Moro. olen tällainen suht nuori immeinen, joka kärsii ahdistushäiriöstä jne. Ja minulla on ollut iso homma yrittää saada vanhempani ymmärtämään niitä asioita.
Vihdoinkin luulin että se piste oli saavutettu, että jonkinlainen ymmärrys on löytynyt, ja kaikki painostaminen saisi lopun. Vanhempani olivat hieman paneutuneet asiaan, ja kaikki kuullosti todella asialliselta, kunnes.....asiasta oli nääs puhuttu tv seiskalla, ja sieltä oli sitten neuvoja ilmeisesti sadellut, huoh. Asiani ovat nyt jätetty sitten vain ja ainoastaan herralle taivahissa, koska ihminen ei voi asiassa toista auttaa. Vai sellasta. Heille ilmeisesti selkeni, että kaikki heidän tukeminen jne on ollut turhaa(niin asia ei toki ole).
Sinne män sitten sekin vähä tuki ja ymmärrys, kiitos jeesuksille taivaissa. pitäsköhän sitä itekkin alkaa mielikuvituskaverille juttelemaan?
Vihdoinkin luulin että se piste oli saavutettu, että jonkinlainen ymmärrys on löytynyt, ja kaikki painostaminen saisi lopun. Vanhempani olivat hieman paneutuneet asiaan, ja kaikki kuullosti todella asialliselta, kunnes.....asiasta oli nääs puhuttu tv seiskalla, ja sieltä oli sitten neuvoja ilmeisesti sadellut, huoh. Asiani ovat nyt jätetty sitten vain ja ainoastaan herralle taivahissa, koska ihminen ei voi asiassa toista auttaa. Vai sellasta. Heille ilmeisesti selkeni, että kaikki heidän tukeminen jne on ollut turhaa(niin asia ei toki ole).
Sinne män sitten sekin vähä tuki ja ymmärrys, kiitos jeesuksille taivaissa. pitäsköhän sitä itekkin alkaa mielikuvituskaverille juttelemaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kannata kääntyä ihan normaalin terveyskeskuksen puoleen noissa ahdistushäiriöissä. Voit tehdä sinne asiaa vaikka mahakivuilla, tms. ja sitten lekurille puhua niistä oikeista ongelmista.
Terveydenhuoltohenkilöstöllä on kuitenkin salassapitovelvollisuus, joten ei se juttu kantaudu edes vanhempiesi korviin.
Juu, jessen varaan ei asioitaan kyllä kannata jättää. Kyllä se siitä vielä suttaantuu, usko huviksesi
olen hoidossa ollut "iät ajat" jne:) Kyse vaan omista uskovista vanhemmista, joille asian käsittely tuntuu olevan liian vaikea, asioista jotka voi maalisjärjellä yrittää ymmärtää.
äh, pistää vaan vihaksi kun laitetaan silmälaput silmille ja tulpat korville. Eihän sitä muuta tarvisi kuin hieman tukea ja tsemppaamista silloin tällöin. noh katotaa miten se jeesus sitten minua jatkossa tsemppailee....veikkaan että aika heikoilla jäillä sen kanssa ollaan.
Ymmärrän kyllä, että haluaisit tukea omilta vanhemmiltasi. Mutta jos/ja kun sitä ei luultavasti sieltä kuitenkaan tule, niin miten sitten jotkut vertaistukiryhmät tai vastaavat?
Luotettavaa keskustelukumppania sinä tietenkin tarvitset ja jos lähimmistäsi ei siihen ole, niin sitten se on haettava jostain muualta.
Rakas Jeesus!
Suojele meitä seuraajiltasi.
Amen
lapsesta asti ollut ahdistuksen kanssa vaikeaa(ei nykyään mtn erityistä hätää tässä, kai se siitä). Mutta kun sitä on toitotettu että kuulema kärsin, koska jumala valmistelee minusta jotain suurta jumalan profeettaa tms. Yhdessä vaiheessa jopa uskoin siihen! Vanhempani uskovat siihen vieläkin. Voi vittu. Aika perkeleen mukava vesseli se jumala, kiduttaa viatonta lastaan 20 vuotta, ja siihen päälle heitetään sitten vielä kiitokset ja hallelyyjaat. On se kiva kun olen niin perkeleen tärkeä.