Vaikea mies.

Toista ei voi muuttaa, itseään voi. Mutta missä menee raja, että miten paljon pitää olla valmis hyväksymään ja ymmärtämään, jos toisella ei ole haluakaan muuttaa asioita tai mennä itseensä kehittyäkseen? Täydellisiä ei ole meistä kukaan, mutta jokainen voi varmasti kehittyä ja kasvaa ihmisenä.

Itse seurustelen monessa mielessä ihanan miehen kanssa, mutta toisinaan hän on niin lapsellinen, että en tiedä miten päin olisin. Minun kustannuksella voi aina nauraa (eikä sekään haittaa, niin nauran minäkin itselläni kun olen vaan sellainen hömelö aina välillä...), mutta jos hänelle huomauttaa jostain niin on saman tien herne nenukissa ja pitkän ajan mökötys ja vähättely ja murjotus siitä vain seuraa.

Olen yrittänyt antaa tilaa ja vapautta tulla ja mennä niin kuin haluaa. Mutta heti olen tiukkis jos jotain itselleni toivon ja haluan. :(

samanlaisia, kuin isäsi oli/on. Pelkäätkö, että vetäisit puoleesi ja rakastuisit hänen kaltaiseen mieheen?

persona-non-grata kirjoitti:

samanlaisia, kuin isäsi oli/on. Pelkäätkö, että vetäisit puoleesi ja rakastuisit hänen kaltaiseen mieheen?

Avioliitto/parisuhde ei vain ole houkutteleva vaihtoehto.

kauhuskenaario kirjoitti:

Avioliitto/parisuhde ei vain ole houkutteleva vaihtoehto.

En ala inttämään mahdollisista peloistasi ja traumoistasi kys.asian suhteen, jotka voisivat kenties vaikuttaa asiaan:) ...

persona-non-grata kirjoitti:

En ala inttämään mahdollisista peloistasi ja traumoistasi kys.asian suhteen, jotka voisivat kenties vaikuttaa asiaan:) ...

On olemassa jonkinlainen kollektiivinen psykoosi ja yleensä ottaen psykoosin luonnekin saattaa olla kollektiivinen.

dazu kirjoitti:

On olemassa jonkinlainen kollektiivinen psykoosi ja yleensä ottaen psykoosin luonnekin saattaa olla kollektiivinen.

koko ajan meneillään, esim. terrorismin vastainen sota yhtenä esimerkkinä mainittakoon, jossa realiteettitaju hämärtyy ja harhaluulot ottavat vallan ... todellisuus hämärtyy ja eletään illuusiossa. Kollektiivinen psykoosi on kollektiivista psykoosia ... mutta mitä tarkoitat sillä "luonteella" kys.asiasta puhuttaessa?

persona-non-grata kirjoitti:

koko ajan meneillään, esim. terrorismin vastainen sota yhtenä esimerkkinä mainittakoon, jossa realiteettitaju hämärtyy ja harhaluulot ottavat vallan ... todellisuus hämärtyy ja eletään illuusiossa. Kollektiivinen psykoosi on kollektiivista psykoosia ... mutta mitä tarkoitat sillä "luonteella" kys.asiasta puhuttaessa?

Lue lisää

Odotinkin, että kysyisit tarkemmin. Tämä saattaa kuulostaa hullun puheilta, mutta minulla on kehittynyt aika monessa asiassa erikoisia käsityksiä. Uskon, että on olemassa yhtenäinen, ihmisestä erillään oleva pahuus, joka ilmenee ihmisten kautta ja pyrkii ohjaamaan ihmisiä. Psykoosilla on niin selvä taipumus yhteistyöhön, että kaikissa ihmisissä olevan psykoottisen osan luonne täytyy olla kollektiivinen ja sillä lienee yhtenäinen pyrkimys jokaisessa asiassa.

Esim. luonnevikaisen isän luomaa käsitystä maailmasta, saattaa tulla vahvistamaan joukko isän toimintaa tukevia henkilöitä ja isän maailmankuvan oikeellisuutta tukevia henkilöitä, jotka tällöin toimivat tietyssä mielessä liitossa henkilön isän kanssa.
Tokikaan en ignooraa sitä, että ympäristössä kaikki korostaa traumaattisia tunteita ihmisessä, mutta ulkopuolelta tuleva vaikutus on niin suuressa asemassa virheellisten käsitysten syntymisessä, että virheellisiin käsityksiin johtava tapahtumaketju täytyy olla luonteeltaan kollektiivinen, sillä se ilmenee niin henkilön itsensä, kuin tämän isän ja muiden ihmisten kautta.

Persoonallisuus on se, mikä tekee ihmisistä yksilöitä, persoonattomuus, psykoosi, tekee ihmisistä identtisiä. Tuo yhtenäinen, kollektiivinen osa ei ole ihmistä ollenkaan, vaan jotain erillistä.

dazu kirjoitti:

Odotinkin, että kysyisit tarkemmin. Tämä saattaa kuulostaa hullun puheilta, mutta minulla on kehittynyt aika monessa asiassa erikoisia käsityksiä. Uskon, että on olemassa yhtenäinen, ihmisestä erillään oleva pahuus, joka ilmenee ihmisten kautta ja pyrkii ohjaamaan ihmisiä. Psykoosilla on niin selvä taipumus yhteistyöhön, että kaikissa ihmisissä olevan psykoottisen osan luonne täytyy olla kollektiivinen ja sillä lienee yhtenäinen pyrkimys jokaisessa asiassa.

Esim. luonnevikaisen isän luomaa käsitystä maailmasta, saattaa tulla vahvistamaan joukko isän toimintaa tukevia henkilöitä ja isän maailmankuvan oikeellisuutta tukevia henkilöitä, jotka tällöin toimivat tietyssä mielessä liitossa henkilön isän kanssa.
Tokikaan en ignooraa sitä, että ympäristössä kaikki korostaa traumaattisia tunteita ihmisessä, mutta ulkopuolelta tuleva vaikutus on niin suuressa asemassa virheellisten käsitysten syntymisessä, että virheellisiin käsityksiin johtava tapahtumaketju täytyy olla luonteeltaan kollektiivinen, sillä se ilmenee niin henkilön itsensä, kuin tämän isän ja muiden ihmisten kautta.

Persoonallisuus on se, mikä tekee ihmisistä yksilöitä, persoonattomuus, psykoosi, tekee ihmisistä identtisiä. Tuo yhtenäinen, kollektiivinen osa ei ole ihmistä ollenkaan, vaan jotain erillistä.

Lue lisää

joukossa tyhmyys/hulluus tiivistyy:) ... kaikki eivät kuitenkaan mene mukaan moisiin "hullutuksiin":).

persona-non-grata kirjoitti:

joukossa tyhmyys/hulluus tiivistyy:) ... kaikki eivät kuitenkaan mene mukaan moisiin "hullutuksiin":).

tilaisuus tekee varkaan. :D Eli, jos tulee sopiva tilaisuus ja varsinkin, jos on sosiaalista painetta, sitä saattaa toimia typerästi.

Esim. masokisti katuu tekojaan ilman mitään järjellistä perustetta... Tällöin pitäisi lohduttaa, mutta moni käykin syyllistämään ja vatvomaan ks. henkilön "ongelmallisuutta". Tällöin pimeä kollektiivinen puoli on ajanut omaa yhtenäistä tavoitettaan molempien henkilöiden kautta.

dazu kirjoitti:

tilaisuus tekee varkaan. :D Eli, jos tulee sopiva tilaisuus ja varsinkin, jos on sosiaalista painetta, sitä saattaa toimia typerästi.

Esim. masokisti katuu tekojaan ilman mitään järjellistä perustetta... Tällöin pitäisi lohduttaa, mutta moni käykin syyllistämään ja vatvomaan ks. henkilön "ongelmallisuutta". Tällöin pimeä kollektiivinen puoli on ajanut omaa yhtenäistä tavoitettaan molempien henkilöiden kautta.

Lue lisää

kova sana:) ... myöskin itsetuntemuksen puute ja se, ettei omaa mieltä kyetä hallitsemaan (välittömien omien mielihyvän tarpeiden tavoittelu mm.) näkyy impulsiivisena käyttäytymisenä ja myös siinä, että suin päin heittäytyy mukaan kaikenmaailman joukkopsykooseihin ... usein täysin kritiikittömästikin.

dazu kirjoitti:

Odotinkin, että kysyisit tarkemmin. Tämä saattaa kuulostaa hullun puheilta, mutta minulla on kehittynyt aika monessa asiassa erikoisia käsityksiä. Uskon, että on olemassa yhtenäinen, ihmisestä erillään oleva pahuus, joka ilmenee ihmisten kautta ja pyrkii ohjaamaan ihmisiä. Psykoosilla on niin selvä taipumus yhteistyöhön, että kaikissa ihmisissä olevan psykoottisen osan luonne täytyy olla kollektiivinen ja sillä lienee yhtenäinen pyrkimys jokaisessa asiassa.

Esim. luonnevikaisen isän luomaa käsitystä maailmasta, saattaa tulla vahvistamaan joukko isän toimintaa tukevia henkilöitä ja isän maailmankuvan oikeellisuutta tukevia henkilöitä, jotka tällöin toimivat tietyssä mielessä liitossa henkilön isän kanssa.
Tokikaan en ignooraa sitä, että ympäristössä kaikki korostaa traumaattisia tunteita ihmisessä, mutta ulkopuolelta tuleva vaikutus on niin suuressa asemassa virheellisten käsitysten syntymisessä, että virheellisiin käsityksiin johtava tapahtumaketju täytyy olla luonteeltaan kollektiivinen, sillä se ilmenee niin henkilön itsensä, kuin tämän isän ja muiden ihmisten kautta.

Persoonallisuus on se, mikä tekee ihmisistä yksilöitä, persoonattomuus, psykoosi, tekee ihmisistä identtisiä. Tuo yhtenäinen, kollektiivinen osa ei ole ihmistä ollenkaan, vaan jotain erillistä.

Lue lisää

Mun tapauksessa ei todellakaan ole kyse siitä että lokeroisin kaikki miehet samaan muottiin tai että olisin psykoosin vallassa :D.
Parisuhdekokemukseni ovat olleet kyllä aivan toisenlaisia kuin vanhempieni avioliitto, ongelmat niissä pohjautuneet ihan eri asioihin kuin despotismiin, joten se siitä.

Ei vain yksinkertaisesti kiinnosta avioliitto ja lisääntyminen enkä ymmärrä miksi sen käsittäminen voi olla joillekin ylivoimaista.

MOT.

persona-non-grata kirjoitti:

En ala inttämään mahdollisista peloistasi ja traumoistasi kys.asian suhteen, jotka voisivat kenties vaikuttaa asiaan:) ...

And open your mind, please.

kauhuskenaario kirjoitti:

And open your mind, please.

moneen eri asiaan aikuisuudessa, tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla.

Miksen voisi ymmärtää sitä, ettei kaikkia kiinosta avioliitto ja lasten hankkiminen? Olenko kommenteillani antanut jotain sellaista ymmärtää?

dazu kirjoitti:

Odotinkin, että kysyisit tarkemmin. Tämä saattaa kuulostaa hullun puheilta, mutta minulla on kehittynyt aika monessa asiassa erikoisia käsityksiä. Uskon, että on olemassa yhtenäinen, ihmisestä erillään oleva pahuus, joka ilmenee ihmisten kautta ja pyrkii ohjaamaan ihmisiä. Psykoosilla on niin selvä taipumus yhteistyöhön, että kaikissa ihmisissä olevan psykoottisen osan luonne täytyy olla kollektiivinen ja sillä lienee yhtenäinen pyrkimys jokaisessa asiassa.

Esim. luonnevikaisen isän luomaa käsitystä maailmasta, saattaa tulla vahvistamaan joukko isän toimintaa tukevia henkilöitä ja isän maailmankuvan oikeellisuutta tukevia henkilöitä, jotka tällöin toimivat tietyssä mielessä liitossa henkilön isän kanssa.
Tokikaan en ignooraa sitä, että ympäristössä kaikki korostaa traumaattisia tunteita ihmisessä, mutta ulkopuolelta tuleva vaikutus on niin suuressa asemassa virheellisten käsitysten syntymisessä, että virheellisiin käsityksiin johtava tapahtumaketju täytyy olla luonteeltaan kollektiivinen, sillä se ilmenee niin henkilön itsensä, kuin tämän isän ja muiden ihmisten kautta.

Persoonallisuus on se, mikä tekee ihmisistä yksilöitä, persoonattomuus, psykoosi, tekee ihmisistä identtisiä. Tuo yhtenäinen, kollektiivinen osa ei ole ihmistä ollenkaan, vaan jotain erillistä.

Lue lisää

Mielenkiintoista olisi tietää, että mitä psykologista teoriaperinnettä ajatuksesi noudattelee, dazu. Psykoanalytiikkaa, mutta mitä? Frankfurtilaistako? Mulla on jonkin verran tietoutta psykologiasta, mutta riittävästi (saatika ulkomuistia) ei, jotta voisin kertomasi perusteella päätellä, että mihin ajatusperinteeseen näkemyksiäsi perustat. Jos taas kyse on ainoastaan omista ajatuksistasi, ovat ne kieltämättä hieman erikoisluonteisiakin, mitä en toki sano loukatakseni vaan siksi, että oma ajatteluni nojaa väliin turhankin pragmaattisiin puitteisiin useissakin kysymyksissä.:)

Sulla on usein hyviä ajatuksia, mutta ihan kaikista tulkinnoistasi en välttämättä ole pitänyt.

Mitä tulee ihmisten tekemiin "pahoihin" tekoihin, niin jossakin mielessä ja nyt ihan vain puhtaan maalaisjärkisesti ajatellen mua (joskus) ärsyttää kaikenlainen psykologisoivan asiat ns. kauniiksi silotteleva ajattelutapa, kuten että "pahuus" ihmisissä tulisi ihmiseen jotenkin ihmisen ulkopuolelta ja saisi ihmiset tekemään pahoja tekoja. Ei se tule! Voidaan ajatella kollektiivisesti ja tottakai kollektiivisesti ja laajempia yhteisöllisiä/ yhteiskunnallisia prosesseja ajatellen on selviö, että mikään asia ja mikään _yksilön_ teko ei ole vain yksilöstä lähtevää, vaan että mukana missä tahansa yksilön ulospäin suuntautuvassa toiminnallisessa teossa on myös yksilöön ulkopuolelta tulevia ja joissakin tapauksissa kai myös vahingollisiin tekoihin kannustaviakin ärsykkeitä, mutta ajatustapa, että "pahuus" esimerkiksi olisi jokin yksilön ulkopuolelta tuleva mystinen ja irtonainen tekijä, kieltää musta yksilön vastuun.

Yksilön vastuullisuuden korostaminen voi osaltaan myös olla ihmisyyden kunnioittamista. Yksilön vastuun kieltäminen, mitä esimerkiksi ihmisyyteen liittyviin ja ihmisten tekemiin "pahoihin" tekoihin tulee, taas usein mitätöi yksilöllisyyden, eli mitätöi ihmistä, vaikka oletus ajatuksessa useimmiten varmasti ihmisluonteen hyvyyttä korostava ja yksilöstä välittävä onkin.

Sama tämän nyt niin trendikkään narsismi-pälätyksen kanssa. Melkein joka toinen ihminen maailmassa muka olisi narsisti, ainakin jos joitakin tiettyjä kansanomaisia keskustelupalstoja lukee. Jessus: sitähän se varmastin usein onkin, että kun halutaan sysätä vastuu omien ihmissuhteidensa toimimattomuudesta ja vääristä valinnoista jonkun ulkopuolisen Muun harteille, niin aina sentään viimekädessä voidaan syyttää asioista mysteeristä, silmille näkymätöntä ulkopuolista Narsismia... Kieltämättä sitä, etteikö toki olisi olemassa psykopaattisia ihmistyyppejä (jotka aiheuttavat suuresti pahaa oloa ja inhimillistä tarpeetonta kärsimystä) ja kieltämättä yhtään ihmisen henkisen puolen asiantuntijoiden asiantuntemusta, voidaan monessa asiassa vetää överiksikin. Vaikkapa esimerkiksi persoonallisuushäiriöt tms. muut vakavat luonnekieroumat ovat hyvin harvinaisia kansan joukossa. Se pääsee joiltakin asiantuntijoiltakin joskus unohtumaan, ainakin jos vain on kyseessä joku tarpeeksi asiaansa vihkiytynyt, joka haluaa asialleen julkisuutta ja itselleen lisämainetta.

Olenkin melkein satavarma;), että ainakin puolet niistä ihmisistä, joista esimerkiksi keskustelupalstoillakin ihmiset tarinoita narsisteina/antisosiaalisina persoonallisuushäiriöisinä kertovat, ovat todellisuudessa kuitenkin vain ihmistyyppeinä poikkeuksellisen v*ttumaisia, mahdollisesti päihdeongelmaisia tai vaihtoehtoisesti muuten henkisistä ongelmista kärsiviä tms./ja/tai poikkeuksellisen vaikeaa elämäntilannetta eläviä, mutta eivät luonteeltaan välttämättä syvällisemmin häiriintyneitä.

Kiistämättä ja sinänsä haluamatta vähätellä yhdenkään kokemusta, mielestäni maalaisjärjellä pääsisi useissa tapauksissa pitkälle. Esimerkin vuoksi: vuosia veemäisesti käyttäytynyttä, kumppaniaan kaikilla muotoa hyväksikäyttänyttä ja tätä kohtaan myös fyysistä väkivaltaa käyttänyttä ihmistä ei pidä yrittää _ymmärtää_ ( tämä psykologien, ah, aina niin ikimuodikas termi!), vaan sellainen pitää jättää(!) ja jättää ammattilaisten vastuulle myös "ymmärtäminen", aivan precis siten...

Jos ihminen haluaa ymmärtää toista, pitää ihmisen ensiksi ymmärtää itseään, vaikka se kai kaikille meille joskus vaikeaa onkin. Kauan sitten seurasin sivusta, kun eräs pariskunta raunioitti toisiaan suhteessaan. Suhteen toinen osapuoli oli alunperin empaattinen, yleisesti "hyvänä tyyppinä" pidetty, vilpitön ja auttavainen. Sellainen, johon luottaa, kun näkee. Toinen suhteen osapuoli taas oli itsekäs, egoistinen ja kumppaniaan jatkuvasti mitätöivä. Suuri osa muista ei niin pitänyt hänestä. Vähitellen suhteen kiltimpi osapuoli alkoi juoda suruunsa ja sitä myötä myös persoonallisuus tavallaan muuttua. Kerran hän sitten pätkäisi kumappaniaan turpaan. Kerran. Ilman, että oli koskaan aiemmin ollut väkivaltainen. Arvata kuitenkin voi, että em. faktojen valossa asiaa ollenkaan tuntemattoman ihmisen sympatiat olisivat köniinsä saaneen puolella. Luultavasti köniin antanut leimattaisiin "narsistiksi". Elämän kääntöpuolia ja sitä, ettei ihminen ( se kiltimpi) kuunnellut sisintään ajoissa ja tarpeeksi, ennen kuin toimi itseään ja periaatteitaan vastaan.

jaa... kirjoitti:

Mielenkiintoista olisi tietää, että mitä psykologista teoriaperinnettä ajatuksesi noudattelee, dazu. Psykoanalytiikkaa, mutta mitä? Frankfurtilaistako? Mulla on jonkin verran tietoutta psykologiasta, mutta riittävästi (saatika ulkomuistia) ei, jotta voisin kertomasi perusteella päätellä, että mihin ajatusperinteeseen näkemyksiäsi perustat. Jos taas kyse on ainoastaan omista ajatuksistasi, ovat ne kieltämättä hieman erikoisluonteisiakin, mitä en toki sano loukatakseni vaan siksi, että oma ajatteluni nojaa väliin turhankin pragmaattisiin puitteisiin useissakin kysymyksissä.:)

Sulla on usein hyviä ajatuksia, mutta ihan kaikista tulkinnoistasi en välttämättä ole pitänyt.

Mitä tulee ihmisten tekemiin "pahoihin" tekoihin, niin jossakin mielessä ja nyt ihan vain puhtaan maalaisjärkisesti ajatellen mua (joskus) ärsyttää kaikenlainen psykologisoivan asiat ns. kauniiksi silotteleva ajattelutapa, kuten että "pahuus" ihmisissä tulisi ihmiseen jotenkin ihmisen ulkopuolelta ja saisi ihmiset tekemään pahoja tekoja. Ei se tule! Voidaan ajatella kollektiivisesti ja tottakai kollektiivisesti ja laajempia yhteisöllisiä/ yhteiskunnallisia prosesseja ajatellen on selviö, että mikään asia ja mikään _yksilön_ teko ei ole vain yksilöstä lähtevää, vaan että mukana missä tahansa yksilön ulospäin suuntautuvassa toiminnallisessa teossa on myös yksilöön ulkopuolelta tulevia ja joissakin tapauksissa kai myös vahingollisiin tekoihin kannustaviakin ärsykkeitä, mutta ajatustapa, että "pahuus" esimerkiksi olisi jokin yksilön ulkopuolelta tuleva mystinen ja irtonainen tekijä, kieltää musta yksilön vastuun.

Yksilön vastuullisuuden korostaminen voi osaltaan myös olla ihmisyyden kunnioittamista. Yksilön vastuun kieltäminen, mitä esimerkiksi ihmisyyteen liittyviin ja ihmisten tekemiin "pahoihin" tekoihin tulee, taas usein mitätöi yksilöllisyyden, eli mitätöi ihmistä, vaikka oletus ajatuksessa useimmiten varmasti ihmisluonteen hyvyyttä korostava ja yksilöstä välittävä onkin.

Sama tämän nyt niin trendikkään narsismi-pälätyksen kanssa. Melkein joka toinen ihminen maailmassa muka olisi narsisti, ainakin jos joitakin tiettyjä kansanomaisia keskustelupalstoja lukee. Jessus: sitähän se varmastin usein onkin, että kun halutaan sysätä vastuu omien ihmissuhteidensa toimimattomuudesta ja vääristä valinnoista jonkun ulkopuolisen Muun harteille, niin aina sentään viimekädessä voidaan syyttää asioista mysteeristä, silmille näkymätöntä ulkopuolista Narsismia... Kieltämättä sitä, etteikö toki olisi olemassa psykopaattisia ihmistyyppejä (jotka aiheuttavat suuresti pahaa oloa ja inhimillistä tarpeetonta kärsimystä) ja kieltämättä yhtään ihmisen henkisen puolen asiantuntijoiden asiantuntemusta, voidaan monessa asiassa vetää överiksikin. Vaikkapa esimerkiksi persoonallisuushäiriöt tms. muut vakavat luonnekieroumat ovat hyvin harvinaisia kansan joukossa. Se pääsee joiltakin asiantuntijoiltakin joskus unohtumaan, ainakin jos vain on kyseessä joku tarpeeksi asiaansa vihkiytynyt, joka haluaa asialleen julkisuutta ja itselleen lisämainetta.

Olenkin melkein satavarma;), että ainakin puolet niistä ihmisistä, joista esimerkiksi keskustelupalstoillakin ihmiset tarinoita narsisteina/antisosiaalisina persoonallisuushäiriöisinä kertovat, ovat todellisuudessa kuitenkin vain ihmistyyppeinä poikkeuksellisen v*ttumaisia, mahdollisesti päihdeongelmaisia tai vaihtoehtoisesti muuten henkisistä ongelmista kärsiviä tms./ja/tai poikkeuksellisen vaikeaa elämäntilannetta eläviä, mutta eivät luonteeltaan välttämättä syvällisemmin häiriintyneitä.

Kiistämättä ja sinänsä haluamatta vähätellä yhdenkään kokemusta, mielestäni maalaisjärjellä pääsisi useissa tapauksissa pitkälle. Esimerkin vuoksi: vuosia veemäisesti käyttäytynyttä, kumppaniaan kaikilla muotoa hyväksikäyttänyttä ja tätä kohtaan myös fyysistä väkivaltaa käyttänyttä ihmistä ei pidä yrittää _ymmärtää_ ( tämä psykologien, ah, aina niin ikimuodikas termi!), vaan sellainen pitää jättää(!) ja jättää ammattilaisten vastuulle myös "ymmärtäminen", aivan precis siten...

Jos ihminen haluaa ymmärtää toista, pitää ihmisen ensiksi ymmärtää itseään, vaikka se kai kaikille meille joskus vaikeaa onkin. Kauan sitten seurasin sivusta, kun eräs pariskunta raunioitti toisiaan suhteessaan. Suhteen toinen osapuoli oli alunperin empaattinen, yleisesti "hyvänä tyyppinä" pidetty, vilpitön ja auttavainen. Sellainen, johon luottaa, kun näkee. Toinen suhteen osapuoli taas oli itsekäs, egoistinen ja kumppaniaan jatkuvasti mitätöivä. Suuri osa muista ei niin pitänyt hänestä. Vähitellen suhteen kiltimpi osapuoli alkoi juoda suruunsa ja sitä myötä myös persoonallisuus tavallaan muuttua. Kerran hän sitten pätkäisi kumappaniaan turpaan. Kerran. Ilman, että oli koskaan aiemmin ollut väkivaltainen. Arvata kuitenkin voi, että em. faktojen valossa asiaa ollenkaan tuntemattoman ihmisen sympatiat olisivat köniinsä saaneen puolella. Luultavasti köniin antanut leimattaisiin "narsistiksi". Elämän kääntöpuolia ja sitä, ettei ihminen ( se kiltimpi) kuunnellut sisintään ajoissa ja tarpeeksi, ennen kuin toimi itseään ja periaatteitaan vastaan.

Lue lisää

Voin yhtyä ajatuksiisi. Onko pahuus ihmisen biologisessa perimässä ja mikä osuus siihen on taasen kasvuympäristöllä? Jotakin hyvän ja pahan dilemmasta kertoo se, ettei kukaan niinkään kysy, mistä hyvä tulee, mutta sen sijaan kysytään, mistä paha tulee maailmaan. Tässä voidaan ihmetellä sitä, miksi joku tekee hyvää, muttei sille silti samalla tavalla etsitä syitä. Pahuuden sen sijaan haluamme selittää aina juuriaan myöten. Tietenkin on hyvä, ettei pahuutta pidetä luonnollisena ja odotamme jotakin parempaa. Olisiko elämä ilman tätä hyvyyden pyrkimystä vaan jotakin "eläimellistä"?

Taistelu pahuutta vastaan vaatii kuitenkin moraalista suuttumusta ja itse siihen pahuuteen puuttumista. Koko ajan jokainen näkee varmasti ympärillään sekä hyvää, että pahaa. Joskus pahan määrä ylittää käsityskyvyn. Minusta on kuitenkin vaikea sanoa täysin varmasti sitä, mikä osuus siinä on ihmisen pahuudella ja mikä tietämättömyydellä ja taitamattomuudella. Kaiken kaikkiaan mietin kuitenkin, onko ja olisiko hyvää silti olemassa enemmän kuin pahaa ... mitä mieltä sinä olet?

Samoin, tuli oma isä mieleen, jota äiti myötäili vieressä ihan kaikelle. Tuntuu ettei äidillä ollut minkäänlaista omaa tahtoa vaan kaikki meni läpi...Nyt vanhemmiten äitinä on todennut, että olisi pitänyt erota 25 vuotta sitten...

oma isä oli tuollainen kirjoitti:

Samoin, tuli oma isä mieleen, jota äiti myötäili vieressä ihan kaikelle. Tuntuu ettei äidillä ollut minkäänlaista omaa tahtoa vaan kaikki meni läpi...Nyt vanhemmiten äitinä on todennut, että olisi pitänyt erota 25 vuotta sitten...

Lue lisää

sinun kannalta. Poikalapselle tämänkaltaisista lapsuuden kokemuksista saattaa tulla halveksunta naissukupuolta kohtaan.

jaa... kirjoitti:

Mielenkiintoista olisi tietää, että mitä psykologista teoriaperinnettä ajatuksesi noudattelee, dazu. Psykoanalytiikkaa, mutta mitä? Frankfurtilaistako? Mulla on jonkin verran tietoutta psykologiasta, mutta riittävästi (saatika ulkomuistia) ei, jotta voisin kertomasi perusteella päätellä, että mihin ajatusperinteeseen näkemyksiäsi perustat. Jos taas kyse on ainoastaan omista ajatuksistasi, ovat ne kieltämättä hieman erikoisluonteisiakin, mitä en toki sano loukatakseni vaan siksi, että oma ajatteluni nojaa väliin turhankin pragmaattisiin puitteisiin useissakin kysymyksissä.:)

Sulla on usein hyviä ajatuksia, mutta ihan kaikista tulkinnoistasi en välttämättä ole pitänyt.

Mitä tulee ihmisten tekemiin "pahoihin" tekoihin, niin jossakin mielessä ja nyt ihan vain puhtaan maalaisjärkisesti ajatellen mua (joskus) ärsyttää kaikenlainen psykologisoivan asiat ns. kauniiksi silotteleva ajattelutapa, kuten että "pahuus" ihmisissä tulisi ihmiseen jotenkin ihmisen ulkopuolelta ja saisi ihmiset tekemään pahoja tekoja. Ei se tule! Voidaan ajatella kollektiivisesti ja tottakai kollektiivisesti ja laajempia yhteisöllisiä/ yhteiskunnallisia prosesseja ajatellen on selviö, että mikään asia ja mikään _yksilön_ teko ei ole vain yksilöstä lähtevää, vaan että mukana missä tahansa yksilön ulospäin suuntautuvassa toiminnallisessa teossa on myös yksilöön ulkopuolelta tulevia ja joissakin tapauksissa kai myös vahingollisiin tekoihin kannustaviakin ärsykkeitä, mutta ajatustapa, että "pahuus" esimerkiksi olisi jokin yksilön ulkopuolelta tuleva mystinen ja irtonainen tekijä, kieltää musta yksilön vastuun.

Yksilön vastuullisuuden korostaminen voi osaltaan myös olla ihmisyyden kunnioittamista. Yksilön vastuun kieltäminen, mitä esimerkiksi ihmisyyteen liittyviin ja ihmisten tekemiin "pahoihin" tekoihin tulee, taas usein mitätöi yksilöllisyyden, eli mitätöi ihmistä, vaikka oletus ajatuksessa useimmiten varmasti ihmisluonteen hyvyyttä korostava ja yksilöstä välittävä onkin.

Sama tämän nyt niin trendikkään narsismi-pälätyksen kanssa. Melkein joka toinen ihminen maailmassa muka olisi narsisti, ainakin jos joitakin tiettyjä kansanomaisia keskustelupalstoja lukee. Jessus: sitähän se varmastin usein onkin, että kun halutaan sysätä vastuu omien ihmissuhteidensa toimimattomuudesta ja vääristä valinnoista jonkun ulkopuolisen Muun harteille, niin aina sentään viimekädessä voidaan syyttää asioista mysteeristä, silmille näkymätöntä ulkopuolista Narsismia... Kieltämättä sitä, etteikö toki olisi olemassa psykopaattisia ihmistyyppejä (jotka aiheuttavat suuresti pahaa oloa ja inhimillistä tarpeetonta kärsimystä) ja kieltämättä yhtään ihmisen henkisen puolen asiantuntijoiden asiantuntemusta, voidaan monessa asiassa vetää överiksikin. Vaikkapa esimerkiksi persoonallisuushäiriöt tms. muut vakavat luonnekieroumat ovat hyvin harvinaisia kansan joukossa. Se pääsee joiltakin asiantuntijoiltakin joskus unohtumaan, ainakin jos vain on kyseessä joku tarpeeksi asiaansa vihkiytynyt, joka haluaa asialleen julkisuutta ja itselleen lisämainetta.

Olenkin melkein satavarma;), että ainakin puolet niistä ihmisistä, joista esimerkiksi keskustelupalstoillakin ihmiset tarinoita narsisteina/antisosiaalisina persoonallisuushäiriöisinä kertovat, ovat todellisuudessa kuitenkin vain ihmistyyppeinä poikkeuksellisen v*ttumaisia, mahdollisesti päihdeongelmaisia tai vaihtoehtoisesti muuten henkisistä ongelmista kärsiviä tms./ja/tai poikkeuksellisen vaikeaa elämäntilannetta eläviä, mutta eivät luonteeltaan välttämättä syvällisemmin häiriintyneitä.

Kiistämättä ja sinänsä haluamatta vähätellä yhdenkään kokemusta, mielestäni maalaisjärjellä pääsisi useissa tapauksissa pitkälle. Esimerkin vuoksi: vuosia veemäisesti käyttäytynyttä, kumppaniaan kaikilla muotoa hyväksikäyttänyttä ja tätä kohtaan myös fyysistä väkivaltaa käyttänyttä ihmistä ei pidä yrittää _ymmärtää_ ( tämä psykologien, ah, aina niin ikimuodikas termi!), vaan sellainen pitää jättää(!) ja jättää ammattilaisten vastuulle myös "ymmärtäminen", aivan precis siten...

Jos ihminen haluaa ymmärtää toista, pitää ihmisen ensiksi ymmärtää itseään, vaikka se kai kaikille meille joskus vaikeaa onkin. Kauan sitten seurasin sivusta, kun eräs pariskunta raunioitti toisiaan suhteessaan. Suhteen toinen osapuoli oli alunperin empaattinen, yleisesti "hyvänä tyyppinä" pidetty, vilpitön ja auttavainen. Sellainen, johon luottaa, kun näkee. Toinen suhteen osapuoli taas oli itsekäs, egoistinen ja kumppaniaan jatkuvasti mitätöivä. Suuri osa muista ei niin pitänyt hänestä. Vähitellen suhteen kiltimpi osapuoli alkoi juoda suruunsa ja sitä myötä myös persoonallisuus tavallaan muuttua. Kerran hän sitten pätkäisi kumappaniaan turpaan. Kerran. Ilman, että oli koskaan aiemmin ollut väkivaltainen. Arvata kuitenkin voi, että em. faktojen valossa asiaa ollenkaan tuntemattoman ihmisen sympatiat olisivat köniinsä saaneen puolella. Luultavasti köniin antanut leimattaisiin "narsistiksi". Elämän kääntöpuolia ja sitä, ettei ihminen ( se kiltimpi) kuunnellut sisintään ajoissa ja tarpeeksi, ennen kuin toimi itseään ja periaatteitaan vastaan.

Lue lisää

"Mielenkiintoista olisi tietää, että mitä psykologista teoriaperinnettä ajatuksesi noudattelee, dazu. Psykoanalytiikkaa, mutta mitä? Frankfurtilaistako?"

En ole perehtynyt suuntauksiin. Omia ajatuksiani nämä ovat, mutta ehkä Jungin vaikutteilla. Häneltä tulee tuo kollektiivinen tiedostamaton, mutta mukautettuna niin, että psykoottinen osa täysin kollektiivinen, milestäni.

Olen kyllä miettinyt kaikki päätelmäni melko loppuun asti ja tälläkään kertaa mitään aukkoa ei ole yksilön vastuun kieltämisen osalta olemassa. Päin vastoin. Katsos hyvään pyrkimys on sitä, kun persoonan kapeus ei ratkaise hyvän ja pahan määrää. Eläimellisyyttä on se, kun ihmisen hyvyys on riippuvainen persoonan kapeudesta, tai leveydestä. Näet ainahan on osa persoonasta psykoottinen. Ja kun niin on, niin ihminenhän on tällöin periaatteessa aina välttämättä luonnostaan täysin paha, kun satanistiset perusteet ohjaavat kaikkea toimintaa. Näin lähinnä epätäydellisyyslauseeseen vedoten Russellin paradoksin kautta totean, että hyvyys ihmisessä on sitä, kun nähdään merkin ja havainnon taakse: koskaan persoona ei voi olla täydellinen, joten ihminen ei voi olla hyvä ollenkaan, jolloin hyvyyden täytyy olla persoonan rakenteen ja sen luoman maailman, kaiken aisteilla havaittavan taakse havaitseminen, tai paremminkin havainnon takana olevan ajattoman täydellisyyden tunteminen.
Näin siksi, että epätäydellisen persoonan ihmiselle luoma kokemus havaintomaailmasta on aina sekä hänelle itselleen, että muille vahingollinen.
Vertaa vaikka sudokuun: ihmisen persoona ja sen luoma maailmankuva on kuin epätäydellinen sudoku, jossa siis sudoku voi olla millä tahansa tavalla täytetty, paitsi oikein. Oikein täytetty sudoku olisi persoonan rakenteen osalta Russellin paradoksi ja siitä seuraisi psykoosi, kun merkkijärjestelmä sisältäisi itsensä. Katsos jutun juoni on se, että ihmisen persoonan sudokun ei ole tarkoituskaan olla oikein täytetty, vaan sen on tarkoitus välittää ihmiselle tietoa sen läpi, että se on tietyllä tavalla väärin täytty; opettelemalla lukemaan tätä vääristymää loogisesti, voidaan sen läpi havaita se, mikä on oikein ja mikä on väärin... sen tarkoitus ei olekaan olla täysin apriori, vaan ainoastaan tarkoitus on välittää tietoa todellisuudesta välillisesti. Apriori(Kantin termistöä) tarkoittaa havainnon ulkopuolista ja mikäli persoona olisi apriori, täydellinen, sitä ei enää olisi, kun se sisältäisi itsensä. Näin toimii Russellin paradoksi psykologiassa.

Vastuuttomuutta ja eläimellisyyttä on persoonan leveydelle riippuvuus ja vastuullisuutta on maailman oikean luonteen tutkiminen oman epätäydellisen persoonan luoman epätäydellisen ja vääristyneen maailman "läpi", eli ei aprioriksi tuleminen(hulluus, Jumaluus), vaan apriorian kokeminen posteriorisen(havaittavan, materiaalisen) maailman läpi.


Viestiisi liittyy kummallista syyllistämistä, missä otat esiin oman vastuun sysäämisen narsisteiksi arvioitujen henkilöiden kontolle. Mutta eikö juuri narsisti toimi niin, että diagnosoi uhrejaan, jotta syyllisyys hänen teoistaan kaatuisi uhreille?
Kyvyttömyys vastuuttomuuteen on luonteeltaan juuri psykoottista ja persoonallisuushäiriöinen, jota psykoosi hallitsee, tekee uhreistaan äitejä, jotka kantavat moraalisen vastuun, mihin persoonaalisuushäiriöinen ei koskaan ole pystynyt, tai oppinut pystymään.

Persoonallisuuden rakenne määritetään tiettyjen defenssien perusteella ja näin ollen voidaan havaita, että noin 10% kaikista ihmisistä omaa jonkin tyyppisen rajatilatasoisen persoonallisuuden rakenteen, eli persoonallisuushäiriön. Usein, kun luetaan prosentuaalisia lukuja, katsotaan vain psykopatiaa, tai nph:ta, joiden osuus sukulaisryhmässään on pieni.
Toinen ryhmä on neuroottiset persoonallisuudet, joita on vähintään yhtä yleisenä, eli 10%. Nämä ovat jostain syystä yliedustettuina tällä palstalla, kirjoittajien kokonaismäärään verraten, tai sitten ovat vain aktiivisimpia.

dazu kirjoitti:

"Mielenkiintoista olisi tietää, että mitä psykologista teoriaperinnettä ajatuksesi noudattelee, dazu. Psykoanalytiikkaa, mutta mitä? Frankfurtilaistako?"

En ole perehtynyt suuntauksiin. Omia ajatuksiani nämä ovat, mutta ehkä Jungin vaikutteilla. Häneltä tulee tuo kollektiivinen tiedostamaton, mutta mukautettuna niin, että psykoottinen osa täysin kollektiivinen, milestäni.

Olen kyllä miettinyt kaikki päätelmäni melko loppuun asti ja tälläkään kertaa mitään aukkoa ei ole yksilön vastuun kieltämisen osalta olemassa. Päin vastoin. Katsos hyvään pyrkimys on sitä, kun persoonan kapeus ei ratkaise hyvän ja pahan määrää. Eläimellisyyttä on se, kun ihmisen hyvyys on riippuvainen persoonan kapeudesta, tai leveydestä. Näet ainahan on osa persoonasta psykoottinen. Ja kun niin on, niin ihminenhän on tällöin periaatteessa aina välttämättä luonnostaan täysin paha, kun satanistiset perusteet ohjaavat kaikkea toimintaa. Näin lähinnä epätäydellisyyslauseeseen vedoten Russellin paradoksin kautta totean, että hyvyys ihmisessä on sitä, kun nähdään merkin ja havainnon taakse: koskaan persoona ei voi olla täydellinen, joten ihminen ei voi olla hyvä ollenkaan, jolloin hyvyyden täytyy olla persoonan rakenteen ja sen luoman maailman, kaiken aisteilla havaittavan taakse havaitseminen, tai paremminkin havainnon takana olevan ajattoman täydellisyyden tunteminen.
Näin siksi, että epätäydellisen persoonan ihmiselle luoma kokemus havaintomaailmasta on aina sekä hänelle itselleen, että muille vahingollinen.
Vertaa vaikka sudokuun: ihmisen persoona ja sen luoma maailmankuva on kuin epätäydellinen sudoku, jossa siis sudoku voi olla millä tahansa tavalla täytetty, paitsi oikein. Oikein täytetty sudoku olisi persoonan rakenteen osalta Russellin paradoksi ja siitä seuraisi psykoosi, kun merkkijärjestelmä sisältäisi itsensä. Katsos jutun juoni on se, että ihmisen persoonan sudokun ei ole tarkoituskaan olla oikein täytetty, vaan sen on tarkoitus välittää ihmiselle tietoa sen läpi, että se on tietyllä tavalla väärin täytty; opettelemalla lukemaan tätä vääristymää loogisesti, voidaan sen läpi havaita se, mikä on oikein ja mikä on väärin... sen tarkoitus ei olekaan olla täysin apriori, vaan ainoastaan tarkoitus on välittää tietoa todellisuudesta välillisesti. Apriori(Kantin termistöä) tarkoittaa havainnon ulkopuolista ja mikäli persoona olisi apriori, täydellinen, sitä ei enää olisi, kun se sisältäisi itsensä. Näin toimii Russellin paradoksi psykologiassa.

Vastuuttomuutta ja eläimellisyyttä on persoonan leveydelle riippuvuus ja vastuullisuutta on maailman oikean luonteen tutkiminen oman epätäydellisen persoonan luoman epätäydellisen ja vääristyneen maailman "läpi", eli ei aprioriksi tuleminen(hulluus, Jumaluus), vaan apriorian kokeminen posteriorisen(havaittavan, materiaalisen) maailman läpi.


Viestiisi liittyy kummallista syyllistämistä, missä otat esiin oman vastuun sysäämisen narsisteiksi arvioitujen henkilöiden kontolle. Mutta eikö juuri narsisti toimi niin, että diagnosoi uhrejaan, jotta syyllisyys hänen teoistaan kaatuisi uhreille?
Kyvyttömyys vastuuttomuuteen on luonteeltaan juuri psykoottista ja persoonallisuushäiriöinen, jota psykoosi hallitsee, tekee uhreistaan äitejä, jotka kantavat moraalisen vastuun, mihin persoonaalisuushäiriöinen ei koskaan ole pystynyt, tai oppinut pystymään.

Persoonallisuuden rakenne määritetään tiettyjen defenssien perusteella ja näin ollen voidaan havaita, että noin 10% kaikista ihmisistä omaa jonkin tyyppisen rajatilatasoisen persoonallisuuden rakenteen, eli persoonallisuushäiriön. Usein, kun luetaan prosentuaalisia lukuja, katsotaan vain psykopatiaa, tai nph:ta, joiden osuus sukulaisryhmässään on pieni.
Toinen ryhmä on neuroottiset persoonallisuudet, joita on vähintään yhtä yleisenä, eli 10%. Nämä ovat jostain syystä yliedustettuina tällä palstalla, kirjoittajien kokonaismäärään verraten, tai sitten ovat vain aktiivisimpia.

Lue lisää

Kun puhuttiin jotain ymmärtämisestäkin liittyen psykologiaan, niin ymmärtäminen on juuri sitä, että näkee sen väärin tehdyn sudokunsa läpi sen, miten asioiden oikeasti pitäisi olla, eli osaa lukea totuuden ja ymmärtää asioita omasta vääristyneestä subjektiivisuudesta käsin. Kuten sanottua jo tosiaan, muita voi ymmärtää, vain jos ymmärtää itseään. Ellei tunne sitä, millä tavalla oma sudoku on tehty väärin, ei ymmärrä myöskään sitä, miten muiden sudokut on tehty väärin, koska ei erota omaa virheellistä sudokuaan oikein tehdystä.
Kun ei tätä erotusta osaa tehdä, tekee hän omastaan muille tavoittelemisen arvoisen, tai tavoiteltavan, luullessaan sitä oikeaksi ja siitä poikkeavia tällöin vääriksi.

persona-non-grata ... ei kirj. kirjoitti:

Voin yhtyä ajatuksiisi. Onko pahuus ihmisen biologisessa perimässä ja mikä osuus siihen on taasen kasvuympäristöllä? Jotakin hyvän ja pahan dilemmasta kertoo se, ettei kukaan niinkään kysy, mistä hyvä tulee, mutta sen sijaan kysytään, mistä paha tulee maailmaan. Tässä voidaan ihmetellä sitä, miksi joku tekee hyvää, muttei sille silti samalla tavalla etsitä syitä. Pahuuden sen sijaan haluamme selittää aina juuriaan myöten. Tietenkin on hyvä, ettei pahuutta pidetä luonnollisena ja odotamme jotakin parempaa. Olisiko elämä ilman tätä hyvyyden pyrkimystä vaan jotakin "eläimellistä"?

Taistelu pahuutta vastaan vaatii kuitenkin moraalista suuttumusta ja itse siihen pahuuteen puuttumista. Koko ajan jokainen näkee varmasti ympärillään sekä hyvää, että pahaa. Joskus pahan määrä ylittää käsityskyvyn. Minusta on kuitenkin vaikea sanoa täysin varmasti sitä, mikä osuus siinä on ihmisen pahuudella ja mikä tietämättömyydellä ja taitamattomuudella. Kaiken kaikkiaan mietin kuitenkin, onko ja olisiko hyvää silti olemassa enemmän kuin pahaa ... mitä mieltä sinä olet?

Lue lisää

Tää oli hyvin kiinnostava esille nostamasi näkökohta:

"Jotakin hyvän ja pahan dilemmasta kertoo se, ettei kukaan niinkään kysy, mistä hyvä tulee, mutta sen sijaan kysytään, mistä paha tulee maailmaan."

Aivan. Itse uskon ( ja käytän sanaa "uskon", koskei tämä ole minkäänlainen oppitiedon palsta ainakaan ja koska puhun vain omasta mielipiteestäni), että "kollektiivinen ihmisluonne" on ikäänkuin "rakennettu" tietynlaisen toimivan sosiaalisen järjestyksen varaan, jossa järjestyksen mukaan toimiminen, tiettyjen yhteisöissä yleisinä pidettyjen normien noudattaminen ja sitä kautta tavallaan hyvyyskin on melko itsestään selvänä pidettyä. Jos joku tekee vaikkapa rikoksen, jos tapahtuu kauhistuttavia tekoja, nämä käsitellään _ongelmamielessä_. Ja ongelmia ne toki ovatkin (en jestas voisi tai haluaisi kiistää!), mutta jos taas aletaan ajatella ihmisten keskinäisen toimimisen tapoja muuten, todellistuu juuri tuossa em. asioiden käsittelemisen _tavassa_ mielestäni joskus sitäkin, että millä tapaa katsotaan soveliaaksi määritellä normaaliutta tai vastaavasti/verrannollisesti poikkeavuutta täydellisen toisenlaisissakin asiayhteyksissä. Niissä, joissa parempi tai inhimillisempi palkitsevampi suhtautumistapa voisi olla muu.

Hyvyyden kyseenalaistaminen on kuin onkin harvinaisempaa, mihin säkin oivallisesti viittasit. Lisäesimerkkejä ajatellen: tehdään leffoja karmivista psykopaateista ja tuomitaan ihmisyyttä vahingoittava käytös mahdollisuuksien mukaan jatkuvasti niin hyvin, kuin ikinä voidaan, mutta pahuus - se katsotaan hyvin usein ikäänkuin "ulkopuoliseksi" tekijäksi ihmiseen/ yksilöön nähden, eli sellaiseksi jota esiintyy, mutta joka on muka satunnaista tai ainakin itse kutakin _persoonallisessa mielessä_ vain "vähän" koskettavaa. Ja siinä Se eräänlainen vaara, mihin kautta rantain aiemmin kaiketi viittasinkin...

Mitenkään kyseenalaistamatta esimerkiksi yleisesti hyväksytyn länsimaisen psykologisen tai ylipäätään ihmisyyteen liittyvän tutkimuksen/tiedon merkitystä ja oikeellisuutta, voidaan todellakin(!) jossakin vetää överiksikin. "Ymmärryksen kulttuuri"...Mä käyttäisin ehkä tätä sanaa, joo! Ajatellen ensisijaisesti & ainoastaan nyt sitä, että kuinka valtavan suuri merkitys _teoreettisellakin tiedolla_ ylipäätään on ihmisten mieliin ja ymmärrykselle, voi mielestäni joskus olla ihmisyhteisöiltä vertauskuvallisesti lähinnä itsensä nilkkaan ampumistakin välittää esimerkiksi tietoa, että kaikkeen YKSILÖN tekemään pahaan olisi syypäänä joku toinen, kolmas, neljäs tai viides mystinen Ulkopuolinen Tekijä, mistä johtuen pahantekijä ei mitenkään ainakaan itse voi olla tiedostava toimija tai ylipäätään tiedostaa itse itseään ja sitä, mitä tekee. Viittaan siis ns. freudilaiseen suohon (vertauskuvallisesti ilmaistakseni), mihin käsittääkseni onneksi on julkisessakin ymmärryksessä hyviäkin vastapooleja.

Ymmärrys ihmisyyden monimuotoisuutta kohtaan on toki inhimillisessä mielessä aivan äärimmäisen tärkeää, mutta onko sekään sitten Välittämistä miten paljon, jos paha teko nähdään vain tekona "kaukaa ulkopuolelta"? En hae yksilön syyllistämisen aspektia tai sellaisen korostamisen tarpeellisuutta ( en kerrassaan mitenkään), mutta katson, että ihmisyyys huomioidaan useinkin ehdottomasti parhaiten yksilöllisyyden huomioimisen kautta.

Yleisen yhteiskunnallisen & yhteisöllisen hyvinvoinnin suojelulla on siis paitsi järkiperäinen ja joskus kiitollisella tapaa liikuttavakin funktio, myös eräänlainen "kielto-efekti": ainakaan mediaseksikästä ei aina ole hyvyys ja elämän hyvien puolien julkituominen, mikä on joskus kummallistakin. Jokainen voisi laskea päivän lehden tv-liitteestä, että monta verenvuodatusta ja fiktiivisesti kuvattuja pahiksia ilmentävää ohjelmaa tänään olisi tarjolla ja kuinka monta vastaavasti taas niitä muita. Veikkaan, joskin varovaisesti, että laskelmat kääntyisivät määrissä mitaten ensin mainitun puolelle.

"Minusta on kuitenkin vaikea sanoa täysin varmasti sitä, mikä osuus siinä on ihmisen pahuudella ja mikä tietämättömyydellä ja taitamattomuudella. Kaiken kaikkiaan mietin kuitenkin, onko ja olisiko hyvää silti olemassa enemmän kuin pahaa ... mitä mieltä sinä olet?"

Kieltämättä kiinnostava kysymys.;) Kuitenkin vaikea sanoa. "Hyvä", niin mitä se on? Yksi määrittävä tekijä voisi olla pelkästään siinäkin ( ehkäpä), ettei ihmiskunta vielä ole täysin "syönyt" ja tappanut toisiaan hengiltä, vaan aika sovussa on eletty, mutta sitten voidaan kysyä sitäkin, että kuinka suuri merkitys on laeilla ja järjestyksellä. Järjestys (yhteiskuntaan) lienee alunperinkin luotu ihmisen turvaksi. Paljon hyvyyttä(kin) siinä.   

jaa... kirjoitti:

Tää oli hyvin kiinnostava esille nostamasi näkökohta:

"Jotakin hyvän ja pahan dilemmasta kertoo se, ettei kukaan niinkään kysy, mistä hyvä tulee, mutta sen sijaan kysytään, mistä paha tulee maailmaan."

Aivan. Itse uskon ( ja käytän sanaa "uskon", koskei tämä ole minkäänlainen oppitiedon palsta ainakaan ja koska puhun vain omasta mielipiteestäni), että "kollektiivinen ihmisluonne" on ikäänkuin "rakennettu" tietynlaisen toimivan sosiaalisen järjestyksen varaan, jossa järjestyksen mukaan toimiminen, tiettyjen yhteisöissä yleisinä pidettyjen normien noudattaminen ja sitä kautta tavallaan hyvyyskin on melko itsestään selvänä pidettyä. Jos joku tekee vaikkapa rikoksen, jos tapahtuu kauhistuttavia tekoja, nämä käsitellään _ongelmamielessä_. Ja ongelmia ne toki ovatkin (en jestas voisi tai haluaisi kiistää!), mutta jos taas aletaan ajatella ihmisten keskinäisen toimimisen tapoja muuten, todellistuu juuri tuossa em. asioiden käsittelemisen _tavassa_ mielestäni joskus sitäkin, että millä tapaa katsotaan soveliaaksi määritellä normaaliutta tai vastaavasti/verrannollisesti poikkeavuutta täydellisen toisenlaisissakin asiayhteyksissä. Niissä, joissa parempi tai inhimillisempi palkitsevampi suhtautumistapa voisi olla muu.

Hyvyyden kyseenalaistaminen on kuin onkin harvinaisempaa, mihin säkin oivallisesti viittasit. Lisäesimerkkejä ajatellen: tehdään leffoja karmivista psykopaateista ja tuomitaan ihmisyyttä vahingoittava käytös mahdollisuuksien mukaan jatkuvasti niin hyvin, kuin ikinä voidaan, mutta pahuus - se katsotaan hyvin usein ikäänkuin "ulkopuoliseksi" tekijäksi ihmiseen/ yksilöön nähden, eli sellaiseksi jota esiintyy, mutta joka on muka satunnaista tai ainakin itse kutakin _persoonallisessa mielessä_ vain "vähän" koskettavaa. Ja siinä Se eräänlainen vaara, mihin kautta rantain aiemmin kaiketi viittasinkin...

Mitenkään kyseenalaistamatta esimerkiksi yleisesti hyväksytyn länsimaisen psykologisen tai ylipäätään ihmisyyteen liittyvän tutkimuksen/tiedon merkitystä ja oikeellisuutta, voidaan todellakin(!) jossakin vetää överiksikin. "Ymmärryksen kulttuuri"...Mä käyttäisin ehkä tätä sanaa, joo! Ajatellen ensisijaisesti & ainoastaan nyt sitä, että kuinka valtavan suuri merkitys _teoreettisellakin tiedolla_ ylipäätään on ihmisten mieliin ja ymmärrykselle, voi mielestäni joskus olla ihmisyhteisöiltä vertauskuvallisesti lähinnä itsensä nilkkaan ampumistakin välittää esimerkiksi tietoa, että kaikkeen YKSILÖN tekemään pahaan olisi syypäänä joku toinen, kolmas, neljäs tai viides mystinen Ulkopuolinen Tekijä, mistä johtuen pahantekijä ei mitenkään ainakaan itse voi olla tiedostava toimija tai ylipäätään tiedostaa itse itseään ja sitä, mitä tekee. Viittaan siis ns. freudilaiseen suohon (vertauskuvallisesti ilmaistakseni), mihin käsittääkseni onneksi on julkisessakin ymmärryksessä hyviäkin vastapooleja.

Ymmärrys ihmisyyden monimuotoisuutta kohtaan on toki inhimillisessä mielessä aivan äärimmäisen tärkeää, mutta onko sekään sitten Välittämistä miten paljon, jos paha teko nähdään vain tekona "kaukaa ulkopuolelta"? En hae yksilön syyllistämisen aspektia tai sellaisen korostamisen tarpeellisuutta ( en kerrassaan mitenkään), mutta katson, että ihmisyyys huomioidaan useinkin ehdottomasti parhaiten yksilöllisyyden huomioimisen kautta.

Yleisen yhteiskunnallisen & yhteisöllisen hyvinvoinnin suojelulla on siis paitsi järkiperäinen ja joskus kiitollisella tapaa liikuttavakin funktio, myös eräänlainen "kielto-efekti": ainakaan mediaseksikästä ei aina ole hyvyys ja elämän hyvien puolien julkituominen, mikä on joskus kummallistakin. Jokainen voisi laskea päivän lehden tv-liitteestä, että monta verenvuodatusta ja fiktiivisesti kuvattuja pahiksia ilmentävää ohjelmaa tänään olisi tarjolla ja kuinka monta vastaavasti taas niitä muita. Veikkaan, joskin varovaisesti, että laskelmat kääntyisivät määrissä mitaten ensin mainitun puolelle.

"Minusta on kuitenkin vaikea sanoa täysin varmasti sitä, mikä osuus siinä on ihmisen pahuudella ja mikä tietämättömyydellä ja taitamattomuudella. Kaiken kaikkiaan mietin kuitenkin, onko ja olisiko hyvää silti olemassa enemmän kuin pahaa ... mitä mieltä sinä olet?"

Kieltämättä kiinnostava kysymys.;) Kuitenkin vaikea sanoa. "Hyvä", niin mitä se on? Yksi määrittävä tekijä voisi olla pelkästään siinäkin ( ehkäpä), ettei ihmiskunta vielä ole täysin "syönyt" ja tappanut toisiaan hengiltä, vaan aika sovussa on eletty, mutta sitten voidaan kysyä sitäkin, että kuinka suuri merkitys on laeilla ja järjestyksellä. Järjestys (yhteiskuntaan) lienee alunperinkin luotu ihmisen turvaksi. Paljon hyvyyttä(kin) siinä.   

Lue lisää

Hienoa pohdintaa.

dazu kirjoitti:

"Mielenkiintoista olisi tietää, että mitä psykologista teoriaperinnettä ajatuksesi noudattelee, dazu. Psykoanalytiikkaa, mutta mitä? Frankfurtilaistako?"

En ole perehtynyt suuntauksiin. Omia ajatuksiani nämä ovat, mutta ehkä Jungin vaikutteilla. Häneltä tulee tuo kollektiivinen tiedostamaton, mutta mukautettuna niin, että psykoottinen osa täysin kollektiivinen, milestäni.

Olen kyllä miettinyt kaikki päätelmäni melko loppuun asti ja tälläkään kertaa mitään aukkoa ei ole yksilön vastuun kieltämisen osalta olemassa. Päin vastoin. Katsos hyvään pyrkimys on sitä, kun persoonan kapeus ei ratkaise hyvän ja pahan määrää. Eläimellisyyttä on se, kun ihmisen hyvyys on riippuvainen persoonan kapeudesta, tai leveydestä. Näet ainahan on osa persoonasta psykoottinen. Ja kun niin on, niin ihminenhän on tällöin periaatteessa aina välttämättä luonnostaan täysin paha, kun satanistiset perusteet ohjaavat kaikkea toimintaa. Näin lähinnä epätäydellisyyslauseeseen vedoten Russellin paradoksin kautta totean, että hyvyys ihmisessä on sitä, kun nähdään merkin ja havainnon taakse: koskaan persoona ei voi olla täydellinen, joten ihminen ei voi olla hyvä ollenkaan, jolloin hyvyyden täytyy olla persoonan rakenteen ja sen luoman maailman, kaiken aisteilla havaittavan taakse havaitseminen, tai paremminkin havainnon takana olevan ajattoman täydellisyyden tunteminen.
Näin siksi, että epätäydellisen persoonan ihmiselle luoma kokemus havaintomaailmasta on aina sekä hänelle itselleen, että muille vahingollinen.
Vertaa vaikka sudokuun: ihmisen persoona ja sen luoma maailmankuva on kuin epätäydellinen sudoku, jossa siis sudoku voi olla millä tahansa tavalla täytetty, paitsi oikein. Oikein täytetty sudoku olisi persoonan rakenteen osalta Russellin paradoksi ja siitä seuraisi psykoosi, kun merkkijärjestelmä sisältäisi itsensä. Katsos jutun juoni on se, että ihmisen persoonan sudokun ei ole tarkoituskaan olla oikein täytetty, vaan sen on tarkoitus välittää ihmiselle tietoa sen läpi, että se on tietyllä tavalla väärin täytty; opettelemalla lukemaan tätä vääristymää loogisesti, voidaan sen läpi havaita se, mikä on oikein ja mikä on väärin... sen tarkoitus ei olekaan olla täysin apriori, vaan ainoastaan tarkoitus on välittää tietoa todellisuudesta välillisesti. Apriori(Kantin termistöä) tarkoittaa havainnon ulkopuolista ja mikäli persoona olisi apriori, täydellinen, sitä ei enää olisi, kun se sisältäisi itsensä. Näin toimii Russellin paradoksi psykologiassa.

Vastuuttomuutta ja eläimellisyyttä on persoonan leveydelle riippuvuus ja vastuullisuutta on maailman oikean luonteen tutkiminen oman epätäydellisen persoonan luoman epätäydellisen ja vääristyneen maailman "läpi", eli ei aprioriksi tuleminen(hulluus, Jumaluus), vaan apriorian kokeminen posteriorisen(havaittavan, materiaalisen) maailman läpi.


Viestiisi liittyy kummallista syyllistämistä, missä otat esiin oman vastuun sysäämisen narsisteiksi arvioitujen henkilöiden kontolle. Mutta eikö juuri narsisti toimi niin, että diagnosoi uhrejaan, jotta syyllisyys hänen teoistaan kaatuisi uhreille?
Kyvyttömyys vastuuttomuuteen on luonteeltaan juuri psykoottista ja persoonallisuushäiriöinen, jota psykoosi hallitsee, tekee uhreistaan äitejä, jotka kantavat moraalisen vastuun, mihin persoonaalisuushäiriöinen ei koskaan ole pystynyt, tai oppinut pystymään.

Persoonallisuuden rakenne määritetään tiettyjen defenssien perusteella ja näin ollen voidaan havaita, että noin 10% kaikista ihmisistä omaa jonkin tyyppisen rajatilatasoisen persoonallisuuden rakenteen, eli persoonallisuushäiriön. Usein, kun luetaan prosentuaalisia lukuja, katsotaan vain psykopatiaa, tai nph:ta, joiden osuus sukulaisryhmässään on pieni.
Toinen ryhmä on neuroottiset persoonallisuudet, joita on vähintään yhtä yleisenä, eli 10%. Nämä ovat jostain syystä yliedustettuina tällä palstalla, kirjoittajien kokonaismäärään verraten, tai sitten ovat vain aktiivisimpia.

Lue lisää

No.

"En ole perehtynyt suuntauksiin. Omia ajatuksiani nämä ovat, mutta ehkä Jungin vaikutteilla. Häneltä tulee tuo kollektiivinen tiedostamaton, mutta mukautettuna niin, että psykoottinen osa täysin kollektiivinen, milestäni."

Jep.:)

"Olen kyllä miettinyt kaikki päätelmäni melko loppuun asti ja tälläkään kertaa mitään aukkoa ei ole yksilön vastuun kieltämisen osalta olemassa. Päin vastoin. Katsos hyvään pyrkimys on sitä, kun persoonan kapeus ei ratkaise hyvän ja pahan määrää. Eläimellisyyttä on se, kun ihmisen hyvyys on riippuvainen persoonan kapeudesta, tai leveydestä. Näet ainahan on osa persoonasta psykoottinen."

Ehkäpä ei ole(?) aukkoa, ehkäpä on.;D Valitan, etten jaksa lukea suurennuslasin kanssa. Itse ajattelisin, että mahdollinen aukkosi saattaisi olla henkilökohtaisessa subjektiivisuuttasi ulossuuntaavassa määritelmässäsi - jos sellaista on. Mainitsemasi "persoonan leveys" tai "kapeus", kuka ne määrittelee? Sä vai? _Mitä_ tarkalleen ottaen (huomioi erityisesti alaviivat) on persoonan "leveys" tai "kapeus"? Siihen kaipaisi tarkennusta, koska havaitusti lähestulkoon koko puheesi perustui kyseisten käsitteiden varaan...
Ovatko yhteisöllisesti/ psykologisesti poikkeaviksi määritellyt mielestäsi persooniltaan kapeampia? Ketkä ( ylipäätään) ovat kapeampia?

"Näet ainahan on osa persoonasta psykoottinen. Ja kun niin on, niin ihminenhän on tällöin periaatteessa aina välttämättä luonnostaan täysin paha, kun satanistiset perusteet ohjaavat kaikkea toimintaa. Näin lähinnä epätäydellisyyslauseeseen vedoten Russellin paradoksin kautta totean, että hyvyys ihmisessä on sitä, kun nähdään merkin ja havainnon taakse: koskaan persoona ei voi olla täydellinen, joten ihminen ei voi olla hyvä ollenkaan, jolloin hyvyyden täytyy olla persoonan rakenteen ja sen luoman maailman, kaiken aisteilla havaittavan taakse havaitseminen, tai paremminkin havainnon takana olevan ajattoman täydellisyyden tunteminen."

Mun käsitys Russellista on toisenlainen, sori.;) *naur* Russell oli kyllä hyvä vastapaino Lockeille, Rawlseille & kumppaneille, mutta silti...Psykologisessa mielessä ihmisessä on monia ulottuvuuksia, mutta et mun mielestäni voi puhua ihmisestä "luonnostaan pahana", jos vertaat omaa näkemystäsi Russelliin.

"Katsos jutun juoni on se, että ihmisen persoonan sudokun ei ole tarkoituskaan olla oikein täytetty, vaan sen on tarkoitus välittää ihmiselle tietoa sen läpi, että se on tietyllä tavalla väärin täytty; opettelemalla lukemaan tätä vääristymää loogisesti, voidaan sen läpi havaita se, mikä on oikein ja mikä on väärin... sen tarkoitus ei olekaan olla täysin apriori, vaan ainoastaan tarkoitus on välittää tietoa todellisuudesta välillisesti. Apriori(Kantin termistöä) tarkoittaa havainnon ulkopuolista ja mikäli persoona olisi apriori, täydellinen, sitä ei enää olisi, kun se sisältäisi itsensä. Näin toimii Russellin paradoksi psykologiassa."

Niin, eli mitä tarkalleen ottaen halusit opettaa? Otteesi oli jokatapauksessa opettavainen.;)

"Viestiisi liittyy kummallista syyllistämistä, missä otat esiin oman vastuun sysäämisen narsisteiksi arvioitujen henkilöiden kontolle. Mutta eikö juuri narsisti toimi niin, että diagnosoi uhrejaan, jotta syyllisyys hänen teoistaan kaatuisi uhreille?"

Voitko tarkentaa, että missä tuota ilmeni?;D Tulkitset tämän mahdollisesti narsismiksi, mutta minä taas luulen tuon tulkintasi johtuvan siitä, että vilpittömästi ilmaisin pitäneeni ainoastaan osasta kirjoituksiasi.:)

Tuo oli kirjoitti:

Hienoa pohdintaa.

Jaa. Tulipas (taas) paha olo. Mun nimimerkkikentässäni ei lue "e.w".

Kiitos toki, jos yritit aidosti olla ystävällinen.

jaa... kirjoitti:

No.

"En ole perehtynyt suuntauksiin. Omia ajatuksiani nämä ovat, mutta ehkä Jungin vaikutteilla. Häneltä tulee tuo kollektiivinen tiedostamaton, mutta mukautettuna niin, että psykoottinen osa täysin kollektiivinen, milestäni."

Jep.:)

"Olen kyllä miettinyt kaikki päätelmäni melko loppuun asti ja tälläkään kertaa mitään aukkoa ei ole yksilön vastuun kieltämisen osalta olemassa. Päin vastoin. Katsos hyvään pyrkimys on sitä, kun persoonan kapeus ei ratkaise hyvän ja pahan määrää. Eläimellisyyttä on se, kun ihmisen hyvyys on riippuvainen persoonan kapeudesta, tai leveydestä. Näet ainahan on osa persoonasta psykoottinen."

Ehkäpä ei ole(?) aukkoa, ehkäpä on.;D Valitan, etten jaksa lukea suurennuslasin kanssa. Itse ajattelisin, että mahdollinen aukkosi saattaisi olla henkilökohtaisessa subjektiivisuuttasi ulossuuntaavassa määritelmässäsi - jos sellaista on. Mainitsemasi "persoonan leveys" tai "kapeus", kuka ne määrittelee? Sä vai? _Mitä_ tarkalleen ottaen (huomioi erityisesti alaviivat) on persoonan "leveys" tai "kapeus"? Siihen kaipaisi tarkennusta, koska havaitusti lähestulkoon koko puheesi perustui kyseisten käsitteiden varaan...
Ovatko yhteisöllisesti/ psykologisesti poikkeaviksi määritellyt mielestäsi persooniltaan kapeampia? Ketkä ( ylipäätään) ovat kapeampia?

"Näet ainahan on osa persoonasta psykoottinen. Ja kun niin on, niin ihminenhän on tällöin periaatteessa aina välttämättä luonnostaan täysin paha, kun satanistiset perusteet ohjaavat kaikkea toimintaa. Näin lähinnä epätäydellisyyslauseeseen vedoten Russellin paradoksin kautta totean, että hyvyys ihmisessä on sitä, kun nähdään merkin ja havainnon taakse: koskaan persoona ei voi olla täydellinen, joten ihminen ei voi olla hyvä ollenkaan, jolloin hyvyyden täytyy olla persoonan rakenteen ja sen luoman maailman, kaiken aisteilla havaittavan taakse havaitseminen, tai paremminkin havainnon takana olevan ajattoman täydellisyyden tunteminen."

Mun käsitys Russellista on toisenlainen, sori.;) *naur* Russell oli kyllä hyvä vastapaino Lockeille, Rawlseille & kumppaneille, mutta silti...Psykologisessa mielessä ihmisessä on monia ulottuvuuksia, mutta et mun mielestäni voi puhua ihmisestä "luonnostaan pahana", jos vertaat omaa näkemystäsi Russelliin.

"Katsos jutun juoni on se, että ihmisen persoonan sudokun ei ole tarkoituskaan olla oikein täytetty, vaan sen on tarkoitus välittää ihmiselle tietoa sen läpi, että se on tietyllä tavalla väärin täytty; opettelemalla lukemaan tätä vääristymää loogisesti, voidaan sen läpi havaita se, mikä on oikein ja mikä on väärin... sen tarkoitus ei olekaan olla täysin apriori, vaan ainoastaan tarkoitus on välittää tietoa todellisuudesta välillisesti. Apriori(Kantin termistöä) tarkoittaa havainnon ulkopuolista ja mikäli persoona olisi apriori, täydellinen, sitä ei enää olisi, kun se sisältäisi itsensä. Näin toimii Russellin paradoksi psykologiassa."

Niin, eli mitä tarkalleen ottaen halusit opettaa? Otteesi oli jokatapauksessa opettavainen.;)

"Viestiisi liittyy kummallista syyllistämistä, missä otat esiin oman vastuun sysäämisen narsisteiksi arvioitujen henkilöiden kontolle. Mutta eikö juuri narsisti toimi niin, että diagnosoi uhrejaan, jotta syyllisyys hänen teoistaan kaatuisi uhreille?"

Voitko tarkentaa, että missä tuota ilmeni?;D Tulkitset tämän mahdollisesti narsismiksi, mutta minä taas luulen tuon tulkintasi johtuvan siitä, että vilpittömästi ilmaisin pitäneeni ainoastaan osasta kirjoituksiasi.:)

Lue lisää

Mulla on sellainen tunne, että tästä lähti liikkelle, tai siis tästä viestittelystä... joku erittäin hyvä keskustelu. Luulen, että parhaita ikinä... Olet aika ihana kirjoittaja. :)


"Ehkäpä ei ole(?) aukkoa, ehkäpä on.;D Valitan, etten jaksa lukea suurennuslasin kanssa. Itse ajattelisin, että mahdollinen aukkosi saattaisi olla henkilökohtaisessa subjektiivisuuttasi ulossuuntaavassa määritelmässäsi - jos sellaista on. Mainitsemasi "persoonan leveys" tai "kapeus", kuka ne määrittelee?"

Aivan, kun nyt puhutaan täysin epäkonkreettisista asioista, ovat persoonan leveyttä kuvaavat käsitteet täysin teennäisiä ja pragmaattisia. Wittgenstein kielsi puhumasta siitä, mistä ei voida puhua, mutta mielestäni vaikka nyt puhutaankin asioista, joista ei missään nimessä voida puhua, näitä käsitteitä on mahdollista tutkia teennäisillä sanoilla, sillä näillä sanoilla on joki merkityssisältö, vaikka ne ovat termeinä täysin mahdottomia. Termin muodollisella tasolla olisi vähän sama, jos puhutaisiin taivaan isän nenän kaarevuudesta. :D
Yleensäkin kaikki persoonaan liittyvät käsitteet ovat vähän tällaisia, mutta se ei kiellä, etteikö niillä olisi merkitystä.
Persoonan kapeutta, voidaan tulkita ihmisestä joistain tuntomerkeistä ja esim. itse olen kokenut henkilökohtaisesti persoonani laajentumista koko elämäni ajan. Se on eräänlaista itsetuntemusta... ja ymmärryskykyä sekä itseä, että toisia kohtaan.


"Mun käsitys Russellista on toisenlainen, sori.;)"

Niin munkin. Luultavasti käsityksemme on samantyyppinen. Russellin paradoksi ei ollut tulosta hänen filosofisista pohdinnoistaan minään hänen ideologiansa tavoitteena, vaan miehen tyhmyydestä, mitä tulee yleensäkin ajatteluun ja käsityksiin matematiikasta. Kyseinen paradoksi on siis sivutuote Russellin filosofiassa, mihin ukko itse kompastui ja menetti mm. uskonsa Jumalaan ja pisti sormen suuhun matemaattisten pohdintojensa kanssa.
Mutta jälleen ajattelen pragmaattisesti, että Russellin paradoksi on erinomainen työkalu ja ilmaisuväline, jota voi soveltaa lähes mihin vain. Kyseessä on siis matemaattinen paradoksi, minkä mukaan joukko ei voi sisältää itseään.
Se sopii myös psykoanalyysiin, koska persoona ei voi sisältää itseään, eli olla täydellinen.

Kurt Gödel selitti paradoksin ongelman matemaattisesti siten, että kielen tarkoitus ei olekaan olla apriori maailman kanssa, vaan ainoastaan välittää siitä tietoa. Näin ollen sekä matematiikan, että persoonan tarkoitus on ainoastaan välittää tietoa maailmasta itsensä läpi, ei kuvata maailmaa täydellisesti ulkoisella muodollaan.
Ensimmäisenä tämän havainnon teki kuitenkin Wittgenstein välittömästi paradoksin ilmettyä. Tuolloin vielä opiskelijana ollut Wittgenstein kirjoitti paradoksista väitöskirjan(tractatus logico philosophicus) sodan aikana Italian-rintamalla ollessaan ja väitteli tohtoriksi sillä sodan päätyttyä. Ongelmana oli se, että vaikka vastaväittelijöinä olivat maailman johtavat matemaatikot, mukaanlukien Russel itse, eivät vastaväittelijät edes ymmärtäneet, mistä väitöskirjassa oli kyse. :)


"Niin, eli mitä tarkalleen ottaen halusit opettaa? Otteesi oli jokatapauksessa opettavainen.;)"

Haluatko, että opetan sinulle jotain? ;) *kiimaisena* Voisit säkin mulle jotain opettaa...


"Voitko tarkentaa, että missä tuota ilmeni?;D Tulkitset tämän mahdollisesti narsismiksi, mutta minä taas luulen tuon tulkintasi johtuvan siitä, että vilpittömästi ilmaisin pitäneeni ainoastaan osasta kirjoituksiasi.:)"

Ajattelin vaan, kun otit erityisenä esimerkkinä esiin vastuun siirtämisen omasta toiminnasta narsistisina pidetyille henkilöille jne. hankalille ihmisille. Ajattelin, että ehkä asia on erityisesti mietityttänyt sinua henkilökohtaisesti ja halusit nyt ottaa asian puheeksi kriittiseltä näkökannalta. Ei minuun tunnetasolla vaikuttanut se, että olet kriittinen. Kritiikki on hyvästä ja vie keskustelua eteenpäin. Sitäpaitsi olen tällä hetkellä lähinnä epätoivoisen rakastunut tunteiltani(nimim. cat_on_fireen).


Katson tuota toista viestiäsi, mikä haiskahtaa todella hyvältä, myöhemmin.

dazu kirjoitti:

Mulla on sellainen tunne, että tästä lähti liikkelle, tai siis tästä viestittelystä... joku erittäin hyvä keskustelu. Luulen, että parhaita ikinä... Olet aika ihana kirjoittaja. :)


"Ehkäpä ei ole(?) aukkoa, ehkäpä on.;D Valitan, etten jaksa lukea suurennuslasin kanssa. Itse ajattelisin, että mahdollinen aukkosi saattaisi olla henkilökohtaisessa subjektiivisuuttasi ulossuuntaavassa määritelmässäsi - jos sellaista on. Mainitsemasi "persoonan leveys" tai "kapeus", kuka ne määrittelee?"

Aivan, kun nyt puhutaan täysin epäkonkreettisista asioista, ovat persoonan leveyttä kuvaavat käsitteet täysin teennäisiä ja pragmaattisia. Wittgenstein kielsi puhumasta siitä, mistä ei voida puhua, mutta mielestäni vaikka nyt puhutaankin asioista, joista ei missään nimessä voida puhua, näitä käsitteitä on mahdollista tutkia teennäisillä sanoilla, sillä näillä sanoilla on joki merkityssisältö, vaikka ne ovat termeinä täysin mahdottomia. Termin muodollisella tasolla olisi vähän sama, jos puhutaisiin taivaan isän nenän kaarevuudesta. :D
Yleensäkin kaikki persoonaan liittyvät käsitteet ovat vähän tällaisia, mutta se ei kiellä, etteikö niillä olisi merkitystä.
Persoonan kapeutta, voidaan tulkita ihmisestä joistain tuntomerkeistä ja esim. itse olen kokenut henkilökohtaisesti persoonani laajentumista koko elämäni ajan. Se on eräänlaista itsetuntemusta... ja ymmärryskykyä sekä itseä, että toisia kohtaan.


"Mun käsitys Russellista on toisenlainen, sori.;)"

Niin munkin. Luultavasti käsityksemme on samantyyppinen. Russellin paradoksi ei ollut tulosta hänen filosofisista pohdinnoistaan minään hänen ideologiansa tavoitteena, vaan miehen tyhmyydestä, mitä tulee yleensäkin ajatteluun ja käsityksiin matematiikasta. Kyseinen paradoksi on siis sivutuote Russellin filosofiassa, mihin ukko itse kompastui ja menetti mm. uskonsa Jumalaan ja pisti sormen suuhun matemaattisten pohdintojensa kanssa.
Mutta jälleen ajattelen pragmaattisesti, että Russellin paradoksi on erinomainen työkalu ja ilmaisuväline, jota voi soveltaa lähes mihin vain. Kyseessä on siis matemaattinen paradoksi, minkä mukaan joukko ei voi sisältää itseään.
Se sopii myös psykoanalyysiin, koska persoona ei voi sisältää itseään, eli olla täydellinen.

Kurt Gödel selitti paradoksin ongelman matemaattisesti siten, että kielen tarkoitus ei olekaan olla apriori maailman kanssa, vaan ainoastaan välittää siitä tietoa. Näin ollen sekä matematiikan, että persoonan tarkoitus on ainoastaan välittää tietoa maailmasta itsensä läpi, ei kuvata maailmaa täydellisesti ulkoisella muodollaan.
Ensimmäisenä tämän havainnon teki kuitenkin Wittgenstein välittömästi paradoksin ilmettyä. Tuolloin vielä opiskelijana ollut Wittgenstein kirjoitti paradoksista väitöskirjan(tractatus logico philosophicus) sodan aikana Italian-rintamalla ollessaan ja väitteli tohtoriksi sillä sodan päätyttyä. Ongelmana oli se, että vaikka vastaväittelijöinä olivat maailman johtavat matemaatikot, mukaanlukien Russel itse, eivät vastaväittelijät edes ymmärtäneet, mistä väitöskirjassa oli kyse. :)


"Niin, eli mitä tarkalleen ottaen halusit opettaa? Otteesi oli jokatapauksessa opettavainen.;)"

Haluatko, että opetan sinulle jotain? ;) *kiimaisena* Voisit säkin mulle jotain opettaa...


"Voitko tarkentaa, että missä tuota ilmeni?;D Tulkitset tämän mahdollisesti narsismiksi, mutta minä taas luulen tuon tulkintasi johtuvan siitä, että vilpittömästi ilmaisin pitäneeni ainoastaan osasta kirjoituksiasi.:)"

Ajattelin vaan, kun otit erityisenä esimerkkinä esiin vastuun siirtämisen omasta toiminnasta narsistisina pidetyille henkilöille jne. hankalille ihmisille. Ajattelin, että ehkä asia on erityisesti mietityttänyt sinua henkilökohtaisesti ja halusit nyt ottaa asian puheeksi kriittiseltä näkökannalta. Ei minuun tunnetasolla vaikuttanut se, että olet kriittinen. Kritiikki on hyvästä ja vie keskustelua eteenpäin. Sitäpaitsi olen tällä hetkellä lähinnä epätoivoisen rakastunut tunteiltani(nimim. cat_on_fireen).


Katson tuota toista viestiäsi, mikä haiskahtaa todella hyvältä, myöhemmin.

Lue lisää

Eli siis ylimielinen ihminen, joka kuvittelee luultavasti tästäkin viestistä jotakin ylimielistä muuta, kuin mitä tässä lukee.

Mulle tuli _paha olo_ noista kiimaisuus-kommenteistasi. Oikeasti. Ei sivistyksen häivääkään, samoin kuin ei ollut pilkallisissa "fantastista"-kommenteissakaan.

Nooh, mutta: ollaan sitten pilkallisia takaisin...Joku tyyppi,joka on nettikirjoitellut palstan ulkopuolellakin keskustelupalstakirjottajien kanssa?:DD TÄMÄN palstan kirjoittajien kanssa? Ja vähän sitä kautta päässyt ylimääräisiäkin mielikuvia muodostumaan, kenties myös täysin ulkopuolisista muistakin, niinkö?

*Onneks mä käyn yleensä ainakin kaksi kertaa viikossa ulkona*

En tiedä, että mikä cat_on_fire on ( en tunne), mutta eiköhän se riitä, että on sun kamu palstan ulkopuolellakin? Ei varmasti turhan kriittistä keskustelua sulta näy hänen kommentointiaan kohtaan sitten, missä toki ei sinänsä mitään vikaa. On silti kuitenkin katsos te älyköt ja sitten ollaan me älyköt, jotka keskustellaan keskusteleminen vuoksi.;)

Ps. Kohtuullisen ilkeä ja aiheettoman vittumainen viesti sulta. En ole kiinnostunut yksityiselämäsi naissuhteistasi!!!

jaa.... kirjoitti:

Eli siis ylimielinen ihminen, joka kuvittelee luultavasti tästäkin viestistä jotakin ylimielistä muuta, kuin mitä tässä lukee.

Mulle tuli _paha olo_ noista kiimaisuus-kommenteistasi. Oikeasti. Ei sivistyksen häivääkään, samoin kuin ei ollut pilkallisissa "fantastista"-kommenteissakaan.

Nooh, mutta: ollaan sitten pilkallisia takaisin...Joku tyyppi,joka on nettikirjoitellut palstan ulkopuolellakin keskustelupalstakirjottajien kanssa?:DD TÄMÄN palstan kirjoittajien kanssa? Ja vähän sitä kautta päässyt ylimääräisiäkin mielikuvia muodostumaan, kenties myös täysin ulkopuolisista muistakin, niinkö?

*Onneks mä käyn yleensä ainakin kaksi kertaa viikossa ulkona*

En tiedä, että mikä cat_on_fire on ( en tunne), mutta eiköhän se riitä, että on sun kamu palstan ulkopuolellakin? Ei varmasti turhan kriittistä keskustelua sulta näy hänen kommentointiaan kohtaan sitten, missä toki ei sinänsä mitään vikaa. On silti kuitenkin katsos te älyköt ja sitten ollaan me älyköt, jotka keskustellaan keskusteleminen vuoksi.;)

Ps. Kohtuullisen ilkeä ja aiheettoman vittumainen viesti sulta. En ole kiinnostunut yksityiselämäsi naissuhteistasi!!!

Lue lisää

"Mulle tuli _paha olo_ noista kiimaisuus-kommenteistasi. Oikeasti. Ei sivistyksen häivääkään, samoin kuin ei ollut pilkallisissa "fantastista"-kommenteissakaan."

Joo, olen aika typerä, kun kirjoittelen sellaisia. Hyvä, ettet lähtenyt mukaan. Tuli vaan mieleen, kun aloit puhumaan jostain opettamisesta, kun en tiennyt täysin asialla olevan mitään järkevää selitystä, keksin kevennyksen siihen väliin.
Sen sijaan "fantastista"-kommentti oli tarkoitettu kehuksi erinomaisille kirjoituksillesi ja kuvaamaan innostustani niiden suhteen, ei suinkaan pilkaksi. En pilkkaa ketään noin epäselvästi.


"Ei varmasti turhan kriittistä keskustelua sulta näy hänen kommentointiaan kohtaan sitten, missä toki ei sinänsä mitään vikaa."

Kyllä minä osaan kritisoida rakkaitakin ihmisiä, enkä ollenkaan pidä siitä piirteestä itsessäni, koska rakasta kritisoimalla aiheutan itselleni vähän ylimitoitettuakin pahaa oloa.


"On silti kuitenkin katsos te älyköt ja sitten ollaan me älyköt, jotka keskustellaan keskusteleminen vuoksi.;)"

Mitä tuolla tarkoitat?


"Ps. Kohtuullisen ilkeä ja aiheettoman vittumainen viesti sulta. En ole kiinnostunut yksityiselämäsi naissuhteistasi!!!"

En ollut tarkoituksella ilkeä, vaikka sen koetkin ilkeydeksi. En ole ollenkaan halukas olemaan sinulle ilkeä... Jos otit itseesi erityisesti tunnekuvauksestani, olisko mahdollista, että asialla olis jotain tekemistä sen kanssa, että kertoilet mielelläsi omista yksityisasioistasi tällä palstalla? Ehkä annoin poikkeuksellisen inhottavan pelikuvan itsestäsi, mistä et pitänyt...

Kieltämättä on narsistista kertoilla näin naisasioista, mutta tarkoitukseni oli lähinnä kuvata tunnetilaani, joka on hallitseva tällä hetkellä ja mahdollisesti soveltaa kohtaa keskusteluun.

jaa... kirjoitti:

Tää oli hyvin kiinnostava esille nostamasi näkökohta:

"Jotakin hyvän ja pahan dilemmasta kertoo se, ettei kukaan niinkään kysy, mistä hyvä tulee, mutta sen sijaan kysytään, mistä paha tulee maailmaan."

Aivan. Itse uskon ( ja käytän sanaa "uskon", koskei tämä ole minkäänlainen oppitiedon palsta ainakaan ja koska puhun vain omasta mielipiteestäni), että "kollektiivinen ihmisluonne" on ikäänkuin "rakennettu" tietynlaisen toimivan sosiaalisen järjestyksen varaan, jossa järjestyksen mukaan toimiminen, tiettyjen yhteisöissä yleisinä pidettyjen normien noudattaminen ja sitä kautta tavallaan hyvyyskin on melko itsestään selvänä pidettyä. Jos joku tekee vaikkapa rikoksen, jos tapahtuu kauhistuttavia tekoja, nämä käsitellään _ongelmamielessä_. Ja ongelmia ne toki ovatkin (en jestas voisi tai haluaisi kiistää!), mutta jos taas aletaan ajatella ihmisten keskinäisen toimimisen tapoja muuten, todellistuu juuri tuossa em. asioiden käsittelemisen _tavassa_ mielestäni joskus sitäkin, että millä tapaa katsotaan soveliaaksi määritellä normaaliutta tai vastaavasti/verrannollisesti poikkeavuutta täydellisen toisenlaisissakin asiayhteyksissä. Niissä, joissa parempi tai inhimillisempi palkitsevampi suhtautumistapa voisi olla muu.

Hyvyyden kyseenalaistaminen on kuin onkin harvinaisempaa, mihin säkin oivallisesti viittasit. Lisäesimerkkejä ajatellen: tehdään leffoja karmivista psykopaateista ja tuomitaan ihmisyyttä vahingoittava käytös mahdollisuuksien mukaan jatkuvasti niin hyvin, kuin ikinä voidaan, mutta pahuus - se katsotaan hyvin usein ikäänkuin "ulkopuoliseksi" tekijäksi ihmiseen/ yksilöön nähden, eli sellaiseksi jota esiintyy, mutta joka on muka satunnaista tai ainakin itse kutakin _persoonallisessa mielessä_ vain "vähän" koskettavaa. Ja siinä Se eräänlainen vaara, mihin kautta rantain aiemmin kaiketi viittasinkin...

Mitenkään kyseenalaistamatta esimerkiksi yleisesti hyväksytyn länsimaisen psykologisen tai ylipäätään ihmisyyteen liittyvän tutkimuksen/tiedon merkitystä ja oikeellisuutta, voidaan todellakin(!) jossakin vetää överiksikin. "Ymmärryksen kulttuuri"...Mä käyttäisin ehkä tätä sanaa, joo! Ajatellen ensisijaisesti & ainoastaan nyt sitä, että kuinka valtavan suuri merkitys _teoreettisellakin tiedolla_ ylipäätään on ihmisten mieliin ja ymmärrykselle, voi mielestäni joskus olla ihmisyhteisöiltä vertauskuvallisesti lähinnä itsensä nilkkaan ampumistakin välittää esimerkiksi tietoa, että kaikkeen YKSILÖN tekemään pahaan olisi syypäänä joku toinen, kolmas, neljäs tai viides mystinen Ulkopuolinen Tekijä, mistä johtuen pahantekijä ei mitenkään ainakaan itse voi olla tiedostava toimija tai ylipäätään tiedostaa itse itseään ja sitä, mitä tekee. Viittaan siis ns. freudilaiseen suohon (vertauskuvallisesti ilmaistakseni), mihin käsittääkseni onneksi on julkisessakin ymmärryksessä hyviäkin vastapooleja.

Ymmärrys ihmisyyden monimuotoisuutta kohtaan on toki inhimillisessä mielessä aivan äärimmäisen tärkeää, mutta onko sekään sitten Välittämistä miten paljon, jos paha teko nähdään vain tekona "kaukaa ulkopuolelta"? En hae yksilön syyllistämisen aspektia tai sellaisen korostamisen tarpeellisuutta ( en kerrassaan mitenkään), mutta katson, että ihmisyyys huomioidaan useinkin ehdottomasti parhaiten yksilöllisyyden huomioimisen kautta.

Yleisen yhteiskunnallisen & yhteisöllisen hyvinvoinnin suojelulla on siis paitsi järkiperäinen ja joskus kiitollisella tapaa liikuttavakin funktio, myös eräänlainen "kielto-efekti": ainakaan mediaseksikästä ei aina ole hyvyys ja elämän hyvien puolien julkituominen, mikä on joskus kummallistakin. Jokainen voisi laskea päivän lehden tv-liitteestä, että monta verenvuodatusta ja fiktiivisesti kuvattuja pahiksia ilmentävää ohjelmaa tänään olisi tarjolla ja kuinka monta vastaavasti taas niitä muita. Veikkaan, joskin varovaisesti, että laskelmat kääntyisivät määrissä mitaten ensin mainitun puolelle.

"Minusta on kuitenkin vaikea sanoa täysin varmasti sitä, mikä osuus siinä on ihmisen pahuudella ja mikä tietämättömyydellä ja taitamattomuudella. Kaiken kaikkiaan mietin kuitenkin, onko ja olisiko hyvää silti olemassa enemmän kuin pahaa ... mitä mieltä sinä olet?"

Kieltämättä kiinnostava kysymys.;) Kuitenkin vaikea sanoa. "Hyvä", niin mitä se on? Yksi määrittävä tekijä voisi olla pelkästään siinäkin ( ehkäpä), ettei ihmiskunta vielä ole täysin "syönyt" ja tappanut toisiaan hengiltä, vaan aika sovussa on eletty, mutta sitten voidaan kysyä sitäkin, että kuinka suuri merkitys on laeilla ja järjestyksellä. Järjestys (yhteiskuntaan) lienee alunperinkin luotu ihmisen turvaksi. Paljon hyvyyttä(kin) siinä.   

Lue lisää

"Kaiken kaikkiaan mietin kuitenkin, onko ja olisiko hyvää silti olemassa enemmän kuin pahaa ... mitä mieltä sinä olet?"

"Kieltämättä kiinnostava kysymys.;) Kuitenkin vaikea sanoa. "Hyvä", niin mitä se on?"

Minusta kysymys on virheellinen, sillä tuo on juuri sellainen asia, mitä ei ole mahdollista ajatella, että kumpaa on enemmän, hyvää, vai pahaa. Onko hyvä enemmän, vai vähemmän identtinen, kuin kaunis? - on samanlainen kysymys.

Jos asiaa ajatellaan kahtena vastavoimana, voidaan puhua Newtonin vastavoimien laista ja täten huomata, että kaksi vastakkaista voimaa on tasapainossa. On kuitenkin otettava huomioon, että maailmankaikkeus laajenee koko ajan, ei pysy siis saman kokoisena... näin voidaan olettaa, että laajentava voima on maailmassa vahvempi, kuin painovoima.
Mutta lopulta kuitenkin saattaa olla niin, että maailmankaikkeus aina välillä laajenee räjähdyksen omaisesti ja välillä kutistuu mustaksi aukoksi.

jaa... kirjoitti:

Tää oli hyvin kiinnostava esille nostamasi näkökohta:

"Jotakin hyvän ja pahan dilemmasta kertoo se, ettei kukaan niinkään kysy, mistä hyvä tulee, mutta sen sijaan kysytään, mistä paha tulee maailmaan."

Aivan. Itse uskon ( ja käytän sanaa "uskon", koskei tämä ole minkäänlainen oppitiedon palsta ainakaan ja koska puhun vain omasta mielipiteestäni), että "kollektiivinen ihmisluonne" on ikäänkuin "rakennettu" tietynlaisen toimivan sosiaalisen järjestyksen varaan, jossa järjestyksen mukaan toimiminen, tiettyjen yhteisöissä yleisinä pidettyjen normien noudattaminen ja sitä kautta tavallaan hyvyyskin on melko itsestään selvänä pidettyä. Jos joku tekee vaikkapa rikoksen, jos tapahtuu kauhistuttavia tekoja, nämä käsitellään _ongelmamielessä_. Ja ongelmia ne toki ovatkin (en jestas voisi tai haluaisi kiistää!), mutta jos taas aletaan ajatella ihmisten keskinäisen toimimisen tapoja muuten, todellistuu juuri tuossa em. asioiden käsittelemisen _tavassa_ mielestäni joskus sitäkin, että millä tapaa katsotaan soveliaaksi määritellä normaaliutta tai vastaavasti/verrannollisesti poikkeavuutta täydellisen toisenlaisissakin asiayhteyksissä. Niissä, joissa parempi tai inhimillisempi palkitsevampi suhtautumistapa voisi olla muu.

Hyvyyden kyseenalaistaminen on kuin onkin harvinaisempaa, mihin säkin oivallisesti viittasit. Lisäesimerkkejä ajatellen: tehdään leffoja karmivista psykopaateista ja tuomitaan ihmisyyttä vahingoittava käytös mahdollisuuksien mukaan jatkuvasti niin hyvin, kuin ikinä voidaan, mutta pahuus - se katsotaan hyvin usein ikäänkuin "ulkopuoliseksi" tekijäksi ihmiseen/ yksilöön nähden, eli sellaiseksi jota esiintyy, mutta joka on muka satunnaista tai ainakin itse kutakin _persoonallisessa mielessä_ vain "vähän" koskettavaa. Ja siinä Se eräänlainen vaara, mihin kautta rantain aiemmin kaiketi viittasinkin...

Mitenkään kyseenalaistamatta esimerkiksi yleisesti hyväksytyn länsimaisen psykologisen tai ylipäätään ihmisyyteen liittyvän tutkimuksen/tiedon merkitystä ja oikeellisuutta, voidaan todellakin(!) jossakin vetää överiksikin. "Ymmärryksen kulttuuri"...Mä käyttäisin ehkä tätä sanaa, joo! Ajatellen ensisijaisesti & ainoastaan nyt sitä, että kuinka valtavan suuri merkitys _teoreettisellakin tiedolla_ ylipäätään on ihmisten mieliin ja ymmärrykselle, voi mielestäni joskus olla ihmisyhteisöiltä vertauskuvallisesti lähinnä itsensä nilkkaan ampumistakin välittää esimerkiksi tietoa, että kaikkeen YKSILÖN tekemään pahaan olisi syypäänä joku toinen, kolmas, neljäs tai viides mystinen Ulkopuolinen Tekijä, mistä johtuen pahantekijä ei mitenkään ainakaan itse voi olla tiedostava toimija tai ylipäätään tiedostaa itse itseään ja sitä, mitä tekee. Viittaan siis ns. freudilaiseen suohon (vertauskuvallisesti ilmaistakseni), mihin käsittääkseni onneksi on julkisessakin ymmärryksessä hyviäkin vastapooleja.

Ymmärrys ihmisyyden monimuotoisuutta kohtaan on toki inhimillisessä mielessä aivan äärimmäisen tärkeää, mutta onko sekään sitten Välittämistä miten paljon, jos paha teko nähdään vain tekona "kaukaa ulkopuolelta"? En hae yksilön syyllistämisen aspektia tai sellaisen korostamisen tarpeellisuutta ( en kerrassaan mitenkään), mutta katson, että ihmisyyys huomioidaan useinkin ehdottomasti parhaiten yksilöllisyyden huomioimisen kautta.

Yleisen yhteiskunnallisen & yhteisöllisen hyvinvoinnin suojelulla on siis paitsi järkiperäinen ja joskus kiitollisella tapaa liikuttavakin funktio, myös eräänlainen "kielto-efekti": ainakaan mediaseksikästä ei aina ole hyvyys ja elämän hyvien puolien julkituominen, mikä on joskus kummallistakin. Jokainen voisi laskea päivän lehden tv-liitteestä, että monta verenvuodatusta ja fiktiivisesti kuvattuja pahiksia ilmentävää ohjelmaa tänään olisi tarjolla ja kuinka monta vastaavasti taas niitä muita. Veikkaan, joskin varovaisesti, että laskelmat kääntyisivät määrissä mitaten ensin mainitun puolelle.

"Minusta on kuitenkin vaikea sanoa täysin varmasti sitä, mikä osuus siinä on ihmisen pahuudella ja mikä tietämättömyydellä ja taitamattomuudella. Kaiken kaikkiaan mietin kuitenkin, onko ja olisiko hyvää silti olemassa enemmän kuin pahaa ... mitä mieltä sinä olet?"

Kieltämättä kiinnostava kysymys.;) Kuitenkin vaikea sanoa. "Hyvä", niin mitä se on? Yksi määrittävä tekijä voisi olla pelkästään siinäkin ( ehkäpä), ettei ihmiskunta vielä ole täysin "syönyt" ja tappanut toisiaan hengiltä, vaan aika sovussa on eletty, mutta sitten voidaan kysyä sitäkin, että kuinka suuri merkitys on laeilla ja järjestyksellä. Järjestys (yhteiskuntaan) lienee alunperinkin luotu ihmisen turvaksi. Paljon hyvyyttä(kin) siinä.   

Lue lisää

"Ja siinä Se eräänlainen vaara, mihin kautta rantain aiemmin kaiketi viittasinkin..."

Käsitteissä on aina analoginen vaara, eli niiden merkityksen muuttuminen; sama sana voi tarkoittaa jopa päinvastaista. Tästähän kirjoitikin aiemmin uskonto-keskustelussa tällä palstalla.

Ihmisen tehtävä ei ole määritää sitä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa. Pahuutta on pahuuden näkeminen maailmassa. Pahaa ei ole olemassa ollenkaan todellisuudessa, vaan ihminen määrittää pahan projektion tapaisesti. Kaikki paha, mitä ihmiset tekevät toisilleen, tehdään sillä oikeutuksella, että pahuuden kohde on "paha".

Mitä kapeampi on persoona, sitä enemmän ihminen näkee pahuutta maailmassa. Psykoosiin luhistuminen tekee kaikesta todesta pahaa ja ihmisestä hullun, joka elää fantasioissaan.

Näin ollen yhteiskuntien luomilla moraalikäsityksillä on siten aina myös kollektiivinen psykoottinen luonne. Mutta yhteiskunnan moraalisuus ei ole itsessään kollektiivisuus, vaan seurausta kollektiivisuudesta... Yhteiskunnissa oleva "paha" on heijastus ihmisen sisällä olevasta pahasta.

Raamatussa yhteiskuntia kuvataan pedoiksi ja kollektiivista psykoosia lohikäärmeeksi, perkeleeksi, joka antaa pedoille vallan.

dazu kirjoitti:

"Mulle tuli _paha olo_ noista kiimaisuus-kommenteistasi. Oikeasti. Ei sivistyksen häivääkään, samoin kuin ei ollut pilkallisissa "fantastista"-kommenteissakaan."

Joo, olen aika typerä, kun kirjoittelen sellaisia. Hyvä, ettet lähtenyt mukaan. Tuli vaan mieleen, kun aloit puhumaan jostain opettamisesta, kun en tiennyt täysin asialla olevan mitään järkevää selitystä, keksin kevennyksen siihen väliin.
Sen sijaan "fantastista"-kommentti oli tarkoitettu kehuksi erinomaisille kirjoituksillesi ja kuvaamaan innostustani niiden suhteen, ei suinkaan pilkaksi. En pilkkaa ketään noin epäselvästi.


"Ei varmasti turhan kriittistä keskustelua sulta näy hänen kommentointiaan kohtaan sitten, missä toki ei sinänsä mitään vikaa."

Kyllä minä osaan kritisoida rakkaitakin ihmisiä, enkä ollenkaan pidä siitä piirteestä itsessäni, koska rakasta kritisoimalla aiheutan itselleni vähän ylimitoitettuakin pahaa oloa.


"On silti kuitenkin katsos te älyköt ja sitten ollaan me älyköt, jotka keskustellaan keskusteleminen vuoksi.;)"

Mitä tuolla tarkoitat?


"Ps. Kohtuullisen ilkeä ja aiheettoman vittumainen viesti sulta. En ole kiinnostunut yksityiselämäsi naissuhteistasi!!!"

En ollut tarkoituksella ilkeä, vaikka sen koetkin ilkeydeksi. En ole ollenkaan halukas olemaan sinulle ilkeä... Jos otit itseesi erityisesti tunnekuvauksestani, olisko mahdollista, että asialla olis jotain tekemistä sen kanssa, että kertoilet mielelläsi omista yksityisasioistasi tällä palstalla? Ehkä annoin poikkeuksellisen inhottavan pelikuvan itsestäsi, mistä et pitänyt...

Kieltämättä on narsistista kertoilla näin naisasioista, mutta tarkoitukseni oli lähinnä kuvata tunnetilaani, joka on hallitseva tällä hetkellä ja mahdollisesti soveltaa kohtaa keskusteluun.

Lue lisää

No viestis sävy oli epäkunnioittava yhdessä, korkeintaan kahdessa aiheettomassa yhteydessä mielestäni.:)

"Joo, olen aika typerä, kun kirjoittelen sellaisia. Hyvä, ettet lähtenyt mukaan. Tuli vaan mieleen, kun aloit puhumaan jostain opettamisesta, kun en tiennyt täysin asialla olevan mitään järkevää selitystä, keksin kevennyksen siihen väliin."

Niinpä. Eli jos olisin ( sun käyttämäsi termin mukaan) "lähtenyt mukaan" ja sivuuttanut epämiellyttävän asenteesi kys. em. yksittäisessä "kiima"- kommentissasi tai ylipäätään suhtautunut siihen ystävällisen hyväksyvästi ( kuten aika useissakin yhteyksissä tapanani on ja kuten kaikkein mieluiten yleensä teen), olisit sinä ja muut kaltaisesi päässeet naureskelemaan, että onpas höhlä...Joo: en pidä sukupuolisesta alentamisesta. En edes huumorin varjolla.

"Sen sijaan "fantastista"-kommentti oli tarkoitettu kehuksi erinomaisille kirjoituksillesi ja kuvaamaan innostustani niiden suhteen, ei suinkaan pilkaksi."

Mulle "fantastista" tarkoittaa sellaista, mitä näen korkeintaan yhdessä viidestäkymmenestä kirjoituksesta, jollen sitten ilmaise innoitustani ironisessa tms. sarkastisessa mielessä. En välttämättä aina osaa nähdä fantastisena tavanomaista mielipiteen ilmaisua. Kiitos toki kohteliaisuudesta, jos se oli _ainoa_ pointti, mitä ilmaisulla takaa hait.

*hym*


"Mitä tuolla tarkoitat?"

Jätän tahallani kysymysmerkkiäkin. Harvoin siten teen, mutta tällä kertaa yleisen tyytyväisyyden nimissä näin. Voi antaa palaa tai sitten antaa olla. Tossa yksi asia, josta en ole kiinnostunut keskustelemaan (tässä yhteydessä). Yritin aikani, ei jaksa enää. Meille ihmisille keskustelupalsta varmasti tarkoittaa yksilöstä riippuen monenlaisia asioita: jollekin se voi olla paikka, johon tullaan ns. "symppaamaan" muistakin yhteyksistä tunnettuja kavereita tai tekemään tuttavuuksia myös "ulkopalstaisesti" ja joillekin toisille kyseessä on keskustelemisen kanava. Se siitä.

"En ollut tarkoituksella ilkeä, vaikka sen koetkin ilkeydeksi. En ole ollenkaan halukas olemaan sinulle ilkeä... Jos otit itseesi erityisesti tunnekuvauksestani, olisko mahdollista, että asialla olis jotain tekemistä sen kanssa, että kertoilet mielelläsi omista yksityisasioistasi tällä palstalla? Ehkä annoin poikkeuksellisen inhottavan pelikuvan itsestäsi, mistä et pitänyt... "

Olen aivan varma ja voit olla huoleti sikäli, etten usko sinun olevan erityisesti halukas olemaan juuri tunneperäisesti ilkeä. Kuitenkin please: älä loukkaa mua lisää! Kysyisin ensinnäkin, että a.) Kuka(?!!) on niin h**', että tällä palstalla ylipäätään erityisesti edes kertoisi yksityisasioistaan, näiden joidenkin yksittäisten ilmiselvien kontrollifriikkien vuoksi, jotka vaalivat jotakin omaa palstakuvaansa kaikenlaisen sivistyneen ilmaisun kustannuksella?

Joku muutama (korkeintaan) keskinkertaiset kirjoituskyvyt omaava ja tätä palstaa tyyliin oman asuntonsa takapihana pitävä, itselleen "ei-toivottuja" kirjoittajia junttimaisen omaisesti keskustelulupalstalta poishäätävähän (ja mitä lie muuta: mähän en tiedä, kun en ole edes rekisteröitynyt...) on tasan käsittääkseni viimeisinä aikoina pitänyt huolen siitä, ettei tällä palstalla ylipäätään monikaan uskalla tai halua avautua mistään, ainakaan aremmista asioistaan...Itse en ainakaan uskaltaisi.

Lisäksi b.) Loukkkaat mua siksi, että käsittääkseni olen (ylipäätään) aika vähän kertonut omista yksityisasioistani ( ja minkälaiseksi sellaiset sitten miellettäisiinkin, täh mitä tarkoitat?). Jokatapauksessa elämäni läheisiä ja kaikkia tuntemiani ihmisiä suojaan viimeiseen asti, eli mun kohdallani ei missään tilanteessa koskaan ole mahdollista, että yksikään palstalla kertomani asia olisi pääteltävissä siten, että voitaisiin suoraan yhdistää johonkin tiettyyn yksityiselämässäni tuntemaani ihmiseen. Ja aimut: turha toi oli tietysti mainitakaan, koska et(te) te mua muutenkaan tunne.

"Kieltämättä on narsistista kertoilla näin naisasioista, mutta tarkoitukseni oli lähinnä kuvata tunnetilaani, joka on hallitseva tällä hetkellä ja mahdollisesti soveltaa kohtaa keskusteluun."

Ei ole narsistista, mutta on pointti, josta en ole kerrassaan yhtään kiinnostunut. Mainitsemaasi naisnimimerkkiin ja hänen persoonaansa viittaamatta: olen aikoinaan saanut aivan mielipuolisella ja käsittämättömällä tavalla mua syytelleitä ja pilkanneita nimimerkkejä kimppuuni. En halua, että ainakaan sellainen toistuu. Jotkut ovat niin juntteja, etteivät osaa erottaa yksityistä kommentaaria julkisesta kommentaarista, saati jotkut edes luulojaan siitä, että mitä oikeasti keskustelupalstat tarkoittavat ja että mitä viestin kirjoittaja todellisuudessa sanoo.

Mä kiitos vain ja mitenkään sinuun (tai edelleenkään mahdolliseen naisystävääsi viittaamatta) dazu, en halua ottaa riskiä minkäänlaisista sekopäistä. Eikö olekin niin, että kaikkien pitäisi voida sentään edes keskustella ja vaihtaa mielipiteitä yksittäisellä samalla keskustelupalstalla, saamatta koko ajan pääosin(!!!) pelkkää kirjoitettuun liittymätöntä pilkkaa niskaansa, vaikka olisikin olemassa joku pikkuporukka, joka toisiaan tuntee paremminkin ja jotka narsistisella ja junttimaisella asenteellaan sössivät kaiken kiinnostavan keskustelun?

jaa.... kirjoitti:

No viestis sävy oli epäkunnioittava yhdessä, korkeintaan kahdessa aiheettomassa yhteydessä mielestäni.:)

"Joo, olen aika typerä, kun kirjoittelen sellaisia. Hyvä, ettet lähtenyt mukaan. Tuli vaan mieleen, kun aloit puhumaan jostain opettamisesta, kun en tiennyt täysin asialla olevan mitään järkevää selitystä, keksin kevennyksen siihen väliin."

Niinpä. Eli jos olisin ( sun käyttämäsi termin mukaan) "lähtenyt mukaan" ja sivuuttanut epämiellyttävän asenteesi kys. em. yksittäisessä "kiima"- kommentissasi tai ylipäätään suhtautunut siihen ystävällisen hyväksyvästi ( kuten aika useissakin yhteyksissä tapanani on ja kuten kaikkein mieluiten yleensä teen), olisit sinä ja muut kaltaisesi päässeet naureskelemaan, että onpas höhlä...Joo: en pidä sukupuolisesta alentamisesta. En edes huumorin varjolla.

"Sen sijaan "fantastista"-kommentti oli tarkoitettu kehuksi erinomaisille kirjoituksillesi ja kuvaamaan innostustani niiden suhteen, ei suinkaan pilkaksi."

Mulle "fantastista" tarkoittaa sellaista, mitä näen korkeintaan yhdessä viidestäkymmenestä kirjoituksesta, jollen sitten ilmaise innoitustani ironisessa tms. sarkastisessa mielessä. En välttämättä aina osaa nähdä fantastisena tavanomaista mielipiteen ilmaisua. Kiitos toki kohteliaisuudesta, jos se oli _ainoa_ pointti, mitä ilmaisulla takaa hait.

*hym*


"Mitä tuolla tarkoitat?"

Jätän tahallani kysymysmerkkiäkin. Harvoin siten teen, mutta tällä kertaa yleisen tyytyväisyyden nimissä näin. Voi antaa palaa tai sitten antaa olla. Tossa yksi asia, josta en ole kiinnostunut keskustelemaan (tässä yhteydessä). Yritin aikani, ei jaksa enää. Meille ihmisille keskustelupalsta varmasti tarkoittaa yksilöstä riippuen monenlaisia asioita: jollekin se voi olla paikka, johon tullaan ns. "symppaamaan" muistakin yhteyksistä tunnettuja kavereita tai tekemään tuttavuuksia myös "ulkopalstaisesti" ja joillekin toisille kyseessä on keskustelemisen kanava. Se siitä.

"En ollut tarkoituksella ilkeä, vaikka sen koetkin ilkeydeksi. En ole ollenkaan halukas olemaan sinulle ilkeä... Jos otit itseesi erityisesti tunnekuvauksestani, olisko mahdollista, että asialla olis jotain tekemistä sen kanssa, että kertoilet mielelläsi omista yksityisasioistasi tällä palstalla? Ehkä annoin poikkeuksellisen inhottavan pelikuvan itsestäsi, mistä et pitänyt... "

Olen aivan varma ja voit olla huoleti sikäli, etten usko sinun olevan erityisesti halukas olemaan juuri tunneperäisesti ilkeä. Kuitenkin please: älä loukkaa mua lisää! Kysyisin ensinnäkin, että a.) Kuka(?!!) on niin h**', että tällä palstalla ylipäätään erityisesti edes kertoisi yksityisasioistaan, näiden joidenkin yksittäisten ilmiselvien kontrollifriikkien vuoksi, jotka vaalivat jotakin omaa palstakuvaansa kaikenlaisen sivistyneen ilmaisun kustannuksella?

Joku muutama (korkeintaan) keskinkertaiset kirjoituskyvyt omaava ja tätä palstaa tyyliin oman asuntonsa takapihana pitävä, itselleen "ei-toivottuja" kirjoittajia junttimaisen omaisesti keskustelulupalstalta poishäätävähän (ja mitä lie muuta: mähän en tiedä, kun en ole edes rekisteröitynyt...) on tasan käsittääkseni viimeisinä aikoina pitänyt huolen siitä, ettei tällä palstalla ylipäätään monikaan uskalla tai halua avautua mistään, ainakaan aremmista asioistaan...Itse en ainakaan uskaltaisi.

Lisäksi b.) Loukkkaat mua siksi, että käsittääkseni olen (ylipäätään) aika vähän kertonut omista yksityisasioistani ( ja minkälaiseksi sellaiset sitten miellettäisiinkin, täh mitä tarkoitat?). Jokatapauksessa elämäni läheisiä ja kaikkia tuntemiani ihmisiä suojaan viimeiseen asti, eli mun kohdallani ei missään tilanteessa koskaan ole mahdollista, että yksikään palstalla kertomani asia olisi pääteltävissä siten, että voitaisiin suoraan yhdistää johonkin tiettyyn yksityiselämässäni tuntemaani ihmiseen. Ja aimut: turha toi oli tietysti mainitakaan, koska et(te) te mua muutenkaan tunne.

"Kieltämättä on narsistista kertoilla näin naisasioista, mutta tarkoitukseni oli lähinnä kuvata tunnetilaani, joka on hallitseva tällä hetkellä ja mahdollisesti soveltaa kohtaa keskusteluun."

Ei ole narsistista, mutta on pointti, josta en ole kerrassaan yhtään kiinnostunut. Mainitsemaasi naisnimimerkkiin ja hänen persoonaansa viittaamatta: olen aikoinaan saanut aivan mielipuolisella ja käsittämättömällä tavalla mua syytelleitä ja pilkanneita nimimerkkejä kimppuuni. En halua, että ainakaan sellainen toistuu. Jotkut ovat niin juntteja, etteivät osaa erottaa yksityistä kommentaaria julkisesta kommentaarista, saati jotkut edes luulojaan siitä, että mitä oikeasti keskustelupalstat tarkoittavat ja että mitä viestin kirjoittaja todellisuudessa sanoo.

Mä kiitos vain ja mitenkään sinuun (tai edelleenkään mahdolliseen naisystävääsi viittaamatta) dazu, en halua ottaa riskiä minkäänlaisista sekopäistä. Eikö olekin niin, että kaikkien pitäisi voida sentään edes keskustella ja vaihtaa mielipiteitä yksittäisellä samalla keskustelupalstalla, saamatta koko ajan pääosin(!!!) pelkkää kirjoitettuun liittymätöntä pilkkaa niskaansa, vaikka olisikin olemassa joku pikkuporukka, joka toisiaan tuntee paremminkin ja jotka narsistisella ja junttimaisella asenteellaan sössivät kaiken kiinnostavan keskustelun?

Lue lisää

Kuule... haukuit väärää henkilöä aika törkeästi nyt! Mitään järkevää perustetta jutuillesi ei voi olla... mitä puhut mainitsemistasi nimimerkeistä. Ja miksi haukut näitä ihmisiä asiakeskustelun puuttumisesta ja persoonakeskeisyydestä, vaikka itse kirjoitat pitkän henkilökohtaisuuksiin menevän viestin!!??
Ja sinun kertomasi yksityisasiat ovat luokkaa "menen tapaamaan kavereita" tms. Miten helvetissä ne kuuluvat täällä kenellekään, tai miten koet tarpeelliseksi ilmoittaa sellaisia asioita julkisesti?

Tapat asiakeskustelun hyvästä aiheesta, menemällä höpisemään noita ad hominem - juttujasi täysin syyttömistä nimimerkeistä.

dazu kirjoitti:

Kuule... haukuit väärää henkilöä aika törkeästi nyt! Mitään järkevää perustetta jutuillesi ei voi olla... mitä puhut mainitsemistasi nimimerkeistä. Ja miksi haukut näitä ihmisiä asiakeskustelun puuttumisesta ja persoonakeskeisyydestä, vaikka itse kirjoitat pitkän henkilökohtaisuuksiin menevän viestin!!??
Ja sinun kertomasi yksityisasiat ovat luokkaa "menen tapaamaan kavereita" tms. Miten helvetissä ne kuuluvat täällä kenellekään, tai miten koet tarpeelliseksi ilmoittaa sellaisia asioita julkisesti?

Tapat asiakeskustelun hyvästä aiheesta, menemällä höpisemään noita ad hominem - juttujasi täysin syyttömistä nimimerkeistä.

Lue lisää

Lue uudestaan ja harjoita sisälukutaitoa. En haukkunut yhtäkään nimimerkkiä. En puhunut mistään nimimerkeistä, vaan omasta mielipiteestäni.

En ole kiinnostunut sinusta ja kavereistasi henkilöinä ylipäätäänkään niinkään, vaan oletan että keskustelupalstalla keskustelu on keskeisin asia. Valitettavasti aika monelle asia ei näytä olevan siten ja se näkyy mielestäni joidenkin kohdalla kirjoittajia eriarvoistavissa asenteissa, suosikkikirjoittajien pitämisessä ja kaikessa muussa sellaisessa niin vastenmielisessä ja lapsellisen huvittavassa toiminnassa, etten sellaiseen joukkoon suoraansanottuna edes haluaisi kuulua.

Muutamia hyviä ja kiinnostavia kirjoituksia kirjoittavia tällä palstalla on käynyt (sullakin on satunnaisesti ihan hyviä juttuja) ja satunnaisesti heitä myös on enemmänkin, mutta valtaosa kirjoittajista on musta ihmisinä melko epäkiinnostavia. Ihan aidosti tympäisee, jos näkee sitä, että jotkut yhdet ja ja samat kehuvat koko ajan yksiä samoja
toisiaan ja ilmiselvästi vääntävät joskus vielä tarkoitushakuisia aloituksiakin, jossa pääsisisvät lisää ylistämään epämielenkiintoisia toisiaan. Ja puskakirjoittajat muut ovatkin sitten niitä, joihin ei havaitusti suhtauduta samalla edellämanitun kaltaisella kunnioituksella em. tahoilta , vaan saatetaan jopa aiheetta pilkata, vaikka puska olisi syytönkin saamaansa kohteluun...Mitä sivistynyttä keskustelemista se sellainen on ja kenen mielestä muka em. tavalla toimivat ihmiset voisivat olla persooniltaan jotenkin vielä kiinnostaviakin? Itse ainakin sanoisin ensimmäiseen kysymykseen vastaukseksi, että ei minkäänlaista ja toiseen, että olen täydellisesti(!) kysymysmerkkinä.

Pahoittelen, jos vaikutan asenteelliselta, mutta mahdolliset asenteeni ovat syntyneet( sinuun viittaamatta) sen käytöksen kautta, jota itse olen paljon osakseni tällä palstalla saanut. Voit jatkaa tätä aiemmin kiinnostavaksi ilmoittamaasi keskustelua vaikkapa mainitsemasi nimimerkin cat_on_fire:n kanssa ( vai miten se nimi kirjoitettiin?)...

Minä tästä poistun ad hominem-höpinöideni kanssa. Sori.

jaa.... kirjoitti:

No viestis sävy oli epäkunnioittava yhdessä, korkeintaan kahdessa aiheettomassa yhteydessä mielestäni.:)

"Joo, olen aika typerä, kun kirjoittelen sellaisia. Hyvä, ettet lähtenyt mukaan. Tuli vaan mieleen, kun aloit puhumaan jostain opettamisesta, kun en tiennyt täysin asialla olevan mitään järkevää selitystä, keksin kevennyksen siihen väliin."

Niinpä. Eli jos olisin ( sun käyttämäsi termin mukaan) "lähtenyt mukaan" ja sivuuttanut epämiellyttävän asenteesi kys. em. yksittäisessä "kiima"- kommentissasi tai ylipäätään suhtautunut siihen ystävällisen hyväksyvästi ( kuten aika useissakin yhteyksissä tapanani on ja kuten kaikkein mieluiten yleensä teen), olisit sinä ja muut kaltaisesi päässeet naureskelemaan, että onpas höhlä...Joo: en pidä sukupuolisesta alentamisesta. En edes huumorin varjolla.

"Sen sijaan "fantastista"-kommentti oli tarkoitettu kehuksi erinomaisille kirjoituksillesi ja kuvaamaan innostustani niiden suhteen, ei suinkaan pilkaksi."

Mulle "fantastista" tarkoittaa sellaista, mitä näen korkeintaan yhdessä viidestäkymmenestä kirjoituksesta, jollen sitten ilmaise innoitustani ironisessa tms. sarkastisessa mielessä. En välttämättä aina osaa nähdä fantastisena tavanomaista mielipiteen ilmaisua. Kiitos toki kohteliaisuudesta, jos se oli _ainoa_ pointti, mitä ilmaisulla takaa hait.

*hym*


"Mitä tuolla tarkoitat?"

Jätän tahallani kysymysmerkkiäkin. Harvoin siten teen, mutta tällä kertaa yleisen tyytyväisyyden nimissä näin. Voi antaa palaa tai sitten antaa olla. Tossa yksi asia, josta en ole kiinnostunut keskustelemaan (tässä yhteydessä). Yritin aikani, ei jaksa enää. Meille ihmisille keskustelupalsta varmasti tarkoittaa yksilöstä riippuen monenlaisia asioita: jollekin se voi olla paikka, johon tullaan ns. "symppaamaan" muistakin yhteyksistä tunnettuja kavereita tai tekemään tuttavuuksia myös "ulkopalstaisesti" ja joillekin toisille kyseessä on keskustelemisen kanava. Se siitä.

"En ollut tarkoituksella ilkeä, vaikka sen koetkin ilkeydeksi. En ole ollenkaan halukas olemaan sinulle ilkeä... Jos otit itseesi erityisesti tunnekuvauksestani, olisko mahdollista, että asialla olis jotain tekemistä sen kanssa, että kertoilet mielelläsi omista yksityisasioistasi tällä palstalla? Ehkä annoin poikkeuksellisen inhottavan pelikuvan itsestäsi, mistä et pitänyt... "

Olen aivan varma ja voit olla huoleti sikäli, etten usko sinun olevan erityisesti halukas olemaan juuri tunneperäisesti ilkeä. Kuitenkin please: älä loukkaa mua lisää! Kysyisin ensinnäkin, että a.) Kuka(?!!) on niin h**', että tällä palstalla ylipäätään erityisesti edes kertoisi yksityisasioistaan, näiden joidenkin yksittäisten ilmiselvien kontrollifriikkien vuoksi, jotka vaalivat jotakin omaa palstakuvaansa kaikenlaisen sivistyneen ilmaisun kustannuksella?

Joku muutama (korkeintaan) keskinkertaiset kirjoituskyvyt omaava ja tätä palstaa tyyliin oman asuntonsa takapihana pitävä, itselleen "ei-toivottuja" kirjoittajia junttimaisen omaisesti keskustelulupalstalta poishäätävähän (ja mitä lie muuta: mähän en tiedä, kun en ole edes rekisteröitynyt...) on tasan käsittääkseni viimeisinä aikoina pitänyt huolen siitä, ettei tällä palstalla ylipäätään monikaan uskalla tai halua avautua mistään, ainakaan aremmista asioistaan...Itse en ainakaan uskaltaisi.

Lisäksi b.) Loukkkaat mua siksi, että käsittääkseni olen (ylipäätään) aika vähän kertonut omista yksityisasioistani ( ja minkälaiseksi sellaiset sitten miellettäisiinkin, täh mitä tarkoitat?). Jokatapauksessa elämäni läheisiä ja kaikkia tuntemiani ihmisiä suojaan viimeiseen asti, eli mun kohdallani ei missään tilanteessa koskaan ole mahdollista, että yksikään palstalla kertomani asia olisi pääteltävissä siten, että voitaisiin suoraan yhdistää johonkin tiettyyn yksityiselämässäni tuntemaani ihmiseen. Ja aimut: turha toi oli tietysti mainitakaan, koska et(te) te mua muutenkaan tunne.

"Kieltämättä on narsistista kertoilla näin naisasioista, mutta tarkoitukseni oli lähinnä kuvata tunnetilaani, joka on hallitseva tällä hetkellä ja mahdollisesti soveltaa kohtaa keskusteluun."

Ei ole narsistista, mutta on pointti, josta en ole kerrassaan yhtään kiinnostunut. Mainitsemaasi naisnimimerkkiin ja hänen persoonaansa viittaamatta: olen aikoinaan saanut aivan mielipuolisella ja käsittämättömällä tavalla mua syytelleitä ja pilkanneita nimimerkkejä kimppuuni. En halua, että ainakaan sellainen toistuu. Jotkut ovat niin juntteja, etteivät osaa erottaa yksityistä kommentaaria julkisesta kommentaarista, saati jotkut edes luulojaan siitä, että mitä oikeasti keskustelupalstat tarkoittavat ja että mitä viestin kirjoittaja todellisuudessa sanoo.

Mä kiitos vain ja mitenkään sinuun (tai edelleenkään mahdolliseen naisystävääsi viittaamatta) dazu, en halua ottaa riskiä minkäänlaisista sekopäistä. Eikö olekin niin, että kaikkien pitäisi voida sentään edes keskustella ja vaihtaa mielipiteitä yksittäisellä samalla keskustelupalstalla, saamatta koko ajan pääosin(!!!) pelkkää kirjoitettuun liittymätöntä pilkkaa niskaansa, vaikka olisikin olemassa joku pikkuporukka, joka toisiaan tuntee paremminkin ja jotka narsistisella ja junttimaisella asenteellaan sössivät kaiken kiinnostavan keskustelun?

Lue lisää

"näiden joidenkin yksittäisten ilmiselvien kontrollifriikkien vuoksi, jotka vaalivat jotakin omaa palstakuvaansa kaikenlaisen sivistyneen ilmaisun kustannuksella?"

Jos tuo tarkoitti minua, niin mulle voi toki laittaa viestiä ihan suoraankin jos on sanottavaa, ehkä jopa mielellään sellaiseen keskusteluun jossa itsekin olen. Ole toki mitä mieltä haluat, mutta aika turhaa varmaan haukkua minua kuvattomaksi kontrollifriikiksi ja epäsivistyneeksi, jos itse olet pahempi:)
Niin, ja aika outoa vetää minua juttuun mukaan tyyliisi "viittaamatta" mutta silti mainitset.. Aika outoa touhua, mutta sellainen kai tämä palsta useimmiten onkin.

Pesehän vaikka hampaat välillä, ei mulla muuta..

cat_on_fire kirjoitti:

"näiden joidenkin yksittäisten ilmiselvien kontrollifriikkien vuoksi, jotka vaalivat jotakin omaa palstakuvaansa kaikenlaisen sivistyneen ilmaisun kustannuksella?"

Jos tuo tarkoitti minua, niin mulle voi toki laittaa viestiä ihan suoraankin jos on sanottavaa, ehkä jopa mielellään sellaiseen keskusteluun jossa itsekin olen. Ole toki mitä mieltä haluat, mutta aika turhaa varmaan haukkua minua kuvattomaksi kontrollifriikiksi ja epäsivistyneeksi, jos itse olet pahempi:)
Niin, ja aika outoa vetää minua juttuun mukaan tyyliisi "viittaamatta" mutta silti mainitset.. Aika outoa touhua, mutta sellainen kai tämä palsta useimmiten onkin.

Pesehän vaikka hampaat välillä, ei mulla muuta..

Lue lisää

En tarkoittanut sinua! En missään. Tämä nimimerkki dazu sinun nimimerkkisi omassa viestissään esille veti ja jos yhtään osaat lukea, niin tekstiin sitoen voit vetää sen selkeän johtopäätöksen, etten hevon v*tun vertaa puhunut viestissäni sinusta (vaan pääosin korostin, etten puhu nimimerkistä, jonka dazu mulle eteeni lätkäisi).

Ihan kuin ei luettaisi viestejä!

jaa.... kirjoitti:

En tarkoittanut sinua! En missään. Tämä nimimerkki dazu sinun nimimerkkisi omassa viestissään esille veti ja jos yhtään osaat lukea, niin tekstiin sitoen voit vetää sen selkeän johtopäätöksen, etten hevon v*tun vertaa puhunut viestissäni sinusta (vaan pääosin korostin, etten puhu nimimerkistä, jonka dazu mulle eteeni lätkäisi).

Ihan kuin ei luettaisi viestejä!

Lue lisää

Kirjoitit aiheesta niin pitkän viestin, että puhut nyt aika kärkevästi ristiin sen kanssa, miten olet toiminut tässä ketjussa.
Lisäksi minä pyrin viemään keskustelua eteenpäin asiallisesti ja sanoinkin, että keskustelu vaikuttaa harvinaisen lupaavalta. Miksi sotkit keskustelun menemällä tuohon kirjoittajia koskevaan höpöttelyyn, kun kukaan tässä ketjussa ei keskustelua siihen suuntaan vienyt(sinua lukuunottamatta).

Toki halusin mainita sen asian, että en pahastu kritiikistä. Sinun antamasi kritiikki ei ole erityisen pistävää, mitä tulee asiakeskusteluun. Ärsyttävempää on se, että alat jatkuvasti puhua muista kirjoittajista arvostelevasti. Minusta vain ruokit epäkeskustelua ja asiatonta vääntämistä.

dazu kirjoitti:

Kirjoitit aiheesta niin pitkän viestin, että puhut nyt aika kärkevästi ristiin sen kanssa, miten olet toiminut tässä ketjussa.
Lisäksi minä pyrin viemään keskustelua eteenpäin asiallisesti ja sanoinkin, että keskustelu vaikuttaa harvinaisen lupaavalta. Miksi sotkit keskustelun menemällä tuohon kirjoittajia koskevaan höpöttelyyn, kun kukaan tässä ketjussa ei keskustelua siihen suuntaan vienyt(sinua lukuunottamatta).

Toki halusin mainita sen asian, että en pahastu kritiikistä. Sinun antamasi kritiikki ei ole erityisen pistävää, mitä tulee asiakeskusteluun. Ärsyttävempää on se, että alat jatkuvasti puhua muista kirjoittajista arvostelevasti. Minusta vain ruokit epäkeskustelua ja asiatonta vääntämistä.

Lue lisää

"Miksi sotkit keskustelun menemällä tuohon kirjoittajia koskevaan höpöttelyyn, kun kukaan tässä ketjussa ei keskustelua siihen suuntaan vienyt(sinua lukuunottamatta)."

Ei ilmeisesti silmiä päässä?:/ Noloa, siis aivan äärimmäisen noloa, mutta mitä toi yksikin mulle joitakin hampaiden pesuvinkkejä tuli tohon kertomaan? Outoa, kun nimenomaan häntä ei edes ole arvosteltu. Näyt Dazu olevan pikkuisen kapea-alainen poidzu...( Sori, että olen ilkeä, mutta ilmaistua omien mielikuviensa mukaan tulkitsevat nyt vain ovat musta sitä.)

"Ärsyttävempää on se, että alat jatkuvasti puhua muista kirjoittajista arvostelevasti. Minusta vain ruokit epäkeskustelua ja asiatonta vääntämistä."

Joo mut kai sulla sentään ( vaikka rekisteröitynyt kirjoittaja oletkin) edes sen verran kykyä asioiden objektiiviseen käsittelyyn on, että ymmärrät ihmisen olevan pakollista valita JOITAKIN termejä, jos haluaa palstakulttuuria kirjoituksessaan kuvata, vaikka niinkin ystävällinen olisi kuin minä, että useimmissa yhteyksissä välttää asiaan sisältymätöntä henkilöimistä? Valitettavasti en voi sille mitään, jos asia olisi esimerkiksi siten, että sinä samaistat itsesi jokaikiseen kriittiseen kommenttiin, mitä yleisluontoisesti ja sinun nimeäsi mainitsemattakin keskustelupalstalla sanotaan...Itselleni tulisi siinä vaiheessa ( anteeksi) tosin mieleen ainoastaan ne kontrollifriikit ja kaikenmaailman oudot.

Valitan, mutta olet niin puolueellinen, että tätä keskustelua ei liene järkevää enempää käydä. Terkkuja kavereillesi!

dazu kirjoitti:

Kirjoitit aiheesta niin pitkän viestin, että puhut nyt aika kärkevästi ristiin sen kanssa, miten olet toiminut tässä ketjussa.
Lisäksi minä pyrin viemään keskustelua eteenpäin asiallisesti ja sanoinkin, että keskustelu vaikuttaa harvinaisen lupaavalta. Miksi sotkit keskustelun menemällä tuohon kirjoittajia koskevaan höpöttelyyn, kun kukaan tässä ketjussa ei keskustelua siihen suuntaan vienyt(sinua lukuunottamatta).

Toki halusin mainita sen asian, että en pahastu kritiikistä. Sinun antamasi kritiikki ei ole erityisen pistävää, mitä tulee asiakeskusteluun. Ärsyttävempää on se, että alat jatkuvasti puhua muista kirjoittajista arvostelevasti. Minusta vain ruokit epäkeskustelua ja asiatonta vääntämistä.

Lue lisää

"Joo mut kai sulla sentään ( vaikka rekisteröitynyt kirjoittaja oletkin) edes sen verran kykyä asioiden objektiiviseen käsittelyyn on, että ymmärrät ihmisen olevan pakollista valita JOITAKIN termejä, jos haluaa palstakulttuuria kirjoituksessaan kuvata, vaikka niinkin ystävällinen olisi kuin minä, että useimmissa yhteyksissä välttää asiaan sisältymätöntä henkilöimistä?"

Joo, kyllä näin on, mutta toinen juttu on sitten se, että kuinka pakollista on alkaa käsittelemään sellaista asiaa, kuin palstakulttuuria ketjussa, missä ks. aihe tuhoaa keskustelun asiasta ja menee henkilökohtaisuuksiin.


"Valitettavasti en voi sille mitään, jos asia olisi esimerkiksi siten, että sinä samaistat itsesi jokaikiseen kriittiseen kommenttiin, mitä yleisluontoisesti ja sinun nimeäsi mainitsemattakin keskustelupalstalla sanotaan..."

Oletko huomannut jossain, että tällaista samaistumista olisi ollut? En ole samaistunut asioihin, jotka eivät mielestäni liity minuun millään tapaa. Kommentistasi päätellen olet fantasioinut jostain samaistumisesta, mutta eiköhän ole parasta kuitenkin pitää fantasiat ja todellisuus toisistaan irrallisina asioina...

Itseasiassa identifikaation hyväksikäyttö, jolle en löydä varsinaista psykologista termiä, on itse havaitsemani varsin yleisluontoinen piirre liittyen osana projektiiviseen samaistumiseen. Projektiivisella samaistumisella saadaan henkilö uskomaan itsestään epätosia asioita ja toimimaan tämän defenssin käyttäjän fantasian mukaisesti.


"Ei ilmeisesti silmiä päässä?:/ Noloa, siis aivan äärimmäisen noloa, mutta mitä toi yksikin mulle joitakin hampaiden pesuvinkkejä tuli tohon kertomaan? Outoa, kun nimenomaan häntä ei edes ole arvosteltu."

Minulle tulee tästä sinun kommentistasi mieleen eräs esimerkkitapaus miehestä, joka joutuu poliisin pysäyttämäksi ja kun poliisi pyytää tätä puhaltamaan, mies toteaa poliisille "enhän minä voi olla kännissä, kun olen autolla liikkeellä". :D


"Itselleni tulisi siinä vaiheessa ( anteeksi) tosin mieleen ainoastaan ne kontrollifriikit ja kaikenmaailman oudot."

Niin, että jos menisin projektiiviseen identifikaatioon, niin pitäisit minua kontrollifriikkinä? Aika hauska ajattelutapa.


"Valitan, mutta olet niin puolueellinen, että tätä keskustelua ei liene järkevää enempää käydä. Terkkuja kavereillesi!"

Mistä edes keksit kuvitella joitain puolia keskusteluihin? Toki puolustan itseäni ja henkilöä, jota kritisoidaan asiattomasti, mutta silti keskustelen puolueettomasti. En minä pidä ketään kroonisesti oikeassa, tai väärässä olevana.


Minusta on harmi, että sinulla on niin huono itsetunto, ettet kyennyt asiakeskusteluun mielenkiintoisesta aiheesta.

jaa.... kirjoitti:

Lue uudestaan ja harjoita sisälukutaitoa. En haukkunut yhtäkään nimimerkkiä. En puhunut mistään nimimerkeistä, vaan omasta mielipiteestäni.

En ole kiinnostunut sinusta ja kavereistasi henkilöinä ylipäätäänkään niinkään, vaan oletan että keskustelupalstalla keskustelu on keskeisin asia. Valitettavasti aika monelle asia ei näytä olevan siten ja se näkyy mielestäni joidenkin kohdalla kirjoittajia eriarvoistavissa asenteissa, suosikkikirjoittajien pitämisessä ja kaikessa muussa sellaisessa niin vastenmielisessä ja lapsellisen huvittavassa toiminnassa, etten sellaiseen joukkoon suoraansanottuna edes haluaisi kuulua.

Muutamia hyviä ja kiinnostavia kirjoituksia kirjoittavia tällä palstalla on käynyt (sullakin on satunnaisesti ihan hyviä juttuja) ja satunnaisesti heitä myös on enemmänkin, mutta valtaosa kirjoittajista on musta ihmisinä melko epäkiinnostavia. Ihan aidosti tympäisee, jos näkee sitä, että jotkut yhdet ja ja samat kehuvat koko ajan yksiä samoja
toisiaan ja ilmiselvästi vääntävät joskus vielä tarkoitushakuisia aloituksiakin, jossa pääsisisvät lisää ylistämään epämielenkiintoisia toisiaan. Ja puskakirjoittajat muut ovatkin sitten niitä, joihin ei havaitusti suhtauduta samalla edellämanitun kaltaisella kunnioituksella em. tahoilta , vaan saatetaan jopa aiheetta pilkata, vaikka puska olisi syytönkin saamaansa kohteluun...Mitä sivistynyttä keskustelemista se sellainen on ja kenen mielestä muka em. tavalla toimivat ihmiset voisivat olla persooniltaan jotenkin vielä kiinnostaviakin? Itse ainakin sanoisin ensimmäiseen kysymykseen vastaukseksi, että ei minkäänlaista ja toiseen, että olen täydellisesti(!) kysymysmerkkinä.

Pahoittelen, jos vaikutan asenteelliselta, mutta mahdolliset asenteeni ovat syntyneet( sinuun viittaamatta) sen käytöksen kautta, jota itse olen paljon osakseni tällä palstalla saanut. Voit jatkaa tätä aiemmin kiinnostavaksi ilmoittamaasi keskustelua vaikkapa mainitsemasi nimimerkin cat_on_fire:n kanssa ( vai miten se nimi kirjoitettiin?)...

Minä tästä poistun ad hominem-höpinöideni kanssa. Sori.

Lue lisää

"Joo, kyllä näin on, mutta toinen juttu on sitten se, että kuinka pakollista on alkaa käsittelemään sellaista asiaa, kuin palstakulttuuria ketjussa, missä ks. aihe tuhoaa keskustelun asiasta ja menee henkilökohtaisuuksiin."

Ehkä siten, mutta sitten on varmasti myös niinkin, että lukijan objektiivisuuden tasosta riippuu, että minkä painoarvon antaa jonkun palstakulttuuria koskevalle arvostelulle. Omassa viestissäni se ei ollut viestini ainoa asia, ja otaksunkin, että tietynlaiselle negatiiviselle kritiikille alttiit ja huomiosisällöiltään/asenteiltaan negatiivisiin asioihin kirjoittamassani keskittyvät tekevätkin joskus turhan suuren numeron asioista, mikä ei ole keskeisin viestini. Siitä mulle tulee joskus jotenkin ikävä tunnelma. Viestin lukijakin voi samastaa itsensä arvostelijaan tai arvostelun kohteeseen. Ja ainakin, jos arvostelun kohde on sanallisesti yksilöimätön, on käsittääkseni hieman yliherkkyyttä ihmiseltä kuvitella olevansa osa arvostelun kohteena olevaa joukkoa, eikö sinustakin?


"Oletko huomannut jossain, että tällaista samaistumista olisi ollut? En ole samaistunut asioihin, jotka eivät mielestäni liity minuun millään tapaa. Kommentistasi päätellen olet fantasioinut jostain samaistumisesta, mutta eiköhän ole parasta kuitenkin pitää fantasiat ja todellisuus toisistaan irrallisina asioina..."

En ole fantasioinut yhtään mistään ja luulisi sulle olevan kohtuullisen selvää, että käytin termiä "samastua" sanan arkimerkityksessä, enkä erityisessä psykologisessa ammattikielellisessä mielessä. Aika röyhkeää sultakin leimata ihmistä tyyliin melkein hulluksi jonkun yhden kommentin perusteella, josta et pitänyt.

"Itseasiassa identifikaation hyväksikäyttö, jolle en löydä varsinaista psykologista termiä, on itse havaitsemani varsin yleisluontoinen piirre liittyen osana projektiiviseen samaistumiseen. Projektiivisella samaistumisella saadaan henkilö uskomaan itsestään epätosia asioita ja toimimaan tämän defenssin käyttäjän fantasian mukaisesti."

Mitäs jos analysoisit välillä itseäsi? Huomaatko, että mä sentään olen ollut sen verran kohtelias sinua kohtaan, että olen suhtautunut suhun kuin ihmiseen, enkä analysoinnin kohteena olevaan olioon...






Minulle tulee tästä sinun kommentistasi mieleen eräs esimerkkitapaus miehestä, joka joutuu poliisin pysäyttämäksi ja kun poliisi pyytää tätä puhaltamaan, mies toteaa poliisille "enhän minä voi olla kännissä, kun olen autolla liikkeellä". :D


"Itselleni tulisi siinä vaiheessa ( anteeksi) tosin mieleen ainoastaan ne kontrollifriikit ja kaikenmaailman oudot."

"Mistä edes keksit kuvitella joitain puolia keskusteluihin? Toki puolustan itseäni ja henkilöä, jota kritisoidaan asiattomasti, mutta silti keskustelen puolueettomasti. En minä pidä ketään kroonisesti oikeassa, tai väärässä olevana."

NO MUTTA KUN MAINITSEMAASI NIMIMERKKIÄ EI OLE KRITISOITU! Pikkusen hermostuttavaa...Ei sitä nyt päästä voida asioita vetää. _Jos_ yllä olevalla kommentilla viittasit tähän nimimerkki cat_on_fireen, joka mulle oudosti tuli hampaiden pesuvinkkejä antamaan, niin luepa poika viestit äläkä puhu paskaa. Kehittelit päästäsi, että häntä muka olisi arvosteltu: v*ttu nimenomaan sanoin, että EN viittaa sinuun tai em.mahdolliseen naisystävääsi...

Suututtaa tollanen asioiden vääntely.

"Minusta on harmi, että sinulla on niin huono itsetunto, ettet kyennyt asiakeskusteluun mielenkiintoisesta aiheesta."

Ihan kuin toistaisit niiden joidenkin kammottavien ja mua aiheetta pilkanneiden (anteeksi) ämmien puheita noilla "huono itsetunto", "persoonan leveys" tai "kapeus" ja lässylää-jutuillasi...*Hyrr, hyytää selkänahassa* Laita niin kaaliisi, että se mikäli joku on sun kanssasi eri mieltä jostakin asiasta, ei tarkoita, että sinä olisit niin älykäs tai kirjoittaja omaisi niin huonon itsetunnon, ettei
sen vuoksi voi keskustella sinun kanssasi...Suapa ei tällä palstalla olekaan akkojen toimesta syrjitty ja pilkattu siten kuin mua...Jos olisit ollut munn saappaissani, tietäisit jotakin laajemmin itsetunnostakin.

Mulla on hyvä itsetunto ainakin sikäli, etten tarvitse ulkopuolisia komppareita mielipiteilleni, enkä pyri myöskään estämään asiakeskustelua sillä, että häätäisin keskustelupalstalta niitä kirjoittajia, joista en pidä. En myöskään yleisimmin tapaa puhua olettavalla tai vihjaavalla tyylillä, vaan ilmaisen rehellisesti ja kykyjeni mukaan perustellen oman mielipiteeni. Huono itsetunto on sellaisilla, jotka päästään keksivät asioita kirjoittajan palstatekemisistä: mulle esim. on väitetty, että olisin ollut "mustasukkainen" tämän palstan mieskirjoittajista, mikä on aivan äärimmäisen sadistista(!!) henkistä väkivaltaa ja ylipäätään sairasta käytöstä...En ole koskaan omannut edes rekisteröityä nimimerkkiä ja minkäänlaista todistetta mistään mustasukkaisuuksistani ei luonnollisestikaan ole olemassa (koskei asia pidä paikkaansa), mutta niin vain on epäterveen itsetunnon omaavilla ollut pokkaa sellaista tällä palstalla väittää...Normaaliako aikuisen ihmisen käytöstä se? En tunne ketään tältä palstalta.

Missään muualla mulla ei koskaan olekaan vaikeuksia keskustella ihmisten kanssa, kuin kieltämättä joskus tällä palstalla. Ja osa negativisista asenteistani on todella muodostunut sen paskakäytöksen kautta, mitä jatkuvasti olen tällä palstalla saanut vastaanottaa. Olen pahoillani, jos mielestäni hyvä keskustelu kuivui kasaan dazu, mutta kun nyt olen hieman saanut kuvaa, että minkätyyppisenä sinä mua luonteeltani pitäisit, en suoraansanottuna edes ole kiinnostunut keskustelemaan kanssasi älyllisemmin. Valitettavasti en ole automaatti, jolta ajatuksia tulee samaan malliin siitä riippumatta, että millä asenteella muhun kulloinkin suhtaudutaan.

Olen pahoillani, jos kenties hieman ylireagoin "kiimaisuus"-kommenttisi kanssa, mutta se ei jotenkin musta ollut ystävällisen seurallinen. Muu ap. asiaan keskusteluun liittyvä kritiikki/kommentointi lieni kohtuullisen relevantisti mielipidettäni kuvaavaa.

(Ps. Sori kirjoitusvirheet, jos jäi. En jaksa tarkistaa...)

suhteissa, ettei nimenomaan saisi antaa missään nimessä toiselle mitään ylivaltaa itseensä nähden. Toisaalta helpompi kertoa toiselle mitä tehdä näin ulkopuolisena, kuin toteuttaa ne mahdollisesti asianosaisena:) ...

musta taas persoonallisuushäiriöinen ihminen ei oo helppo edes kaverina.
Sä tavallaan aina aloitat sen homman alusta sen kanssa, se ei koskaan luota suhun, sitä pitää pehmitellä ja hyvitellä ilman mitään syytä ennen kuin juttelu lähtee luontevasti käyntiin...väistelet lisäksi koko ajan negaatioita mitä suhun heijastuu ja mietit että teenkö minä vai tuo toinen tässä nyt jotain väärin...

Persoonallisuushäiriöinen imee sun persoonan. Se ei hyväksy sitä, vaan vaihtaa aina puheenaihetta kun puhutaan jstk sinuun liittyvästä, hän ei kykene keskittymään tunteisiin vaan on levoton ja epävakaa kynsien pureskelija...ei se koskaan tule keskittymään suhun. Et tule saamaan siltä juuri mitään.

Mutta toi viimeinen sun kappale Dazu on kyllä niin kylmää. Miten sä voit tietää onko nainen todella persoonallisuushäiriöinen itse, entäs jos sinä ja hän olette molemmat imeneet vaikutteita jltk toiselta persoonallisuushäiriöiseltä (samaistumisen kautta) ja joku tietty negatiivinen piirre aiheuttaa teissä molemmissa vaikutteen esiintuomisen ja heijastamisen toisiinne...???Mä ainakin pysyttelen siksi pois persoonallisuushäiriöisistä koska mä pekään ottavani vaikutteita käyttäytymismalleista? Vaikka oikeasti huoli on varmaan aika turha. minähän se vain olen - minä itse.. :)

ei toimi. Persoonallisuushäiriöinen syyllistää sua ihan kaikesta- mys niistä omista rakentamistaan negatiivisista tunnetiloista, joten luonnollisesti sinä olet ainut jäljelle jäävä syntipukki kuviossa jossa alat pelaamaan hänen kanssaan.

Minä ainakin toimisin näin: Keksisin tekosyitä olla mahdollisimman paljon pois kotoa ja ärsyttäisin persoonallisuushäiriöisen niin äärimmilleen että hän itse tekisi likaisen työn puolestani eli jättäisi minut, kiristäisi minua jllk. tai tekisi jotain todella typerää. Sitten heittäisin hänet ulos noin! Vaihtaisin numeroni ja ottaisin kuukauden hermolomaa ulkomailla tiiviin kaveriporukan kanssa.

Ei persoonallisuushäiriöisestä pääse eroon ilman traumattista kokemusta joka tapauksessa. Koska kaikki on joka tapauksessa sinun syytäsi, oli sulla vaikka toinen jalka poikki koska hän juuri ajoi päällesi autolla.