Britithän loistivat sodissa ainoastaan silloin kun vastustajalla ei ollut kunnollista aseistusta ollenkaan! eli siirtomaissa yms tilanteissa. Waterloossa britit kahmivat kaiken kunnian itselleen ja niin kävi muissakin sodissa.
Amerikan vapaussodassa britit saivat pahasti turpaansa.
Krimillä briteillä oli tukalat paikat.
Gallipolissa kävi myöskin huonosti kun vastapuolen "arabeilla" olikin moderni kalusto ja osaava johto.
Euroopassa 1939 menivät täysin paniikkiin vaikka osittian omasivatkin paremmat tankin kuin sakut.
Aasiassa japanilaiset kurittivat brittejä niin että tukkapöllysi. Ilman Yhdysvaltoja sekä intialaisia liittolaisia japanilaiset olisivat onnistuneet nujertamaan britit aivan leikiten.
Nykyäänhän britti historoitsijat yrittivät kiillottaa asevoimien kilpeä. Esimerkiksi nykyään on trendinä väittää että Singaporen menettäminen oli pelkkä yhden miehen möhläys... eli Percival saa kaiken syyn niskoilleen. Kuulemma jos olisivat taistelleet viikon niin japanilaisilta olisi loppunut puhti! totuushan on kuitnekin se että britit ylimielisyyttään aliarvioivat japanilaisten taidot.
Mitäs mieltä te muut olette? osunko oikeaan vai meneekö täsin ohi?
Amerikan vapaussodassa britit saivat pahasti turpaansa.
Krimillä briteillä oli tukalat paikat.
Gallipolissa kävi myöskin huonosti kun vastapuolen "arabeilla" olikin moderni kalusto ja osaava johto.
Euroopassa 1939 menivät täysin paniikkiin vaikka osittian omasivatkin paremmat tankin kuin sakut.
Aasiassa japanilaiset kurittivat brittejä niin että tukkapöllysi. Ilman Yhdysvaltoja sekä intialaisia liittolaisia japanilaiset olisivat onnistuneet nujertamaan britit aivan leikiten.
Nykyäänhän britti historoitsijat yrittivät kiillottaa asevoimien kilpeä. Esimerkiksi nykyään on trendinä väittää että Singaporen menettäminen oli pelkkä yhden miehen möhläys... eli Percival saa kaiken syyn niskoilleen. Kuulemma jos olisivat taistelleet viikon niin japanilaisilta olisi loppunut puhti! totuushan on kuitnekin se että britit ylimielisyyttään aliarvioivat japanilaisten taidot.
Mitäs mieltä te muut olette? osunko oikeaan vai meneekö täsin ohi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hirvittävimmät nöyryytykset tulevat vihollinen aliarvioitaessa, näissä britit ovat olleet todella hyviä niin Pohjois-Amerikassa, Zulumaassa, Afganistanissa kuin Malakan niemimaallakin. Brittien mielestä japanilaiset sotilaat olivat hassun näköisiä resupellejä, joka käyttivät polkupyöriä etenemiseen. Polkupyöriä! :D
Niinpä niin. Malakan niemimaa ei sitten kumiplantaasien uuden tieverkoston ansiosta ollutkaan enää läpipääsemätöntä sademetsää, niinkuin britit olettivat ja japanilaiset sotilaat sotkivat fillareillaan kolme kertaa pitempiä päivämarsseja kuin britit laskivat olevan mahdollista. Yllättivät britit ns. housut kintuissa.
Urheita ja taitavia brittisotilaat ovat aina olleet, turhan usein vaan joutuvat paikkaamaan johdon virheitä omalla verellään, esimerkkinä vaikka taistelussa Britanniasta käytetty torjuntahävittäjälaivueen taktiikka, joka oli perseestä. Ne laivueenkomentajat, jotka näkivät tiukan muodostelman aiheuttavan vain tappioita ja käskivät lentäjiään ottamaan oppia saksalaisilta, kohdeltiin suunnilleen maanpettureina.
Nimenomaan näin. Brittisotilaat ovat olleet aina huippuluokkaa, mutta heidän esikunta upseerinsa ovat usein olleet hanurista. Liekö syy siinä, että hyvin pitkään upseerikunta rekrytoitiin aatelisista eikä tavallisilla kansalaisilla ollut juurikaan mahdollisuuksia päästä ylenemään komppaniaporrasta ylemmäs.
Hyvä esimerkki on Sommen taistelu 1916. Esikunta uskoi ja vakuutti, että tykistötuli tuhoaa saksalaiset ja että heidän asemiensa valtaaminen on pikkujuttu. Esikunta upseerien vaatimuksesta hyökkäys tehtiin myös päiväsaikaan hyvässä järjestyksessä muodostelmat säilyttäen kävelyvauhtia. Lopputulos: puoleen päivään mennessä brittien tappiot olivat noin 30 000 miestä ja ensimmäisen päivän kokonaistappiot 68 000 miestä. Kokonainen armeija (ns Vanha armeija) tuhoutui kenraalien idioottimaisuuden ja vaatimusten vuoksi.
Brittien sotilaskyvyistä kertoo jotakin se, että kun amerikkalainen vuoristodivisioona ja rangers-joukot hyökkäsivät Tora Boraan Afganistanissa (Operaatio Anakonda) neniin tuli niin että paukkui. Jenkit ilmoittivat vihollisen menettänen ainakin 1000 miestä (ruumiita ei nähnyt kukaan) ennen kuin he joutuivat perääntymään. Jemenissä ollut brittien merijalkaväen kommandoprikaati pyydettiin hätiin ja kun he ilmestyivat vuorille, Al Quida ja talebanit vaihtoivat maisemaa Pakistanin puolelle.
On syytä muistaa sekin, että vuosina 1900-2000 oli tasan yksi vuosi kun brittisotilas ei kaatunut taistelutehtävissä. 1968. Pikkuisen on siis praktiikkaa.
Sommen taistelusta todettua: "He olivat leijonia aasien johdettavina". Pitänee pitkälti paikkansa.
Brittien upseerikoulutus on perustunut ja ilmeisesti perustuu edelleen luokkayhteiskuntaan ja sen sääntöihin. Ns. yläluokkaiset pääsevät upseerikouluun asemansa, eivät taitojensa ansiosta. Onhan se ihan selvää, että joukkoon mahtuu tuon jälkeen erityisen paljon käytännössä upseeriksi sopimattomia henkilöitä ja sitten voi tulla katastrofeja. Ja ennen kaikkea miehistön henki ei paljoa paina, kun se on siviilissäkin niin erillään upseerien todellisuudesta. Tällaista verta on helpompi uhrata ilman moraalista ongelmaa.
Olisi muuten hauska tietää, miten esimerkiksi prinssit Harry ja William olisivat pärjänneet armeijassa ilman valmiiksi taputeltua upseerikoulutuspaikkaa. Jos karsinta kävisi samoin kuin Suomessa; paras viidennes koulutukseen.
Veikkaan, että prinssit eivät olisi upseerinarvossa. Ja siinä samassa on selitystä brittien mokille sodissa ja taisteluissa.
Toisaalta briteillä on yks hyvä periaate: jos maa on sodassa, joku kuningashuoneen pojista on myös sotimassa, esim. Harry Afganistanissa ja Irakissa, ja prinssi Andrew Falklandin saarilla jne. Tääkin systeemi periytyy sieltä Magna Cartan ajoilta, et jos kunkku hinkuaa sotaan, niin koskee kans sen perhettä.
Sinänsä aatelisupseeristo on aikansa elänyt konsepti, vaikka käsittääkseni edelleen brittiarmeijassa aatelisten vesat koulutetaan upseereiksi useammin kuin ei-aateliset. Palkka-armeijajan niillä on.
Palkka-armeijassa on hyviä puolia, mutta huono puoli siinä on se, ettei sellaista tilannetta tulekkaan, että palkka-armeija taistelee näissä asemissa viimeiseen mieheen ....
Se on aivan totta. Palkka-armeijat ovat kautta historian olleet epäluotettavia. Se että nykyisin puhutaan ammattiarmeijoista ei suinkaan poista tätä ongelmaa.
Ranskalaiset ja muun maalaiset ammattirauhanturvaajat Bosniassa pyörittivät mustaa pörssiä, bordelleja ja naiskauppaa.
Ns Ammattiarmeijoilla on myös aina poliittinen agenda meneillään, joka kansallisarmeijoilta puuttuu. Kansallisarmeijan etu on myös se että sillä on suuri reservi ja se tulee halvemmaksi kaikkinensa kuin ns. ammattiarmeija.
Laitahan listaan vielä Narvikin reissu Norjassa.
Sieltäkin heidät heitettiin mereen.
Toki evakuointi Dunkerquesta Ranskasta 1940 oli eräs kyseenalainen saavutus sekin.
Brittien sotilasmahti perustui merten herruuteen, eli laivastoon.
Kun sitten aika kulki tämän ohi, eli laivastolla ei kyetty suvereenisti sotia voittamaan, niin Brittienkin mahti rapistui.
Noista sodista sen verran, ettei ne ihan noin huonosti menneet, kuten tossa kuvasit ...
En nyt ihan tarkkaan muista, mutta esim. amerikan vapaussodassa ne taisi voittaa kaikki taistelut, vaikka sodan hävisivätkin.
Krimillä tuli turpiin, ehkä noin kolmen vuoden sotimisen jälkeen, eli ei se ihan niin perseelleen mennyt kuin kuvasit.
Gallipoli, no ei sekään mitään kunnianpäiviä ollut, mutta Britit joka tapauksessa hajotti Osmaanien valtakunnan sotimisellaan.
Ja olihan niillä hetkensäkin, tosin parhaat niistä oli ennen 1900 lukua.
Kyllä britit viime sodissa löivät mm ylivoimaiset italialaiset Libyassa 1940. Siksihän sinne Rommel lähetettiin. Hänet murskattiin Alameinissa.
Briteillä oli osuutensa saksalaisten häätämisessä Tunisiasta ja tietysti maihinnousussa Sisiliaan ynnä Italian mantereelle.
Kannattaa muistaa myös maihinnousu Normandiaan ja hyökkäys Saksaan. Britit mursivat Saksan puolustuksen ja jenkit ajoivat aukosta läpi.
Myös Aasiassa briteillä oli merkittävä rooli mm. Birmassa.
Saksalaiset pitivät brittejä venäläisten jälkeen kovimpina vastustajina.
Kannattaa muistaa brittien tuhatvuotiset sotilasperinteet. Niihin mahtuu nousuja ja laskuja.
Saivat selkään jopa etiopialaisilta alkuasukkailta ja joutuivat turvautumaan taistelukaasuihin.
"Myös Aasiassa briteillä oli merkittävä rooli mm. Birmassa."
Joo kyllä. Mutta edelleenkin ilman intialaisia ja muita osastoja touhu ei olisi toiminut alkuunkaan.
"Kannattaa muistaa brittien tuhatvuotiset sotilasperinteet. Niihin mahtuu nousuja ja laskuja."
Nousut tapahtuivat lähinnä kepeillä aseistautuneita alkusaukkaita vastaan. Sitten jos saivat turpaansa niin alkuasukkaiden perheet tapettiin kostoksi.
esim. 2MS:ssa oli uiminen kanaalin yli. Ja senkin onnistuivat tekemään saksalaisten hyvintahtoisuuden vuoksi. Ei ne natsit visiin niin pahoja tunteettomia hirviöitä olleetkaan?
Myöskin nousu Normandiaan oli aika kyseenalainen operaatio. Toki operaatio oli onnistunu ja voitollinen. Sitä ennen kuitenkin saksalaisten voimat oli kulutettu loppuun itärintamalla. Toki britit tavoilleen uskollisina keskittyivät sen muun alkusodan ajan pommittamaan siviilikohteita Saksassa. Eli perinteitä kunnioittaen kostettiin siviileille se mitä rintamalla hävittiin. Tosi urheaa..
"Kannattaa muistaa brittien tuhatvuotiset sotilasperinteet. Niihin mahtuu nousuja ja laskuja."
Kyllä 2MS:aa pitää kutsua lähinnä uppoamisena. Käytännössä imperiumi lakkasi olemasta 1945.
Japanin voitosta seurasi myös se että siirtomaissa ihmiset huomasivat että valkoiset armeijat (britit ja fransmannit lähinnä) eivät ole voittamattomia.
RAF oli hyvin johdettu, pojat taistelivat sitkeästi ja niillä oli kunnon koneet jo 1940. Operatiivisessa osaamisessa oli puutteita, jotka poistuivat kokemuksen myötä.
Sakut menettivät niin paljon koneita taistelussa Englannista v. 1940 (ja itse asiassa lännessä v 1941 alussa) ettei se kyennyt nostamaan lentokykyisten hävittäjiensä määrää v. 1939 tasosta koko sodan aikana. Moskovan edustalla v. 1941 sakuilla loppuivat lentokoneet, koska ne ruostuivat Englannin niityillä.
Muistaakseni brittiläisellä pommikonemiehistöön kuuluvalla sotilaalla oli sodasta hengissä selviämistodennäköisyys samaa luokkaa saksalaisen sukellusvenemiehen kanssa (sukellusveneissä n. 75% tappiot).
Jo 1940 taisteluun osallistuneista pommikonemiehistä oli sodan lopussa elossa 10%. Vielä Normandian maihinnousun jälkeen palvelukseen astuneiden pommikonemiesten tappiot olivat 50%. Kaikista miehistöistä sodan aikana menetti 60 % henkensä kokonaistappioiden ollessa kauhistuttava 76 %.
RAF joutui tosiaan taistelemaan sitkeästi sodan loppuun asti.
kuuluisia siitä että he häviävät kaikki taistelut paitsi viimeistä.
Mutta mutta sehän riittääkin sitten voittoon...
Joten jossakin on hävitty se viimeinenkin taistelu.. Miten olisi Berliinissä 1945?