3. .... "Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta."
Ja kirjoitettu on:
30. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki,
Tämä todistaa sen, että Jumalan henki on jokaisessa ihmisessä riippumatta rodusta, kansaheimosta tai uskonnosta. Samoin tämä todistaa sen, että Jumalan eläväksitekevä henki on jokaisessa elävässä olennossa, perhosen toukasta aina veden kaloihin ja taivaan lintuihin asti. Kukkia ja metsän puita unohtamatta.
Eli Jumala on lähempänä kuin aavistattekaan.
Ja kirjoitettu on:
30. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki,
Tämä todistaa sen, että Jumalan henki on jokaisessa ihmisessä riippumatta rodusta, kansaheimosta tai uskonnosta. Samoin tämä todistaa sen, että Jumalan eläväksitekevä henki on jokaisessa elävässä olennossa, perhosen toukasta aina veden kaloihin ja taivaan lintuihin asti. Kukkia ja metsän puita unohtamatta.
Eli Jumala on lähempänä kuin aavistattekaan.
Vastaukset 42
Vanhimmat
tällä palstalla ,jossa on "Pyhä Henki" omittu helluntalaisten käsiin , muka jotta heillä olisi jotain "Pyhää Henkeä" annettavanaan ihmisille!
Raamatun V.T. on antanut täysin erilaisen käsitteen HENGESTÄ kuin harhautunut Kristinusko Jeesuksen Jumalanpoika opissaan.
Helluntalaisten poppaukkojen käytössä on lähinnä hypnoosi ja suggestio,joka pistää ihmisen hokemaan Jumalansa Jeesuksen nimeä vapisemaan tärisemään ja kaatuilemaan jne,,.
Jos kerrotaan teoistaan tai sanoistaa heidät tunnetaan ,niin sanoistaan sanon valehtelevat TEMPAUKSISTAAN enemmän kuin korvat ehtivät päässä heilua.
Ihmiset ovat vain niin tietämättömiä asioista ,jotta uskovat nuokin valheet!( eivätkä viitsi itse ottaa selvää.)
Henki olkoon lainnassa hetkisen vain!
(Jos siihen lisätään Helluntalaisten "Pyhä Henki" ollaa valheen viidakossa jossa törmätään erilaisiin valheisiin.)
Nuo taikauskoisten teltantekijöiden ja paimenten kirjalliset tekeleet eivät "todista" mistään muusta, kuin primitiivisetä ajattelusta.
Mitä todistaa nykyisten uskovien ajattelu?
piiruakaan koko jutusta. Tuo "hiekantarpojien tekele" ei riittäisi todistamaan yhtään mitään ellei nämä toimisi käytännössä tänäkin päivänä - ja konkreettisella tavalla.
Esimerkkinä vaikkapa intuitio ja telepaattiset yhteydet.
Puhumattakaan Joulupukista ja menninkäisistä. (-;
mulla ois tossa pöydällä kupinalusella yks.
omaavansa telepaattisia kykyjä. Huijareita, jotka sitä ovat väittäneet on sentään nähty.
Intuitio on taasen todellisuutta, mutta perustuu vain aivojemme uskomattomaan toimintaan, ts. tiedon varastointiin ja käsittelyyn, niin ettemme sitä edes tiedosta.
.......
Yöllä oli satanut vähän uutta lunta, joten Vuovaarassa tapaamamme hirvenjäljet olivat todella tuoreita. Niinpä hirvien jäljet tavattuamme jätimme sukset ja reput pois ja lähdimme hiipimään näiden hirvien perään. Pari kilometriä hiivittyämme kaverini sai ammuttua näistä hirvistä yhden vasan. Ilta oli jo hämärtymässä, sukset ja reput olivat parin kilometrin päässä vaaran takana ja lisäksi kaverillani kiire kotiin. Aamulla kun oli lähtö palomieskurssille Helsinkiin. Niin sovittiin, että lähdemme kotiin ja tulen sitten seuraavana päivänä yksin nylkemään hirven ja laitan lihat riippumaan.
Seuraavana päivänä kävelin Vuovaaraan ja kahlasin vaaran yli suksille ja repuille. Matkaa kertyi yli 15 kilometriä, kunnes tulin varusteineni hirvenkaatopaikalle. Kahvit keitettyäni ja hirven nyljettyäni oli aikaa vierähtänyt sen verran, että syksyinen päivä hämärsi jo aikatavalla kun lähdin viimein hiihtämään kotiini.
Tämän hirvenkaatopaikan lähellä maasto oli mäkistä ja taimikkoista männikkömaastoa ja näkyvyys vähäistä. Yhtäkkiä hiihtäessäni tuli sisimpääni voimakas tunne siitä, että suuri uroshirvi on tulossa perässäni; ja kun hirvi minut näkee, niin päälle tulee. (Tämä aavistamani hirvi oli ammutun vasan isä). Pysähdyin ja kuuntelin tarkkaan, mutta mitään ei kuulunut, joten jatkoin matkaani. Ja taas sama tunne. Uroshirvi on perässäni ja päälle tulee kun minut näkee. Taas pysähdyin ja kuuntelin, mutta taaskaan ei mitään kuulunut eikä näkynyt. Laitoin kuitenkin kiväärini kaiken varalta ampumavalmiiksi rinnalleni, josko tuo hirvi sittenkin tulee päälle. Jatkoin taas matkaani ja jälleen sama tunne: Hirvi tulee perässä. Ja taas pysähdyin ja kuuntelin, mutta taaskaan ei pimenevässä illassa näkynyt tai kuulunut mitään. Ja näin tapahtui monta kertaa, kunnes pääsin metsäautotien päähän ja hiihdin kotiin.
Seuraavana aamuna lähdin veljeksistä vanhimman kanssa samalle hirvenkaatopaikalle ja matkalla kerroin edellisen illan merkillisesta tunteestani. Ja kun menimme siihen taimikkoiseen ja mäkiseen mastoon, jossa olin tämän merkillisen tunteeni kokenut, niin hirvenjäljet kertoivat, että suuri uroshirvi oli kahlannut latuani useita satoja metrejä perässä. Ja näitä hirvenjälkiä tutkiessamme kävi selville, että latu oli ollut vielä pehmeä kun tämä hirvi oli perässäni tullut. Joten kokemani tunne oli aito ja suorassa yhteydessä hirven liikkeisiin.
..........
Ihanko noin tunsit niskavilloissasi, että kyseessä oli ammutun vasan "isähirvi"? (-;
Ja poikkeuksellinen härkä olikin, kun lapsestaan huolta kantoi?
No jospa nyt kuitenkin tuon tarinasi tieteellinen näyttö ei ole ihan kiistämätön?
Tarkemmassa tutkimuksessa voisi jopa selvitä, että hirvihärkä viettää perin "poikamiesmäistä" elämää, ja naida napsauttaa lehmän, kuin lehmän joka vastaan tulee, ja harvemmin liikkuu kostoaikeissa metsästäjien perässä? (-;
Myöskään yksin pimenevässä illassa hiihdellessä tuo tunne, "että joku seuraa" taitaa olla varsin yleinen, oli sitten perässä hirvi, tai poro, tai ei yhtään mitään.
Myöskin tarinasi todenperäisyyttä voi hieman epäillä, jollet sitten satu olemaan Jari Isometsä? Muilta tuskin onnistuu lapin syystalvella hiihtää 2 x 15 km. keitellä sumpit, nylkeä hirvi, ja olla kotosalla ennen pimeää?
Mutta näinhän se uskonasioiden todistelu menee, keksitään tarinoita, joita sitten esitetään totena, ja idiootit uskoo.
Hoh hoi hoijaa.
rauhassa.
Siinä hirviporukassa oli iso uros, oli naaras ja kaksoisvasat, joista toisen kaverini ampui. Tämä siis lokakuussa 1968 ja seuraavana syksyunä kaverit ampuivat tämä uroksen. Mutta en jatka pitempän. Sinun kuorsaus kun kuuluu jo tänne asti.
Luuletko tosissasi jonkun uskovan tuon tarinan todeksi ja/tai sinun kokemaksi?
Täytyy pyytää anteeksi, kun epäilin ettet ehdi hiihtää 30km. keittää sumppeja, ja nylkeä hirveä lapin syystalven päivän valoisassa ajassa!
Toki mies joka kirjoittaa noin minuutissa pitkiä erätarinoita, ehtii moisetkin pikkuasiat hoitaa.
Joku hyvin epäileväinen sielu voisi tosin olettaa sinun "mättävän" valmista tekstiä omalla nimelläsi?
Mitä luulet, jos kopioin osan tuosta hirvitarinasta, niin löytyiskö jostain netistä samaa tekstiä? (-;
Anna tulla vaan noita juttujasi, tuskin kukaan nukahtaa nauraessaan.
jo 24 vuotta kirjoittanut päätöikseni - tuhansia sivuja tekstejä.
Osa teksteistä löytyy osoitteesta
http://www.aretalogia.fi/
minkä panteismi uskontona ja liitettynä metsästykseen antaa. Totta kai siinä tietää kaikki saaliiden ja hirvienkin ajatukset, kun on yhtä kaiken elollisen kanssa siinä samalla kun on yhtä Jumaluutensa kanssa.
Tunturin pojan aretaloogin antia:
>> Intialaisessa filosofiassa ymmärretään niin, että meidän henkinen minuutemme - todellinen Minä - on samaa olemusta Jumalan Hengen kanssa ja tämä Jumalan eläväksi tekevä henki on kaikessa elollisessa, myös kasvikunnassa. Samoin intialainen filosofi ymmärtää niin, että todellinen harmonia on henkistä ykseyttä Jumalan ja kaiken elollisen kanssa. Niinpä intialainen voi katsoa kedonkukkaa ja ajatella: "minä olen tuo" tai taivaan lintua ja taas: "Minä olen tuo". Nyt kun näitä ajatuksia jokivarren hiljaisuudessa kalamatkoillani pohdiskelin ja sovelsin käytäntöön, niin valtavia olivat ne kokemukset, joita sain kokea. Joenrannan pensaat ja heinät huojuivat suvituulessa, jossain kaukana kukkui käki, jossain visersivät pikkulinnut ja joskus molskahti kala joessa ja kaikki nämä olivat yhtä ja olin henkisessä yhteydessä kaiken tämän kanssa. Olin löytänyt henkisen yhteyden Jumalan ja kaiken elollisen kanssa ja näkisin, että tämä henkinen yhteys oli perusteena myöhemmin syksyllä kokemalleni ahaa-elämykselle:
Olisiko kannattanut etsiä paremmin sopiva päätyö?
Kun kirjoittamisen taso on tuota "hiihdin 30km. nyljin hirven, keitin kahvit parissa tunnissa" Ja/tai "siinä oli kaksi vasaa, hirvilehmä ja komea hirvisonni, joten päätettiin ampua se VASA!"
Pojat sitten ampui sen komean hirvisonnin seuraavana vuonna. (Aika moni olisi ampunut sen sonnin, jo silloin edellisenä syksynä?)
Ei varmaan kannata ihmetellä, miksi ei ole herunut kirjallisuuden nobelia?
Ja varsinaiseen asiaan, todistelet ihmeitä tositarinoilla, jotka olet itse keksinyt?
Haloo, soiko missään kelloja?
Ihmisen aika on siis 120-vuotta? Eikös Metusalemikin elänyt paljon pitempään? Entäs Jeanne Calment, oliko hän kenties pajupuu?
...kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki,...
Hmm. tarkoittaako tuo siis, ettei esimerkiksi vaippaeläimellä, tms. paikallaan pysyvällä eläimellä olekaan elävää henkeä? Eli siis onko meduusalla, joka ei syö, vaan saa ravintonsa fotosynteesistä viherlevästä on elävä henki, mutta paljon kehittyneempi korallieläin on vailla henkeä?
Tai hei, jos kasveilla onkin elävä henki, niin entä viruksilla, jotka ei ole edes bakteereja, saati sitten kasveja, mutta kiusallisen eläviä kuitenkin?
Jaa vai olisikohan mahdollista, ettei tuonkaan opin kirjoittaja tiennyt tuon taivaallista koko asiasta? (-;
.........
Kirjassaan Yli luonnollisen rajojen amerikkalainen biologi Lyal Watson kertoo merkillisen tapauksen, jossa eräs amerikkalainen valheenpaljastuskoneasiantuntija, tohtori Backster, oli eräänä päivänä istunut työhuoneessaan kojeidensa parissa. Viereisellä pöydällä oli ollut Peikonlehti-niminen kukka ja hetken mielijohteesta hän oli päättänyt kokeilla, reagoiko valheenpaljastuskoneen herkät elektrodit tähän kukkaan millään tavalla. Niinpä hän oli asian selvittämiseksi kiinnittänyt muutaman elektrodin kukan lehdille ja alkanut puhumaan tälle kukalle, mutta minkäänlaista reaktiota ei ollut ilmennyt. Tämän jälkeen hän oli korottanut ääntään ja lopulta huutanut täyttä kurkkua, mutta taaskaan ei minkäänlaista reaktiota ollut ilmennyt. Viimein hän oli suuttunut tosissaan ja kaivanut tulitikut taskustaan polttaakseen koko kukan. Ja seuraus oli ollut, että valheenpaljastuskoneen piirturit olivat alkaneet liikkumaan. (Vastaavia kokeita samanlaisin tuloksin on tehty myös entisessä Neuvostoliitossa leskenlehti-nimisellä kasvilla).
..........
Lisää esimerkkejä
http://www.aretalogia.fi/profeetta/henk.sielunhoito.html
niin hauskasti, ettei kukaan ole voinut toistaa tohtori Bacsterin koetta, vaikka sitä kuinka on yritetty. Koelaitteistoja löytyy lähes jokaisesta tutkimuslaitoksesta ja monet innokkaat harrastelijat tekivät niitä itsekin. Harmi oli varmasti kaikille suuri, kun koko koe osottautuikin tieteelliseksi huijaukseksi.
Backster teki tuon "kokeensa" vuonna 1967 ja se on tieteellsestikin jo todettu vääräksi useaan kertaan. Tässä asiasta sinullekin tietoa:
Backster's claims were refuted by Horowitz, Lewis, and Gasteiger (1975) and Kmetz (1977). Kmetz summarized the case against Backster in an article for the Skeptical Inquirer in 1978. Backster had not used proper controls in doing his study. When controls were used, no detection of plant reaction to thoughts or threats could be found. These researchers found that the cause of the polygraph contours could have been due to a number of factors, including static electricity, movement in the room, changes in humidity, etc.
http://skepdic.com/plants.html
............
"Kaukana on kaiken olemus ja syvällä, syvällä, kuka taitaa sen löytää" sanotaan otsikko-osaan siteeraamissani kuningas Salomon sanoissa. Omalta kohdaltani olen ymmärtänyt nämä sanat siten, että näillä tavoitellaan niitä hengen korkeuksia, jotka ovat kaiken ajattelun yläpuolella ja ilmaisevat itsensä vain intuitiivisina oivalluksina, kuin myös asioiden kaikkein syvintä olemusta, sitä joka kätkeytyy meihin syvälle meissä olevan, ympäristön rakentaman, kulttuuripersoonallisuuden sisään; ja joka voidaan tiedostaa vain henkisinä kokemuksina, ykseytenä koko luomakunnan kanssa - harmoniana, jossa me kaikki elolliset olemme yhtä. Niin taivaan linnut, kedon kukat, muurahaiset kuin veden kalakin; ja jossa jumalainen elämän antava Henki toimii tämän ykseyden luojana ja ylläpitävänä ulottuvuutena. Otan pari erikoista esimerkkitapausta:
Kesäkuussa 1967, Lähi-Idän kuuden päivän sodan aikaan, minulla oli pieni laveranssisavotta lähellä Sodankylän kunnan Torvisen kylää. Tällä työmaalla olin varannut nuotiopaikakseni suon keskellä olevan kivikkorakan, josta tuli ei pääsisi missään olosuhteissa ympäristöön leviämään. Kivien välisissä kuopissa oli puhdasta vettä ja yksi rakan kivistä oli iso tasainen kivi, kuin pöytä koskakin, joten pidin tätä kiveä: pöytänäni.
Eräänä aurinkoisena päivänä tulin nuotiopaikalleni päiväkahvin keittoon. Samalla havaitsin, että pöytäkivelleni oli kokoontunut muutamia muurahaisia ilmeisesti leivänmurujen houkuttamina. Näitä muurahaisia aloin kahvin kiehumista odottaessani komentamaan pois kiveltäni, mutta millään tavalla mokomat eivät komenteluuni reagoineet. Korotin ääntäni, mutta turhaan. Lopulta huusin näille muurahaisille, mutta nämä eivät reagoineet millään tavalla, vaan jatkoivat kaikessa rauhassa leivänmurujen etsimistä. Samalla kun pannu nuotiolla kiehui, suutuin tosissani näille uppiniskaisille muurahaisille: "Nyt jos ette justiin lähde, niin kaadan kuumaa vettä niskaanne". Ja välitön seuraus tästä oli, että jokainen muurahainen, kuin yhteisestä käskystä, loikki tasajalkaloikkaa kovalla kiireellä pois kiveltäni.
..........
Mitä taas tuohon skeptikseen tulee, niin höpö höpöä koko touhu. Menivät lupaamaan niin jättimäisen palkkion luonnolliset rajat ylittävästä, että nyt joutuvat mitätöimään kaiken jotteivat menisi konkurssiin. Todellinen totuus löytyy siis muualta kuin skeptiksen piiristä.
Seuraavaksi voisit kopioda Hannu ja Kerttu sadun, ja laittaa otsikoksi:
Ihan varmasti koin ITSE tämän todellisuuden!
Mitä ihmettä koetat todistella kopioimalla satuja ja tarinoita, "itse koin" otsakkeen alle???
Käyppä tekemässä huviksesi älykkyystesti tieteen kuvalehden sivuilla, olisi hauska kuulla (todellinen) tuloksesi?
kanssa, hei?
syyskuulta 1963.
..............
Sinä aurinkoisena syyskuun päivänä olin tapani mukaan metsästysmatkalla Vuovaaran kairassa ja olin päivän käveltyäni palaamassa kotiin. Se päivä oli ollut siihenastisista metsästysmatkoista paras. Repussani oli ukkometso, kaksi koppeloa ja teeri ja olin erittäin tyytyväinen päivän saaliiseen. Tyytyväinen siihen, että 18-vuotiaana metsästäjänä - perheen riistanhankkijana - sain viedä kotiin runsaan saaliin muuten niin niukan toimeentulon avuksi. Kävelin Vuovaaran laitaa kulkevaa "Alppi-vainajan kärrytietä" nykyisen Rääsypalon soramontun kohdalla ja koirani juoksenteli edessäni muutaman kymmenen metrin päässä. Kun siinä kävellessäni ajattelin päivän onnistunutta metsästysmatkaa ja runsasta saalista, minun tuli valtavan hyvä olla. Näissä ajatuksissani katselin edessäni juoksevaa koiraa, ja ajattelin: "On minulla hyvä koira" ja seuraus tästä mieleeni tulleesta ajatuksesta oli se, että koirani kääntyi katsomaan samalla hetkellä taaksensa minua ja alkoi heiluttamaan häntäänsä. Kun tämän huomasin, herätti se minussa välittömästi AHAA - elämyksen. "Kappas vain. Taisipa koira ymmärtää ajatukseni".
............
http://www.aretalogia.com/spiritus/spirit.5.html
Tiedätkö, että tuolta löytyy identtinen tarina oman kokemuksesi kanssa? Muuten aivan identtinen, mutta tapahtui marraskuussa 1966. Oliko koirasi nimi muuten Jalo? :-D
Kyseessä taitaa olla varsinainen yliluonnollinen tapahtuma??? Tai sitten sinä olet vain perin surkea tapaus, jopa valehtelijaksi. (-;
PS:Hävettääkö edes?
Totta kait se on identtinen juttu. Tuon "Spiritus" kansiot tekstit ovat kerrontaa omista lapsuuteni ja nuoruuteni kokemuksista.
Eli sano hyvä mies, mikä tässä nyt mättää?
Yllättäen jätit vastaamatta toiseen keskusteluun, jossa kommentoin jo tuota "oman tekstin lainausta"
Mutta laitetaan toki asian ydin tähän uudelleen.
Sinä todistelet itse keksimilläsi tarinoilla asioiden oikeellisuutta. Ymmärrätkö, jos itse keksit seikkailuja, ei ne ole oikeita todistuksia.
Jos minä kirjoitan tarinan, jossa peikko hyppää puskasta, ja lainaan tätä omaa tarinaani myöhemmin, todistaakseni peikkoja olevan olemassa, on todistusvoima puhdas nolla.
Äläkä edes yritä väittää, että nuo tarinasi on tosia! Jos niin väität, niin kerropa vaikka esimerkiksi minä päivänä tuo hirven vasan ampuminen tapahtui ja missä, niin minä etsin valoisan ajan tuolta päivältä, ja lasken hiihtovauhtisi.
Eli hei haloo, vaan itsellesi.
ja pistää sivupersoonat hommiin, niin kyllä jälkeä tulee :-D
ja lokakuun 16 päivän jälkeinen sunnuntai.
Sinä vuonna (mustan lumen talvi) satoi pysyvän lumen jo perjantaina syyskuun 20 päivänä ja lokakuun puolivälissä, jolloin hirvenpyynti alkoi, oli lunta maassa jo useita kymmeniä senttejä, jonka vuoksi liikuttiin suksipelillä.
Perjantaina lähdettiin liikkeelle aamulla 8 tiertämillä. Hiihdettiin Vuovaaraan, jossa olitiin kämpällä yötä. Lauantaiaamuna heitettiin kintasta ja kun peukalo osoitti Luoston suuntaan, hiihdettiin sinne ja oltiin tunturimajalla yötä. Sunnuntaina hiihdettiin takaisin Vuovaaraan, jossa tavattiin vaaran itäpuolella tuoreet hirven jäljet. Jätettiin sukset ja reput siihen, seurailtiin hirven jälkiä vaaran eteläpäätyyn, jossa ammuttiin tämä vasa.
Käveltiin kotiin, kaveri lähti maanatai-aamuna Helsinkiin ja minä kävelemään keskipäivän tietämillä Vuovaaraan. Matkaa oli maantietä 2 km, metsäautotietä 7,5 km ja siitä useita kilometrejä kahlata suksille ja repuille. Hain ne, tulin kaatopaikalle, nyljin hirven ja viiden jälkeen lähdin hiihtämään hämärissä kotiin ja kilometrin verran kaatopaikalta hiihdettyäni uroshirvi oli kahlaamassa latua perässäni.
Todista tämä valheeksi jos pystyt.
Mainittakoon vielä, että tämä perjantai syyskuun 20 päivä pysyy ikäni mielessäni siitä syystä, että siinä lumisateessa olin metsästämässä ja ammuin Vuovaarasta 12 lintua. Kämpällä olin yötä ja lauantaiaamuna vielä 2 koppeloa. Kotiin kahlatessani lunta oli yli puoli saapasvarren mittaa maassa. Alunpitäen suunniteltiin, että pidän hypnoosinäytännön lauantaina 21 päivänä, mutta samalle päivälle tuli erään emännän hautajaiset ja niin siirrettiin näytäntöni viikolla. Eli 28 päivään.
Arvaappa, unohtuuko nämä tapahtumat ja päivät koskaan ja sinä syytät valehtelijaksi.
se 1968 se aikanen talvi, mutta miten se jäätyneen hirven nylkeminen onnistui?
Ja vittumainen se on umpihankea hiihtää kahdet sukset jalassa ja se hirvi selässä!
( On se oikeasti niin kuin sanoit,kyllä siinä ajassa ehtii, liikkumista 5 h nylkeminen 4 h jne,,.)
Hiidenhirven hiihdon jälkeen sopi mennä kosimaan neittä!
Kun läksit hiihtämään takaisin viiden jälkeen, niin aurinko jo laski, joten hiihtelit sitten pilkkopimeessä, ja katselit taaksesi, näkyykö kostonhimoista hirveä.
(Voit tarkistaa auringon nousu ja laskuajat lapissa, kun vaan googletat.)
Varmaan jäi mieleen, minäkin muistaisin koko ikäni, jos näkisin joskus pilkkopimeessä.
Lisäksi myös vituttas, kun tulikin ammuttua vasa, joka käyskenteli tutun (Tunsithan hirven samaksi jonka kaverit ampui sen vuoden päästä) jättimäisen hirvihärän kanssa, joka kaiken lisäksi lajilleen poikkeuksellisesti huolehti jälkeläisestään, siinä määrin, että kostonhimoisena sinua seuraili.
Voi hyvä tavaton noita sinun juttujasi. Tuo haasteesi "Todista etten ampunut silloin 14 lintua lumisateessa" on jo surkuhupaisaa.
Minä muuten ammuin kahdeksan hirveä yks ilta pihassa, todista etten ampunut! No eikö onnistu, no totta se sit kai on, sinun logiikallasi?
Sielu on se, jonka ihminen voi menettää.
Saarnaaja sanoo hyvin mitä kuollessa tapahtuu:
Saarnaaja:
12:7 Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.
Sielulle pelastus on tärkeää:
Mark.8:
36. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
37. Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
.........
Toiseksi: Yhteys henkiseen minäämme - yhteyttä Korkeimpaan.
Aiemmin olemme jo tämän kurssia puitteissa käsitelleet ihmisen olemusta ja tulleet tuntemaan, että ihmisen persoonallisuus muodostuu kolmesta osatekijästä: Hengestä, sielusta ja ruumiista. Tämän vuoksi mm. Raamatussa puhutaan ihmisestä joko luonnollisena - lihallisella - sielullisena ihmisenä tai sitten hengellisenä ihmisenä.
Tämän määritelmän mukaan valtaosa ihmisistä on luonnollisia, lihallisia, Ihmisiä, joille henkinen minuus on syvälle sisimpään hautautunut todellisuus, joka harvoin pääsee ihmisessä ilmaisemaan itseään. Luonnollinen ihminen, puhuessaan "minästä", tarkoittaa minällä omaa fyysistä olemustaan. Niinikään kaikki henkisen minän toiminnat, mm. telepatia, ovat täysin vieraita ja tuntemattomia käsitteitä, joista luonnollinen ihminen ei ole yleensä edes kiinnostunut. (Paitsi ongelmiensa ja vaikeuksiensa ratkaisuna). Luonnollisen ihmisen mielenkiinto kun yleensä on kohdistunut maallisiin rientoihin ja huvituksiin sekä oman asemansa ja taloudellisten etuuksiensa saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Kuollessaan luonnollinen, lihallinen, ihminen yleensä "menettää henkensä".
Sen sijaan hengellinen ihminen edustaa kokonaan toisenlaista todellisuutta. Hengellinen ihminen on saavuttanut elävän ja toimivan yhteyden omaan henkiseen minäänsä, joka hallitsee ihmisen kaikkia ratkaisuja ja toimintoja. Hengelliselle ihmiselle "minä" - käsite ei edusta fyysistä, kuolevaista olemusta, vaan hengellisen ihmisen "minä" on se henki, joka tässä kuolevaisessa ruumiissa asuu. Kuolemassa hengellinen ihminen ei koskaan menetä henkeään, vaan hän vapautuu tämän ruumiin sekä ajan ja paikan kahleista, jatkaakseen kuolematonta elämäänsä uudessa, iankaikkisessa, ulottuvuudessa yhtyneenä siihen iankaikkiseen Henkeen, kaiken luoneeseen alkuolemukseen josta hän on alunpitäen lähtenytkin.
Nyt kaikki henkisen minän toiminnat, niin telepatia kuin muutkin, ovat hengelliselle ihmiselle täysin luonnollista ja jokapäiväistä todellisuutta. Niinikään hengellinen ihminen, päästyään omakohtaisiin kokemuksiin henkisen minän toiminnasta, ei ole enää kiinnostunut tämän maailman katoavaisista rikkauksista tai sen riennoista. Hengelliselle ihmiselle henkisen minuuden kokeminen on niin valtavaa rikkautta, että sen rinnalla himmenee kaikki muu. Ja vielä: Kun luonnollinen ihminen elää ilman yhteyttä henkiseen minään, häneltä puuttuu yhteys myös Korkeimpaan. Sen sijaan hengellisen ihmisen yhteys omaan henkiseen minään, merkitsee myös yhteyttä Korkeimpaan. Tähän perustuu mm. profeettojen, Jeesuksen ja apostolien toiminta, joista aiemmin on ollut puhetta. Esimerkiksi alussa kertomani esimerkit Elisan toiminnasta. Elisan jokapäiväinen elämä oli jatkuvaa yhteyttä omaan henkiseen minään ja samalla yhteyttä Korkeimpaan. Tämän vuoksi hän ei tarvinnut luonnollisia aistejaan asioiden tiedostamiseen. Ja tähän on perustunut kaikki ne kokemukset henkisistä yhteyksistä ja telepaattisista kokemuksista, joista olen tämän kurssin puitteissa kertonut.
..............
noituuksien, meditointien, hypnoosien, joogaamisten, telepatisointien ja visuaalisointien jälkeen voi näissä okkultisteissa olla monia henkiä? Ja vaikka ovat olleet ykseydessä siihen yhteen Jumaluuteensa!
Onkos se jotakin henkisen kasvun rikkautta ja minätietoisuuden saavuttamista, kun henget ovat ”monistuneet” ja voi olla yhteydessä näihin kuolleitten henkiin, sivupersooniin tai miksikä niitä nyt halutaankin nimittää?
olemassa olo on todettavissa?
Mikä on siis "sielun" tehtävä ja merkitys?
tehdä uskovaisista naurettavia hihhuleita.
14 Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.
15 Katso, minä panen tänä päivänä sinun eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan,
lannenhunttari
......
Raamatun Kreikan kielessä on useitakin puhumiseen tai sanomiseen viittaavia ilmaisuja. Kuten eipon, laleo, legein, rèma ja logio. Laleo, sanalla ymmärretään keskustelua, puhumista, rupattelua tai ylipäätään ääntelyä, joka ei synnytä kuulijoissa sanottavaa seurannaisvaikutusta. Legein sana tarkoittaa sanomaa. Esim. aretas legein = hyvä sanoma. Sensijaan sanoilla rèma ja logio ymmärretään todellista uskon sanaa. Siis sanaa, jota Jeesus ja apostolit julistivat. Dia rèmatos Theù - Kautta sanan Jumalan. (Room,10:17) Logio Theù - sanoja Jumalan (1.Piet.4:11).
Ne uskon teot ja puheet joita Jeesus teki ja puhui, eivät olleet tavallisen ihmisen tekoja tai jotain laleo-rupattelua. Siinä sanassa, jota Jeesus puhui, oli kuulijoiden sydämissä uskon synnyttävä voima ja teot seurasivat niitä, jotka uskoivat. Monet rammat ja halvatut paranivat, spitaliset puhdistuivat, kuurot kuulivat ja sokeat saivat näkönsä. Tästä sanasta silloiset kuulijat joutuivat toteamaan: "Ei ole koskaan ihminen puhunut niin kuin se mies puhuu". Jeesus itse sanoo: "Ne sanat, jotka minä puhun ovat henki ja elämä". Samoin Pietari tunnusti Jeesuksen mahtisanan uutta luovan voiman: Remata dsoes aioni ù ekheis - sanat elämän iäisen omistat". Käytännössä tämä Jeesuksen julistus ja sen seuraukset osoittivat, että Sana näytteli ratkaisevaa osaa uskon tekojen luojana. Edelleen Raamattu sanoo: "Joka puhuu, puhukoon niin kuin Jumalan sanoja".(1.Piet 4:11) Ja jo luomiskertomuksessa on luettavissa: "Jumala sanoi - ja tapahtui niin".
Hengen voimassa julistettu sana synnyttää aina sanan mukaisen seurannaisvaikutuksen. Ratkaisevasti uutta Jeesuksen toiminnassa ja julistuksessa oli se, että kun aiemmin ylipapit ja fariseukset asettivat ihmisten kannettavaksi ylivoimaisen raskaita taakkoja, eli vaativat lain kirjaimen ankaruudella ihmisiä voittamaan oman tahdon voimalla viettiensä ja alitajuntaan pesiytyneiden kielteisten ohjelmointien vaikutuksen ihmiseen, niin nyt Jeesuksen julistama mahtisana vaikutti kuulijoissa niin, että alitajuntaan pesiytyneet kielteiset ohjelmoinnit pyyhkiytyivät pois. Eli kaikki synnit annettiin anteeksi ja upotettiin armonmeren syvyyteen, ja näin niin monet saivat alkaa vapaana ja uutena ihmisenä uuden elämän. "Joka syntiä tekee, on synnin orja... Jos siis poika (Sana) tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi". (Joh.8:34-36) "Mutta nyt kun te olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys ja sen loppu on iankaikkinen elämä". (Room. 6:22).
Käytänn...
.........
http://www.aretalogia.fi/hypnoosin.planeetta/mahtisana.html
Ompa Ju(L)malan Hnki taas haissut, kun joku oli pommimiehena surmannut ainakin 50 jossain moskeijassa.
Taidan erota kirkosta, tuollaisen Shingis Kaanin ikeen alta!
henki asuu niissä, jotka ovat Jumalan omia.
Hän on antanut Henkensä meihin sinetiksi ja Raamattu sanoo, että jolla ei ole Herran Henkeä se ei ole hänen omansa.
Elämän henki, joka meissä kaikissa vaikuttaa on taas eri asia.
Ei se ole Pyhä Henki, vaan elämän henki.
Eläimelle Jumala taas on antanut elävän hengen.
Ero naillä kahdella on käsittääkseni se, että elämän henki on ikuinen ja elävä henki ei.
En ihan ymmärrä mitä sinä oikeastaan yrität sanoa tuolla, mutta haluan vain sen sanoa, että Jumalan Henki on eri asia, kuin elämän henki tai elävä henki.
Siinä kyllä olet oikeassa, että Jumala on lähempänä, kuin aavistammekaan.
Raamattuhan sanoo, että:
..hänessä me elämme, liikumme ja olemme...
Jumala on Henki ja Hän on kaikkialla yhtä aikaa.
Ainut paikka, jonne Jumala ei tule, vaikka pääsisikin on meidän sydämemme.
Raamattu sanoo, että Hän seisoo ovella ja kolkuttaa ja jos joku kuulee ja avaa, niin silloin Hän tulee sisälle.
Eikö ole merkillistä, että Jumala, joka on kaikkialla voi silti olla suljettuna ulos meidän sisimmästämme.
Kaikki eivät halua kuulla Jumalan kutsua tai vaikka kuulevatkin, niin valitsevat mieluummin eron Jumalasta.
Henkisen kasvun kautta eli kaikenlaisin hinduopein ja maagisin rituaalein hän pyrkii löytämään oman henkisen minänsä ja on silloin myös ykseydessä ’Jumalaansa.’
Aretaloogeissaan hän selostaa ummet ja lammet, mutta ei ole vastannut opillisiin kysymyksiini ketjussa. Eikä edellisessä ketjussaankaan.
Ykseystilassaan eli nirvanassa hän on yhtä myös kaiken elollisen kanssa ja oletan hänen ajattelevan kuten hurskaat hindut kuoleman hetkellä.
Nimittäin todellista ykseyttä kuvaa heidän suuri toiveensa pidellä pyhän lehmän hännästä irtautuessaan elämästä
elämää suojeleva viisaus asuu jokaisessa elävässä olennossa.
ihmisissä.
ja hersyviä tarinoita en ole lukenut sitten poikavuosien, kun ahmin paroni von Munchausenin kertomuksia.
Lapin eräkirjailija A.E. Järvinen on aivan ainutlaatuinen ja lyömätön luonnon kuvaaja, mutta tunturin poika pistää Järvisen ihan vastaantulijaksi saalistamisen suhteen.
............
Samoin mieleeni on jäänyt 1940-luvun lopulta tapaus kun eräkirjailija A. E. Järvinen oli ampunut Luostotunturin lähelle hirven; ja jonka lihat setäni ja isäni kävivät hevosella hakemassa. Siinä vaiheessa kun he lihoineen tulivat, oli naapurin nuorin poika käymässä ja kun näki, että hirven lihat tuotiin, lähti kiirusti kertomaan kotiinsa. Tästä ei kulunut tuntiakaan kun pitäjän nimismies tuli aikomuksenaan takavarikoida nämä hirven lihat: "Teillä ei ole kaatolupaa ja minä takavarikoin nämä lihat". "Näitähän sinä et kyllä takavarikoi. Nämä ovat metsänhoitaja Järvisen lihat ja nämä pitää lähettää Malmin autossa Rovaniemelle" oli isäni ja sanonut ja tämän kuultuaan nimismies lähti takaisin naapuriin jatkamaan keskeytynyttä jänisjahtiaan.
...............
http://www.aretalogia.fi/spiritus/spirit.1.html