Omaa ateismismia voisi kuvata GODISNOWHEREismiksi, eli GOD IS NOWHERE = GOD IS NOW HERE.
Juutalais-Kristillillisen tradition skitsofreninen jumaluus on looginen mahdottomuus. Se ei täytä jumala käsitteen vaatimuksia, pikemminkin se on jonkin sortin suuruudenhullu räyhähenki.
Jos on Jumala se on jokaisessa meissä ja sitä vastaan on mahdotonta rikkoa, koska sen tahtoa on mahdotonta vastustaa. Kaikki mitä on olemassa on Jumalaa, se kattaa aivan kaiken. Universumi ja kaikki sen osaset ovat tällöin itseään toteuttavan Jumalan osasia. Tällöin fysiikanlait ovat Jumalan lakeja. Jumalalla ei ole moraalia. Ja miksi olisi? Jos tälläinen Jumala ajatellaan olevan olemassa, niin tämän Jumalan kieli on matematiikka. Jumala ei tee mitään Jumala vain on. Jumala syntyy, on ja kuolee. Mutta nyt kuitenkin Jumala on käsite johon voimme viitata universumin käsitteellä, joten Jumalan käsite on tarpeeton. Koska kuitenkin tarpeeton Jumala on tuskin Jumala, koska Jumalan pitäisi olla jotenkin tarpeellinen.
Myös se sisäinen Jumaluus lyhyt ikäisyydessään tuskin täyttää mitään laajempaa Jumaluuden vaatimusta. Tietoisuutta voi toki nimittää sieluksi osaksi tuota aiemmin turhaksi todettua kosmista Jumaluutta, mutta se on mielestäni turha käsite. Sitä paitsi, mikä on olennainen osa argumenttia, sisäisen Jumaluuden olemassa oloa vastaan on se, ettei se millään tavalla kohoa oman olemisen tasoamme ylemmälle olemisen tasolle.
Siis Jumala on kuollut. Jumalan tappoi valistus. Nietzsche ei tappanut Jumalaa, Jumala oli käsitteenä jo täyttänyt tehtävänsä ja Nietzsche toi vain esiin, että se olisi jo aika heittää hyödyttömien käsitteiden romukoppaan.
Juutalais-Kristillillisen tradition skitsofreninen jumaluus on looginen mahdottomuus. Se ei täytä jumala käsitteen vaatimuksia, pikemminkin se on jonkin sortin suuruudenhullu räyhähenki.
Jos on Jumala se on jokaisessa meissä ja sitä vastaan on mahdotonta rikkoa, koska sen tahtoa on mahdotonta vastustaa. Kaikki mitä on olemassa on Jumalaa, se kattaa aivan kaiken. Universumi ja kaikki sen osaset ovat tällöin itseään toteuttavan Jumalan osasia. Tällöin fysiikanlait ovat Jumalan lakeja. Jumalalla ei ole moraalia. Ja miksi olisi? Jos tälläinen Jumala ajatellaan olevan olemassa, niin tämän Jumalan kieli on matematiikka. Jumala ei tee mitään Jumala vain on. Jumala syntyy, on ja kuolee. Mutta nyt kuitenkin Jumala on käsite johon voimme viitata universumin käsitteellä, joten Jumalan käsite on tarpeeton. Koska kuitenkin tarpeeton Jumala on tuskin Jumala, koska Jumalan pitäisi olla jotenkin tarpeellinen.
Myös se sisäinen Jumaluus lyhyt ikäisyydessään tuskin täyttää mitään laajempaa Jumaluuden vaatimusta. Tietoisuutta voi toki nimittää sieluksi osaksi tuota aiemmin turhaksi todettua kosmista Jumaluutta, mutta se on mielestäni turha käsite. Sitä paitsi, mikä on olennainen osa argumenttia, sisäisen Jumaluuden olemassa oloa vastaan on se, ettei se millään tavalla kohoa oman olemisen tasoamme ylemmälle olemisen tasolle.
Siis Jumala on kuollut. Jumalan tappoi valistus. Nietzsche ei tappanut Jumalaa, Jumala oli käsitteenä jo täyttänyt tehtävänsä ja Nietzsche toi vain esiin, että se olisi jo aika heittää hyödyttömien käsitteiden romukoppaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on myös muotoa GODISNOWHERE, eli GO DI SNOW HERE. Suomeksi: Mene, diplomi-insinööri, lunta täällä. Se on syvästi eksistentialistisfilosofinen suuntaus, enkä yhtään osaa sanoa mitä se tarkoittaa.