Suomessa, Euroopassa ja maailmanlaajuisesti on ollut käynnissä jo muutaman vuoden ja näyttää edelleen jatkuvan. Suomalaiset kansana ja alan työntekijöinä ovat kokeneet syyllisyyttä, kun metsäteollisuuden pomot ovat säännöllisin väliajoin löytäneet aina jotakin vikaa Suomesta ja suomalaisista suhteessa tämän teollisuuden alan kannattavuuteen.
Täytyy kuitenkin muistuttaa, että metsäteollisuus omillaan toimillaan on myös edesauttanut omaa ahdinkoaan. Tällaisia toimia on ollut yletön kilpailu markkinaosuuksista. Ostettiin vanhoja tehtaita ylihintaan, joita on sitten myyty roimilla tappioilla. Alin hinta tehtaasta on ollut yksi euro, jonka Stora Enso sai eräästä Keski-Euroopan tehtaastaan. Oma lukunsa on Stora Enson ja UPM:n Pohjois-Amerikan valloitusyritys. Stora Enso menetti seikkailuissa ainakin 2 miljoonaa euroa ja UPM noin 1 miljardi euroa. Nämä tappiot ovat olleet pois Euroopan ja esim. Suomen tuotantolaitosten kehittämisestä.
Paperin kysyntä on Euroopan ja Pohjois-Amerikan alueella laskenut. Aasia alkaa olla tuotannon suhteen kohta omavarainen. Jossakin vaiheessa Aasian tehtailta tuodaan paperia Euroopan talousalueelle.
Vahva euro on tuottanut ongelmia metsäteollisuuden kustannusrakenteelle ja viennille. Kun Ruotsilla on oma vanha valuutta kruunu, on ruotsalaisen metsäteollisuuden kilpailutilanne esim. Suomeen nähden noin 20 % edullisempi. Aikoinaan Suomessa metsäteollisuus pidettiin kannattavana jatkuvilla säännöllisin väliajoin toistuvilla devalvaatioilla. Kansa antoi kukkaroistaan rahat metsäteollisuudelle kohonneina tuotitavaroiden hintoina.
Metsäteollisuudelta odotetaan yhteiskuntavastuuta, jota ainakin kaksi suurinta yritystä mainosti kantavansa vielä 1990-luvulla. Tänä päivänä siitä ei ole tietoakaan. Omat sekoilut maailmalla ja vahva euro ovat vieneet myös Suomessa toimivien tuotantolaitosten kannattavuutta.
UPM:n Voikkaan paperitehtaan lopettaminen vuoden 2006 lopussa oli suuri uutinen Suomessa. Viime aikoina tehtaitten lopettaminen ei ole saanut vastaavaa huomiota. Kajaanin tehtaan lopettaminen jäi jo paljon vähemmälle huomiolle. Summan tehtaan lopettaminen oli Kemijärven sellutehtaan ohessa Stora Enson päänavaus. Jatkoja on seurannut ja edelleen seuraa. Kaskisten sellutehdas on lopetettu ja Uimaharjun sellutehdas on liipasimella. M-Real saattaa lopettaa Suomessa koko paperituotantonsa. Kartonkipuoli myydään joko UPM:lle tai Stora Ensolle.
Olisi tässä vaiheessa rehellistä toimintaa, mikäli Paperiliitto ja Toimihenkilöunioni avoimesti myöntäisivät metsäteollisuuden rakennemuutoksen olevan käynnissä myös Suomessa. Ei tarvitsisi hakea syyllisiä paperimiehistä ja muista metsäteollisuudesta palkkaa saavista suomalaisista. Näitten liittojen jotkut toimihenkilöt ja luottamustehtavissä toimivat pomot levittävät maakunnissa satumaisia tarinoita siitä, minkä takia mikin tuotantolaitos on ajettu alas.
Täytyy kuitenkin muistuttaa, että metsäteollisuus omillaan toimillaan on myös edesauttanut omaa ahdinkoaan. Tällaisia toimia on ollut yletön kilpailu markkinaosuuksista. Ostettiin vanhoja tehtaita ylihintaan, joita on sitten myyty roimilla tappioilla. Alin hinta tehtaasta on ollut yksi euro, jonka Stora Enso sai eräästä Keski-Euroopan tehtaastaan. Oma lukunsa on Stora Enson ja UPM:n Pohjois-Amerikan valloitusyritys. Stora Enso menetti seikkailuissa ainakin 2 miljoonaa euroa ja UPM noin 1 miljardi euroa. Nämä tappiot ovat olleet pois Euroopan ja esim. Suomen tuotantolaitosten kehittämisestä.
Paperin kysyntä on Euroopan ja Pohjois-Amerikan alueella laskenut. Aasia alkaa olla tuotannon suhteen kohta omavarainen. Jossakin vaiheessa Aasian tehtailta tuodaan paperia Euroopan talousalueelle.
Vahva euro on tuottanut ongelmia metsäteollisuuden kustannusrakenteelle ja viennille. Kun Ruotsilla on oma vanha valuutta kruunu, on ruotsalaisen metsäteollisuuden kilpailutilanne esim. Suomeen nähden noin 20 % edullisempi. Aikoinaan Suomessa metsäteollisuus pidettiin kannattavana jatkuvilla säännöllisin väliajoin toistuvilla devalvaatioilla. Kansa antoi kukkaroistaan rahat metsäteollisuudelle kohonneina tuotitavaroiden hintoina.
Metsäteollisuudelta odotetaan yhteiskuntavastuuta, jota ainakin kaksi suurinta yritystä mainosti kantavansa vielä 1990-luvulla. Tänä päivänä siitä ei ole tietoakaan. Omat sekoilut maailmalla ja vahva euro ovat vieneet myös Suomessa toimivien tuotantolaitosten kannattavuutta.
UPM:n Voikkaan paperitehtaan lopettaminen vuoden 2006 lopussa oli suuri uutinen Suomessa. Viime aikoina tehtaitten lopettaminen ei ole saanut vastaavaa huomiota. Kajaanin tehtaan lopettaminen jäi jo paljon vähemmälle huomiolle. Summan tehtaan lopettaminen oli Kemijärven sellutehtaan ohessa Stora Enson päänavaus. Jatkoja on seurannut ja edelleen seuraa. Kaskisten sellutehdas on lopetettu ja Uimaharjun sellutehdas on liipasimella. M-Real saattaa lopettaa Suomessa koko paperituotantonsa. Kartonkipuoli myydään joko UPM:lle tai Stora Ensolle.
Olisi tässä vaiheessa rehellistä toimintaa, mikäli Paperiliitto ja Toimihenkilöunioni avoimesti myöntäisivät metsäteollisuuden rakennemuutoksen olevan käynnissä myös Suomessa. Ei tarvitsisi hakea syyllisiä paperimiehistä ja muista metsäteollisuudesta palkkaa saavista suomalaisista. Näitten liittojen jotkut toimihenkilöt ja luottamustehtavissä toimivat pomot levittävät maakunnissa satumaisia tarinoita siitä, minkä takia mikin tuotantolaitos on ajettu alas.
Vastaukset 1
Vanhimmat
muistaakseni 5 miljardia euroa pohjois-amerikan seikkailussa.