Kesä se taas lähenee ja kohta on se aika taas kun kylvämme ja istutamme. Tuli tuossa mieleen, että tällä foorumilla puhutaan yleensä vain monivuotisista kukista, siis siitä kuinka kaikki maanpäällinen kuolee ja kun uusi kevät taas saa, niin sieltä se sama vanha kukka taas nousee. Elämän loputonta kiertokulkua. Mutta entäs sitten ne yksivuotiset kukat, jotka jaksavat kukkia komeasti hyvin hoitamalla sen yhden kesän, yhden elämän, mutta sen jälkeen ekoilla pakkasilla viimestään kaatuvat kuolleina maahan? Eikä sieltä enää nouse. Entä jos sinäkin olet vain se kesäkukka? Sellainenkin mahdollisuus nimittäin on, ihan siinä rinnalla kaikkien muiden variaatioiden. Vai en minä tiedä, onko yksivuotiset kasvit ihmisen kehittelemiä, vai myös luojan luomia?
Yksivuotinen
kesäkukka?
5268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin tiedän toki että yksivuotisestakin kesäkukasta saanee siemeniä, jotka voi laittaa joskus taas itämään ja siitä kasvattaa sit uudelleen, mutta meillä ihmisilläkin on nuo siemenet, eli lapsemme, jälkeläisemme. He jäävät meistä toki jäljelle, kun kuolemme. Mutta entäs jos se onkin niin, että minä ja me itse kuolemme lopullisesti "that`s it". Vain lapset jäävät jatkamaan, lisääntyäkseen ja kuolevat sitten aikanaan hekin pois. Tämä elämä yksinkertaisimmillaan vois olla tätä.
Minä olen tuollainen yksivuotinen kukka. Mulla ei ole lapsia, joten ... that´s it! Hyvä vai paha? Kuka tietää?
voit antaa rakkautta ja sydämesi huolenpitoineen kaikkineen jollekin toisen synnyttämälle lapselle, mutta joka voi olla kuin omasi. Kyse on enempi omasta halustasi. Mitä sitten jos biologiasi ei siirrykään eteenpäin, mieliin ja muistoihin silti jäät. Ja jos olemme tosiaan vain yksivuotisia kesäkukkia, et sinä sitä ole murehtimassa, niinkuin ei mitään muutakaan. Sillä silloinkin kun sinäkin jätät elämäsi, joku vasta samalla hetkellä aloittaa ja elämä jatkuu. Sinulla ei silti ole tuskaa, ei kärsimyksiä lapsettomuudesta tai niistä olemassa olevista lapsista, ei sairautta ei mitään. On vain rauha ja ikuinen uni. Mutta sitähän me emme tiedä missä sinä ja minäkin vielä kohtaamme. Jospas me ollaankin niitä monivuotisia...Kävi niin tai näin, ni onko se nyt niin kauheaa, kaikella on aikansa.
kaikella elollisella on energia-aura jota on kirliankuvauksella kuvattu.
Se voisi olla se säilyvä ja jatkuva osa.
Olen edelleenkin yksivuotinen, sille en voi mitään. Joku voi luulla olevansa monivuotinen, muttei todellisuudessa ole sitä.
En ole nainen, koska en ole synnyttänyt :`( Sen tietävät toisetkin. Olen kuin spitalitautinen; kaupungin ulkopuolelle jätetty ja syynä vain se, etten hyväksy miehekseni ketä tahansa juoppoa, joka hakkaisi mennen tullen ja palatessaan. Ennemmin olen yksin, lapsettomana kuin huonossa suhteessa.
Kun kuolen, fyysiikkani kuolee ja se pannaan hautaan. Kaikki askareeni, projektini, työtehtäväni, siis kaikki työt loppuvat. Se, mikä jää kesken, jää kesken, sille en voi mitään. Saa pitää monttubileet pullakahvin kanssa :D Sisarukseni, toivottavasti, hoitavat maallisen omaisuuteni köyhille. Pidän pankkitililläni sen verran rahaa, että jos kuolema minut korjaa pois, niin on arkku- ym. rahat jo valmiina. Ei tarvitse sisarusteni maksaa omistaan minun monttubileitäni.