Piirileikki

Vapautus on jo lähellä. Enää ei tunnu niin pahalta ajatella. Mutta se vielä puuttuu se, että osaisi ajatella. Mikä ehkä on hyväksi, koska uutta voi olla tulossa? Ja siihen onkin parempi mennä kuin menneitä märehtiä.
Kärsimystä ei ole olla tyhjässä. Eniten hätkähtää ne jotkaa viattomia vainoaa. Pala palalta itseään kavaltaa ja sieluaan kuolettaa, vaikka hetken peli joskus riemastuttaakin.

Totuus on vapaudessa ja ihmisen olemassaolon oikeudessa. Ei kuvitelmissa ja rutiineissa. Mikä sitten vainolaisen kohtalo lieneekään? Ja kumpi sattuu enemmän kierteellä oleminen vai siitä suoristuminen. Kierre kirpaisee ja kiristyy jatkuvasti. Ja suoruus sattuu jo vääntyneisiin jänteisiin ja luihin.

Hukattu aika on aina hukattua, eikä siinä ole mitään kaunista. Roska ei ole ruusunpunaa, eikä kauneinkaan laatikko sisällöltään varmaa, ennenkuin se avataan. Tuleen ei saa jäädä makaamaan, sillä energiaa vielä tarvitaan.

Onni tai epäonni kumpi vain voi olla vierustoverina. Mutta aitona ne on otettava, vaikka eivät nekään mitään opeta. Turhuus on ainoa asia jota kavahda, sillä se voi viedä elämäsi ajasta sitä johon olisikin tarkoitettu kuuluvaksi sisältöä.

Väärässä ollaan vain silloin kun totuus satuttaa, eikä se vastaa faktaa.

Aina kuitenkin on toivoa ja edessä huominen.