Erot Suomen ja Ruotsin välillä 200-

Juhlavuosi 2009.

Verrataanpas hieman maittemmme kehitystä tuona 200:n vuoden aikana:


Venäjän väliintulon ansiosta, tai seurauksena, alkoi ennennäkemätön kehitys Suomessa vuodesta 1809 eteenpäin:

- Suomalaisten verotulot jäivät vihdoin Suomeen suomalaisten hyväksi

- Suomalaiset vapautettiin asevelvollisuudesta

- Asukasluku, joka oli Ruotsin vallan seurauksena ja satojen vuosien yhteisen työn ja uurastuksen tuloksena (*) n. 700 000, nousi sadassa vuodessa kolmeen (3) miljoonaan.

- Suomen kieli sai arvoisensa aseman nykyisten rkp:n äänestäjien esi-isien raivoisasta vastarinnasta huolimatta


Ruotsi vuonna 2008, 200 vuotta myöhemmin:

- Ei vieläkään saatavilla suomenkielistä yliopisto-opetusta

- Jopa suomenkielisten lasten oman äidinkielen opetuksen saaminen on kiven alla

- Ruotsin lakeja ei ole saatavilla edelleenkään suomeksi

- Ruotsin valtiopäivillä ei saa puhua suomea

- Valtiopäivien asiakirjoja ei saa suomeksi

- Valtion viranomaisten ei tarvitse osata suomea vieläkään

- Suomen kielen puhumisen salliminen ei ole vieläkään itsestään selvyys

- Ruotsin kouluylihallitus kielsi suomen kielen puhumisen Ruotsin koulujen alueella 1880-luvulta aina vuoteen 1958, jolloin kielto vihdoin kumottiin.



(*) Tätäköhän oli se satojen vuosien työ ja uurastus?

Carl Gustaf Emil Mannerheim osallistui Lützenin taistelun 300-vuotismuistojuhlaan yhdessä sotilasvaltuuskunnan kanssa Lützenissä, Saksassa lokakuussa 1932. Läsnä olivat myös mm. Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf sekä Reichswehrin päällikkö, kenraali K. v. Hammerstein-Equord.

Kirkonmenojen jälkeen Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf esitti Ruotsin tervehdyksen. Sitten Mannerheim vuorostaan tervehti sankarikuninkaan muistoa lausumalla:

”Kaukaa pohjolasta olemme tulleet Lützeniin tuomaan Suomen tervehdyksen kuolemattomalle sankarille, rakastetulle kuninkaalle, ja siunaamaan esi-isäimme muistoa, jotka rinnan veljiensä ja uskonystäväinsä kanssa taistelivat ja vuodattivat vertaan hänen voitollisten lippujensa alla”

Mannerheim mainitsi puheessaan myös uskonpuhdistuksesta ja huomautti siitä, kuinka Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä.

Puheen loppu kuului:

”Vuosisadat kiitävät ohi ja katoavat, aika tasoittaa ja sovittaa. Hengen ja työn suurmiehet, jotka kerran ovat ohjanneet kansojen kohtaloita ja epäitsekkäästi uhrautuneet ylevien päämäärien puolesta, loistavat milloinkaan sammumattomien soihtujen tavoin pimeydessä, joka verhoaa ihmiskunnan pitkää tietä kohti henkistä kasvua ja täydellistymistä.

Kustaa II Adolfissa, sotapäällikössä ja valtiomiehessä, maani viljelyksen edistäjässä ja sen itärajan turvaajassa Suomen kansa yhä vielä kunnioittaa jaloimmillaan ilmenevää miehuutta, tahdon ylväyttä, aatteen lentoa, pyrkimysten puhtautta ja uskon nöyryyttä.”

Puheen jälkeen Mannerheim laski Suomen Tasavallan presidentin ja hallituksen seppeleen.

(Lähde: G. Mannerheim, Muistelmat, Osa II ss 37..38 kuva osa I s. 467 Otava 1952.)