Suomesta Neuvostoliittoon 1930-luvulla loikanneista noin 15 000 suomalaisesta valtaosa kuljetettiin vangittuina Tšeljabinskin kaupunkiin keskitysleireille. Lähes kaikki heistä joutuvat systemaattisten teloitusten uhreiksi vuonna 1938. Heidän joukkohautansa sijaitsee Zolonyi Goran entisen kultakaivoksen alueella, jossa on 1950-luvulta saakka sijainnut myös kaupungin kaatopaikka. Paikalle pystytettiin 1990-luvulla muistokivi kertomaan joukkotuhosta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tšeljabinsk
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tšeljabinsk
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo wikin tieto ei kyllä pidä paikkaansa. Tseljabinkiinhän ei "suurinta osaa" viety, ja siellä kuoli vajaa tuhat:
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/01/meill-ei-kotia-tll.html
nuo tiedot, olkoon lukumäärät mitä tahansa.
Mistä muuten mahtaa johtua, että Jukka Rislakki, uskollinen stalinisti, muutti mielensä noin 1991?
Tampereen yliopistossa Nordenstrengin ja Hemanuksen kouluttama toimittaja.Siihen asti hän oli kunnon rauhantutkijan tavoin harrastanut vain Suomen historian mustamaalausta.Siinä hän oli onnistunut niin hyvin, että jopa Ylikangas lainasi hänen väitteitään.
Oliko Rislakki jonkin sortin stalinisti? No, miten vaan. Tavallaan sen 1980-luvun jutut on värityksestään huolimatta kiintoisia siinä että se tarttui jokseenkin harvakseltaan käsiteltyihin aiheisiin, suomalainen "vastarintaliike" näkyy aika harvoin tutkimuksissa vieläkään. Tuo Lahti-Argutinan kanssa tehty teos toisaalta niveltyy kyllä hyvin Rislakin aiempien julkaisujen jatkumoon, loikkareitahan käytiin jonkin verran läpi myös Rislakin kirjassa Erittäin salainen, jos kohta siitä puuttui kokonaan NL aineisto.
Loikkareista ilmestyi kai jo 1980-luvulla Kostiaisen kohtuullisen hyvä tutkimus. Mutta paljon siinä olis vielä sarkaa tutkittavana.
Ei ole minkäänlaisia todisteita että suomalaisia olisi joskus ollut olemassa. Antifasistien levittämää paskaa kaikki sellaiset väitteet.
Suomalaisia riitti joka hautaan?
Sandarmoh 1937 - 1938
http://heninen.net/sandarmoh/suomeksi.htm
Arkistotietojen mukaan 11. elokuuta 1937 alkaen vuoden 1938 joulukuun 24. päivään mennessä tällä paikalla oli ammuttu ja haudattu yli 9500 henkeä, jotka edustivat 58 kansallisuutta (venäläisiä, karjalaisia, suomalaisia, ukrainalaisia, valkovenäläisiä, tataareja, udmurteja, juutalaisia, romaneja, saksalaisia, puolalaisia ym.).
Krasnyi Bor 1937 - 1938
http://heninen.net/punakangas/suomeksi.htm
Säilyneiden arkistotietojen mukaan vuosina 1937-1938 Petroskoin lähistöllä ammuttiin ja salaa haudattiin ainakin 3776 henkeä.
Niin meitä viedään ku pässiä narusta myös täällä lännessä.Lohduttavaa tuossa historiassa on se että lähes kaikki 30 luvulla syntyneet ja eläneet ovat saaneet surmansa.Heidät on voittanut tuo suuri vihollinen ja Stalin nimeltä KUOLEMA.Tuo on kaikille meille yhteinen viholline niin sortajalle kuin sorretullekkin.kaikki se saavuttaa lopulta myös Stalin ja Breshnev ja monet palvotut idollit ovat samassa joukkohaudassa ja ehkä he käyvät siellä nyt keskustelua siitä mitä oikein tapahtui.Ihmeellistä tässä kaikessa on se että Fidel Kastro on vielä hengissä vaikka vähän henki pihisee.samaan aikaan on vapauden ja demokratian nimissa itseään julistaneet yhdysvaltojen presidentit joutuneet tuon viikatemiehen uhriksi.Kuitenkin meille kaikille tuo kohtalo koituu varmasti ellemme sitten koe jotain ihmeellistä valaistusta tai ylösnousemusta kuten Elias tuulispäässä.
laiduntaa. Jos kuitenkin itse joudut karjaksi tappoleirille, niin voi mielipiteesi hieman siirtyä sektorissa sellaiseen suuntaan, joka puhuu ihmisoikeuksien ja arvojen tunnustamisen puolesta.
Mahdollisesti tililläsi on sellaisia tekoja, jotka estävät ihmisarvojen tunnustamisen? No vie syntisi hautaan ja olkoon Jumala sinulle armollinen.
"Uhtpetshin työleirin kasvattajan Sheininin tekemässä luonnekuvauksessa Mannerista sanotaan: työskentelee päivystäjänä, erittäin yritteliäästi, työn laatu on hyvää, kurinalainen, ei ole hallinnollisia rangaistuksia, osallistuu kulttuuritoimintaan, hyväksytty iskurityöläiseksi.
Koko leirissäoloajan hän jatkoi vaimonsa etsimistä. Kaipaus ja murtunut terveys alkoivat tuntua. Hän kuoli 15. tammikuuta 1939 keuhkotuberkuloosiin. Näin on kirjoitettu
Mannerin kuolintodistukseen. Hänet on haudattu Tshibjun kylän ensimmäisen vesilaitoksen hautausmaalle lähelle Uhtaa "valtion ruumisliinoissa, haudan syvyys 2 metriä ".
Professori Aleksandr Popovin selvitysten mukaan todellinen kuolinsyy oli radioaktiivinen säteily, jota Manner sai jouduttuaan käsittelemään radioaktiivista vettä vankileirillä."
http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/2003/TK_manner.html