Avaan silmäni hämärään aamuun, rutistaudun vielä peiton sisään ja yritän muistella miltä tunnuit vierelläni.... siitä on jo niin kauan kun tunsin sinut lähelläni aamulla. Nousen ylös ja laitan paljaat jalkani lattiaan se tuntuu niin kylmältä että silmäni aukeavat vähän enemmän. Nousen ylös keitän kahvit ja kuuman kuppi sormissani katselen ulos harmaaseen vesisateeseen. Ajatus harhailee ja kääntyy siihen että pitäisi lähteä jo töihin. En millään haluaisi... voisin vain mennä takaisin peiton alle ja nukkua huomiseen. Huokaisen ja laskun kuppini tiskipöydälle, pukeudun ja lähden töihin. Ehkä saan muuta ajateltavaa kuin sinä....
Sateinen harmaa aamu....
Minä vain
2310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suukko poskellesi.. ;) Harmaana aamuna.
Tiedän tunteesi. Miten vaikea onkaan luopua ihmisestä, jota rakastaa. MUTTA tiedän myös sen,
että päivä päivältä kaipaus helpottaa ja aurinkokin alkaa paistaa. Jonakin päivänä hän on muisto vain. Niin siinä käy, usko tai älä.
Ja jonkakin päivänä uusi rakkaus kolkuttaa ovellesi.