Lääkkeen aloitus,

vuosi menossa ja annoskokoa nostettiin marraskuussa.
Nyt se on 27mg.
Koulusta tulee hyvää palautetta eikä kotona veljekset tappele niin verisesti kuin aiemmin.

----- kirjoitti:

vuosi menossa ja annoskokoa nostettiin marraskuussa.
Nyt se on 27mg.
Koulusta tulee hyvää palautetta eikä kotona veljekset tappele niin verisesti kuin aiemmin.

olleet koko ajan samanlaiset? Jos on, kannattaisi varmaan kokeilla jotakin muuta lääkettä.

Meilläkin on ollut käytössä Concerta jo vuosia. Aloitettiin siis 18 mg:lla ja parin viikon kuluttua nostettiin 36 mg:aan. Silloin tuli esim. sellainen kokemus lapselle, että hänestä tuntui kuin päässä olisi napsahtanut jokin suoni poikki. Siis tosi kivulias kohtaus. Palattiin takaisin 18 mg:aan. Sitten joskus myöhemmin kokeiltiin uudestaan 36 mg:aa ja homma toimi sen jälkeen hyvin.

Nyt kokeiltiin taas annostuksen nostoa, mutta oireet olivat sellaiset, että lapsi tuli tosi tuskaiseksi eli kokeilunosto lopetettiin.

onko oireet kirjoitti:

olleet koko ajan samanlaiset? Jos on, kannattaisi varmaan kokeilla jotakin muuta lääkettä.

Meilläkin on ollut käytössä Concerta jo vuosia. Aloitettiin siis 18 mg:lla ja parin viikon kuluttua nostettiin 36 mg:aan. Silloin tuli esim. sellainen kokemus lapselle, että hänestä tuntui kuin päässä olisi napsahtanut jokin suoni poikki. Siis tosi kivulias kohtaus. Palattiin takaisin 18 mg:aan. Sitten joskus myöhemmin kokeiltiin uudestaan 36 mg:aa ja homma toimi sen jälkeen hyvin.

Nyt kokeiltiin taas annostuksen nostoa, mutta oireet olivat sellaiset, että lapsi tuli tosi tuskaiseksi eli kokeilunosto lopetettiin.

Keskittymiskyky parani, mutta lapselle tuli hirveitä agresiivisuus-, ja uhmakkuus oireita. Hän ei enää ollut lainkan iloinen. Koulussa meni oppi perille, eli vastetta oli. Valitettavasti muu elämä mei alaspäin, siksi lopetimme lääkityksen. Puoli vuotta oltiin ilman, lapsen keskittymiskyky huononi, mutta psyykkinen oireilu poistui.

Opettajan huolen vuoksi aloitettiin sitten equasym-kokeilu, annos muistaakseni 10 mg. Samat raivarit ovat alkaneet taas, joten varmaankin jää lyhytaikaiseksi kokeiluksi.

Mutta ajattelimme antaa opettajan olla siinä luulossa, että lääkitys on päällä, ja testata, miten hänen mielestään kouluhommat muuttuvat. Seuraamme myöskin koetuloksia, ja jos ei näy ulospäin, niin lääkitystä ei harkita.

Tauon jälkeen kokeilemme ehkä vielä yhtä valmistetta, mutta salaa koululta. Lapsemme kärsi liikaa psyykkisistä oireista, ja se on asia, jota en riskeeraa enää vain akateemisten taitojen vuoksi.

Kannattaa seurata tarkoin, miten lapsi reagoi. Ja jopa päiväkirjan pitäminen voi olla hyvä idea.

onko oireet kirjoitti:

olleet koko ajan samanlaiset? Jos on, kannattaisi varmaan kokeilla jotakin muuta lääkettä.

Meilläkin on ollut käytössä Concerta jo vuosia. Aloitettiin siis 18 mg:lla ja parin viikon kuluttua nostettiin 36 mg:aan. Silloin tuli esim. sellainen kokemus lapselle, että hänestä tuntui kuin päässä olisi napsahtanut jokin suoni poikki. Siis tosi kivulias kohtaus. Palattiin takaisin 18 mg:aan. Sitten joskus myöhemmin kokeiltiin uudestaan 36 mg:aa ja homma toimi sen jälkeen hyvin.

Nyt kokeiltiin taas annostuksen nostoa, mutta oireet olivat sellaiset, että lapsi tuli tosi tuskaiseksi eli kokeilunosto lopetettiin.

Minulla on poika syönyt aijemmin Equasym 10 mg tablettia,mutta masentui ja oli tuskainen ja itkuinen.Nyt aloitettiin suoraan Concerta 27 mg,otti lääkkeen kahtena aamuna ja pääkipu oli kova,eikä uni tullut illalla,kun monen tunnin yrityksen jälkeen.Oireet oli tosi pelottavan kovat.

valitettavasti kirjoitti:

Keskittymiskyky parani, mutta lapselle tuli hirveitä agresiivisuus-, ja uhmakkuus oireita. Hän ei enää ollut lainkan iloinen. Koulussa meni oppi perille, eli vastetta oli. Valitettavasti muu elämä mei alaspäin, siksi lopetimme lääkityksen. Puoli vuotta oltiin ilman, lapsen keskittymiskyky huononi, mutta psyykkinen oireilu poistui.

Opettajan huolen vuoksi aloitettiin sitten equasym-kokeilu, annos muistaakseni 10 mg. Samat raivarit ovat alkaneet taas, joten varmaankin jää lyhytaikaiseksi kokeiluksi.

Mutta ajattelimme antaa opettajan olla siinä luulossa, että lääkitys on päällä, ja testata, miten hänen mielestään kouluhommat muuttuvat. Seuraamme myöskin koetuloksia, ja jos ei näy ulospäin, niin lääkitystä ei harkita.

Tauon jälkeen kokeilemme ehkä vielä yhtä valmistetta, mutta salaa koululta. Lapsemme kärsi liikaa psyykkisistä oireista, ja se on asia, jota en riskeeraa enää vain akateemisten taitojen vuoksi.

Kannattaa seurata tarkoin, miten lapsi reagoi. Ja jopa päiväkirjan pitäminen voi olla hyvä idea.

meilläkin tuli uhmakohtauksia ja lääke ei sopinut