Vähän aikaa sitten tuli telkkarista ohjelma, jossa kerrottiin, että kaikkein vaikeinta luopua kärsimyksistä ja kuolemanpelosta katomisen viime hetkillä, on ikänsä tunnustuksellisesti uskovaisilla ihmisillä.
Sääliksi käy heidän tunteitaan ja kuolemisen viime hetkiä.
Itse ollessani teho-osastolla, olin ennen viimehetken käännettä elämän jatkumiselle, valmis luovuttamaan, ilman toivoa tai pelkoa kuolemanjälkeisestä.
Rehellisenä, syvästi itsensä ateistina tuntevana ihmisenä, tämä on luonnollista ja vapauttavaa, elämän viime hetkinäkin.
Sillä siellä totisesti kävin, olin syvästi uupunut ja valmis.
Sääliksi käy heidän tunteitaan ja kuolemisen viime hetkiä.
Itse ollessani teho-osastolla, olin ennen viimehetken käännettä elämän jatkumiselle, valmis luovuttamaan, ilman toivoa tai pelkoa kuolemanjälkeisestä.
Rehellisenä, syvästi itsensä ateistina tuntevana ihmisenä, tämä on luonnollista ja vapauttavaa, elämän viime hetkinäkin.
Sillä siellä totisesti kävin, olin syvästi uupunut ja valmis.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on kai yhtä monta kuin elämiäkin. Moni uskovainen on kuollut aikalailla rauhallisesti.
Perimätiedon mukaan Lutherin viimeiset sanat kuuluivat: "Jos kuoleminen on tällaista, minä todella haluan kuolla".
...mitään menetettävää, ateistilla voi olla paljonkin...
Elämä pelissä molemmilla. Ei mitään eroa.