on tämä hienoa

Jiihaa. Sain vihdoin ja viimein työpaikan (viran) maalta, josta olen lähtöisin. Enää ei tarvitse asua kuin pari viikkoa täällä Helsingissä. Kolme vuotta olen täällä asunut, enkä oikein missään vaiheessa kunnolla sopeutunut kaupunkielämään. Palkka tulee olemaan suunnilleen sama mitä nykyäänkin. Mutta mikä parasta, asumiskustannukset tippuu roimasti.

Helsinki on tarkoitettu kaupunkilaisille, ei meille junteille maalaisille, jotka haluavat oleilla enemmän luonnon helmassa. Kaverini suosituksella valitsin Helsingistä asuinpaikakseni aikoinaan Ruoholahden, jonka lähellä ovat ns "kaikki". Aluksi oli kiva kun voi työpäivän jälkeen lähteä kaupungille, ja illalla tapahtumiin. Mutta myöhemmin huomasin, että ei minulle kaupunki ja tapahtumat ole "kaikki". Tottakai kaupungilla ja tapahtumissa tuli käytyä, mutta satunnaisesti. Muuna aikana tekemisen puute kyllä kävi välillä sietämättömäksi.

Minulle tekeminen tarkoittaa kaikkea muuta kuin kaupungissa juoksemista. Esim hiihtämistä, marjastamista, sienestämistä, koirien vientiä metsään, moottorikelkkailua, mönkijällä ajoa, puunikkarointia, yms kaikenlaista puuhastelua. Kaupungissa vain tämä ei oikein onnistunut, lapinlahden ja hietsun "ulkoilualueet" kävivät vähän tylsiksi, eikä ne mitään oikeaa luontoa olekaan.

Joka kerta kun halusi tehdä jotain itseä kiinnostavaa, piti lähteä esim Paloheinään asti hiihtämään, heh suksien kantamista autoonkin katsottiin paheksuen, oltiinhan sentään kantakaupungissa. Tai sitten lähteä serkun luokse Hyvinkäälle asti moottorikelkkailemaan, jossa omaani myös säilytin. Sieni- ja marjametsille piti lähteä aina jonnekin kehäkolmosen ulkopuolelle, jos halusi päästä sellaiseen metsään, ettei heti tule jalkakäytävä vastaan.

Varsinaisesti Helsingin keskustasta en löytänyt oikeastaan mitään tekemistä, muuta kuin kaupassa käyntiä ja silloin tällöin jonkin tapahtuma tai konsertti. Mutta siihen se kyllä jäi. Kaupungista löytää kyllä vaikka mitä kultturelliä, mutta minua ei tuo kulttuuri niinkään kiinnosta, vaan oikea tekeminen.

Ihmiset: Sanotaan että helsinkiläiset ovat töykeitä, ylenkatsovia ja epäkohteliaita. Oma kokemukseni on se, että alkuperäiset stadilaiset ovat mukavia ja ymmärtäväisiä ihmisiä, joiden kanssa tulinkin työpaikalla parhaiten toimeen. Töykeitä ovat ne, jotka ovat juurettomia ja asuvat syystä tai toisesta Helsingissä. Sellaiseksi minäkin kai olisin aikaa myöden tullut.

Sitten se, että maalla voi tehdä paljon asioita ilmaiseksi, tai sitten halvalla. Helsingissä harmitti se, että mitä tahansa haluaa tehdä, niin kaikesta osataan nyhtää rahaa. Sitten joka paikkaan pitää jonottaa tai varata aika. Maalla ei tarvitse jonottaa, eikä aikoja paljon varailla, sen kun tekee mitä lystää ja niin kauan kuin haluaa.

Helsingissä asuessani, huomasin että aina kun haluaa tehdä jotain, niin kauhea suunnittelu ja lähtemisen vaiva. Kaikki mielenkiintoni suuntautui poispäin keskustasta, loppujen lopuksi keskusta oli minulle vain sellainen läpikulkupaikka.

No, kestin sentään kolme vuotta, vähänkin kauemmin niin olisin varmaan tullut hulluksi tekemisen puutteen ja sen vaikeuden takia. Parin viikon päästä tosiaan maalle muutto edessä. Tai "maalle" sanalla en tarkoita varsinaista maaseutua, vaan enemmänkin haja-asutus aluetta, josta ostimme omakotitalon. Palvelut löytyy 7km päästä pikkukaupungin keskustasta, jossa ei tarvitse paljoa jonottaa.

Helsinkiin lähden kyllä kesällä käymään, tosin vain Madonnan konserttia katsomaan. Muutoin pysyn maalla, jossa saa rauhassa "juntteilla" ja kulkea kumisaappaat jalassa. Moottorikelkalle ja mönkijälle on säilytystilaa, tontin pinta-ala kun on 5000 neliömetriä, eli puoli hehtaaria. Tälle tontille mahtuisi siis 5 nurmijärveläistonttia, heh heh. Saa rauhassa tehdä mitä huvittaa, kaikki tekeminen löytyy läheltä ja käykin varmaan niin, että tekemistä löytyy niin paljon, että voisi pitää vähän ylimääräistä lomaa töistäkin.

Ulos lähtiessä ei tarvitse enää muistaa otaa avainta mukaan, koska heh-heh, ovi ei klapsahda lukkoon, ja vara-avain löytyy autotallista jos niin hassusti käy. Isännöitsijä olen minä. Tosin ei täällä maalla ovia paljon lukossa pidetäkään, muuta kuin jos lähdetään itse käymään jossain kauempana.

Tietysti kaupunkielämään tottunut voi pitää esim luomenluontia kauheana toimenpiteenä. Mutta omasta mielestäni se on vain hyvää kuntoilua, samoin kuin nurmikonleikkaus. Tosin mönkijäänkin saisi lumiauran, ja ruohonleikkureita on myös päältäajettavia.

Summa summarum, kyllä maalla on vaan sittenkin mukavaa...