venäläisten huonon itsetunnon perusta

Venäjän valtion ikiaikainen huono itsetunto johtuu sen syntyhistoriasta. Niin sanottu isovenäläinen kansa syntyi noin 500-1000-luvuilla suomensukuisten kansojen ja eteläslaavien sekoittuessa toisiinsa, eli mitään venäläistä puhdasta peruskansaa ei ole koskaan ollut olemassakaan.
Valtakunnan perustivat puolestaan Idäntien kulkijat, eli suomalaiset, eestiläiset ja skandinaaviset kauppamiehet ja palkkasoturit, eli varjaagit. Rurik on heistä tunnetuin.
Venäläiset ovat aina tunteneet epäluuloa ja pelkoa ulkopuolisia kohtaan, ja kärsineet aina kehnosta itsetunnosta kansana. Se johtuu tiedosta omasta syntyhistoriasta.
1200-luvun suuri kansallissankari Aleksanteri Nevski oli vain mahtavien mongolikaanien tsuppari ja alustalainen, eikä ennen Ivana Suurta (Julma) yksikään venäläinen hallitsija ollut riippumaton maansa hallitsija.
Iivanaltakin se otti koville, jopa niin että murhautti joidenkin nykyarvioiden mukaan jopa kolmanneksen kansastaan. Sieltä asti kantaa myös Venäjän valtion julmuus. Pietari Suuri, joka nykyaikaista Venäjän, rakennutti kaupunkinsa suoseudulla satojen tuhansien orjatyöläisten hengellä ja Lenin jatkoi tätä linjaa. Stalin samoin, vaikka olikin Kaukasukselta, sillä valtion terrorimalli oli jo syvällä maan historiassa.
Sama jatkuu yhä ja sen vuoksi venäläiset pelkäävät ulkomaita, syyttävät muita ongelmistaan ja luulevat että kaikissa maissa on samanlainen vallankäytön ja sorron kulttuuri kuin heillä. Tämä on Venäjän ja venäläisten ongelmien perussyy.