Elin parasta nuoruutta ja murrosikää, mutta tunsin itseni joskus masentuneeksi ja yksinäiseksi. Eräs herätyskristilliseen seurakuntaan kuulunut työtoverini pyysi minua mukaansa heidän kokouksiinsa. ”Jeesus auttaa”, hän sanoi ja puhui ”kristillisestä toipumisesta”.
Herätyskokouksessa oli voimakas suggestiivinen ilmapiiri. Luterilainen nimikristillisyys tuomittiin selväsanaisesti lapsikasteen kanssa helvettiin. Lapsuuden uskollani ei ollut mitään merkitystä koska riivaajatkin uskovat ja vapisevat samalla tavalla, saarnaaja ilmoitti. Myös masentuneisuus ja muutkin mielen sairaudet olivat tässä liikkeessä riivaajien aiheuttamia - mutta ei hätää - Jeesus parantaa ja auttaa, mutta se vaatii ihmiseltä kokosydämistä antautumista ja ratkaisua – mutta mille? Kokouksen lopulla tuli alttarikutsu ja minäkin menin eteen. Mitä sitten tapahtui: en tullut uskoon, olin aivan lyötynä maassa. Laahauduin yksin kotiin ja mietin itsemurhaa.
Jatkoin kuitenkin yhteydenpitoa tähän liikkeeseen työtoverini vaikutuksella. Nyt jäkeenpäin ajatellen manipuloiminen ja eriasteinen syyllistäminen jatkui aivan tavallisistakin elämään kuuluvista asioista ja pienikin arvostelu tätä ideologiaa kohtaan oli heidän mielestään Jumalan pilkkaamista. Tunsin olevani psyykkisesti aivan riekaleina, mutta minulle kerrottiin että ns. maallinen psykoterapia on vaarallista kristilliselle uskolle. ”Sielunhoidollisissa” keskusteluissa tulin entistä ahdistuneemmaksi ja masennuin lopulta työkyvyttömäksi ja jouduin siihen paljon parjattuun maalliseen psykoterapiaan vuosikausiksi.
Valitettavasti ihminen on usein liian luottavainen ja herkkäuskoinen avuttomuudessaan ja siksi altis monenlaiselle hyväksikäytölle. Kaiken kokemani jälkeen olen kiertänyt kaukaa erilaiset uskolla parantajat, kristilliset toipumisryhmät ja heidän kokouksensa. Minun kohdallani kristillinen toipuminen olikin saatanallista särkymistä.
Herätyskokouksessa oli voimakas suggestiivinen ilmapiiri. Luterilainen nimikristillisyys tuomittiin selväsanaisesti lapsikasteen kanssa helvettiin. Lapsuuden uskollani ei ollut mitään merkitystä koska riivaajatkin uskovat ja vapisevat samalla tavalla, saarnaaja ilmoitti. Myös masentuneisuus ja muutkin mielen sairaudet olivat tässä liikkeessä riivaajien aiheuttamia - mutta ei hätää - Jeesus parantaa ja auttaa, mutta se vaatii ihmiseltä kokosydämistä antautumista ja ratkaisua – mutta mille? Kokouksen lopulla tuli alttarikutsu ja minäkin menin eteen. Mitä sitten tapahtui: en tullut uskoon, olin aivan lyötynä maassa. Laahauduin yksin kotiin ja mietin itsemurhaa.
Jatkoin kuitenkin yhteydenpitoa tähän liikkeeseen työtoverini vaikutuksella. Nyt jäkeenpäin ajatellen manipuloiminen ja eriasteinen syyllistäminen jatkui aivan tavallisistakin elämään kuuluvista asioista ja pienikin arvostelu tätä ideologiaa kohtaan oli heidän mielestään Jumalan pilkkaamista. Tunsin olevani psyykkisesti aivan riekaleina, mutta minulle kerrottiin että ns. maallinen psykoterapia on vaarallista kristilliselle uskolle. ”Sielunhoidollisissa” keskusteluissa tulin entistä ahdistuneemmaksi ja masennuin lopulta työkyvyttömäksi ja jouduin siihen paljon parjattuun maalliseen psykoterapiaan vuosikausiksi.
Valitettavasti ihminen on usein liian luottavainen ja herkkäuskoinen avuttomuudessaan ja siksi altis monenlaiselle hyväksikäytölle. Kaiken kokemani jälkeen olen kiertänyt kaukaa erilaiset uskolla parantajat, kristilliset toipumisryhmät ja heidän kokouksensa. Minun kohdallani kristillinen toipuminen olikin saatanallista särkymistä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tulisiko asioihin puuttua ja ennalta ehkäistä ennenkuin ollaan liian pitkällä uskonnon kanssa? Tulisi huomioida lasten kasvatus alkaen koulusta. Katso tämä:
http://www.skepsis.fi/lehti/2009/2009-1-vaarat.html
"lopulla tuli alttarikutsu ja minäkin menin eteen"
Jumala ei unohda sinua.
SamiA, mene pois sen Jumalasi kanssa!! Keskustelun aloittaja ei varmasti tarvitse sinua eikä sinunlaisiasi ihmisiä enää elämäänsä, kuten en minäkään.
Olen läpikäynyt lähes identtiset tapahtumat hänen kanssaan. En kaipaa Jumalaasi enkä "uskovaisia" yhtään.
Sinä olet... sanonko suoraan: perkeleestä sen Jumalasi kanssa!! Mene pois meitä kiusaamasta.
uskosta toipuminen vaatii voimaa
ja uskonto on rakennetava siten että
se on oma asia ja pitää hyvistä asioista
kiini
Olipas nuorena vaikea paikka johon tuo nuori silloin meni, ehkä suosittelija ohjasi hänet täysin väärään paikkaan? Jos seurakunnassa on paha olla, on viisainta vaihtaa seurakuntaa, mutta nuorena se ei ole niin yksinkertaista. Asioista ajattelee erilaisella tavalla kuin vanhempana. Itse olen vaihtanut seurakuntaa, kun en ollut tyytyväinen seurakunnassa saarnattavan asian sisältöön, ja koin sen vääränlaiseksi. Etsin yhteyttä Jumalaan enkä mitään käytössääntöjä, joista mulkoillaan jos tekee mokan. Ja lopulta minä löysinkin! Aina se ensimmäinen seurakunta ei ole se oikea paikka itselle, mutta jollekkin voi joskus olla. Toivottavasti paranet vielä ja asiat alkavat näyttää valoisammilta, siis alkuperäinen kirjoittaja joka on kärsinyt ja kirjoitti tänne. Minua uskoni on auttanut, mutta oikeanlaisen seurakunnan löytyminen vei oman aikansa. Ei Jumala ketään unohda, mutta itsesi hoitaminen on täysin oikein, ja koska nyt on kevät tulossa, voi valmistautua jo sitäkin varten, ja sitten on mukavaa vaikka kävellä luonnossa, kun aurinko paistaa. Mutta siihen on vielä vähän aikaa...! Ensin täytyy elää nämä sateiset ja harmaat ja vielä kylmätkin ilmat, että auringon paisteen odottaminen tuntuu jo sen arvoiseltakin...! Elämä on tässä ja nyt, päivä ja hetki kerrallaan...!
Otan osaa, sillä kävin itsekin läpi lähes samanlaisen helvetin. Toipumisryhmässä minäkin kävin, mutta en eheytymässä, vaan rikkoutumassa lisää. Vastauksia en saanut, vaan lyöntejä lisää.
Allekirjoitan myös lauseesi, jossa sanot, että toipuminen olikin särkymistä.
Voimia sinulle jaksaa tästä päivästä eteenpäin. :)
kuitenkin pois...
Mix ihmeessä uskosta tehään tällästä??? Kontrollia ja manipuloimista!!!aaaargh!
Anna Jeesuksen rakentaa itsesi... Jumala tekee sinusta sen ihmisen joksi sinut on tarkoitettu!
Koeta nyt tajuta: Keskustelun avaaja on toipumassa uskonnosta. Miksi yrität saada hänet taas samaan liemeen?
Ei samaa paikkaa kukaan ole tässä suosittelemassa, itse sain sen käsityksen että tämä ihminen kirjoitti hänelle uskosta, ei siitä seurakunnasta jossa oli huono tai aloittelijoille liikaa oleva kokous. Minua uskoni on auttanut, mutta kun joku on kärsinyt, yritän täällä käydessäni miettiä ja ymmärtää miten se hänen kohdallaan on mennyt. Tulin jotenkin ajatelleeksi, että karismaattisissa seurakunnissa voi kokous olla tarkoitettu jo kauemmas uskossa edenneille, ja koska niissä ei kysellä puhujilta selityksiä, voi ensikertalainen ymmärtää merkityksiä väärin. Se aiheuttaisi masennusta. Itse ymmärrän paljon vertauskuvallisia lauseita koskien Raamattua, mutta eihän ensikertalaiset välttämättä ymmärrä. Tiedän itsekkin ihmisen joka meni kokoukseen jossa oli hänelle liian vaikeaa asiaa, ja väärinymmärsi paljon. Netin kautta voisi kysellä papeilta selityksiä mieltä askarruttaviin asioihin. Kyllähän niitä kysymyksiä tulee, mutta ne tarvitsevat asioista hyvin perillä olevilta ihmisiltä vastauksia. Voihan vaikeita kysymyksiä heitellä näissä uskovaisten paikoissakin, jos joku osaisi antaa vastauksen? Helluntaiseurakunnan paikastakin voi kysellä, kun ei se seurakunta sieltä kotiin tule, mutta voi saada valaisevia vastauksia joltakin. Tarkoitin että siinä on karismaattinen seurakunta, jonka jäsen osaisi ehkä selittää, jos jokin masentaa, tai ei jotain Raamatusta ymmärrä? Kysyminenhän ei maksa mitään. Usko on henkilökohtainen, sydämmessä oleva asia, jonka on saanut lahjaksi Jumalalta. Jos uskoa ei ole, ei se kokouksessa kuunteleminen välttämättä auta. Sitä uskoa pitäisi rukoilla ensin. Eihän voi toipua sellaisesta, mitä ei ehkä edes ole? Jos ei usko sydämmessään, voi saarnan kuunteleminen olla tylsää ja lopulta se menee kellon tuijottamiseksi ja koristeiden katseluksi. Mutta oikean uskon voi saada kun rukoilee, ja se ei ole ahdistavaa, vaan vapauttavaa. Minut uskoni kristukseen vapautti "henkisestä helvetistä" ja paniikkihäiriöstä. Onko sinulla uskoa oikeasti edes ollutkaan, vai haitko siitä kokouksesta vain apua ongelmaasi? Kaipasitko yhteyttä Jumalaan, vai pelkkää apua? Oikea paikka olisi voinut silloin olla sellainen kuin: Herätyskokous. Niissä on ihmisiä parantunut ja tulee parantumaankin. (Ryhmistä en tiedä, mitä ne lienevätkin ja missä ne ovat? En tiedä niistä monien sopivuutta aloittelijoille?) Hyvä ja kiva on myös radiodei www.patmos.fi mutta mieti rauhassa olitko ensin edes uskossa, josta nyt sanoit toipuvasi?
Tämä on uskontojen uhrien palsta, niiden, jotka ovat sairastuneet sinun mainitsemissasi "herätyskokouksissa". Niissä piireissä on aivan liikaa hengellisesti ja henkisesti rampautettuja ihmisiä. Radio Dei ja Patmos ry. edustavat uskonnollista viihdettä. Vastuunsa - myös sairaista - tuntevat kristityt lähimmäisemme ovat aivan muualla.
Ajattelin käväistä taas täällä, en notku tässä paikassa. Kirjoitin rehellisestä sydämmestäni uskonnon uhrille, enkä sinulle! Mutta koska se on kaikkien luettavissa, niin hyvä jos siitä joku saa jotain irti? Täällä kirjoittelee kuka vain haluaa, eikä minulle ollut porttikieltoa, joten kirjoitin jo!
Niinhän sä kirjoitit koska olet kusipää etkä tajua, että uskonnon väkivallasta toipuva tuskin kaipaa sitä lisää. Olet siis tyypillinen tapaus joka aiheuttaa näitä aloittajan kaltaisia traumoja. Anna siis ihmisen parantua ja tyrkytä uskontoasi niille jotka sitä haluavat.