Koiranpentujen vieroitus

Ai niin,ja jos kasvattaja on fiksu,niin kyllä hän noissa tapauksissa antaa emän yhteistiedot,että voi mennä katsomaan,jos mahdollisesti haluaa.

Emon tulee vieroittaa itse pentunsa eikä ihmisen. Aika monesti kasvattajat kuitenkin vierottavat pennut viiden viikon iässä ihan kustannussyistäkin ja siksi, jotta saavat pennut maailmalle 7-8 viikkoisina.

Oikeasti aika järkyttävää, kun ajattelee.. Olen lukenut monista lähteistä, että pentujen tulisi saada olla emon kanssa jopa 20 viikkoiseksi saakka. Tässä on vastakkain nyt kasvattajat ja heidän intonsa saattaa pennut mahdollisimman nopeasti pois jaloistaan ja toisena seikkaina luonnonmukaisuus.

Minusta pennut vieroitetaan aivan liian aikaisin. Joskus aikoinaan ensimmäisen koirani luovutettiin vasta 10-viikkoisena aikaisintaan (noutaja). Nyt nykyinen koirani taisi olla 7-8-viikkoinen makkara.

Tietysti voidaan pohtia leimautusia, mutta kyllä se pentu leimautuu yhtälailla ihmisiin myös vaikka se saisi kasvaakin vielä muutaman viikon siellä emänsä ja muiden pentujen kanssa. Tapauskohtausta tietysti on, miten pitkään emä jaksaa pentuja katsella ja kyllä se emä alkaa sitten vierottaa niitä itsekseen - ellei ihminen ole ehtinyt mennä siihen väliin jo irrottamaan pentuja emostaan.

Minusta on oikeastaan sääli, että pennuista on tehty tällainen bisnes: mahdollisimman nopeasti uusille omistajille.

mutta... kirjoitti:

Emon tulee vieroittaa itse pentunsa eikä ihmisen. Aika monesti kasvattajat kuitenkin vierottavat pennut viiden viikon iässä ihan kustannussyistäkin ja siksi, jotta saavat pennut maailmalle 7-8 viikkoisina.

Oikeasti aika järkyttävää, kun ajattelee.. Olen lukenut monista lähteistä, että pentujen tulisi saada olla emon kanssa jopa 20 viikkoiseksi saakka. Tässä on vastakkain nyt kasvattajat ja heidän intonsa saattaa pennut mahdollisimman nopeasti pois jaloistaan ja toisena seikkaina luonnonmukaisuus.

Minusta pennut vieroitetaan aivan liian aikaisin. Joskus aikoinaan ensimmäisen koirani luovutettiin vasta 10-viikkoisena aikaisintaan (noutaja). Nyt nykyinen koirani taisi olla 7-8-viikkoinen makkara.

Tietysti voidaan pohtia leimautusia, mutta kyllä se pentu leimautuu yhtälailla ihmisiin myös vaikka se saisi kasvaakin vielä muutaman viikon siellä emänsä ja muiden pentujen kanssa. Tapauskohtausta tietysti on, miten pitkään emä jaksaa pentuja katsella ja kyllä se emä alkaa sitten vierottaa niitä itsekseen - ellei ihminen ole ehtinyt mennä siihen väliin jo irrottamaan pentuja emostaan.

Minusta on oikeastaan sääli, että pennuista on tehty tällainen bisnes: mahdollisimman nopeasti uusille omistajille.

Lue lisää

Osittain olen samaa mieltä,että emon tulee vieroittaa,paitsi en ihan.Tai mitä sitten vieroittamisella tarkoitetaan ;)
Minä puhun lähinnä tissistä-pois vieroituksesta ;)
Muuta syytä en näe vieroittamiseen,siis kasvattajalla.
Kun on niitä mammoja,jotka niitä vauvoja imettäisi hamaan tappiin asti,ja silloin on pare,että lähtee vieroittamaan tissistä pois.Ihan senkin takia,että joku mammanpoika kun on sitä mieltä,että jos sitä tissiä tulee vaan tolkuttomasti,niin eipä viitti sitä kiinteetä erityisemmin opetella syömään ;)
Myöskin on tärkeää se,että maidontulo vähentyisi/tyrehtyisi luovutukseen mennessä.Muuten voi tulla ongelmia,jos on kyseessä kunnon maitobaari.

Tuo luovutus aika on kaksipiippuinen.Minulle ei olisi mitään vastaan,jos sitä nostetaan muutamalla viikolla,tosin 8nkin on ok.Mutta jotain 20 viikon luokkaa on jo vähän liikaa.
Siihen mennessä kun pentujen olisi jo pitänyt saada oppinsa maailmasta,perusasiat opittu tavoille,ja hyvä kontakti kunnolla omistajaan,ennenkuin alkaa murkku-ikä.
Eikä minun mielestäni ole järkevää vaihtaa kotia mörkö-iässä,murkun kynnyksellä.Se kun saattaa jo pukata stressiäkin jo melkoisesti joillekkin.
Nopean opimisen kauden hyödyntämistä ei myös kannata väheksyä.
Ja kyllä olisi aika kohtuutonta ajatella,että kasvattajien täytyisi kaikki perusasiat,sosiaalistaminen ym.tehdä koko pentuporukan kanssa melkeinpä kokonaan.
Kun tuntuu,että se nykypäivänä ei aina onnistu edes uusilla omistajilla...

Eli kyllä asioilla on monta puolta,ihan niinkuin monella lailla toimivia kasvattajia löytyy.Ei se raha aina ole määräävä tekijä kasvattajillakaan...
Ihan niinkuin on monennäköistä pennun hankkijaakin...

molossi kirjoitti:

Osittain olen samaa mieltä,että emon tulee vieroittaa,paitsi en ihan.Tai mitä sitten vieroittamisella tarkoitetaan ;)
Minä puhun lähinnä tissistä-pois vieroituksesta ;)
Muuta syytä en näe vieroittamiseen,siis kasvattajalla.
Kun on niitä mammoja,jotka niitä vauvoja imettäisi hamaan tappiin asti,ja silloin on pare,että lähtee vieroittamaan tissistä pois.Ihan senkin takia,että joku mammanpoika kun on sitä mieltä,että jos sitä tissiä tulee vaan tolkuttomasti,niin eipä viitti sitä kiinteetä erityisemmin opetella syömään ;)
Myöskin on tärkeää se,että maidontulo vähentyisi/tyrehtyisi luovutukseen mennessä.Muuten voi tulla ongelmia,jos on kyseessä kunnon maitobaari.

Tuo luovutus aika on kaksipiippuinen.Minulle ei olisi mitään vastaan,jos sitä nostetaan muutamalla viikolla,tosin 8nkin on ok.Mutta jotain 20 viikon luokkaa on jo vähän liikaa.
Siihen mennessä kun pentujen olisi jo pitänyt saada oppinsa maailmasta,perusasiat opittu tavoille,ja hyvä kontakti kunnolla omistajaan,ennenkuin alkaa murkku-ikä.
Eikä minun mielestäni ole järkevää vaihtaa kotia mörkö-iässä,murkun kynnyksellä.Se kun saattaa jo pukata stressiäkin jo melkoisesti joillekkin.
Nopean opimisen kauden hyödyntämistä ei myös kannata väheksyä.
Ja kyllä olisi aika kohtuutonta ajatella,että kasvattajien täytyisi kaikki perusasiat,sosiaalistaminen ym.tehdä koko pentuporukan kanssa melkeinpä kokonaan.
Kun tuntuu,että se nykypäivänä ei aina onnistu edes uusilla omistajilla...

Eli kyllä asioilla on monta puolta,ihan niinkuin monella lailla toimivia kasvattajia löytyy.Ei se raha aina ole määräävä tekijä kasvattajillakaan...
Ihan niinkuin on monennäköistä pennun hankkijaakin...

Lue lisää

Siis tuosta tapakasvattamisesta on ollut paljonkin keskustelua. Vieroituksella tarkoitan tässä nyt ihan emon viemistä pois.

Ne mitä itse olen lukenut, on tukeutunut tuossa 20-viikkoisessa kasvatuksessa siihen, että pennut saavat elää luonnollisessa ympäristössä vielä oman laumansa kanssa, mutta osaava kasvattaja sosialisoi niitä koko ajan samalla myös ihmisiin ja vieraisiin. Ihan yhtälailla kuin semmoista makkaraa leimataan ihmisiin.

Puolesta puhuu se, että koira saa kasvaa muutaman kuukauden ikäiseksi muiden pentujen kanssa (jota monesti kotiin viedyt koirat eivät saa lainkaan) ja vanhemmat koirat (ei siis vain yksi emo ja pennyt) opettavat koiralle koirien tavat, joita ne myöhemmässä iässä tarvitsevat. Kasvavat siis luonnollisessa ympäristössä ihmisten läsnä oppien koirien tavat aikuisilta koirilta, mutta saaden samalla leikkiä muiden pentujen kanssa.

Tästä aikaisesta vieroituksesta on paljon esimerkkejä sen haitoista ja se on kovin yleistä. Aikaisin vieroitetut koirat yleensä mussuttavat jotain leluja leukansa välissä tyrehdyttääkseen "emon kaipuun" tai sen, että emo otettiin pois liian aikaisin.

>Ja kyllä olisi aika kohtuutonta ajatella,että
>kasvattajien täytyisi kaikki
>perusasiat,sosiaalistaminen ym.tehdä koko
>pentuporukan kanssa melkeinpä kokonaan.

Kyllähän kunnollinen kasvattaja näin toimii nykyisinkin. Itseasiassa kasvattajan on pakkokin, koska pennut eivät muuten totu ihmisiin ja käsittelyyn.

Tokihan nuo koirat näyttävät tuon aikaisen laumasta erottamisen kestäväm, kun tällaista harrastetaan kovin paljon. Jotkut kasvattajat maailmalla ovat kuitenkin kritisoinneet kennel-liittojen toimintaa siitä, että ovat vuosikausien aikana vain aikaistaneet koirien luovutusikää. Ei ole aikaakaan, kun ohjeena oli, että koiran pitäisi saada olla emonsa ja sisarusten läsnä vielä 10-viikkoisena. Nyt tämä on tiputettu tuonne 7-8 viikkoon jo. Onkohan tulevaisuudessa sitten 6-7-viikkoinen pentu jo luovutusikäinen? (En huomioi tässä nyt rotujen vaatimuksia, vaan ihan yleisellä tasolla.)

Itse soisin, että koirani olisi ainakin 12-viikkoiseksi saakka kasvattajan luona muiden sisarusten, emon ja muiden koirien läsnä. Olisin valmis myös maksamaan koirasta enemmän, siitä mitä olemattomia kustannuksia siitä extra kuukaudesta nyt tulee.

12-viikkoinen koira on aika erilainen kuin 7-8-viikkoinen. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Valmiimpi kohtaamaan maailman ja muut koirat.

Enemmän olen nähnyt onnettomia tapauksia koirista, jotka on erotettu muista koirista pentuna eivätkä sen jälkeen ole nähneet enää muita koiria. Harvemmin olen kuullut (en koskaan) tapauksista, joissa kasvattajalle jäänyt koira, joka on saanut kasvaa muiden koirien laumassa, olisi ongelmakoira. Taitaa olla toisin päin.

Monet näyttävät syyttävää sormea siinä, ettei koiraa saisi viedä esim. koirapuistoon ennen rokottamisohjelman mukaisia ohjeita tai sitä, ettei muita "kilttejä" koiria ole tuttavapiirissä, joita pentu voisi tavata.

>perusasiat,sosiaalistaminen ym.tehdä koko
>pentuporukan kanssa melkeinpä kokonaan.

Tuossa oletuksessahan lähtökohtana on se, että pennut kasvavat muiden koirien (aikuisten ja pentujen) läsnä, joten ne sosialistuvat muihin koiriin automaattisesti ja omaksuvat koirien tavat ja elkeet. Ihan yhtälailla kuin veisit sen pienen pennun sinne koirapuistoon säännöllisesti. Tässä tapauksessa se koira vain viettäisi 24h/vrk muiden koirien läsnä ja saisi näin koko ajan saamaansa palautetta siitä, mikä on sallittua ja mikä ei.

Toki 20-viikkoinen näin alkuun tuntuu vanhalta pennulta ja itsekin kovin ihmettelin, kun asiaan tutustuin. Mutta kun luin perusteluja tälle, niin asia tuntui varsin järkevältä. (En valittevasti muista kirjoittajia, siitä on jo pari vuotta, kun luin näistä. Osa oli kuitenkin ongelmakoirakouluttajia, jotka olivat tätä mieltä.)

Tämä on nyt vain minun mielipiteeni, mutta mielestäni tuon luovutusiän voisi hyvin nostaa tuonne 12 viikkoon roduilla, joille nyt suositellaan 7-8 viikkoa.

Edellinen koirani tuli kasvattajalta, jolla oli useita aikuisia koiria kotonaan ja pennut viettivät täällä lapsuutensa. Kun pentuja kävi katselemassa oli hauska katsoa, miten vahemmat koirat ojentavat pentua, joka ylittää rajansa. Tämmöistä ei ihminen pysty koiralle opettamaan.

kyllä... kirjoitti:

Siis tuosta tapakasvattamisesta on ollut paljonkin keskustelua. Vieroituksella tarkoitan tässä nyt ihan emon viemistä pois.

Ne mitä itse olen lukenut, on tukeutunut tuossa 20-viikkoisessa kasvatuksessa siihen, että pennut saavat elää luonnollisessa ympäristössä vielä oman laumansa kanssa, mutta osaava kasvattaja sosialisoi niitä koko ajan samalla myös ihmisiin ja vieraisiin. Ihan yhtälailla kuin semmoista makkaraa leimataan ihmisiin.

Puolesta puhuu se, että koira saa kasvaa muutaman kuukauden ikäiseksi muiden pentujen kanssa (jota monesti kotiin viedyt koirat eivät saa lainkaan) ja vanhemmat koirat (ei siis vain yksi emo ja pennyt) opettavat koiralle koirien tavat, joita ne myöhemmässä iässä tarvitsevat. Kasvavat siis luonnollisessa ympäristössä ihmisten läsnä oppien koirien tavat aikuisilta koirilta, mutta saaden samalla leikkiä muiden pentujen kanssa.

Tästä aikaisesta vieroituksesta on paljon esimerkkejä sen haitoista ja se on kovin yleistä. Aikaisin vieroitetut koirat yleensä mussuttavat jotain leluja leukansa välissä tyrehdyttääkseen "emon kaipuun" tai sen, että emo otettiin pois liian aikaisin.

>Ja kyllä olisi aika kohtuutonta ajatella,että
>kasvattajien täytyisi kaikki
>perusasiat,sosiaalistaminen ym.tehdä koko
>pentuporukan kanssa melkeinpä kokonaan.

Kyllähän kunnollinen kasvattaja näin toimii nykyisinkin. Itseasiassa kasvattajan on pakkokin, koska pennut eivät muuten totu ihmisiin ja käsittelyyn.

Tokihan nuo koirat näyttävät tuon aikaisen laumasta erottamisen kestäväm, kun tällaista harrastetaan kovin paljon. Jotkut kasvattajat maailmalla ovat kuitenkin kritisoinneet kennel-liittojen toimintaa siitä, että ovat vuosikausien aikana vain aikaistaneet koirien luovutusikää. Ei ole aikaakaan, kun ohjeena oli, että koiran pitäisi saada olla emonsa ja sisarusten läsnä vielä 10-viikkoisena. Nyt tämä on tiputettu tuonne 7-8 viikkoon jo. Onkohan tulevaisuudessa sitten 6-7-viikkoinen pentu jo luovutusikäinen? (En huomioi tässä nyt rotujen vaatimuksia, vaan ihan yleisellä tasolla.)

Itse soisin, että koirani olisi ainakin 12-viikkoiseksi saakka kasvattajan luona muiden sisarusten, emon ja muiden koirien läsnä. Olisin valmis myös maksamaan koirasta enemmän, siitä mitä olemattomia kustannuksia siitä extra kuukaudesta nyt tulee.

12-viikkoinen koira on aika erilainen kuin 7-8-viikkoinen. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Valmiimpi kohtaamaan maailman ja muut koirat.

Enemmän olen nähnyt onnettomia tapauksia koirista, jotka on erotettu muista koirista pentuna eivätkä sen jälkeen ole nähneet enää muita koiria. Harvemmin olen kuullut (en koskaan) tapauksista, joissa kasvattajalle jäänyt koira, joka on saanut kasvaa muiden koirien laumassa, olisi ongelmakoira. Taitaa olla toisin päin.

Monet näyttävät syyttävää sormea siinä, ettei koiraa saisi viedä esim. koirapuistoon ennen rokottamisohjelman mukaisia ohjeita tai sitä, ettei muita "kilttejä" koiria ole tuttavapiirissä, joita pentu voisi tavata.

>perusasiat,sosiaalistaminen ym.tehdä koko
>pentuporukan kanssa melkeinpä kokonaan.

Tuossa oletuksessahan lähtökohtana on se, että pennut kasvavat muiden koirien (aikuisten ja pentujen) läsnä, joten ne sosialistuvat muihin koiriin automaattisesti ja omaksuvat koirien tavat ja elkeet. Ihan yhtälailla kuin veisit sen pienen pennun sinne koirapuistoon säännöllisesti. Tässä tapauksessa se koira vain viettäisi 24h/vrk muiden koirien läsnä ja saisi näin koko ajan saamaansa palautetta siitä, mikä on sallittua ja mikä ei.

Toki 20-viikkoinen näin alkuun tuntuu vanhalta pennulta ja itsekin kovin ihmettelin, kun asiaan tutustuin. Mutta kun luin perusteluja tälle, niin asia tuntui varsin järkevältä. (En valittevasti muista kirjoittajia, siitä on jo pari vuotta, kun luin näistä. Osa oli kuitenkin ongelmakoirakouluttajia, jotka olivat tätä mieltä.)

Tämä on nyt vain minun mielipiteeni, mutta mielestäni tuon luovutusiän voisi hyvin nostaa tuonne 12 viikkoon roduilla, joille nyt suositellaan 7-8 viikkoa.

Edellinen koirani tuli kasvattajalta, jolla oli useita aikuisia koiria kotonaan ja pennut viettivät täällä lapsuutensa. Kun pentuja kävi katselemassa oli hauska katsoa, miten vahemmat koirat ojentavat pentua, joka ylittää rajansa. Tämmöistä ei ihminen pysty koiralle opettamaan.

Lue lisää

Tuo,että emo viedään varsinaisesti pois,niin tuskinpa sitä kaikki harrastaa,jos siis tarkoitat aikaisessa vaiheessa.
Minulla esim.on sijoituskoirat lähteneen vasta sitten kotiinsa,kun pennutkin.

" Osaava kasvattaja sosiaalisoi..."
Riippuu mitä nyt tuolla tarkoitetaan.Minä en tarkoita sitä,mitä normaalistikkin hyvä kasvattaja tekee ennen luovutusikää,seurustelee pentujen kanssa,vie ulos (jos sää sallii),erilaisia vieraita käy,käy ajelulla ym.
Mutta luovutusikäisten sosiaalistaminen on jo paljon monipuolisempaa.Minä kun lähden siitä,että pennun ennen tuota 20 viikkoa olisi saatava jo mahdollisimman paljon kokemusta ympäröivästä maailmasta,käytöksen aakkoset ym.
Jos järkevästi ajatellaan,niin kenen ihmisen resurssit ja rahkeet riittää siihen esim.monen pennun kanssa.Eli kasvattaja tekee melkein kaiken työn,ja omistaja saa melkein valmiin paketin.
Jokainen ketä kasvattaa koiransa kunnolla,elää ihmisten ilmoilla ym.tietää mikä työ on siinä,että saa koiran mahdollisimman hyvinkäyttäytyväksi ja sopeutuvaksi yhteiskuntaan.
Kuten sanoin,ei sitä tunnuta onnistuvan yhdenkään kanssa aina,niin aika hurjalta kuulostaa odottaa sitä vaikka jonkun ison pentueen kasvattajalta.Mitä vaativammasta rodusta,sen huisimmalta kuulostaa.
Myöskin se,että jos ajatellaan vaikka montaa isoa pentua,niin se vaatii jo melkoiset tilat.
Eli siinä tullaan jo siihen,että halutaanko pentujen elävän jossain kennelrakennuksessa tai tarhassa.Normikodissa voi tulla jo tilan puute,ja siitä johtuen helposti myös kähinöitä jo koirienkin kesken.

Rotujen eroavaisuudetkin tulee jo tuossa iässä kuvioihin mukaan.
Myöskin kannattaa huomioida se,että tuossa iässä alkaa jo pennut olemaan siinä rajoilla,että vähemmän sosiaalisissa roduissa ei kaikki menekkään niin auvoisasti,ja kaikki rodut ei suinkaan toimi isoissa porukoissa,ei edes pennut murrosiän kynnyksellä ihan auvoisasti.
Eli melkoinen homma olisi kasvattajalla katsoa,että homma pysyy kasassa...
Ihan eri asia on esim.jossain sosiaalisemmissa "tirriäisroduissa".

Ja tarkoitatko aikaisella vieroituksella 8 viikon ikää?
Tuo mussuttaminen on mielenkiintoista.Itse tiedän kaksi "mussuttajaa".Toinen,kasvattajalle jäänyt, joka mussutti peittoa,kun oli ruokkinut omat pentunsa ,ja yhden joka mussutti jotain leluaan väsyneenä.

"Kyllähän kunnollinen..."Kts.mainitsemani kohta ylhäällä koiran sosiaalistamisesta ;)
Ai niin,meinaatko,että itseltäsi sujuisi vaikka 8 ison 20 viikoisen tai vaikka nelikuisten pentujen opettaminen ympäröivään maailmaan,hyvin käytöksin ja liikaa stressaamatta ....

"Ei ole aikaakaan..."
Itselläni on ollut koiria jokusen vuosikymmentä.
Kaikki on tulleet yleisen käytännön eli 8 viikon iässä.Eli kuinka pitkälle mennään,että tuo normi-ikä on ollut enemmän tai suositus?Ihan mielenkiintoista olisi tietää.
Toki joku voi ja on voinut syystä tai toisesta myöhemminkin antaa,ja nytkin jokusetkin tekee niin esim.kääpiökoirien kanssa ;)

"Enemmän olen ..."Eiköhän tuo ole ihan koiran omistajasta kiinni.Ihan samoin voi käydä vanhemmankin koiran kanssa.
Se on ihan siitä kiinni,miten omistaja toimii,miten alkaa koiraansa "sosiaalistamaan" ja miten opettamaan kohtaamaan muut,niin koirat,ihmiset kuin uudet tilanteet elikäs kokonaispaketin.
Kun ei tosiaankaan ne koirat sitä itsestään opi,vaikka olisi hamaan tappiin asti kasvattajalla ;)

"Harvemmin olen kuullut..."No öh,viittaan yllä mainitsemaani.Ja minä olen,ihan niitäkin,kun on pysyvästi kasvattajalle jääneet.Ihan kun olen ongelmakoirien kanssa ollut tekemisissä,niin kyllä niitä löytyy melkoisen monenmoisesta.
Ja pääsyy tulee ihan sieltä hihnan toisesta päästä ;)
Yksi hyvä esim.vaikka kolmen polven "eroahdistuskoirat"...

Millään roduilla ei muuten varsinaisesti suositella mainitsemaasi ikää luovutukseen.Se on VAAN alaikärajaa,jolla kasvattajasitoumuksen kirjoittaneen kasvattajan täytyy noudattaa,ja toivotaan muidenkin.Siis noudattavan,ettei sen ALLE mennä.Kuka tahansa voi luovuttaa myöhemmin ;)

Ai niin,oletko koskaan pitänyt pentua,jos olet kasvattanut, jokusiakin viikkojakin vanhemmaksi?
Niin,tuli vaan mieleen,että tietäisit miltä tuntuu luovuttaa pentu/pentuja,kun ne alkaa kiintyä kasvattajaan niin,että on kuin perskärpäset...
Että kyllä siinäkin voi pennulle stressiä tulla,kun kesken vahvan leimautumisen siirretäänkin jo toiseen paikkaan.

Mutta kuten sanoin,muutaman viikon lisäys ei mitenkään vielä pahitteeksikaan ole,mutta se on jo eri juttu,kun puhutaan jo murkku-iän kynnyksellä olevista nuorista.

Ps.Minä en pidä koirapuistoista,enkä suosita niitä kasvateilleni missään nimessä.
Sen koiriin sosiaalistamisen heti luovutettaessa kun voi tehdä ihan muullakin tavoin :)

Mutta puolensa ja puolensa aina kaikella :)

molossi,rekkaus tökki kirjoitti:

Tuo,että emo viedään varsinaisesti pois,niin tuskinpa sitä kaikki harrastaa,jos siis tarkoitat aikaisessa vaiheessa.
Minulla esim.on sijoituskoirat lähteneen vasta sitten kotiinsa,kun pennutkin.

" Osaava kasvattaja sosiaalisoi..."
Riippuu mitä nyt tuolla tarkoitetaan.Minä en tarkoita sitä,mitä normaalistikkin hyvä kasvattaja tekee ennen luovutusikää,seurustelee pentujen kanssa,vie ulos (jos sää sallii),erilaisia vieraita käy,käy ajelulla ym.
Mutta luovutusikäisten sosiaalistaminen on jo paljon monipuolisempaa.Minä kun lähden siitä,että pennun ennen tuota 20 viikkoa olisi saatava jo mahdollisimman paljon kokemusta ympäröivästä maailmasta,käytöksen aakkoset ym.
Jos järkevästi ajatellaan,niin kenen ihmisen resurssit ja rahkeet riittää siihen esim.monen pennun kanssa.Eli kasvattaja tekee melkein kaiken työn,ja omistaja saa melkein valmiin paketin.
Jokainen ketä kasvattaa koiransa kunnolla,elää ihmisten ilmoilla ym.tietää mikä työ on siinä,että saa koiran mahdollisimman hyvinkäyttäytyväksi ja sopeutuvaksi yhteiskuntaan.
Kuten sanoin,ei sitä tunnuta onnistuvan yhdenkään kanssa aina,niin aika hurjalta kuulostaa odottaa sitä vaikka jonkun ison pentueen kasvattajalta.Mitä vaativammasta rodusta,sen huisimmalta kuulostaa.
Myöskin se,että jos ajatellaan vaikka montaa isoa pentua,niin se vaatii jo melkoiset tilat.
Eli siinä tullaan jo siihen,että halutaanko pentujen elävän jossain kennelrakennuksessa tai tarhassa.Normikodissa voi tulla jo tilan puute,ja siitä johtuen helposti myös kähinöitä jo koirienkin kesken.

Rotujen eroavaisuudetkin tulee jo tuossa iässä kuvioihin mukaan.
Myöskin kannattaa huomioida se,että tuossa iässä alkaa jo pennut olemaan siinä rajoilla,että vähemmän sosiaalisissa roduissa ei kaikki menekkään niin auvoisasti,ja kaikki rodut ei suinkaan toimi isoissa porukoissa,ei edes pennut murrosiän kynnyksellä ihan auvoisasti.
Eli melkoinen homma olisi kasvattajalla katsoa,että homma pysyy kasassa...
Ihan eri asia on esim.jossain sosiaalisemmissa "tirriäisroduissa".

Ja tarkoitatko aikaisella vieroituksella 8 viikon ikää?
Tuo mussuttaminen on mielenkiintoista.Itse tiedän kaksi "mussuttajaa".Toinen,kasvattajalle jäänyt, joka mussutti peittoa,kun oli ruokkinut omat pentunsa ,ja yhden joka mussutti jotain leluaan väsyneenä.

"Kyllähän kunnollinen..."Kts.mainitsemani kohta ylhäällä koiran sosiaalistamisesta ;)
Ai niin,meinaatko,että itseltäsi sujuisi vaikka 8 ison 20 viikoisen tai vaikka nelikuisten pentujen opettaminen ympäröivään maailmaan,hyvin käytöksin ja liikaa stressaamatta ....

"Ei ole aikaakaan..."
Itselläni on ollut koiria jokusen vuosikymmentä.
Kaikki on tulleet yleisen käytännön eli 8 viikon iässä.Eli kuinka pitkälle mennään,että tuo normi-ikä on ollut enemmän tai suositus?Ihan mielenkiintoista olisi tietää.
Toki joku voi ja on voinut syystä tai toisesta myöhemminkin antaa,ja nytkin jokusetkin tekee niin esim.kääpiökoirien kanssa ;)

"Enemmän olen ..."Eiköhän tuo ole ihan koiran omistajasta kiinni.Ihan samoin voi käydä vanhemmankin koiran kanssa.
Se on ihan siitä kiinni,miten omistaja toimii,miten alkaa koiraansa "sosiaalistamaan" ja miten opettamaan kohtaamaan muut,niin koirat,ihmiset kuin uudet tilanteet elikäs kokonaispaketin.
Kun ei tosiaankaan ne koirat sitä itsestään opi,vaikka olisi hamaan tappiin asti kasvattajalla ;)

"Harvemmin olen kuullut..."No öh,viittaan yllä mainitsemaani.Ja minä olen,ihan niitäkin,kun on pysyvästi kasvattajalle jääneet.Ihan kun olen ongelmakoirien kanssa ollut tekemisissä,niin kyllä niitä löytyy melkoisen monenmoisesta.
Ja pääsyy tulee ihan sieltä hihnan toisesta päästä ;)
Yksi hyvä esim.vaikka kolmen polven "eroahdistuskoirat"...

Millään roduilla ei muuten varsinaisesti suositella mainitsemaasi ikää luovutukseen.Se on VAAN alaikärajaa,jolla kasvattajasitoumuksen kirjoittaneen kasvattajan täytyy noudattaa,ja toivotaan muidenkin.Siis noudattavan,ettei sen ALLE mennä.Kuka tahansa voi luovuttaa myöhemmin ;)

Ai niin,oletko koskaan pitänyt pentua,jos olet kasvattanut, jokusiakin viikkojakin vanhemmaksi?
Niin,tuli vaan mieleen,että tietäisit miltä tuntuu luovuttaa pentu/pentuja,kun ne alkaa kiintyä kasvattajaan niin,että on kuin perskärpäset...
Että kyllä siinäkin voi pennulle stressiä tulla,kun kesken vahvan leimautumisen siirretäänkin jo toiseen paikkaan.

Mutta kuten sanoin,muutaman viikon lisäys ei mitenkään vielä pahitteeksikaan ole,mutta se on jo eri juttu,kun puhutaan jo murkku-iän kynnyksellä olevista nuorista.

Ps.Minä en pidä koirapuistoista,enkä suosita niitä kasvateilleni missään nimessä.
Sen koiriin sosiaalistamisen heti luovutettaessa kun voi tehdä ihan muullakin tavoin :)

Mutta puolensa ja puolensa aina kaikella :)

Lue lisää

>Mutta luovutusikäisten sosiaalistaminen on jo
>paljon monipuolisempaa.Minä kun lähden siitä,että
>pennun ennen tuota 20 viikkoa olisi saatava jo >mahdollisimman paljon kokemusta ympäröivästä >maailmasta,käytöksen aakkoset ym.

Tällä hetkellä luovutusikäinen pentuhan ei ole edes 2kk ikäinen. Minusta se on kyllä aika pieni lähtemään pois. Kun viimeisin koirani tuli 7-8-viikkoisena - en nyt muista, oliko se peräti 7 viikkoa se luovutusikä (noutaja) - koira vaikutti aika pieneltä sekä hennolta kaikin puolin. Kun vertaa edelliseen koiraani joka sai olla vielä muutaman viikon kasvattajalla pitempään, niin koira oli aivan toisenlainen niin fyysisesti ja henkisestikin - valmiina kohtaamaan sen uuden maailman.

>Jos järkevästi ajatellaan,niin kenen ihmisen
>resurssit ja rahkeet riittää siihen esim.monen
>pennun kanssa.

Tässähän se nimenomainen ongelma onkin; kasvattajavat haluavat "päästä eroon" pennuista mahdollisimman pian. Siksi nuo luovutusiät on varsin alhaiset. Minusta kasvattajan vastuu on muukin kuin syöltää pentueet maailmalle.

Ja jos puhutaan vaikka juuri 20-viikkoisesta pennusta, niin aika puolinainen paketti tuollainen pentu kuitenkin on. Eihän se ole vasta kuin 5kk ikäinen. Mutta se mitä mieltä minä olen, niin tuo 12 viikkoa pitäisi olla ehdottomasti liitosta käsin ohjattu suositeltu luovutusikä - 10 viikkoa ihan ehdoton minimi. Jos kasvattajalla ei ole rahkeita pitää pentuja vielä vähintään sitä 10 viikkoa kotona, niin kannattaa ehkä miettiä, miksi niitä pentuja ylipäätänsäkin kasvattaa. 8 viikon ja 12 viikon ero on ajallisesti lyhyt, mutta tässä ajassa pentu kuitenkin kasvaa fyysisesti ja henkisesti merkittävästi. Henkisestikin pentu on aivan toisenlainen sekä ennen kaikkea saanut viettää muutaman elintärkeän viikon muiden pentujen kanssa leikkien.

Jos ajatellaan jotain 5-viikkoista pentua, niin se hädin tuskin saa liikuttua (rotujen välillä tietysti vaihtelua jossain määrin). Enemmänkin ryömii ja etsii muita pentuja ja emoaan. 6-viikkoisena on jo eloisampi. 7/8-viikkoisena pitäisi jo lähteä jo uuteen kotiin.

Eipä pentu montaakaan päivää ehtinyt leikkiä sisarustensa kanssa. Uudessa kodissa on uudet haasteet ja tuskin muita pentuja, joiden kanssa leikkiä tai vanhempia koiria, jotka opettavat koirien kieltä. Pentu jätetään viemättä koiratarhoihin syystä, ettei pentua ole rokotettu (vaikkakin emolta saadut vasta-aineet suojaavatkin yhä pentua ensimmäiseen rokotukseen saakka). Seuraa viikkojen odotus ennen kuin pentu pääsee muiden koirien joukkoon, puhutaan siis jopa 6 viikosta ilman muita koiria. Elintärkeitä pentuviikkoja menetään täysin.

Sen sijaan juuri 10/12-viikkoinen pentu ehtisi muutaman viikon verran olla sisarusten kanssa ja todennäköisesti myös muiden talossa asuvien aikuisten koirien läsnä, samalla kun talossa asuvat ihmiset käyvät tutuiksi. Luonnollinen ympäristö siis koiralle. Pentuajasta ei käytännössä menetetä mitään. Ainoastaan kasvattaja joutuu "sietämään" pentua nyt sen pari viikkoa / kuukauden pitempää.

>"Ei ole aikaakaan..."
>Itselläni on ollut koiria jokusen vuosikymmentä.
>Kaikki on tulleet yleisen käytännön eli 8 viikon >iässä.

Noh, puhutaan nyt kuitenkin vain parista kymmenestä vuodesta ja kyllä silloin koirat luovutettiin vanhempina.

>Ai niin,meinaatko,että itseltäsi sujuisi vaikka >8 ison 20 viikoisen tai vaikka nelikuisten
>pentujen opettaminen ympäröivään maailmaan,hyvin
>käytöksin ja liikaa stressaamatta ....

En tiedä, koska en ole kasvattanut laumaa 20-viikkoisia. Kerroin vain tuon, mitä mieltä ovat monet kasvattajat ja (ongelmakoira)kouluttajat. Itse olen puhunut tuosta 12 viikosta ja kyllä mielestäni kasvattajalla on myös vastuu tässäkin tapauksessa. Voidaankin kysyä, miksi kasvattajan pitäisi päästä ns. helpolla ts. luovuttavamalla pennut mahdollisimman aikaisin pois? Palveleeko tämä pentua? Jos niin miten? Kasvattajaa se kyllä palvelee. Jos on valmis kasvattamaan pentueita, luulisi olevan valmis myös hoitamaan niitä riittävän kauan. Olen erimieltä liiton ja kasvattajien kanssa tuosta luovutusiästä. Mielestäni 7-8-viikkoinen pentu on aivan liian pieni luovutettavaksi ja erotettavaksi muista koirista. 10-12-viikkoinen on paljon kypsempi ja soisin tuon tuon 10 viikkoa nyt olevan vähimmäisikä, mieluummin se 12 viikkoa ohjeellinen. Vaikka tiedän, että minimi-iällä mennään, sillä "päästään helpommalla".

Jos kasvattajalla ei ole rahkeita pitää pentuja vielä paria viikkoa luonaan, niin huh huh! Sopii miettiä kasvatajan motiiveitakin. Eiköhän se terve ja iloinen pentu ole se pääasia kuitenkin?

>Millään roduilla ei muuten varsinaisesti
>suositella mainitsemaasi ikää luovutukseen.Se on
>VAAN alaikärajaa,jolla kasvattajasitoumuksen
>kirjoittaneen kasvattajan täytyy noudattaa,ja
>toivotaan muidenkin.

Niin, tämä on sinällään mielenkiintoista. Kuinka monta kasvattajaa tunnet, jotka pitävät pentueen kauemmin kuin paperissa lukeva luovutusikä? Minä en tunne yhtä ensimmäistäkään, mutta tiedän useammankin kasvattajan, jotka ovat ostajilleen sanoneet suoraan, että pentu on noudettava viimeistään silloin ja silloin.. Toki kasvattajat joustavat muutamalla päivällä varsinkin, jos noutaja tulee tuolta toiselta puolelta Suomea sitä pentua hakemaan, mutta enemmänkin tuo luovutusikä on juuri se päivä, jolloin pentue täyttää minimin tai yleensä se on sen saman viikon perjantai ;) Eli kyllä käytännössä mennään ihan tuon minimi-ikän mukaan.

>Niin,tuli vaan mieleen,että tietäisit miltä
>tuntuu luovuttaa pentu/pentuja,kun ne alkaa
>kiintyä kasvattajaan niin,että on kuin
>perskärpäset...
>Että kyllä siinäkin voi pennulle stressiä
>tulla,kun kesken vahvan leimautumisen s
>siirretäänkin jo toiseen paikkaan.

Stressiä tulee pennulle varmasti jokaisesta muutosta. Tuosta leimautumisestakin ja "kiintymyksestä" ollaan montaa eri mieltä kouluttajien toimesta. Varhaisesta leimautumisesta puhutaan toki, mutta siitäkin ollaan kovin eri mieltä. Jotkut katsovat, että leimautuminen tapahtuu jo kasvattajan luona kasvattajan käsitellessä pentuja. Toiset taas ovat sitä mieltä, että leimautuminen alkaa voimaakkaasti siinä vaiheessa, kun pentu viedään uuteen kotiin. Toiset taas mieltä, että varhaista leimautumista pidetään aivan liian yliarvostettuna, vaikka toki tärkeää se onkin. Tärkeää kuitenkin on, että pentu saa viettää aikaa sekä ihmisten että muiden koirien parissa - kasvattajan luona tämä onnistuu kokonaisvaltaisesti. Uudessa kodissa ei ole muita kuin ihmiset, joiden kanssa pentu sen ensimmäiset viikot viettää yksinomaan ja yrittää oppia käytöstavat. Ihminen taas on kovin huono malli koiralle. Tätä mallia toisaalta puolustellaan sillä, ettei pentu saa liikaa virikkeitä ja vietä liikaa aikaa muiden koirien kanssa, jotta ihmiseen leimautuminen ja kiintyminen olisi voimakkaampi. Toisaalta jos ajatellaan entisajan koiria, niin vähemmällä oli ongelmat koirien kanssa, kun koirat viettivät aikansa laumassa ulkona talosta ja tottelivat omistajiin välittömästi kyseenalaistamista. Nykyään on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että koira samankaltaistuu ihmisiin ja saattaa alkaa pitämään itseään perheen jopa pomona.

>Mutta kuten sanoin,muutaman viikon lisäys ei
>mitenkään vielä pahitteeksikaan ole,mutta se on
>jo eri juttu,kun puhutaan jo murkku-iän
>kynnyksellä olevista nuorista.

Niin en osaa sanoa tuosta 20 viikosta, koska en ole koirien psykologian asiantuntija tai koirakouluttaja liiemmin. Monet ovat vain puhuneet tuosta pitkälle viedystä kasvattajan osasta. Itse kuitenkin soisin vain, että sinne pentuikään lisättäisiin se muutama viikko lisää luovutusikään juuri sen takia, että varsinkin isommat rodut ovat 7-8-viikkoisina mahdottoman onnettomia kaikin puolin. Eikä se muutama viikko lisää olisi pahitteeksi syystä, että pennut saisivat leikkiä keskenään. 12-viikkoinen saa kuitenkin jo ensimmäisen rokotteensakin ja on valmis tuonne koiratarhaan kaikin puolin ikänsäkin puolesta.

>Ps.Minä en pidä koirapuistoista,enkä suosita
>niitä kasvateilleni missään nimessä.
>Sen koiriin sosiaalistamisen heti luovutettaessa
>kun voi tehdä ihan muullakin tavoin :)

Ihan varmasti voi, mutta käytännössä monelle uudelle omistajalle ja pennulle ainoat kontaktit muihin koiriin onnistuu kuitenkin vain koiratarhassa.

ja vastuut. kirjoitti:

>Mutta luovutusikäisten sosiaalistaminen on jo
>paljon monipuolisempaa.Minä kun lähden siitä,että
>pennun ennen tuota 20 viikkoa olisi saatava jo >mahdollisimman paljon kokemusta ympäröivästä >maailmasta,käytöksen aakkoset ym.

Tällä hetkellä luovutusikäinen pentuhan ei ole edes 2kk ikäinen. Minusta se on kyllä aika pieni lähtemään pois. Kun viimeisin koirani tuli 7-8-viikkoisena - en nyt muista, oliko se peräti 7 viikkoa se luovutusikä (noutaja) - koira vaikutti aika pieneltä sekä hennolta kaikin puolin. Kun vertaa edelliseen koiraani joka sai olla vielä muutaman viikon kasvattajalla pitempään, niin koira oli aivan toisenlainen niin fyysisesti ja henkisestikin - valmiina kohtaamaan sen uuden maailman.

>Jos järkevästi ajatellaan,niin kenen ihmisen
>resurssit ja rahkeet riittää siihen esim.monen
>pennun kanssa.

Tässähän se nimenomainen ongelma onkin; kasvattajavat haluavat "päästä eroon" pennuista mahdollisimman pian. Siksi nuo luovutusiät on varsin alhaiset. Minusta kasvattajan vastuu on muukin kuin syöltää pentueet maailmalle.

Ja jos puhutaan vaikka juuri 20-viikkoisesta pennusta, niin aika puolinainen paketti tuollainen pentu kuitenkin on. Eihän se ole vasta kuin 5kk ikäinen. Mutta se mitä mieltä minä olen, niin tuo 12 viikkoa pitäisi olla ehdottomasti liitosta käsin ohjattu suositeltu luovutusikä - 10 viikkoa ihan ehdoton minimi. Jos kasvattajalla ei ole rahkeita pitää pentuja vielä vähintään sitä 10 viikkoa kotona, niin kannattaa ehkä miettiä, miksi niitä pentuja ylipäätänsäkin kasvattaa. 8 viikon ja 12 viikon ero on ajallisesti lyhyt, mutta tässä ajassa pentu kuitenkin kasvaa fyysisesti ja henkisesti merkittävästi. Henkisestikin pentu on aivan toisenlainen sekä ennen kaikkea saanut viettää muutaman elintärkeän viikon muiden pentujen kanssa leikkien.

Jos ajatellaan jotain 5-viikkoista pentua, niin se hädin tuskin saa liikuttua (rotujen välillä tietysti vaihtelua jossain määrin). Enemmänkin ryömii ja etsii muita pentuja ja emoaan. 6-viikkoisena on jo eloisampi. 7/8-viikkoisena pitäisi jo lähteä jo uuteen kotiin.

Eipä pentu montaakaan päivää ehtinyt leikkiä sisarustensa kanssa. Uudessa kodissa on uudet haasteet ja tuskin muita pentuja, joiden kanssa leikkiä tai vanhempia koiria, jotka opettavat koirien kieltä. Pentu jätetään viemättä koiratarhoihin syystä, ettei pentua ole rokotettu (vaikkakin emolta saadut vasta-aineet suojaavatkin yhä pentua ensimmäiseen rokotukseen saakka). Seuraa viikkojen odotus ennen kuin pentu pääsee muiden koirien joukkoon, puhutaan siis jopa 6 viikosta ilman muita koiria. Elintärkeitä pentuviikkoja menetään täysin.

Sen sijaan juuri 10/12-viikkoinen pentu ehtisi muutaman viikon verran olla sisarusten kanssa ja todennäköisesti myös muiden talossa asuvien aikuisten koirien läsnä, samalla kun talossa asuvat ihmiset käyvät tutuiksi. Luonnollinen ympäristö siis koiralle. Pentuajasta ei käytännössä menetetä mitään. Ainoastaan kasvattaja joutuu "sietämään" pentua nyt sen pari viikkoa / kuukauden pitempää.

>"Ei ole aikaakaan..."
>Itselläni on ollut koiria jokusen vuosikymmentä.
>Kaikki on tulleet yleisen käytännön eli 8 viikon >iässä.

Noh, puhutaan nyt kuitenkin vain parista kymmenestä vuodesta ja kyllä silloin koirat luovutettiin vanhempina.

>Ai niin,meinaatko,että itseltäsi sujuisi vaikka >8 ison 20 viikoisen tai vaikka nelikuisten
>pentujen opettaminen ympäröivään maailmaan,hyvin
>käytöksin ja liikaa stressaamatta ....

En tiedä, koska en ole kasvattanut laumaa 20-viikkoisia. Kerroin vain tuon, mitä mieltä ovat monet kasvattajat ja (ongelmakoira)kouluttajat. Itse olen puhunut tuosta 12 viikosta ja kyllä mielestäni kasvattajalla on myös vastuu tässäkin tapauksessa. Voidaankin kysyä, miksi kasvattajan pitäisi päästä ns. helpolla ts. luovuttavamalla pennut mahdollisimman aikaisin pois? Palveleeko tämä pentua? Jos niin miten? Kasvattajaa se kyllä palvelee. Jos on valmis kasvattamaan pentueita, luulisi olevan valmis myös hoitamaan niitä riittävän kauan. Olen erimieltä liiton ja kasvattajien kanssa tuosta luovutusiästä. Mielestäni 7-8-viikkoinen pentu on aivan liian pieni luovutettavaksi ja erotettavaksi muista koirista. 10-12-viikkoinen on paljon kypsempi ja soisin tuon tuon 10 viikkoa nyt olevan vähimmäisikä, mieluummin se 12 viikkoa ohjeellinen. Vaikka tiedän, että minimi-iällä mennään, sillä "päästään helpommalla".

Jos kasvattajalla ei ole rahkeita pitää pentuja vielä paria viikkoa luonaan, niin huh huh! Sopii miettiä kasvatajan motiiveitakin. Eiköhän se terve ja iloinen pentu ole se pääasia kuitenkin?

>Millään roduilla ei muuten varsinaisesti
>suositella mainitsemaasi ikää luovutukseen.Se on
>VAAN alaikärajaa,jolla kasvattajasitoumuksen
>kirjoittaneen kasvattajan täytyy noudattaa,ja
>toivotaan muidenkin.

Niin, tämä on sinällään mielenkiintoista. Kuinka monta kasvattajaa tunnet, jotka pitävät pentueen kauemmin kuin paperissa lukeva luovutusikä? Minä en tunne yhtä ensimmäistäkään, mutta tiedän useammankin kasvattajan, jotka ovat ostajilleen sanoneet suoraan, että pentu on noudettava viimeistään silloin ja silloin.. Toki kasvattajat joustavat muutamalla päivällä varsinkin, jos noutaja tulee tuolta toiselta puolelta Suomea sitä pentua hakemaan, mutta enemmänkin tuo luovutusikä on juuri se päivä, jolloin pentue täyttää minimin tai yleensä se on sen saman viikon perjantai ;) Eli kyllä käytännössä mennään ihan tuon minimi-ikän mukaan.

>Niin,tuli vaan mieleen,että tietäisit miltä
>tuntuu luovuttaa pentu/pentuja,kun ne alkaa
>kiintyä kasvattajaan niin,että on kuin
>perskärpäset...
>Että kyllä siinäkin voi pennulle stressiä
>tulla,kun kesken vahvan leimautumisen s
>siirretäänkin jo toiseen paikkaan.

Stressiä tulee pennulle varmasti jokaisesta muutosta. Tuosta leimautumisestakin ja "kiintymyksestä" ollaan montaa eri mieltä kouluttajien toimesta. Varhaisesta leimautumisesta puhutaan toki, mutta siitäkin ollaan kovin eri mieltä. Jotkut katsovat, että leimautuminen tapahtuu jo kasvattajan luona kasvattajan käsitellessä pentuja. Toiset taas ovat sitä mieltä, että leimautuminen alkaa voimaakkaasti siinä vaiheessa, kun pentu viedään uuteen kotiin. Toiset taas mieltä, että varhaista leimautumista pidetään aivan liian yliarvostettuna, vaikka toki tärkeää se onkin. Tärkeää kuitenkin on, että pentu saa viettää aikaa sekä ihmisten että muiden koirien parissa - kasvattajan luona tämä onnistuu kokonaisvaltaisesti. Uudessa kodissa ei ole muita kuin ihmiset, joiden kanssa pentu sen ensimmäiset viikot viettää yksinomaan ja yrittää oppia käytöstavat. Ihminen taas on kovin huono malli koiralle. Tätä mallia toisaalta puolustellaan sillä, ettei pentu saa liikaa virikkeitä ja vietä liikaa aikaa muiden koirien kanssa, jotta ihmiseen leimautuminen ja kiintyminen olisi voimakkaampi. Toisaalta jos ajatellaan entisajan koiria, niin vähemmällä oli ongelmat koirien kanssa, kun koirat viettivät aikansa laumassa ulkona talosta ja tottelivat omistajiin välittömästi kyseenalaistamista. Nykyään on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että koira samankaltaistuu ihmisiin ja saattaa alkaa pitämään itseään perheen jopa pomona.

>Mutta kuten sanoin,muutaman viikon lisäys ei
>mitenkään vielä pahitteeksikaan ole,mutta se on
>jo eri juttu,kun puhutaan jo murkku-iän
>kynnyksellä olevista nuorista.

Niin en osaa sanoa tuosta 20 viikosta, koska en ole koirien psykologian asiantuntija tai koirakouluttaja liiemmin. Monet ovat vain puhuneet tuosta pitkälle viedystä kasvattajan osasta. Itse kuitenkin soisin vain, että sinne pentuikään lisättäisiin se muutama viikko lisää luovutusikään juuri sen takia, että varsinkin isommat rodut ovat 7-8-viikkoisina mahdottoman onnettomia kaikin puolin. Eikä se muutama viikko lisää olisi pahitteeksi syystä, että pennut saisivat leikkiä keskenään. 12-viikkoinen saa kuitenkin jo ensimmäisen rokotteensakin ja on valmis tuonne koiratarhaan kaikin puolin ikänsäkin puolesta.

>Ps.Minä en pidä koirapuistoista,enkä suosita
>niitä kasvateilleni missään nimessä.
>Sen koiriin sosiaalistamisen heti luovutettaessa
>kun voi tehdä ihan muullakin tavoin :)

Ihan varmasti voi, mutta käytännössä monelle uudelle omistajalle ja pennulle ainoat kontaktit muihin koiriin onnistuu kuitenkin vain koiratarhassa.

Lue lisää

"tällä hetkellä ..."
On,jos kasvattaja ei luovuta alle 2 kk.Minä en luovuta,ja yksikään ystäväkasvattajistani ei luovuta alle kahden.

En kyllä ymmärrä miksi olet ottamut "peräti "7 viikkoisen pennun,kun olet sitä mieltä,että se on liian nuori.
Eikö puheitten ja mielipiteitten lisäksi olisi myös hyvä toimia edes niin hyvin "periaatteidensa" mukaan´,kun voi ;)

"Tässähän se nimenomainen..."
Eiköhän se kuitenkin ole lähtöisin siitä,mikä aikoinaan on katsottu olevan pennulle hyvä aika lähteä leimautumisen ja sen kannalta,että uudella omistajalla on vielä mukavasti aikaa hyödyntää nopean oppimisen kautta ;)
Siinä,kyllä olen kanssasi aivan samaa mieltä,että kasvattajan tehtävä on muukin,kuin syöltää pentueet maailmalle.
Ja siinä tuleekin myös ostajien vastuu.Sen toimia kannattaa,mistä pentunsa ostaa ;)

20-viikkoinen on toisaalta puolinainen paketti,mutta toisaalta tuohon ikään mennessä on monesti huvä olla tehtynä jo todella paljon.
Eli pohjat jo tehty.Periaatteessa voi sanoa,että suurin työ ei olisi pahitteeksi olla tehtynä,loppu on lisäämistä ja hiomista.SEN tärkeämpi on,mitä vaativammasta rodusta on kyse,mutta myös koiran kannalta on pare,että pohjat on tehty,ennenkuin murkkua pukkaa.

10 viikon ikä ei ole minusta huono juttu,siitä yli jo hieman kyseenalainen.Syyt olenkin jo selittänyt ;)Itse en kovinkaan mieluusti halua luovuttaa pentua,joka on selvästi alkanut itseeni kiintyä.

"Jos ajatellaan..."Tuota,mitkähän rodut noin hitaasti kehittyy?Enpä ole vielä nähnyt.Mutta kerro,olisi mielenkiintoista tutustua.
Pennut kun siirretään kiinteälle ruualle n.3 viikon jälkeen pikkuhiljaa,niin voisi tulla pikksen ongelmia,jos ei pysyisi kunnolla pystyssä ruokakepolla o_O edes.
5 viikkoset menee muuten aika rundia jo ympäriinsä,ja vauhti jo melkoinen,kunhan vaan ne on alusta asti saaneet kunnolla liikkumatilaa ;)

"Uudessa kodissa...".Aina ole ei,mutta melkein jokaisella on joku koirakaveri,tai ulkona voi tutustua,ja kysyä pennun kaveriksi.
Nykypäivänä vielä on paljon myös pennuille "leikkikouluja".
Myöskin kasvattajalla voi käydä,jos nyt sattuu lähellä olemaan.
"Pentu jätetään viemättä..."Onko mielestäsi ainoa paikka nähdä muita koiria koiratarhat?
Hui kauhia,jos olisi.Eiköhän suurin osa onneksi hanki koiraystävät ihan jostain muualta.

Itse en ole ikinä käynyt moisissa,ja kyllä ainakin minä ja monen muunkin koirat on koirakaverit ihan muutenkin saaneet :)
"Seuraa viikkojen odotus...".Sorry,mutta eiköhän tuo ole ihan jotain jonkun omaa kuvitelmaa ;)
Jo jokainen fiksu kasvattaja,kuin myös lekurit ohjeistavat uusia,että pennun kanssa voi ja PITÄÄ liikkua monissa paikkaa heti luovutuksen jälkeen.Koirakontakteja saa ottaa,vain juuri mainitsemiasi koiratarhoja ja yleensä paikkoja,jossa voi olla paljon korjaamattomia jätöksiä ja koulutuspaikkoja,missä käy paljon koiria,voi välttää.
Tosin on ihmisiä,jotka treenipaikkoihinkin vie pennun jo nuoresta tutustmaan.
Eli on ihan omistajasta kiinni,jääkö se pentu ilman mitään kontakteja yhtään mihinkään ;)

"Noh,puhutaan..."Parikymmentä vuotta sitten se luovusiän suositus oli ihan sama kuin nyt ;)

"En tiedä,koska en ole..."Olisi ihan kiva tietää ketkä ongelmakoirakouluttajat ovat 20 viikon puolella tai kasvattajat,tai minkä rodun.Olisi mielenkiintoista vaikka lukea ihan jotain kongreettista :)

"Voidaankin kysy...".Tuosta olenkin jo mielipiteeni sanonut,siis tarkoituksesta .

"Niin,tämä on...".Jokusiakin ;),kääpiökoirilla se jokusellakin on ihan normikäytäntö ;)

"Tuosta leimautumisesta..."Niin ollaan,se pitää paikkansa.Osalla mielipiteet perustuu mututietoon,luettuun jostain ja osalla kokemuksiin.Mutta hyvä kun keskustelua on :)
Ai niin,mitä kouluttajia tarkoitit?

"Uudessa kodissa...".No täh,enpä ole moista kuullut.Eiköhän joka puolella nykyään kuin myös pitkän aikaa ole korostettu sitä,kuinka tärkeää on koira tutustuttaa nopean oppimisen kautena ja ennen mörkö-ikää mahdollisimman paljon kaikkeen ja ympäristöön ym.missä joutuu liikkumaan ja ylipäätään kokemuksiin.Tuossa tullaan ihan omistajan vastuuseen.
Enpä todella ole kuullut mokomaa "suositusta" ,että pentu pitäisi pitää jossain pimennossa kotona ilman mitään kontakteja mihinkään.
Ja täytyy sanoa,että tuttavapiiriini kuulu melkoinen määrä niin kasvattajia,kuin kouluttajia,jotka opastavat myös uusia pennun omistajia.

"Toisaalta jos ajatellaan..."Tuota koskas Suomessa on noin auvoisat ajat olleet ylipäätään?
Vai tarkoitatko koiria,jotka on eläneet tarhoissa (kennelkoirat)vai pihalla narunpäässä.
Taitaa olla ollut harvassa paikassa mahdollisuus ollut,että koiria voi valvomatta antaa pihalla olla ja elellä...

"Nykyään on enemmän...".No tuota,ihan jonkunverran ongelmakoiriin perehtyneenä,etologiaan ja koirien käytökseen ja monen näköistä kouluttajana nähneenä,olen kyllä sitä mieltä,että koirien käytösongelmat johtuu kyllä ihan jostain muusta kuin "ihmisiin samaistumisesta".Eiköhän ne melkein kaikki lähde ihan sieltä narun toisesta päästä...

Ja kuten sanoin,ei minua haittaa muutaman viikon "virallinen" lisäys luovutusikään.
Vaikka sen koirakontaktien saaminen onnistuu ihan nykyiselläänkin,kuten sanoin.
Ja onhan se onnistunut ennenkin.Ei noita koirapuistoja iät ajat ole ollut,eikä taida nytkään joka paikassa olla.

Juu,ja jos ei olisi mahdollisuutta hankkia kokemusta toisesta koirasta kuin koirapuistojen kautta pennulle,niin minulta ei lähtisi yhtään ainoaa pentua maailmalle.Minun pentujani kun ei noihin viedä...

mutta... kirjoitti:

Emon tulee vieroittaa itse pentunsa eikä ihmisen. Aika monesti kasvattajat kuitenkin vierottavat pennut viiden viikon iässä ihan kustannussyistäkin ja siksi, jotta saavat pennut maailmalle 7-8 viikkoisina.

Oikeasti aika järkyttävää, kun ajattelee.. Olen lukenut monista lähteistä, että pentujen tulisi saada olla emon kanssa jopa 20 viikkoiseksi saakka. Tässä on vastakkain nyt kasvattajat ja heidän intonsa saattaa pennut mahdollisimman nopeasti pois jaloistaan ja toisena seikkaina luonnonmukaisuus.

Minusta pennut vieroitetaan aivan liian aikaisin. Joskus aikoinaan ensimmäisen koirani luovutettiin vasta 10-viikkoisena aikaisintaan (noutaja). Nyt nykyinen koirani taisi olla 7-8-viikkoinen makkara.

Tietysti voidaan pohtia leimautusia, mutta kyllä se pentu leimautuu yhtälailla ihmisiin myös vaikka se saisi kasvaakin vielä muutaman viikon siellä emänsä ja muiden pentujen kanssa. Tapauskohtausta tietysti on, miten pitkään emä jaksaa pentuja katsella ja kyllä se emä alkaa sitten vierottaa niitä itsekseen - ellei ihminen ole ehtinyt mennä siihen väliin jo irrottamaan pentuja emostaan.

Minusta on oikeastaan sääli, että pennuista on tehty tällainen bisnes: mahdollisimman nopeasti uusille omistajille.

Lue lisää

vielä jälkikäteen. Jos koira olisi emällä sen 20 viikkoa, niin emä tuskin niitä paljon jaksaisi. Mutta suurempi pointti tässä: 20vkn iässä niiden TÄRKEIN sosiaalistamis vaihe on ohi. Ei mitään järkeä pitää pentuja 20vk emällä, silloin siitä eroaminen tuntuu vaan pahemmalta. 8vk:a on aivan hyvä. (Oma koirani vieroitettiin emästä alle 5 viikkoisena, en tiedä että johtuuko siitä, mutta se imee pehmoleluja kuin emon nisää [se on 4 vuotta vanha!!!] ja on erittäin kiintynyt minuun...eli ongelmiakin on :D)

molossi,ja taas ei onnistun... kirjoitti:

"tällä hetkellä ..."
On,jos kasvattaja ei luovuta alle 2 kk.Minä en luovuta,ja yksikään ystäväkasvattajistani ei luovuta alle kahden.

En kyllä ymmärrä miksi olet ottamut "peräti "7 viikkoisen pennun,kun olet sitä mieltä,että se on liian nuori.
Eikö puheitten ja mielipiteitten lisäksi olisi myös hyvä toimia edes niin hyvin "periaatteidensa" mukaan´,kun voi ;)

"Tässähän se nimenomainen..."
Eiköhän se kuitenkin ole lähtöisin siitä,mikä aikoinaan on katsottu olevan pennulle hyvä aika lähteä leimautumisen ja sen kannalta,että uudella omistajalla on vielä mukavasti aikaa hyödyntää nopean oppimisen kautta ;)
Siinä,kyllä olen kanssasi aivan samaa mieltä,että kasvattajan tehtävä on muukin,kuin syöltää pentueet maailmalle.
Ja siinä tuleekin myös ostajien vastuu.Sen toimia kannattaa,mistä pentunsa ostaa ;)

20-viikkoinen on toisaalta puolinainen paketti,mutta toisaalta tuohon ikään mennessä on monesti huvä olla tehtynä jo todella paljon.
Eli pohjat jo tehty.Periaatteessa voi sanoa,että suurin työ ei olisi pahitteeksi olla tehtynä,loppu on lisäämistä ja hiomista.SEN tärkeämpi on,mitä vaativammasta rodusta on kyse,mutta myös koiran kannalta on pare,että pohjat on tehty,ennenkuin murkkua pukkaa.

10 viikon ikä ei ole minusta huono juttu,siitä yli jo hieman kyseenalainen.Syyt olenkin jo selittänyt ;)Itse en kovinkaan mieluusti halua luovuttaa pentua,joka on selvästi alkanut itseeni kiintyä.

"Jos ajatellaan..."Tuota,mitkähän rodut noin hitaasti kehittyy?Enpä ole vielä nähnyt.Mutta kerro,olisi mielenkiintoista tutustua.
Pennut kun siirretään kiinteälle ruualle n.3 viikon jälkeen pikkuhiljaa,niin voisi tulla pikksen ongelmia,jos ei pysyisi kunnolla pystyssä ruokakepolla o_O edes.
5 viikkoset menee muuten aika rundia jo ympäriinsä,ja vauhti jo melkoinen,kunhan vaan ne on alusta asti saaneet kunnolla liikkumatilaa ;)

"Uudessa kodissa...".Aina ole ei,mutta melkein jokaisella on joku koirakaveri,tai ulkona voi tutustua,ja kysyä pennun kaveriksi.
Nykypäivänä vielä on paljon myös pennuille "leikkikouluja".
Myöskin kasvattajalla voi käydä,jos nyt sattuu lähellä olemaan.
"Pentu jätetään viemättä..."Onko mielestäsi ainoa paikka nähdä muita koiria koiratarhat?
Hui kauhia,jos olisi.Eiköhän suurin osa onneksi hanki koiraystävät ihan jostain muualta.

Itse en ole ikinä käynyt moisissa,ja kyllä ainakin minä ja monen muunkin koirat on koirakaverit ihan muutenkin saaneet :)
"Seuraa viikkojen odotus...".Sorry,mutta eiköhän tuo ole ihan jotain jonkun omaa kuvitelmaa ;)
Jo jokainen fiksu kasvattaja,kuin myös lekurit ohjeistavat uusia,että pennun kanssa voi ja PITÄÄ liikkua monissa paikkaa heti luovutuksen jälkeen.Koirakontakteja saa ottaa,vain juuri mainitsemiasi koiratarhoja ja yleensä paikkoja,jossa voi olla paljon korjaamattomia jätöksiä ja koulutuspaikkoja,missä käy paljon koiria,voi välttää.
Tosin on ihmisiä,jotka treenipaikkoihinkin vie pennun jo nuoresta tutustmaan.
Eli on ihan omistajasta kiinni,jääkö se pentu ilman mitään kontakteja yhtään mihinkään ;)

"Noh,puhutaan..."Parikymmentä vuotta sitten se luovusiän suositus oli ihan sama kuin nyt ;)

"En tiedä,koska en ole..."Olisi ihan kiva tietää ketkä ongelmakoirakouluttajat ovat 20 viikon puolella tai kasvattajat,tai minkä rodun.Olisi mielenkiintoista vaikka lukea ihan jotain kongreettista :)

"Voidaankin kysy...".Tuosta olenkin jo mielipiteeni sanonut,siis tarkoituksesta .

"Niin,tämä on...".Jokusiakin ;),kääpiökoirilla se jokusellakin on ihan normikäytäntö ;)

"Tuosta leimautumisesta..."Niin ollaan,se pitää paikkansa.Osalla mielipiteet perustuu mututietoon,luettuun jostain ja osalla kokemuksiin.Mutta hyvä kun keskustelua on :)
Ai niin,mitä kouluttajia tarkoitit?

"Uudessa kodissa...".No täh,enpä ole moista kuullut.Eiköhän joka puolella nykyään kuin myös pitkän aikaa ole korostettu sitä,kuinka tärkeää on koira tutustuttaa nopean oppimisen kautena ja ennen mörkö-ikää mahdollisimman paljon kaikkeen ja ympäristöön ym.missä joutuu liikkumaan ja ylipäätään kokemuksiin.Tuossa tullaan ihan omistajan vastuuseen.
Enpä todella ole kuullut mokomaa "suositusta" ,että pentu pitäisi pitää jossain pimennossa kotona ilman mitään kontakteja mihinkään.
Ja täytyy sanoa,että tuttavapiiriini kuulu melkoinen määrä niin kasvattajia,kuin kouluttajia,jotka opastavat myös uusia pennun omistajia.

"Toisaalta jos ajatellaan..."Tuota koskas Suomessa on noin auvoisat ajat olleet ylipäätään?
Vai tarkoitatko koiria,jotka on eläneet tarhoissa (kennelkoirat)vai pihalla narunpäässä.
Taitaa olla ollut harvassa paikassa mahdollisuus ollut,että koiria voi valvomatta antaa pihalla olla ja elellä...

"Nykyään on enemmän...".No tuota,ihan jonkunverran ongelmakoiriin perehtyneenä,etologiaan ja koirien käytökseen ja monen näköistä kouluttajana nähneenä,olen kyllä sitä mieltä,että koirien käytösongelmat johtuu kyllä ihan jostain muusta kuin "ihmisiin samaistumisesta".Eiköhän ne melkein kaikki lähde ihan sieltä narun toisesta päästä...

Ja kuten sanoin,ei minua haittaa muutaman viikon "virallinen" lisäys luovutusikään.
Vaikka sen koirakontaktien saaminen onnistuu ihan nykyiselläänkin,kuten sanoin.
Ja onhan se onnistunut ennenkin.Ei noita koirapuistoja iät ajat ole ollut,eikä taida nytkään joka paikassa olla.

Juu,ja jos ei olisi mahdollisuutta hankkia kokemusta toisesta koirasta kuin koirapuistojen kautta pennulle,niin minulta ei lähtisi yhtään ainoaa pentua maailmalle.Minun pentujani kun ei noihin viedä...

Lue lisää

>En kyllä ymmärrä miksi olet ottamut "peräti "7
>viikkoisen pennun,kun olet sitä mieltä,että se on
>liian nuori. Eikö puheitten ja mielipiteitten
>lisäksi olisi myös hyvä toimia edes niin hyvin
>"periaatteidensa" mukaan´,kun voi ;)

Heti kun kerrot, mistä tällaisia kasvattajia löytyy, jotka lupaavat pitää pentueen 10-viikkoiseksi saakka kasassa. Käytännössä se on sitä, että pennun täyttäessä luovutusiän, uusi omistaja velvoitetaan hakemaan pentu. Menepä vaikka netissä kasvattajien sivuille, katso mitä sanovat pentueiden kohdalla "Luovutus xx.xx.xxxx päivänä" ja tutustu sen jälkeen siihen, kuinka monta päivää kasvattajat ovat pitäneet pentueita kotonaan luovutusajankohdan jälkeen. Käytännössä se menee niin, että luovutus tapahtuu pian, niin sekä kasvattajan toimesta kuin myös uusien omistajien malttamuudesta.

>Enpä todella ole kuullut mokomaa "suositusta"
>,että pentu pitäisi pitää jossain pimennossa
>kotona ilman mitään kontakteja mihinkään.

Et varmasti ole, mutta käytännössä se näin monella on. Rokottamatonta koiraa ei uskalleta tuoda koirapuistoon ja ulkoilessakin ollaan suhteellisen tarkkoja. Toisaalta ihan hyvä näin, koska kaupungeissa on niin paljon koiria, joten saa vähän varoa, missä päin liikkuu koiransa kanssa. Maaseudulla ja syrjemmässä on varmasti helpompaa tässä suhteessa..

>"Seuraa viikkojen odotus...".Sorry,mutta eiköhän
>tuo ole ihan jotain jonkun omaa kuvitelmaa ;)

Kyllä se on ihan tätä päivää. Rokottamatonta koiraa ei uskalleta tuoda koiratarhaan. Ja kyllä noita korjaamattomia läjiä on täällä kaupungissa metrin välein tuo kävelytie täynnä. Melkeinpä uskallan sanoa, että koirapuistot ovat puhtaamia kuin viereinen nurmikko, jossa muutama sata koiraa päivittäin käy vääntämässä tortut ja pissit. Koirapuistossa kävijät sentäs ymmärtävät korjata ne jätökset pois, koska eivät liiemmin omienkaan koiriensa niissä ryvettyvän.

>Eiköhän ne melkein kaikki lähde ihan sieltä
>narun toisesta päästä...$

Senpä takia oikeita ongelmakoiria on vähemmän, mutta on olemassa koiraongelmia sitäkin enemmän. Koiralle on kuitenkin tärkeää viettää aikaa pennusta saakka muiden koirien läsnä. Aktiivisena koiraihmisenä tunnistat varmasti koiratyypin, joka ei ole paljoa muita koiria tavannut ja on siksi hyvin varautunut tai jopa aggressiivinen muita koiria kohtaan. Harvemmin sosiaalistunut koira on aggressiivinen toisia koiria kohtaan. Miksipä muutenkaan siitä sosiaalistumisesta puhuttaisiin niin paljon.

>"Pentu jätetään viemättä..."Onko mielestäsi
>ainoa paikka nähdä muita koiria koiratarhat?
>Hui kauhia,jos olisi.

Käytännössä monessa tapauksessa näin on ja onneksi koiratarhat pystyvät tarjoamaan pennulle sen, mitä pentu kaipaa.

>Juu,ja jos ei olisi mahdollisuutta hankkia
>kokemusta toisesta koirasta kuin koirapuistojen
>kautta pennulle,niin minulta ei lähtisi yhtään
>ainoaa pentua maailmalle.Minun pentujani kun ei
>noihin viedä...

Tämän valossa hiukan mietin aikaisemmin sanomaasi "ongelmakoiriin perehtyneenä, etologiaan ja koirien käytökseen ja monen näköistä kouluttajana nähneenä,"

Olet ensimmäinen kasvattaja, koirakouluttaja ja ongelmakoiriin perehtyjä, joka kieltää pentujen sosiaalistamisen koirapuistoissa.

Perustelisitko miksi.

vastaus.... kirjoitti:

>En kyllä ymmärrä miksi olet ottamut "peräti "7
>viikkoisen pennun,kun olet sitä mieltä,että se on
>liian nuori. Eikö puheitten ja mielipiteitten
>lisäksi olisi myös hyvä toimia edes niin hyvin
>"periaatteidensa" mukaan´,kun voi ;)

Heti kun kerrot, mistä tällaisia kasvattajia löytyy, jotka lupaavat pitää pentueen 10-viikkoiseksi saakka kasassa. Käytännössä se on sitä, että pennun täyttäessä luovutusiän, uusi omistaja velvoitetaan hakemaan pentu. Menepä vaikka netissä kasvattajien sivuille, katso mitä sanovat pentueiden kohdalla "Luovutus xx.xx.xxxx päivänä" ja tutustu sen jälkeen siihen, kuinka monta päivää kasvattajat ovat pitäneet pentueita kotonaan luovutusajankohdan jälkeen. Käytännössä se menee niin, että luovutus tapahtuu pian, niin sekä kasvattajan toimesta kuin myös uusien omistajien malttamuudesta.

>Enpä todella ole kuullut mokomaa "suositusta"
>,että pentu pitäisi pitää jossain pimennossa
>kotona ilman mitään kontakteja mihinkään.

Et varmasti ole, mutta käytännössä se näin monella on. Rokottamatonta koiraa ei uskalleta tuoda koirapuistoon ja ulkoilessakin ollaan suhteellisen tarkkoja. Toisaalta ihan hyvä näin, koska kaupungeissa on niin paljon koiria, joten saa vähän varoa, missä päin liikkuu koiransa kanssa. Maaseudulla ja syrjemmässä on varmasti helpompaa tässä suhteessa..

>"Seuraa viikkojen odotus...".Sorry,mutta eiköhän
>tuo ole ihan jotain jonkun omaa kuvitelmaa ;)

Kyllä se on ihan tätä päivää. Rokottamatonta koiraa ei uskalleta tuoda koiratarhaan. Ja kyllä noita korjaamattomia läjiä on täällä kaupungissa metrin välein tuo kävelytie täynnä. Melkeinpä uskallan sanoa, että koirapuistot ovat puhtaamia kuin viereinen nurmikko, jossa muutama sata koiraa päivittäin käy vääntämässä tortut ja pissit. Koirapuistossa kävijät sentäs ymmärtävät korjata ne jätökset pois, koska eivät liiemmin omienkaan koiriensa niissä ryvettyvän.

>Eiköhän ne melkein kaikki lähde ihan sieltä
>narun toisesta päästä...$

Senpä takia oikeita ongelmakoiria on vähemmän, mutta on olemassa koiraongelmia sitäkin enemmän. Koiralle on kuitenkin tärkeää viettää aikaa pennusta saakka muiden koirien läsnä. Aktiivisena koiraihmisenä tunnistat varmasti koiratyypin, joka ei ole paljoa muita koiria tavannut ja on siksi hyvin varautunut tai jopa aggressiivinen muita koiria kohtaan. Harvemmin sosiaalistunut koira on aggressiivinen toisia koiria kohtaan. Miksipä muutenkaan siitä sosiaalistumisesta puhuttaisiin niin paljon.

>"Pentu jätetään viemättä..."Onko mielestäsi
>ainoa paikka nähdä muita koiria koiratarhat?
>Hui kauhia,jos olisi.

Käytännössä monessa tapauksessa näin on ja onneksi koiratarhat pystyvät tarjoamaan pennulle sen, mitä pentu kaipaa.

>Juu,ja jos ei olisi mahdollisuutta hankkia
>kokemusta toisesta koirasta kuin koirapuistojen
>kautta pennulle,niin minulta ei lähtisi yhtään
>ainoaa pentua maailmalle.Minun pentujani kun ei
>noihin viedä...

Tämän valossa hiukan mietin aikaisemmin sanomaasi "ongelmakoiriin perehtyneenä, etologiaan ja koirien käytökseen ja monen näköistä kouluttajana nähneenä,"

Olet ensimmäinen kasvattaja, koirakouluttaja ja ongelmakoiriin perehtyjä, joka kieltää pentujen sosiaalistamisen koirapuistoissa.

Perustelisitko miksi.

Lue lisää

Väität siis,että kaikki luovuttavat jo 8-viikkoisena?Ei kai sentään.Jos 7 viikkonen on mielestäsi pieni,niin eikö 8 viikkonen oli hieman kuitenkin isompi?
Eli mikset sitten ole ottanut edes viikkoa vanhempaa pentua ;)

"Heti kun kerrot..."
Ota nyt itse selvää,ketä pitää kauemmin ja kuka ei.Johan täällä eräs toinenkin asioihin perehtynyt sinulle kirjoitti käytännöstä mm.kääpiökoirien kanssa ;)Ei hänkään sanonut mitenkään tarkkaa ikää.Kääpiöitten kanssa se usein ihan arvioidaan sopivaksi,joten en minäkään voi sanoa ketä tarkalleen juuri 10 viikkoa pitävät.Lähinnä on puhe yli tuon mainitsemasi "pakollisen" 7-8 viikon.

"Et varmasti ole..."
Koirapuistot ja KOIRAN SOSIAALISTAMINEN ympäröivään maailmaan,ovat kaksi eri asia kokonaisuudessaan.
Usko nyt vaikka huviksesesi,että ei kaikkien asuinpaikan lähelläkään ole koirapuistoa.Mitä niitten pitäisi silloin tehdä?
Ajaa autolla jonnekin toiselle puolelle kaupunkia vaan puistoillakseen,kun se on välttämätöntä.Ja kuten sanoin,miten sosiaalistaminen ennen tehtiin?Ei niitä puistoja iät ajat ole ollut.Pidettiinkö ne pennut 3 ? vai 4 ? kuukautiseksi neljän seinän sisällä.
Koiran sosiaalistaminen on kokonaisuus,joka kannattaa aloittaa varhaisessa vaiheessa (kun puhutaan uudella omistajalla olevasta sosiaalistamisesta).
Ulkollessa voikin olla tarkka ja pitääkin sopivin määrin,se on sitä maalaisjärkeä se.

"Rokottamatonta koiraa..." No ei todellakaan,mutta ei sinne tarvi ylipäätään pentua viedä,saati vanhempaa.Mikä ihmeen välttämättömyys se oikein on?Kerro se minulle.
Onko sosiaalistaminen siis sama asia kuin koirapuistot mielestäsi.Oman mielipiteeni olen jo kertonut ;)
Niin,ja kysy ihmeessä vaikka lekureilta,kasvattajilta,lue vaikka uusimpia koirakirjoja,niin kaikessa näet,mitä sosiaalistamisella tarkoitetaan,ja MISSÄ ajassa se kannattaa aloittaa.

"Maaseudulla ja syejemmällä..."No siellä nyt vielä vaikempaa on,kun puhutaan sosiaalistamisesta.Sieltä kun ne moppet pitää vartavasten tuoda ihmisten ilmoille,jos meinaa varmemmin niistä saada luontevasti moneen paikkaan ja tilanteeseen suhtautuvan reippaan koiran.

" Ja kyllä noita..."En tiedä missä liikut,niin ei niitä täälläpäin paljoa ole,eikä missään muuallakaan,missä olen asunut.Aikoinaan asuin muutamankin ison puistoalueen laidalla,ja tosi vähän siellä mitään läjiä oli.

"koiralle on kuitenkin tärkeää...".No niin,tuonkin olen jo selittänyt.Että ei siihen tarvita koirapuistoja ;)
Ja yhä edelleen.Sosiaalistaminen on KOKONAISUUS;)ei pelkkä muitten koirien kohtaaminen koirapuistoissa.Ylipäätään koiran sosiaalistaminen,kun puhutaan lajitovereihin sosiaalistamisesta,ei vaadi laumoittain muita koiria.Siihen riittää ihan hyvin muutama hyvän koirankielen omaava koira.Ja avainsana on se hyvän koirankielen ;)
Ja kyllä ne ongelmat tulee ihan muusta,kuin vähäisestä sosiaalistamisesta muihin koiriin.Kun tuossa määrävä tekijä on laatu,ei määrä ;)
Ne ongelmat tulee pääasiassa väärin valituista roduista,ja ihmisten kädettömyydestä opettaa ja ohjata koiriaan oikeille tavoille,ja koiran luottamuksen puutteesta omistajaan ;)

"Harvemmin sosiaalistunut..."No jos yhä edelleen puhut vaan koiriin sosiaalistamisesta,niin monesti toisin päin.Ja taas tulee mukaan sana laatu.
Esim.nuo rähisijät on useinmiten niitä,että niiden opettelussa ei paljon muuhun ole paneuduttu,kun koirapuistoissa käynteihin ja korttelin ympäri kierrettäessä joka vastaantulevan moppen luo menoa,kun se oma moppe haluaa.

Jos jonkun sivuilla on luovutus silloin ja silloin,niin usealla se tarkoittaa sitä,että pentu on silloin saatavilla,EI sen alle,mutta voi olla ylikin.Voin ihan vinkiksi kertoa,että kun on useita pentujakin,niin harva jaksaa jokaisen pennun omistajan samana päivänä "hoitaa" pentunsa kanssa maailmalle.Eli ei se mikään "viimeinen käyttöpäivä" ajankohta suinkaan kaikilla ole ;D

" Olet ensimmäinen..."
Ota nyt vaikka luuri käteesi,ja ala soittelemaan vaikka ongelmakoirakouluttajille,tietoja saat netistäkin.Soittele kasvattajille,varsinkin niille,jotka ei kasvata erityisemmin sosiaalista koirarotua (siis lajitovereita kohtaan) ym.
Kysy mielipiteitä.Kysele vaikka eri palstoilta koiran sosiaalistamisesta ym.ym.ym.

Enkä minä ole kieltänyt KETÄÄN muita kuin omia kasvattejani viemästä koirapuistoihin.Muut kun ei minulle kuulu.Tosin mielipiteeni sanon,jos joku kysyy :)
Juu,ja tuttavapiirissäni noita on jokusiakin kasvattajia,jotka samoin toimii.

Ja perustelut.Ensinnäkin,rokottamattoman pennun paikka ei ole siellä,missä (varsinkin pienellä alueella)käy paljon koiria.Kyllähän ne siellä on tarpeensakin tehnyt,eikä niitä aina todellakaan viimisen päälle korjata/saa korjattua.Kysy vaikka huviksesi lisäperustelut siihen vaikka eläinlääkäriltä.

Toinen syy,että mistä tietää vieraiden koirien käyttäytymisen?Varsinkin kun on monta yhdessä,niin käytökset voi muuttua.
Aina varmin ja paras on tuttu koira,jonka käytöksen tietää,ja myöskin,että rokotukset on kunnossa.Vai kysyykö jokainen kaikilta,että onko varmasti rokotukset kunnossa.
Samoin koirapuistot on erinomainen paikka saada kaikenmaailman öttiäisiä,kun täysin vieraitten koirien kanssa touhutaan,ja kun kaikki ei tosiaankaan sanoa,jos vaikka jotain koiralla on.
Näinkin kun on käynyt...
Ja kun tosiaan noissa koirapuistoissa käy hyvin monenlaista tallaajaa,ja suinkaan kaikilla ei koirat ole luonteensa puolesta sinne sopivia.
Jo pelkästään se,että useat kävijät on niitä,jotka ei muuten pahemmin koiria ehkä liikuta,kun helpommalla pääsee,kun itse voi vaan ihmetellä.Siinä sitten kun liikunnan ja aktivoinnin puutteessa oleva pannaan johonkin aodattuun tilaan,joka on vielä usean käynnin jälkeen otettu omaksi reviiriksi,niin uutta tulokasta kohtaan voi tunteet kuumeta yli äyräitten...
Ylipäätään kaiiki koirat ei kestä pienellä aidatulla alueella oloa,josta sitten voi jossain tilanteessa lämmetä.Tuossa nyt jotain,ymmärrä tai ole ymmärtämättä pointteja ;)
Ja onhan täälläkin välillä ihmiset kyselleet,että mikä ny,kun oma koira siellä koirapuistossa on alkanutkin kukkoilemaan,ja ihan muutenkin,vaikka jokainen vastaantuleva moppekin on lisäksi ollut "sosiaalistamisen"kohteena?
Miten se nyt on mahdollista,jos pienestä pitäen on "sosiaalistettu" siellä koirapuistossakin...

En vähättele kokemuksiasi,mutta omasta puolestani olen harrastukseni puolestakin jo sen verran tutustunut koirien ongelmiin,että eiköhän jotain ole siitä puolesta tullut tutuksi...
Mutta todennäköisesti olet itsekkin monenlaisia ongelmakoirien omistajia autellut,keskustellut heidän kanssaan,että voit ihan kokemuksella sanoa,mistä johtuu koirien aggressiot,huono käytös lajitovereitaan kohtaan,tai yleensä ongelmat johtuu.Siis sinun mielestäsi siitä heikosta "sosiaalistamisesta" muihin koiriin...

ja vastuut. kirjoitti:

>Mutta luovutusikäisten sosiaalistaminen on jo
>paljon monipuolisempaa.Minä kun lähden siitä,että
>pennun ennen tuota 20 viikkoa olisi saatava jo >mahdollisimman paljon kokemusta ympäröivästä >maailmasta,käytöksen aakkoset ym.

Tällä hetkellä luovutusikäinen pentuhan ei ole edes 2kk ikäinen. Minusta se on kyllä aika pieni lähtemään pois. Kun viimeisin koirani tuli 7-8-viikkoisena - en nyt muista, oliko se peräti 7 viikkoa se luovutusikä (noutaja) - koira vaikutti aika pieneltä sekä hennolta kaikin puolin. Kun vertaa edelliseen koiraani joka sai olla vielä muutaman viikon kasvattajalla pitempään, niin koira oli aivan toisenlainen niin fyysisesti ja henkisestikin - valmiina kohtaamaan sen uuden maailman.

>Jos järkevästi ajatellaan,niin kenen ihmisen
>resurssit ja rahkeet riittää siihen esim.monen
>pennun kanssa.

Tässähän se nimenomainen ongelma onkin; kasvattajavat haluavat "päästä eroon" pennuista mahdollisimman pian. Siksi nuo luovutusiät on varsin alhaiset. Minusta kasvattajan vastuu on muukin kuin syöltää pentueet maailmalle.

Ja jos puhutaan vaikka juuri 20-viikkoisesta pennusta, niin aika puolinainen paketti tuollainen pentu kuitenkin on. Eihän se ole vasta kuin 5kk ikäinen. Mutta se mitä mieltä minä olen, niin tuo 12 viikkoa pitäisi olla ehdottomasti liitosta käsin ohjattu suositeltu luovutusikä - 10 viikkoa ihan ehdoton minimi. Jos kasvattajalla ei ole rahkeita pitää pentuja vielä vähintään sitä 10 viikkoa kotona, niin kannattaa ehkä miettiä, miksi niitä pentuja ylipäätänsäkin kasvattaa. 8 viikon ja 12 viikon ero on ajallisesti lyhyt, mutta tässä ajassa pentu kuitenkin kasvaa fyysisesti ja henkisesti merkittävästi. Henkisestikin pentu on aivan toisenlainen sekä ennen kaikkea saanut viettää muutaman elintärkeän viikon muiden pentujen kanssa leikkien.

Jos ajatellaan jotain 5-viikkoista pentua, niin se hädin tuskin saa liikuttua (rotujen välillä tietysti vaihtelua jossain määrin). Enemmänkin ryömii ja etsii muita pentuja ja emoaan. 6-viikkoisena on jo eloisampi. 7/8-viikkoisena pitäisi jo lähteä jo uuteen kotiin.

Eipä pentu montaakaan päivää ehtinyt leikkiä sisarustensa kanssa. Uudessa kodissa on uudet haasteet ja tuskin muita pentuja, joiden kanssa leikkiä tai vanhempia koiria, jotka opettavat koirien kieltä. Pentu jätetään viemättä koiratarhoihin syystä, ettei pentua ole rokotettu (vaikkakin emolta saadut vasta-aineet suojaavatkin yhä pentua ensimmäiseen rokotukseen saakka). Seuraa viikkojen odotus ennen kuin pentu pääsee muiden koirien joukkoon, puhutaan siis jopa 6 viikosta ilman muita koiria. Elintärkeitä pentuviikkoja menetään täysin.

Sen sijaan juuri 10/12-viikkoinen pentu ehtisi muutaman viikon verran olla sisarusten kanssa ja todennäköisesti myös muiden talossa asuvien aikuisten koirien läsnä, samalla kun talossa asuvat ihmiset käyvät tutuiksi. Luonnollinen ympäristö siis koiralle. Pentuajasta ei käytännössä menetetä mitään. Ainoastaan kasvattaja joutuu "sietämään" pentua nyt sen pari viikkoa / kuukauden pitempää.

>"Ei ole aikaakaan..."
>Itselläni on ollut koiria jokusen vuosikymmentä.
>Kaikki on tulleet yleisen käytännön eli 8 viikon >iässä.

Noh, puhutaan nyt kuitenkin vain parista kymmenestä vuodesta ja kyllä silloin koirat luovutettiin vanhempina.

>Ai niin,meinaatko,että itseltäsi sujuisi vaikka >8 ison 20 viikoisen tai vaikka nelikuisten
>pentujen opettaminen ympäröivään maailmaan,hyvin
>käytöksin ja liikaa stressaamatta ....

En tiedä, koska en ole kasvattanut laumaa 20-viikkoisia. Kerroin vain tuon, mitä mieltä ovat monet kasvattajat ja (ongelmakoira)kouluttajat. Itse olen puhunut tuosta 12 viikosta ja kyllä mielestäni kasvattajalla on myös vastuu tässäkin tapauksessa. Voidaankin kysyä, miksi kasvattajan pitäisi päästä ns. helpolla ts. luovuttavamalla pennut mahdollisimman aikaisin pois? Palveleeko tämä pentua? Jos niin miten? Kasvattajaa se kyllä palvelee. Jos on valmis kasvattamaan pentueita, luulisi olevan valmis myös hoitamaan niitä riittävän kauan. Olen erimieltä liiton ja kasvattajien kanssa tuosta luovutusiästä. Mielestäni 7-8-viikkoinen pentu on aivan liian pieni luovutettavaksi ja erotettavaksi muista koirista. 10-12-viikkoinen on paljon kypsempi ja soisin tuon tuon 10 viikkoa nyt olevan vähimmäisikä, mieluummin se 12 viikkoa ohjeellinen. Vaikka tiedän, että minimi-iällä mennään, sillä "päästään helpommalla".

Jos kasvattajalla ei ole rahkeita pitää pentuja vielä paria viikkoa luonaan, niin huh huh! Sopii miettiä kasvatajan motiiveitakin. Eiköhän se terve ja iloinen pentu ole se pääasia kuitenkin?

>Millään roduilla ei muuten varsinaisesti
>suositella mainitsemaasi ikää luovutukseen.Se on
>VAAN alaikärajaa,jolla kasvattajasitoumuksen
>kirjoittaneen kasvattajan täytyy noudattaa,ja
>toivotaan muidenkin.

Niin, tämä on sinällään mielenkiintoista. Kuinka monta kasvattajaa tunnet, jotka pitävät pentueen kauemmin kuin paperissa lukeva luovutusikä? Minä en tunne yhtä ensimmäistäkään, mutta tiedän useammankin kasvattajan, jotka ovat ostajilleen sanoneet suoraan, että pentu on noudettava viimeistään silloin ja silloin.. Toki kasvattajat joustavat muutamalla päivällä varsinkin, jos noutaja tulee tuolta toiselta puolelta Suomea sitä pentua hakemaan, mutta enemmänkin tuo luovutusikä on juuri se päivä, jolloin pentue täyttää minimin tai yleensä se on sen saman viikon perjantai ;) Eli kyllä käytännössä mennään ihan tuon minimi-ikän mukaan.

>Niin,tuli vaan mieleen,että tietäisit miltä
>tuntuu luovuttaa pentu/pentuja,kun ne alkaa
>kiintyä kasvattajaan niin,että on kuin
>perskärpäset...
>Että kyllä siinäkin voi pennulle stressiä
>tulla,kun kesken vahvan leimautumisen s
>siirretäänkin jo toiseen paikkaan.

Stressiä tulee pennulle varmasti jokaisesta muutosta. Tuosta leimautumisestakin ja "kiintymyksestä" ollaan montaa eri mieltä kouluttajien toimesta. Varhaisesta leimautumisesta puhutaan toki, mutta siitäkin ollaan kovin eri mieltä. Jotkut katsovat, että leimautuminen tapahtuu jo kasvattajan luona kasvattajan käsitellessä pentuja. Toiset taas ovat sitä mieltä, että leimautuminen alkaa voimaakkaasti siinä vaiheessa, kun pentu viedään uuteen kotiin. Toiset taas mieltä, että varhaista leimautumista pidetään aivan liian yliarvostettuna, vaikka toki tärkeää se onkin. Tärkeää kuitenkin on, että pentu saa viettää aikaa sekä ihmisten että muiden koirien parissa - kasvattajan luona tämä onnistuu kokonaisvaltaisesti. Uudessa kodissa ei ole muita kuin ihmiset, joiden kanssa pentu sen ensimmäiset viikot viettää yksinomaan ja yrittää oppia käytöstavat. Ihminen taas on kovin huono malli koiralle. Tätä mallia toisaalta puolustellaan sillä, ettei pentu saa liikaa virikkeitä ja vietä liikaa aikaa muiden koirien kanssa, jotta ihmiseen leimautuminen ja kiintyminen olisi voimakkaampi. Toisaalta jos ajatellaan entisajan koiria, niin vähemmällä oli ongelmat koirien kanssa, kun koirat viettivät aikansa laumassa ulkona talosta ja tottelivat omistajiin välittömästi kyseenalaistamista. Nykyään on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että koira samankaltaistuu ihmisiin ja saattaa alkaa pitämään itseään perheen jopa pomona.

>Mutta kuten sanoin,muutaman viikon lisäys ei
>mitenkään vielä pahitteeksikaan ole,mutta se on
>jo eri juttu,kun puhutaan jo murkku-iän
>kynnyksellä olevista nuorista.

Niin en osaa sanoa tuosta 20 viikosta, koska en ole koirien psykologian asiantuntija tai koirakouluttaja liiemmin. Monet ovat vain puhuneet tuosta pitkälle viedystä kasvattajan osasta. Itse kuitenkin soisin vain, että sinne pentuikään lisättäisiin se muutama viikko lisää luovutusikään juuri sen takia, että varsinkin isommat rodut ovat 7-8-viikkoisina mahdottoman onnettomia kaikin puolin. Eikä se muutama viikko lisää olisi pahitteeksi syystä, että pennut saisivat leikkiä keskenään. 12-viikkoinen saa kuitenkin jo ensimmäisen rokotteensakin ja on valmis tuonne koiratarhaan kaikin puolin ikänsäkin puolesta.

>Ps.Minä en pidä koirapuistoista,enkä suosita
>niitä kasvateilleni missään nimessä.
>Sen koiriin sosiaalistamisen heti luovutettaessa
>kun voi tehdä ihan muullakin tavoin :)

Ihan varmasti voi, mutta käytännössä monelle uudelle omistajalle ja pennulle ainoat kontaktit muihin koiriin onnistuu kuitenkin vain koiratarhassa.

Lue lisää

Minun mielestäni tuo 7 viikon luovutusikä on juuri sopiva. Kaikki nykyiset ja edesmenneet koirani olen kahta lukuunottamatta hakenut 7-8 viikon ikäisenä ja se on juuri sopiva ikä koiran kannalta.

Jos pennun vastaanottava uusi omistaja on yleensäkään koiranomistajaksi soveltuva, niin hän kyllä pystyy, ja ennen kaikkea HALUAA, sosiaalistaa pentunsa itse, eikä jättää sitä kasvattajan tehtäväksi. Kasvattajahan on jo tehnyt pentueen hyväksi töitä noin kaksi kuukautta, astutukset ja tiineysaika mukaan lukien paljon kauemminkin, eikö se riitä? Kuka kasvattaja pystyy sosiaalistamaan samaan aikaan esimerkiksi 12 sakemannin pentua 20 viikkoiseksi???

Itselleni tuli juuri 5 kk:n ikäinen pentu, ja vaikka se oli elänyt koiralaumassa ja päässyt katsomaan maailmaa, se oli ekat viikot todella arka. Lisäksi se ei ole leimautunut minuun vieläkään tarpeeksi ja luoksetulossa on ongelmia. Edellinen koirani (sama rotu ja sukupuoli) tuli minulle 7 viikon iässä. Siitä kasvoi todella tasapainoinen ja kuuliainen koira. Vielä kolmen vuoden ikään mennessä se ei ole kertaakaan kyseenalaistanut esimerkiksi luoksetulokäskyä.

Eli, kun hakee pentunsa 7 viikon ikäisenä, saa muokattua koirastaan sellaisen kun haluaa. Jos joku ei vie pentuaan tutustumaan esimerkiksi muihin koiriin tai ympäröivään maailmaan, niin sehän on omistajan omaa tyhmyyttä ja laiskuutta! Pitäisikö sen vuoksi jättää koira kuukausiksi kasvattajalle? Ja aivan varmasti leimautumisessa on paljon enemmän ongelmia 12-20 viikkoisen kuin 7-8 viikkoisen kohdalla.

Taitaa aloittajan kohdalla olla kyse vain siitä että hän on tullut katumapäälle huomattuaan kuinka suuri työ ja vastuu pienestä kasvavasta pennusta on!

"Pennuille on tärkeämpää olla yhdessä sisarustensa kanssa ja jos kasvattajan perheessä on muita koiria, ne kyllä huolehtivat pentujen "kasvatuksesta" "

Tässä unohdetaan se seikka, että pennut oppivat emältään ja muilta vanhemmilta koirilta koirien käyttäymistä - sitä mikä on sallittua ja milloin mennään liian pitkälle. Tällainen kasvatus jää kokonaan pois, kun emo lähtee muille maille pentujen ollessa vasta viikkojen ikäinen.

Sallittuahan tämä on, mutta kyseenalaista. Ehkä nimi "sijoituskoti" jo kertoo varsin hyvin, mistä bisneksestä oikeastaan on kysymys.

Mutta minulla onkin kotona sekä muita nartuja, että uroksia.
On tärkeää, että pennut saavat elämänoppia aikuisilta koirilta

sosialistuminen ja emolta o... kirjoitti:

"Pennuille on tärkeämpää olla yhdessä sisarustensa kanssa ja jos kasvattajan perheessä on muita koiria, ne kyllä huolehtivat pentujen "kasvatuksesta" "

Tässä unohdetaan se seikka, että pennut oppivat emältään ja muilta vanhemmilta koirilta koirien käyttäymistä - sitä mikä on sallittua ja milloin mennään liian pitkälle. Tällainen kasvatus jää kokonaan pois, kun emo lähtee muille maille pentujen ollessa vasta viikkojen ikäinen.

Sallittuahan tämä on, mutta kyseenalaista. Ehkä nimi "sijoituskoti" jo kertoo varsin hyvin, mistä bisneksestä oikeastaan on kysymys.

Lue lisää

Sijoutuskoirien pitäminen on monille kasvattajille välttämätöntä mikäli todella aikoo kehittää rotuaan ja omaa linjaansa. Harvalla kasvattajalla on mahdollisuutta pitää montaa koiraa itsellään. Mielestäni on koirille paljon parempi ja inhimillisempi tuo sijoutuskoti, kuin 50-100 koiran suurkennelit.

Itselläni on nyt elämäni toinen sijoutusnarttu(pentu) kotona ja olen erittäin tyytyväinen järjestelyyn sekä yhteistyöhön kasvattajan kanssa! Sijoutusnarttu ei ole kasvattajlle loppujen lopuksi kannattavaa toimintaa, sillä hän tavallaan antaa koiran ilmaiseksi yhtä pentuetta vastaan. Monet kasvattajat kuitenkin osallistuvat esimerkiksi sijoituskoiran näyttely- ja terveystarkastusmaksuihin.

koska sopimuksessa kasvattaja voi ottaa nartun kenneliin jos haluaa pentujen mukaan kunnes luovutus.se on normaali toimista.

mutta narttu tulee mukaan kirjoitti:

koska sopimuksessa kasvattaja voi ottaa nartun kenneliin jos haluaa pentujen mukaan kunnes luovutus.se on normaali toimista.

Tämä kasvattaja hakee siis pennut sijoitusnartun luota 4 viikon ikäisenä ja sijoitusnarttu jää kotiinsa, ei lähde pentujen mukana kasvattajalle. Minusta tällaiseen toimintaan pitäisi puuttua, mutta valitettavasti sijoitusnartun haltija joutuisi ikävään välikäteen ja kasvattaja kävisi varmasti hänen kimppuunsa.

No jopas on taas ajatuksia :) Onneksi täällä on moneen kertaan jo sanottukin, että vieroitus ja luovutus eivät ole sama asia. Siihen siis ei tarvitse puuttua ja jos sitä ei joku vieläkään ymmärrä, lukekoon ketjua uudestaan niin kauan, kunnes ymmärtää.

On myös sanottu, että minimi-ikä pentujen luovutukselle kennelliiton kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneella on 7 vk. Siis MINIMI-IKÄ, ei pakollinen luovutusikä tai suositus luovuttaa pentunsa tuossa iässä.

Luovutus- ja vieroitusikä on kaikenlisäksi rotusidonnaista ja vielä tuossakin kategoriassa tarkennettuna: koirayksilösidonnaista. Kääpiörotuiset pennut ensinnäkin oppivat kiinteälle ruoalle usein viikkoja myöhemmin, kuin ison rodun edustajat. Siinä missä aikuispainoltaan 5-8 kg kokoluokan koira on äidinmaidon varassa hyvinkin 5-6 viikkoiseksi, voi ison rodun edustaja vastaavasti aloittaa kiinteän ruoan syömisen jo silmien avautuessa eli n. 2 viikon iässä. On siis totaalisesti eri asia luovuttaa kääpiörotuisen koiran pentuja kuin vaikka molossirodun pentuja. Molossirotuiset emät usein pakkovierottavat pentunsa omatoimisesti 4-viikkoisesta, koska jos 14 viisikiloista pentua imevät emoa vapaasti aina halutessaan, emon nisät ovat pelkät vertavuotavat, terveestä ja ehjästä ihosta kuoriutuneet tulehtuneet "lämiskät". Johan se emon vaistokin sanoo, että verensekaisen maidon juominen saa pennut vain huonovointisiksi eikä imettäminen ole tuskatontakaan. Kun pennut sitten 7-8 viikon iässä, nuo mainitut 14, ovat yksilöpainoltaan 10-12 kg, ovat viikkoja syöneet kiinteätä ruokaa ja ovat sosiaalisia, reippaita, tervepäisiä pieniä koiranalkuja, pitäisikö niiden todella jonkun mielestä vielä olla kasvattajansa ja emonsa "koulittavana" seuraavat kaksi tai kolme kuukautta?! Aivan järjetön ajatus. Emo ei yksinkertaisesti halua tuollaista laumaa "kimppuunsa", toisaalta pentueen kasvattajan tehtävänä ja velvoitteena on taata pennuilleen rodulle sopiva ja paras mahdollinen elämän alkutaival sopivimpana mahdollisena aikajaksona ja hänen tehtävänsä on myös ajatella pennun tulevaa omistajaa: jos rotuun pätee parhaiten sosiaalistaminen ja leimautuminen omistajaansa 8-12 vk iässä, niin siihen tietenkin pyritään. Yleistämiset ja edellä mainitut kouluttajien esittämät yleistykset siitä, mikä on pennulle oikea luovutusaika, saa heittää romukoppaan.

Kääpiörotujen kohdalla toimitaan, kuten niille sopii. Ei muuten ole itsestään selvyys täällä esitetty väite, että kasvattajat haluavat vain luovuttaa mahdollisimman aikaisin pentunsa ja vihoviimeiseksi se, että luovutusajankohdan määrää "bisnes". Kissan viikset! Pikkukoirien ruokinta ei ole rahakysymys kasvattajalle, mutta uskokaa tai älkää, se on sitä usein pennunostajalle. Kun pentu luovutetaan sopivassa iässä sen täytettyä vähintään sen 7 vk (käytännössä usein kääpiörotuinen luovutetaan 8 vk:n jälkeen, kuka mitenkin, pennusta ja uuden omistajan elämäntilanteesta riippuen) ja ruokintaohjeena on joku laadukas ruoka, omistajat taivastelevat (jopa täällä pulinoissa) sitä, että "nuin kallista ruokaa pitää syöttää ja sitä ei ees saa tuosta lähimarketista vaa pitäis ihan 15 kilsan päästä kaupungista hakea... ai kauhiaa: 4 euroo kilo!". Niin, ja sitten on vielä käyttörodut, russelisukuiset yms... Jos pentujen on tärkeää sosiaalistua maailman menoon ja oppia tavoille emon ja kasvattajan toimesta vähintään 10-viikkoiseksi, niin sitten ne on siellä kasvattajan luona, vaikka omistaja kuinka vinkuisi intopiukeena pentua itselleen vedoten kennelliiton suositukseen, joka voidaan oikein näppärästi lukea toisinkinpäin, aina tapauksesta ja rodusta riippuen: pennunostajakin osaa hyvinkin kääntää 7 vk luovutusminimi-iän "suositukseksi" halutessaan pentunsa kotiin heti-just-nyt eikä viidestoista päivä! Sehän vetoaa sitten siihen, että kasvattaja ei toimi liiton suosituksen mukaisesti, kun panttaa pentua 10-viikkoiseksi itsellään ja tietenkään tällaisen uuden omistajan mielestä pentu ei sitten kerkeä enää leimautua häneen kunnolla, siitä tulee siksi ongelmakoira ja eroahdistusta poteva allergikko... ja taas netti laulaa.

Juupa juu. Jos ei ole pennun ostajan osa helppo, ei se ole helppo kasvattajankaan. Meitä kun mahtuu moneen junaan aidan kummallakin puolella. Aina näkemykset eivät vaan osu yksiin, vaikka kuinka olisi hyvä tarkoitus. Uskon kuitenkin, että kasvattajilla on huomattavasti parempi näkemys, kokemus ja tuntemus harrastamastaan rodusta ja siitä, mikä sille on parasta vieroituksesta alkaen, kuin rotua ensi kertaa hankkivalla tai "tavan koiranomistajalla".

Puhuttua kirjoitti:

No jopas on taas ajatuksia :) Onneksi täällä on moneen kertaan jo sanottukin, että vieroitus ja luovutus eivät ole sama asia. Siihen siis ei tarvitse puuttua ja jos sitä ei joku vieläkään ymmärrä, lukekoon ketjua uudestaan niin kauan, kunnes ymmärtää.

On myös sanottu, että minimi-ikä pentujen luovutukselle kennelliiton kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneella on 7 vk. Siis MINIMI-IKÄ, ei pakollinen luovutusikä tai suositus luovuttaa pentunsa tuossa iässä.

Luovutus- ja vieroitusikä on kaikenlisäksi rotusidonnaista ja vielä tuossakin kategoriassa tarkennettuna: koirayksilösidonnaista. Kääpiörotuiset pennut ensinnäkin oppivat kiinteälle ruoalle usein viikkoja myöhemmin, kuin ison rodun edustajat. Siinä missä aikuispainoltaan 5-8 kg kokoluokan koira on äidinmaidon varassa hyvinkin 5-6 viikkoiseksi, voi ison rodun edustaja vastaavasti aloittaa kiinteän ruoan syömisen jo silmien avautuessa eli n. 2 viikon iässä. On siis totaalisesti eri asia luovuttaa kääpiörotuisen koiran pentuja kuin vaikka molossirodun pentuja. Molossirotuiset emät usein pakkovierottavat pentunsa omatoimisesti 4-viikkoisesta, koska jos 14 viisikiloista pentua imevät emoa vapaasti aina halutessaan, emon nisät ovat pelkät vertavuotavat, terveestä ja ehjästä ihosta kuoriutuneet tulehtuneet "lämiskät". Johan se emon vaistokin sanoo, että verensekaisen maidon juominen saa pennut vain huonovointisiksi eikä imettäminen ole tuskatontakaan. Kun pennut sitten 7-8 viikon iässä, nuo mainitut 14, ovat yksilöpainoltaan 10-12 kg, ovat viikkoja syöneet kiinteätä ruokaa ja ovat sosiaalisia, reippaita, tervepäisiä pieniä koiranalkuja, pitäisikö niiden todella jonkun mielestä vielä olla kasvattajansa ja emonsa "koulittavana" seuraavat kaksi tai kolme kuukautta?! Aivan järjetön ajatus. Emo ei yksinkertaisesti halua tuollaista laumaa "kimppuunsa", toisaalta pentueen kasvattajan tehtävänä ja velvoitteena on taata pennuilleen rodulle sopiva ja paras mahdollinen elämän alkutaival sopivimpana mahdollisena aikajaksona ja hänen tehtävänsä on myös ajatella pennun tulevaa omistajaa: jos rotuun pätee parhaiten sosiaalistaminen ja leimautuminen omistajaansa 8-12 vk iässä, niin siihen tietenkin pyritään. Yleistämiset ja edellä mainitut kouluttajien esittämät yleistykset siitä, mikä on pennulle oikea luovutusaika, saa heittää romukoppaan.

Kääpiörotujen kohdalla toimitaan, kuten niille sopii. Ei muuten ole itsestään selvyys täällä esitetty väite, että kasvattajat haluavat vain luovuttaa mahdollisimman aikaisin pentunsa ja vihoviimeiseksi se, että luovutusajankohdan määrää "bisnes". Kissan viikset! Pikkukoirien ruokinta ei ole rahakysymys kasvattajalle, mutta uskokaa tai älkää, se on sitä usein pennunostajalle. Kun pentu luovutetaan sopivassa iässä sen täytettyä vähintään sen 7 vk (käytännössä usein kääpiörotuinen luovutetaan 8 vk:n jälkeen, kuka mitenkin, pennusta ja uuden omistajan elämäntilanteesta riippuen) ja ruokintaohjeena on joku laadukas ruoka, omistajat taivastelevat (jopa täällä pulinoissa) sitä, että "nuin kallista ruokaa pitää syöttää ja sitä ei ees saa tuosta lähimarketista vaa pitäis ihan 15 kilsan päästä kaupungista hakea... ai kauhiaa: 4 euroo kilo!". Niin, ja sitten on vielä käyttörodut, russelisukuiset yms... Jos pentujen on tärkeää sosiaalistua maailman menoon ja oppia tavoille emon ja kasvattajan toimesta vähintään 10-viikkoiseksi, niin sitten ne on siellä kasvattajan luona, vaikka omistaja kuinka vinkuisi intopiukeena pentua itselleen vedoten kennelliiton suositukseen, joka voidaan oikein näppärästi lukea toisinkinpäin, aina tapauksesta ja rodusta riippuen: pennunostajakin osaa hyvinkin kääntää 7 vk luovutusminimi-iän "suositukseksi" halutessaan pentunsa kotiin heti-just-nyt eikä viidestoista päivä! Sehän vetoaa sitten siihen, että kasvattaja ei toimi liiton suosituksen mukaisesti, kun panttaa pentua 10-viikkoiseksi itsellään ja tietenkään tällaisen uuden omistajan mielestä pentu ei sitten kerkeä enää leimautua häneen kunnolla, siitä tulee siksi ongelmakoira ja eroahdistusta poteva allergikko... ja taas netti laulaa.

Juupa juu. Jos ei ole pennun ostajan osa helppo, ei se ole helppo kasvattajankaan. Meitä kun mahtuu moneen junaan aidan kummallakin puolella. Aina näkemykset eivät vaan osu yksiin, vaikka kuinka olisi hyvä tarkoitus. Uskon kuitenkin, että kasvattajilla on huomattavasti parempi näkemys, kokemus ja tuntemus harrastamastaan rodusta ja siitä, mikä sille on parasta vieroituksesta alkaen, kuin rotua ensi kertaa hankkivalla tai "tavan koiranomistajalla".

Lue lisää

Pennut voi siirtää ihan laillisesti sijoitus-
peheen kodista kasvattajalle heti, kun navat
ovat kuivuneet ja irronneet.
Siitä on olemassa laki pykälä ja miten pennut tulee kuljettaa pienenä, mutta viis viikoiset voi
kuljettaa ihan normaalisti kasvamaan ja vieroitushoitoon ennen luovuttamisikää.
Eikä siinä ole mitään väärää, kun ei kyse ole
pennun myynnistä liian pienenä.
Miksi valittaa, jos ottaa sijoituskoiran ja
sillä kasvattaja teetättää sopimus pennut
ja ottaa omaan hoitoonsa 4 viikon jälkeen.
Miten muuten kasvattaja tiettää pennuista ja
niiden luonteista sekä millaisia ovat.
Hei, haloo, sinä, joka itket mieti seuraavan kerran kumman luona on parempi pennut syntyä ja kasvaa ihan alusta alkaen luovutus ikään.

on tietoa kirjoitti:

Pennut voi siirtää ihan laillisesti sijoitus-
peheen kodista kasvattajalle heti, kun navat
ovat kuivuneet ja irronneet.
Siitä on olemassa laki pykälä ja miten pennut tulee kuljettaa pienenä, mutta viis viikoiset voi
kuljettaa ihan normaalisti kasvamaan ja vieroitushoitoon ennen luovuttamisikää.
Eikä siinä ole mitään väärää, kun ei kyse ole
pennun myynnistä liian pienenä.
Miksi valittaa, jos ottaa sijoituskoiran ja
sillä kasvattaja teetättää sopimus pennut
ja ottaa omaan hoitoonsa 4 viikon jälkeen.
Miten muuten kasvattaja tiettää pennuista ja
niiden luonteista sekä millaisia ovat.
Hei, haloo, sinä, joka itket mieti seuraavan kerran kumman luona on parempi pennut syntyä ja kasvaa ihan alusta alkaen luovutus ikään.

Lue lisää

Pienten pentujen siirtämisessä kannattaa muistaa sitten "bakteerikannan"muutos vaara.
Ihan samoin,kun sijoitusnarttu tulee kasvattajalle noin muutama viikko ennen,että tottuu paremmin uuteen "bakteerikantaan".
Itse en pahemmin siirtelisi pieniä pentuja,ellei pakko ole.

"Miten muuten kasvattaja..."
No mites olisi pennuttamalla sen sijoitusnartun ihan vaikka omassa kotonaan ;)