Uskova on valmis antamaan kaiken kunnian Jumalalle. Ateisti itsekkäästi ottaa kaiken kunnian omista tekemisistään.
usko on
suuri hyve
37950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Voihan sen laittaa näinpäinkin.
Uskovainen ei tee mitään hyvää koko elämänsä aikan koska se on jumalansa aikaansaanoksia, mutta silloin kun uskovainen tekee pahaa niin se on hänestä itsestään, joten tästä voimme päätellä että uskovainen ei voi itse tehdä mitään hyviä tekoja vaan pelkästään pahoja tekoja.
joten uskovaiset ovat pahoja ihmisiä.
Ero on siinä, ettei kristitty ole hyvistä teoistaan kiittämätön vaan antaa kunnian Jumalalle. Hän ei varasta kunniaa itselleen.
oikein varastaa itsellensä jos tekee jotain hyvää? tästähän voi päätellä miksi uskovainen ei uskalla tehdä mitään hyvää koska pelkää varastavansa jumalansa kuuluvaa kunniaa.
Joten tässä se sitten paljastui miksi uskovainen ei tee mitään konkreettistä hyvää vaan valitsee olematta tekemättä mitään ja vaan rukoilee.
Tiesitkö että Utahissa on maaiman tehottomin palokunta, he vaan rukoilevat.
Eli jos olet ravintolassa, ja kokki tekee sinulle aivan loistavan annoksen, niin kiität siitä jumalaa? Minä lähetän kiitokset kokille.
Entä jos samasssa ravintolassa palvelu on ensiluokkaista? Kiitätkö jälleen jumalaa? Minä jätän mehevän tipin.
Minusta kunnia kuuluu sille, joka sen ansaitsee...Ai niin, ja sille joka asian on TODISTETUSTI tehnyt.
Olin nuorempana käsityöalalla ja kun olin tehnyt hyvää työtä, niin ihmiset kiittelivät ja se tuntui hyvältä. Kun joku antoi työstäni kiitosta, niin silloin tiesin tehneeni hyvin ja osasin silloin palkita myös itseäni tehdystä työstä. Minulle tuli hyvä mieli nähdä asiakkaan hyvä mieli, enkä yhtään häpeä ottaa kiitosta omien kätteni töistä PRKLE.
Eikös raamatussakin sanota, että pyhä henki pitää päästää sydämeen, koska muuten se ei siellä elä.
Joten pyhä henki saa nyt painua vit**n, eikä YHDELLÄKÄÄN OLENNOLLA OLE NYT, TAI TULEVAISUUDESSA, MITÄÄN TEKEMISTÄ MINUN TÖITTENI KANSSA, MINUN ITSENI LISÄKSI. EI TÄSSÄ OPISKELTU PUOLTA ELÄMÄÄ; ETTÄ KUNNIAN SAISI JOKU MUU. Otan todellakin kunnian omista töistäni, eikä olisi pahitteeksi teillekkään, se on nimittäin terapeuttista.
Uskova siirtää kaiken vastuun tekemisistään jumalalle. Noudattaa jumalan käskyä ja odottaa saavansa palkkion taivaassa.
Ateisti joutuu ottamaan vastuun tekemisistää tässä elämässä. Palkkio on hyvä elämä ja tunne, että tekee oikein.
Ateisti vain pitää vain kunnian itsellään ja nauttii siitä.
Se että sinä uskot mielikuvitusolioihisi ei tarkoita sitä että olet oikeutettuna määrittelemään mikä on oiikein ja mikä on väärin.
kyllähän sinäkin rukoilessasi loukkaat Juutalaisten ja Muslimeitten jumalaa ja sinua varmaan rangaistaan siitä. :)
et voi voittaa uskovaisena.
Onkos uskovilla jokin kunniafiksaatio?
En minä ainakaan ole mitenkään erityisen kunniaorientoitunut, en ole tullut ajatelleeksikaan elämää noin. Jos teen jotakin hyvää itselleni niin koen mielihyvää onnistumisesta tai mukavasta tekemisestä tai siitä että opin tai ymmärrän jotakin uutta. Jos teen hyvää muille niin koen mielihyvää siitä että huomaan toisen ilahtuvan. Yleensä ottaen koen mielihyvää siitä että elämä sujuu mukavasti ja sopuisasti ilman ristiriitoja ja konflikteja.
Mistä ihmeen kunniasta sinä puhut?
´Jos asia on mielestäsi niinkuin sanot niin oletko omasta mielestäsi oikeutettu siihen palkkaan mitä saat työstäsi? vai meneekö palkkasi jumalallesi? tästä omasta mielstäsi olevasta jutusta voimme päätellä että varastat jumalasi rahaa.
Check mate.
Kylläpä sinä nyt olet kovasti sen kunnian perään. Itse tyydyn elämään ihan ihmisenä ihmisten joukossa niillä säännöillä ja käsityksillä joita ihmisten keskinäisissä suhteissa tarvitaan. Eipä siitä kummempaa kunniaa minulle lohkea. Palkkio on korkeintaan se, että jälkikasvuni oppii elämään elämänsä katumatta ja repimättä toisia ihmisiä.
Vaikka oma pelastuminen ei toimikaan motiivina. Se mikä on oikein ja väärin tulee ilmi Raamatusta.
oma pelastuminen ei toimikkaan motiivina?
Sillähän te juuri jumalaanne kauppaatte.
Raamatun ilmaisemat oikeat tai väärät teot?Poimitte vain vetoavimmat ja parhaat palat.
Kun on tehnyt jotain hyvää tai jotain oikein, niin se tuottaa usein mielihyvää. Tärkeää on, ettei kuvittele, että tuo hyvä olisi itsensä tekemää. Pitää olla iloinen ja kiitollinen, että Jumala on vaikuttanut tuon hyvän teon minun kauttani. Tästä iloisuudesta ja kiitollisuudesta seuraa tuo suuri kunnioitus.
Kyse ei ole kauppaamisesta vaan hyvien uutisten kertomisesta.
Ovikello soi, siellä on uskontoa kaupitteleva ihminen. Sanon, etten ole kiinnostunut, mutta hän haluaa keskustella. Pienen jaanaamisen jälkeen hän joutuu antamaan periksi. Hän antaa lehdykän, jonka otan vastaan päästäkseni hänestä eroon. Hän lähtee matkoihinsa tyytyväisenä, olen ilmeisesti potentiaalinen pelastettava.
Ovikello soi, siellä on pölynimuria kaupitteleva ihminen. Sanon, etten ole kiinnostunut. Mutta hän haluaa esitellä sitä. Pienen jaanaamisen jälkeen hän joutuu antamaan periksi ja lähtee happamena matkoihinsa. Minua vähän säälittää, ei ole kaupustelijan helppo tienata leipäänsä.
______________________________________________
Jos kuuluisin kirkkoon, niin maksaisin kirkollisveroa ja ehkä käyttäisin kirkon tarjoamia palveluita.
Pappi kovasti saarnaisi pelastuksesta ja minä kuuntelisin. Sitten kun kuolisin, pappi saarnaisi taas ja kehuisi kuinka nyt on Erkki taivaan riemuissa.
Veroilla maksetaan papin palkka ja muut menot, hautapaikka maksaa sitten erikseen. Raha vaihtaa omistajaa.
Ei tuo ole enää epäitsekkyyttä, vaan itsensä vähättelyä. Eikä yhdelläkään jumalalla ole mitään asiaa minun ruumiiseeni, ei sitten minkäänlaista.
Missä on se vapaa tahto?
Entäs muuten murhat, sillä monet psykopaatithan ovat ylpeitä teoistaan. Kiittävätkö he jumalaa, joka on heidän kättensä kautta tehneet tuon "hyvän" teon.
Kunnia sille jolle kunnia kuuluu. Minä ainakin kiitän joululahjasta lahjan antajaa enkä joulupukkia tai jumalaa. Itseäni kiitän hyvin suoritetusta työstä, mutta muilta ihmisiltä en vaadi kiitosta. Kiittäminen ja kannustaminen ohjaa ihmistä parempaan suuntaan, auttaa jaksamaan ja antaa hyvän mielen. Voisi sanoa, että kiitos ja kannustus parantaa elämänlaatua kokonaisuudessaan.
Pelkkä jumalan kiittäminen on kiittämättömyyttä muiden silmissä, eikä se paranna muiden kuin uskovan mielialaa. Kun te kiitätte jumalaa te kiitätte itseänne ettekä sitä, joka kiitoksen oikeasti ansaitsee.
Huom: tämä vastaus on muodostettu sen aksiooman pohjalta, että naurettava oletus Jumalan olemassaolosta pitäisi paikkansa.
Miksi se on hyve? Onko Jumalalla niin heikko itsetunto, että sitä pitää joka välissä kiitellä? A severe case of narcissism, anyone?
Uskosta seuraa se, että näkee Jumalan suuruuden. Tällöin näkee myös oman pienuuden tässä universumissa. Ajatukset suuntautuvat itsestään ulos ja ne näkyvät rakkauden tekoina.
Uskosta varsin usein seuraa se, että näkee minäminäminä-me-myself-and-I:n koko maailmankaikkeuden luojan erityisenä suosikkina. Ajatukset suuntautuvat narsistisesti omaan kohtaloon elämän myllerryksissä, mitä koitetaan kuitenkin häpeästä peitellä ulkopuoliselta maailmalta valittamalla kuinka ollaan syntinen saatana, kurja.
Mikset vastannut kysymykseen? Saako Jumala kiksejä itsensä palvomisesta? Onko se narsisti?
Koko kristillisen uskon historian papit sun muut ovat estäneet totuuden kertomista. Kaikki yritykset kertoa esimerkiksi maapallon, auringon ja maailmankaikkeuden suhteista tai laajuudesta ovat tuomittu ja kirkko on laittanut viimeiseen asti hanttiin. Epäilemättä raamattuun vedoten. Kun totuutta ei voi enää kiistää, se valjastetaan omaan käyttöön. Kun maailmankaikkeuden äärettömyys hyväksyttiin, niin nyt uskovaiset sanovat, että se kertoo jumalan olemassaolosta. Haiskahtaa aikalailla opportunismilta.
Eiköhän ateisti tajua oman pienuutensa universumissa jopa paremmin kuin uskovaiset.
Uskovaisten rakkaudenteot ja epäitsekkys on hieman epäuskottavaa, koska pohjimmainen motiivi tuntuisi olevan se palkinto, mikä taivaassa odottaa.
Kristitty vain haluaa palvoa Jumalaa. Ei Jumala palvontaa tarvitse yhtään mihinkään. Mutta minun mielestä palvonta kertoo palvojan korkeasta moraalista. Nimittäin palvoja ei ole valmis varastamaan kunniaa itselleen.
"Nimittäin palvoja ei ole valmis varastamaan kunniaa itselleen."
Niin mistä asiasta tai teosta ottaisit kunnian, mutta johtuen korkeasta moraalistasi, annatkin sen jumalalle?
Jumalalle lienee yks paskan hailee, palvonko minä häntä tai edes uskonko siihen. Mistä sitten johtuu, että minua jatkuvasti yritetään pelotella luopumaan ateismista tai käristyn pannulla? Jos Jumalalla pelaa logiikka vähäisimmässäkään määrin, niin minun "pelastaminen" riippuu ihan muista asioista kuin uskonpuutteestani.
Vaarannan oman henkeni pelastakseeni jonkun. Jos olisin ateisti niin olisin varmaan tyytyväinen, että olin niin rohkea. Olisin varmaan muutenkin tyytyväinen itseeni, mutta nyt olen vain kiitollinen.
Vaarannat oman henkesi pelastakseeni jonkun. Et onnistu, vaan pelastettava kuolee. Syytätkö itseäsi, jumalaa vai pelastettavaa?
Miten se kiitollisuus on niin tärkeää? Miksi et voi olla vain tyytyväinen itseesi ja siitä, että satuit olemaan paikalla?
Onnistuessasi sanoisit varmaan pelastetulle "Älä minua kiitä, kiitä jumalaa", mutta saisit varmaankin sankarin kohtelun siitä huolimatta. Olisitkohan kiitollisuudessasi niin vahva, ettet tuntisi tyytyväisyyttä rohkeudestasi?
Jos joskus satut minun henkeni pelastamaan, niin aiheutat minulle aika kiusallisen tilanteen. Enpä usko, että näkisin tekosi takana jumalaa, vaan olisin sinulle kiitollinen ja sinulle antaisin kunnian teostasi.
"Ateisti itsekkäästi ottaa kaiken kunnian omista tekemisistään."
Kyllähän kunnia omista tekemisistä kuuluu tekijälle itselleen samoin kuin vastuukin.
Ihminen on vain tyhjä kuori, jota ohjaa Jumala ja Saatana. Kunnialliset teot ovat Jumalan tekoja.
Kyllä me kaikki tiedämme että pääsi ainakin on tyhjä.
Mihin jäikään se ihmiselle annettu vapaa tahto?
Vai eikö sitä annettukaan ihmisille? Jos näin on, niin ihmisen teoilla maan päällä ei ole mitään väliä. Meilläkö ei ole oikeasti mitään sanaa tässä asiassa?
Miksi puhut raamattua vastaan? Miksi puhut pyhää kirjoitustasi vastaan?
Aikamoinen mielisairaus tuo uskonto, toivottavasti ei tartu minuun. Sairaita koko sakki...Ai ai ai nyt on YK ja POLIISIT kimpussa, ja karhukopla kolkuttelee oveen....apuva, apuva.....aaapuuVa
Jos niin on kuten väität, kuuluu ihmisen tekojen vastuukin Jumalalle. Jumala siis on vielä kusipäisempi kuin voimme Raamatusta lukea.
USKO ON AIVOPESTYJEN HOMMAA USKOA NYT OLEMATTOMAAN JUMALAAN JOTA EI OLE KUKAAN NÄHNYT SEN TAKIA ATEISTIT OTTAVAT KAIKEN KUNNIAN JA HYÖRYN ON ILO OLLA ATEISTI
.....A.A.M.E.N......
A = Ateistien
A = Aamiainen
M = Maistuu
E = Erinomaisen
N = Nautinnolliselta
Muiden ihmisten ansioita on aika mahdoton kunnioittaa, jos ei kunnioita itseään ja omia ansioitaan. Siksipä himokristityt ovat ikäviä ihmisiä.
Sillä varjolla, että kristitty antaa omista vähäpätöisistä ansioista kunnian jumalalle, uskovainen vähättelee ansioituneemman kanssaihmisen saavutuksia. Kun ammattinsa osaava kirurgi panee kaiken osaamisensa peliin ja parantaa sairaan uskovaisen, niin kristitty niljake kiittää jumalaa ihmeestä. Niin sanoessaan hän vähättelee sitä ihmistä, jolle kunnia ja kiitos kuuluu. Kun lääkärin ansiot pannaan jumalan piikkiin, niin mölön kristityn ei tarvitse olla kateellinen. Vähän kun vielä hehkutellaan molempien syntisyyttä, niin lopulta ollaan samanlaista syntistä pohjasakkaa.
Juuri näin. Vaikkakin ehkä, jos et pahastu että sanon, karkeahkosti ilmaistuna.
Uskon hyvyys on sen saatanallisuudessa saatanaa jumalan palveleville
"Uskova on valmis antamaan kaiken kunnian Jumalalle. "
USKOVAINEN on valmis antamaan kaiken kunnian USKOMUKSILLEEN.
"Ateisti itsekkäästi ottaa kaiken kunnian omista tekemisistään. "
Ateisti itsekkäästi ottaa kaiken kunnian omista tekemisistään, ANTAMATTA KUNNIAA USKOVAISEN USKOMUKSILLE.