Näiden ns. kuokkavieraiden ja muiden vastaavien marisijoiden käyttäytyminen jaksaa kummastuttaa.
Minkähänlaisen maailman he haluavat? Miten ihminen (teini) kasvaa tuollaiseksi? Lähinnä vaikuttaa liian pitkäksi venahtäneeltä murrosiältä. Kyllä itsekin tuossa parinkympin korvilla kyseenalaisti monia asioita. Ymmärsi paljon uusia asioita, joita ei aiemmin hoksannut. Ihmetteli vallitsevia käytäntöjä jne. Lähinnä tuntui, että onpa varttuneemmat tyhmiä kun eivät tuota ja tuota hoksaa. MUTTA: elämä opettaa. Sen ei tarvitse olla olosuhteiin taipumista ja periksiantamista, vaan henkilökohtaista kasvamista ja kypsymistä. Huomata, jottei ne asiat olekaan niin musta-valkoisia kuin ne alunperin näyttivät.
Mistä nämä uusliberalismin vastustajat luulevat ruuan ja vaatteet, valot ja lämmön saavansa? Kyllä ne kaikki tuotetaan markkinavoimia hyväksi käyttäen, muuten systeemi ei vaan toimi halusi sitä tai ei. Ja miksi ihmeessä nämä uusliberalismin vastustajat asuvat kaupungissa? Sehän on oikea uusliberalismin tiivistymä. Luulisi, että jos seisoo aatteidensa takana, muuttaisi niin korpeen kuin vain Suomesta löytyy. Vai onko täällä palvelujen keskellä kiva mesota aina kun sille päälle sattuu?
Ja jos täällä Suomessa asiat ovat niin hirveän huonosti, että pitää vailla tolkkua riehua, niin miksei vaihdeta maisemaa ja muuteta maahan, jossa kaikki on esimerkillisen hyvin, omasta mielestä. Vai onkohan sellaista olemassakaan, ja miksiköhän? Viettäkää vaikka 3 vuotta Intian maaseudulla, siellä ei uusliberalismi elämää häiritse, omistamista ei pidetä arvossaan.
Mitä kuokkavieraat meinaavat tehdä 10 vuoden kuluttua? Onko käynyt mielessä kuinka omaa elämää viedään silloin eteenpäin? Onko silloin koulutus ja työpaikka? Koulutus kun on Suomessa kaikkien saatavilla, se vaan vaatii viitseliäisyyttä. Vaiko luokitellaanko koulutuskin uusliberalismiksi? Sitä se ei todellakaan ole, se on henkilökohtaista tiedon ja taidon hankkimista suoriutua mielekkäästä työstä. Ja työ ei ole harrastus. Harrastus pitäisi olla aina kivaa, mutta työn ei aina. Taas tarvitaan viitseliäisyyttä. Eli ensin pitäisi jaksaa käydä koulua....sitten vielä käydä töissä jne... vai onko vain helpompaa jatkaa siihen mihin vanhempien hoivissa jäi? Marista muille ja odottaa valmista?
Aivan hyvin elämänsä tämän yhteiskunnan pystyssäpitämiselle uhraavat voisivat nousta barrikaadeille ja vastustaa näiden koulutusta ja työtä vieroksuvien elättämistä. Mellakka pystyyn V.Hurstin tilaisuuten ensi vuonna? Sekö toisi onnellisuutta puolin ja toisin?
Minkähänlaisen maailman he haluavat? Miten ihminen (teini) kasvaa tuollaiseksi? Lähinnä vaikuttaa liian pitkäksi venahtäneeltä murrosiältä. Kyllä itsekin tuossa parinkympin korvilla kyseenalaisti monia asioita. Ymmärsi paljon uusia asioita, joita ei aiemmin hoksannut. Ihmetteli vallitsevia käytäntöjä jne. Lähinnä tuntui, että onpa varttuneemmat tyhmiä kun eivät tuota ja tuota hoksaa. MUTTA: elämä opettaa. Sen ei tarvitse olla olosuhteiin taipumista ja periksiantamista, vaan henkilökohtaista kasvamista ja kypsymistä. Huomata, jottei ne asiat olekaan niin musta-valkoisia kuin ne alunperin näyttivät.
Mistä nämä uusliberalismin vastustajat luulevat ruuan ja vaatteet, valot ja lämmön saavansa? Kyllä ne kaikki tuotetaan markkinavoimia hyväksi käyttäen, muuten systeemi ei vaan toimi halusi sitä tai ei. Ja miksi ihmeessä nämä uusliberalismin vastustajat asuvat kaupungissa? Sehän on oikea uusliberalismin tiivistymä. Luulisi, että jos seisoo aatteidensa takana, muuttaisi niin korpeen kuin vain Suomesta löytyy. Vai onko täällä palvelujen keskellä kiva mesota aina kun sille päälle sattuu?
Ja jos täällä Suomessa asiat ovat niin hirveän huonosti, että pitää vailla tolkkua riehua, niin miksei vaihdeta maisemaa ja muuteta maahan, jossa kaikki on esimerkillisen hyvin, omasta mielestä. Vai onkohan sellaista olemassakaan, ja miksiköhän? Viettäkää vaikka 3 vuotta Intian maaseudulla, siellä ei uusliberalismi elämää häiritse, omistamista ei pidetä arvossaan.
Mitä kuokkavieraat meinaavat tehdä 10 vuoden kuluttua? Onko käynyt mielessä kuinka omaa elämää viedään silloin eteenpäin? Onko silloin koulutus ja työpaikka? Koulutus kun on Suomessa kaikkien saatavilla, se vaan vaatii viitseliäisyyttä. Vaiko luokitellaanko koulutuskin uusliberalismiksi? Sitä se ei todellakaan ole, se on henkilökohtaista tiedon ja taidon hankkimista suoriutua mielekkäästä työstä. Ja työ ei ole harrastus. Harrastus pitäisi olla aina kivaa, mutta työn ei aina. Taas tarvitaan viitseliäisyyttä. Eli ensin pitäisi jaksaa käydä koulua....sitten vielä käydä töissä jne... vai onko vain helpompaa jatkaa siihen mihin vanhempien hoivissa jäi? Marista muille ja odottaa valmista?
Aivan hyvin elämänsä tämän yhteiskunnan pystyssäpitämiselle uhraavat voisivat nousta barrikaadeille ja vastustaa näiden koulutusta ja työtä vieroksuvien elättämistä. Mellakka pystyyn V.Hurstin tilaisuuten ensi vuonna? Sekö toisi onnellisuutta puolin ja toisin?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nämä kuokkavieraat ovat median luoma ilmiö. He ehkä luulevat toimivansa oma-aloitteisesti, mutta tosiasiassa he ovat mediajulkisuuden viettelemiä sätkynukkeja, jotka kuuluvat itsenäisyyspäivään samalla tavoin kuin kaavamaiset sotilasparaatit ja ritualisoidut linnanjuhlat.
Ei ne tiedä vastauksia itsekään.
Pääasia että pääsee riehumaan ja toteuttamaan itseään.
Ovat kuitenkin turvallisuusviranomaisten tarkassa valvonnassa.
Ei ne ole mikään uhka.
Ärsyttäviä kylläkin. Se kai on tarkoituskin.
Lapsikin siirtyy ärsytyslinjalle jos jää vanhemmilta huomiotta.
Oliskohan tämä jengi jäänyt vaille rakkautta pienempinä?
Se on havaittu, että anarkisteja ilmestyy helpommin ns. parempiin perheisiin, missä vanhemmat ovat työssään kiinni, tienaavat hyvin ja maksavat tavaralla ja rahalla lapsilleen kotoa poissaolostaan, lapsi tottuu saamaan kaiken mitä haluaa. Kasvatus jätetään yhteiskunnalle, ylikuormitetulle koulujärjestelmälle ja tulokset nähdään nykyään linnan edessä itsenäisyyspäivinä.
Kapinointi yhteiskuntaa vastaan onkin lähinnä kapinointia omia vanhempia vastaan ja huomion kerjäämistä, huutavat apua tällä tavalla kun eivät muutakaan keksi.
Moniko anarkisti tulee perheestä missä on arvot kohdallaan ja lapselle löytyy aikaa? Poikkeuksia toki löytyy, mutta ne on selitettävissä lääketieteellisesti.
"Moniko anarkisti tulee perheestä missä on arvot kohdallaan ja lapselle löytyy aikaa?"
Niitä on paljon. Esim minä olen yksi sellainen.
Kaveripiiristäkin löytyy monia.
Sen sijaan paria ns. "paremmasta" perheestä tulevaa kaveriani ei voisi vähempää kiinnostaa politiikka, ihmis- tai eläinoikeudet, mielenosoitukset, anarkismi tms.
Oletko taas yksi näistä jotka vain luovat päässään mielikuvia ja sitten laukovat niitä totuuksina? "On havaittu". Niin, kuka on havainnut? Ei väliä vaikka olisi virallinen tutkimus, koska minä liikun piireissä ja olen oikeasti tutustunut muiden perheisiin.
Eli on perinnöllistä tai vanhempien käyttäytymisestä opittua? Muut kyllä pitää huolen kun rettelöi, itse ei tarvitse vaivautua.
"Moniko anarkisti tulee perheestä missä on arvot kohdallaan ja lapselle löytyy aikaa?"
Niitä on paljon. Esim minä olen yksi sellainen.
Kaveripiiristäkin löytyy monia. "
---
Tuo väitehän ei voi pitää paikkaansa. Jos kasvatus onnistuu, ei lapsi hae hyväksyntää kapinoimalla, tai apinoimalla niin kuin anarkistit tekevät. Ongelmien tunnustaminen ja hyväksyminen on osa aikuistumisprosessia ja sinulla se ei ole vielä alkanut.
---
"Niin, kuka on havainnut? Ei väliä vaikka olisi virallinen tutkimus, koska minä liikun piireissä ja olen oikeasti tutustunut muiden perheisiin. "
---
Niinpä. Viittaan edelliseen. Kyllä se sinäkin vielä heräät ruususen unestasi joskus, toivottavasti.
Minä nyt en voi puhua kuin omalla suullani ja esittää omia huomioitani. Kyllä anarkisti/aktivisti-scene muotoutuu niin monenlaisista eri lähtökohdista että on mahdotonta sanoa että suurin osa tulee juuri tietynlaisista perheistä. Kaupunkilaisia, maalaisia (kuten itse), hyvistä perheistä, huonoista perheistä. Tunnempa jopa pari anarkistia joiden isä on poliisi. Kyllä minustakin on pienestä pitäen kasvatettu maatilan jatkajaa ja töihin jouduin melki heti kun opin kävelemään. Kuri oli suhteellisen kovaa mutta silti kunnioitan vanhempiani jotka mielestäni antoivat erittäin hyvät eväät elämään. Naalaisjärki on täysin aliarvostettu, sillä pärjää hyvin pitkälle.MUTTA!
Sinä kun olet noin loistava ihmistuntija niin voitkin selittää minulle, miksi minusta ei tullut maanviljelijää, vaan anarkisti. Nämä eivät tietenkään sulje toisiaan pois, mutta miksi,miksi olen tällainen kuin olen, enkä sellainen kuin on opetettu?Jaa minun kanssani tämä tieto!
Luulenpa että nykyaikana voi aika harvoin oikeasti syyttää vanhempia. Joskus voi, mutta useimmiten ei.
Nykyaikana nuoren kasvattaa kaveripiiri, media, ympäristö ym... vanhemmat vastaavat pääasiassa lapsuudesta. Jo 7-vuotiaana alkaa ympäristö vaikuttamaan enemmän ja enemmän. Lapsi voi muuttua hyvinkin paljon tuossa vaiheessa.
Perheessäni ei ole mitään moittimista. Ympäristö ja omat valinnat ovat merkanneet paljon enemmän.
Ainut keino millä vanhemmat voivat kasvattaa lapsestaan VARMASTI "mallikelpoisen" kansalaisen on poistaa tältä kaikki vapaudet ja oikeudet ja unohtaa inhimillisyys kokonaan. Vaikka olisi kuinka hyvä perhetausta niin eihän sitä tiedä vaikka perheen kiltti, koulussa menestyvä lapsi kokeilisi kavereidensa kanssa pilvenpolttoa. Kun sitä ei todellakaan tiedä. Ainut keino on siis pitää lapsi kotona, pois TV:n äärestä ja estää tätä tapaamasta kavereitaan.
Joistakin tulee anarkisteja, joistakin ei.
Aivan. Juuri tätä minäkin hain takaa. Minua vaan niin kiinnosti kuinka kankeaa selitystä QPR olisi tarjonnut. Eli perhetaustalla ei juurikaan ole merkitystä sillä ympäristö muokkaa ihmisen minuuden ja ajatukset aika pitkälle, ainakin murrosiässä. Tietty jos vanhemmat ovat joitakin vanhoja taistolaisia niin tämä saattaa antaa alkusysäyksen nuoren kiinnostukselle vaihtoehtoisiin tapoihin hoitaa asioita.
Ja olet oikeassa myös siinä että kunnon "mallikansalaisia" kasvatetaan kepillä ja porkkanalla. "kun teet niinkuin sanotaan, vältyt ikävyyksiltä,blaablaablaa". On kyllä järkyttävää seurata kuinka lapsille osoitetaan sokeaa auktoriteettien kunnioittamista. Kyllä sen muistaa itsekin kun seisoi ala-asteella selkä suorana siniristilippua katsoen ja samalla lauloi maamme-laulua, kunnes sitä jossain vaiheessa rupesi miettimään että mitäköhän vittua sitä oikein on tekemässä. Anarkismi pelasti nationalismilta.
Saitko kommunistisen "herätyksen" ja tulit onnelliseksi, sepä hyvä kun niin vähään tyydyit!
Mutta älä tee TUHOJA kapitalistien omaisuudelle, tyydy vaan siihen omaan kohtaloosi!!
"Saitko kommunistisen "herätyksen" ja tulit onnelliseksi, sepä hyvä kun niin vähään tyydyit!"
Jos et osaa erottaa kommunismia ja anarkismia toisistaan, niin kehotan ottamaan selvää ja palaamaan asiaan uudestaan.
"Mutta älä tee TUHOJA kapitalistien omaisuudelle, tyydy vaan siihen omaan kohtaloosi!!"
Niin niin, kohtaloon pitäisi tyytyä. Saman voisi arvatenkin sanoa kaikille maailman nälkäisille ja kodittomille. Toisten nälällä ja toisten yltäkylläisyydellä ei ole mitään tekemistä kohtalon kanssa. Markkinavoiimat ja valkoisen miehen tyhmyys sekä ahneus ovat ajaneet tilanteen
siihen. Aivan taatusti teen tuhoja kapitalistin omaisuudelle, mieli kirkkaana ja hyvällä omallatunnolla. Aivan samalla tavalla kuin kapitalismi kurjistaa ja tuhoaa miljoonien ihmisten elämää joka päivä, en näe mitään syytä miksi ei voisi antaa vähän takaisinkin. Ja älä nyt inise että "se on laitonta"...jne. Sillä se ei merkkaa minulle paskan vertaa.
"Perheessäni ei ole mitään moittimista. Ympäristö ja omat valinnat ovat merkanneet paljon enemmän. "
"Eli perhetaustalla ei juurikaan ole merkitystä sillä ympäristö muokkaa ihmisen minuuden ja ajatukset aika pitkälle, "
Jep jep! Olette kanssani samaa mieltä mutta ette edes ymmärrä asiaa :)
Perheellä on merkitystä. Kun ympäristötekijät merkitsevät arvojen rakentumisessa enemmän kuin perheen arvot niin mistä muusta tämä on todistus kuin epäonnistuneesta kasvatuksesta?
Paitsi tietysti jos perhe on anarkismille myötämielinen, mikä on todella harvinaista, koska anarkismin ajatukset haihtuu yleensä aikuistumisen myötä kun ihminen alkaa ymmärtää mitä on vastuu.
Muutenkin anarkismi on pelkkää kakaroiden leikkiä. Olaan muka niin vastustavinaan yhteiskuntaa, mutta samaan aikaan anarkistille kelpaa valtion tukema ja maksama koulutus.
Ite olen keskiluokkaisesta perheestä, olemme ehdottomasti kapitalistisia koko perhe, ja nykyinen elämäni avopuolisoni kanssa on myös kapitalistista ja ehdottomasti tollasten pellejen vastustamista! Mä pärjään täällä Suomessa hyvin, käyn koulua ja aion tehdä TYÖTÄ (ilmeisesti outo sana sinulle?=sillä saa rahaa elättääkseen itsensä ja perheensä) elääkseni. Mua myös kiinnostaa politiikka ja todellakin ihmetyttää se, että miten te viitsitte kitistä asioista selittelemällä ratkaisut yksinkertaisiksi, vaan kun asiat ei oo niin.
Teijän touhut ikävä kyllä kuulostavat tasan siltä et ku äitiltä ja isiltä ei oo saanu tarpeeksi huomiota ni täytyy pikkasen yrittää melttaa. Ottakaa ne naamarit pois naamaltanne, tehkää ehdotuksianne kirjallisesti ja avoimesti eduskuntaan jos haluatte et jotain tapahtuu! Ei tollasseella rettelöinnillä saa ku paheksuntaa aikaan...
..ei näitten kanssa kannata tapella. Täällä on aivan sama mitä sanoo, viikon päästä palsta on taas täynnä samaa paskaa.
Nim.Kokemusta on.
Aina pitää olla vastavoima. Monet niistä asioista mitä ne vastustaa on ihan vastustamisen arvoisia asioita. Se vaan menee niin että yleensä niille asioille ei mahda mitään. Tai jos sen yhden ongelman poistaa tästä yhteiskunnasta ,niin tilalle tulee toinen ongelma. Tasapaino on tärkeintä.
Mutta silti on hyvä että löytyy tota vastarintaakin eli just näitä anarkisteja, aktivisteja sun muita. Olen varma, että kaikki aktivistit mielenosottajat sun muut mitä maailmasta löytyy, ovat ainakin edes _JOLLAKIN_ tavalla onnistuneet parantamaan maailmaa. Jollakin tavalla maailma on parempi paikka kun sellaisia ihmisiä on olemassa, kuin jos niitä ei olisi ollenkaan.
Itse en ole mikään aktivisti mutta yritän ajatella maailmaa kokonaisuutena. Kaikella on tarkoituksensa.