Rakastan sinua,mutta pelkään,että avasin silmäni kaikelle liian myöhään.Se olisi surullista,sillä haluaisin korvata kaiken pahan hyvällä ja suunnitella kanssasi sitä tulevaisuutta,yhdessä oloa,kihloja,naimisiin menoa ja niitä lapsia.Minusta olisi ihanaa tulla taas isäksi,sillä se jos mikä toisi elämäämme sisältöä ja tarkoitusta.Ymmärrän,että pelkäät sillä niin pelkään minäkin,mutta et katuisi uutta mahdollisuuttamme onneen ja rakkauteen,jos sen meille soisit,sillä minä palvon sinua.Toivottavasti kaikki ei ole liian myöhäistä!!!Rukoilen jopa Jumalaa iltaisin rakkautemme pelastamiseksi.Olen niin yksin ja puolet on minusta poissa,kun sinä et ole luonani.Kadun ja olen pahoillani kaikesta,mutta tulevaisuus voisi olla meidän,koko maailma voisi olla meidän,jos voittaisimme etenkin sinun pelkosi ja vakuuttuisit rakkaudestani.Kirjoituksesta sitä et voi sitä vakuutusta saada,sillä sinun pitäisi tuntea vilpitön haluni rakastaa ja haluta vain sinua...
Rakkaani!
Minä pyydän Sinulta anteeks...
132490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
on AARGHHHHHH.. siis tuo yhteen pötköön kirjoittaminen.
Laita välejä next time, please!!
Ja jos noin jotakuta rakastaa, olisko aiheellista ottaa häneen yhteyttä..
Ainoa joka osui silmiini kuten kärpäsen pjaska.. tulla taas isäksi, hmm..siis oletko kenties jo monenkin "isiiii" ;)
ottaa yhteyttä suoraan rakkauteesi. Älä tää huutele.Mä oisin ainaki ikionnellinen jos ex.äni ottas muhun yhteyttä.
itse yhteyttä??
Täällä kirjoitat ja pyydät anteeksiantoa.
Mielestäni outoa. Mitä olet tehnyt hänelle?
Isä, jumala, vai joulupukki, vai pukki noin muuten vaan?!
vai lukeeko rakkaasi näitä joka pvä kuin sanomalehteä?
Vuosipäivä tuli ja meni...
Ei enää puheita vaan todellisia tekoja.
Mahdollisuuksia olen antanut jo muutamia,mutta niistä ei tullut mitään.Miksi pitäisi vielä antaa mahdollisuus mahdottomalle???
Kirjoittaen vaimosi
Jos olet se joka saattaisit olla.. ymmärrän että koet tämän ainoaksi keinoksi kertoa tunteistasi, mutta tiedäthän miksi? Koska et kestäisi kun sanoisin sinulle päin naamaasi etten enää jaksa yrittää. Tajuathan kuinka pahoin satutit, etkä vain minua, vaan kaikkia ympärilläni. En usko että koskaan oppisin luottamaan, koska sinä avasit minun silmäni ihmisluonnon ilkeydelle, narsismille, kieroilulle.. en todella uskonut että kukaan voisi olla sellainen, vielä tuntematta minkäänlaista syyllisyyttä. Näen myös muutoksen sinussa nykyään, kai ihminen voi muuttua jos todella yrittää mutta silti.. Ystävänä sinut tahtoisin säilyttää, mutta siihen se ikävä kyllä jää.
Jos et ole se joksi sinua luulen, niin onnea matkaan. Sanon vain, että jos onnistuu toista todella satuttamaan, niin että luottamus särkyy aivan kokonaan, sen uudestaan rakentaminen on todella vaikeaa, joskus oikeasti mahdotonta. Pettymisen pelko seuraa jatkuvasti.
noin teit juuri minulle!
Rakkaani on sanonut sen minulle jo monesti,mutta en vain haluaisi luovuttaa,sillä tiedän pystyväni nykyään paljon parempaan!Haluaisin nimenomaa hänen tuntevan,että haluan pelkästään hyvää ja rakastaa.Mutta jossain vaiheessahan se on luovutettava ja jatkettava omaa elämää...
tapauksessamme olimme kihloissa, naimisissa ja nyt ero vireillä. Lastakin yritimme, mutta sekin päättyi keskenmenoon.
Nyt juokset pää neljäntenä jalkana lähiöbaareissa. Voinko odottaa uutta mahdollisuutta, kun tekosi puhuvat puolestaan jotain aivan muuta?
Kiitoksia ihan hirveesti hyvistä vinkeistä ja etenkin siitä,että minun kannattaa puhua rakkaalleni asiasta suoraan!Ja harmi jos teksti ei ole oikein jäsennelty,mutta kyllä siitä pisteet,pilkut ja isot kirjaimet minusta hyvin erottaa,joten jos ei selvän saa,niin kannattaisikohan jättää vaikka lukematta,mennä silmälääkäriin tai hankkia lukihäröön tukiopetusta?
Mutta kyllä minä olen puhunut rakkaalleni myös ihan suoraan,mutta hän ei enää usko minua ja se onkin minulle paha paikka,sillä ilman uskoa ei ole rakkauttakaan ja pelkään etten saa enää vakuuteltua häntä rakkaudessani.
Se,että kirjoitin ajatuksiani myös tänne johtuu siitä,etten pidä päiväkirjaa,minulla ei hirveesti ole ystäviä sekä voin pahoin pahuuteni aiheuttamista seurauksista.Olen jopa vihainen itselleni,että satuin myös masentumaan sen verran,etten nähnyt enää ympärilläni olevaa kärsimystä sairauteni johdosta.Joten pyydän,että kiinnittäkää mieluummin huomionne tekstin sisältöön,älkääkä aina arvostelko ja tuomitko,ettei teitä itseänne tuomittaisi.Haluan vain purkaa itseäni ja tämä sattui tuntumaan juuri oikealta paikalta,eikä mikään ihme olisi vaikka rakkaani sen täältäkin huomaisi,vaikkakaan hän ei lue palstaa kuin sanomalehteä.
En ole Jumala,en pukki,enkä joulupukkikaan,mutta lapsi minulla yksi ennestään on,mutta rakkaallani niitä ei vielä ole ja nyt kun silmäni ovat avautuneet kaikelle,niin haluaisin sen elämää arvokkaamman elämyksen hänellekin suoda.Rakkaani on myös tietoinen "perijästäni" ja on hänen kanssaan tekemisissä vieläkin,joten sekin siitä harhaanjohtavasta lauselmasta.
että kirjoitit tänne. Hyvä että olet löytänyt keinon johon purkaa ajatuksiasi. Tämä on juuri oikea paikka. Ihmettelen miksi se joitakin niin kovasti kaivelee...
Kiitti paljon,sillä johonkin on vaan joskus sanat sanottava,sillä muuten ne patoutuu ja kostautuu tulevaisuudessa ettei niitä käsitellyt...Helppoa ei ole,mutta vaikein alkaa olla takana ja elämä edessä ;)