voi tietää, paljonko elinpäiviä on jäljellä.

- Siitä voit olla onnellinen, että sinulla on ollut niin rikas elämä. Åke, sinähän olet legenda, voit elää nyt kuin ikoni.

- Nii-in, monet kavereistani ovat jo haudassa, Åke toteaa ja on hetken hiljaa.

- Sen tiedän, että lähden pitkälle matkalle ennen Pirkkoa. On ihan luonnollista, että minä poistun ensin.

Vaikka yhdentoista vuoden ikäero ei ole vuosien varrella haitannut pariskuntaa, Pirkko sanoo, että nyt ikäero on alkanut tuntua.

- Ei vanhaksi ole tulemista, kun krempat vain lisääntyvät. Nyt meitä on alkanut askarruttaa sekin, miten pärjäämme tässä talossa, kun on niin paljon portaita, Pirkko sanoo.

- Mutta ei tässä liikaa parane miettiä... Päivä kerrallaan...

Kunnes vietetään Åken satavuotisjuhlia ja Pirkon yhdeksänkymppisiä! Tulevaisuudenkuva alkaa ensin naurattaa pariskuntaa, mutta hetken päästä molemmat toteavat, että kyllä valoisalla elämänasenteella voi päästä pitkälle.

- Ne juhlat olisivat sielun voitto ruumiista!