ja muillekin.
Kyselit muutama viikko sitten syntikäsityksestäni jotakin tyhjentävää mielipidettä.
Valitettavasti en sellaista osaa antaa , mutta kerronpa jonkinlaisen johtoajatukseni asiasta.
Ensinnäkin oletan, että pohjimmiltaan jokaiseen ihmiseen on sisäänrakennettu taju oikeasta ja väärästä. Tähän löytyy oikein Raamatullisiakin perusteita.
Tätä myöstäsyntyistä ominaisuutta voidaan tuhota kasvatuksen avulla kieroutuneeseen suuntaan.
Yhtäältä niin, että jos lapsi tekee väärin, niin asia hyssytellään pois päiväjärjestykestä (aliherkkä omatunto).
Tai sitten niin, että luodaan keinotekoisesti vääriksi uskoteltuja asioita (yliherkkä omatunto tai muuten vääristynyt syntikäsitys).
Viimeksimainittu on kai vl-kristillisyyden ongelma ennemminkin kuin tuo ensimmäinen, vaikka saattaa tuota ensiksi mainittuakin esiintyä.
Saitteko ajatuksen tyngästä kiinni?
Kyselit muutama viikko sitten syntikäsityksestäni jotakin tyhjentävää mielipidettä.
Valitettavasti en sellaista osaa antaa , mutta kerronpa jonkinlaisen johtoajatukseni asiasta.
Ensinnäkin oletan, että pohjimmiltaan jokaiseen ihmiseen on sisäänrakennettu taju oikeasta ja väärästä. Tähän löytyy oikein Raamatullisiakin perusteita.
Tätä myöstäsyntyistä ominaisuutta voidaan tuhota kasvatuksen avulla kieroutuneeseen suuntaan.
Yhtäältä niin, että jos lapsi tekee väärin, niin asia hyssytellään pois päiväjärjestykestä (aliherkkä omatunto).
Tai sitten niin, että luodaan keinotekoisesti vääriksi uskoteltuja asioita (yliherkkä omatunto tai muuten vääristynyt syntikäsitys).
Viimeksimainittu on kai vl-kristillisyyden ongelma ennemminkin kuin tuo ensimmäinen, vaikka saattaa tuota ensiksi mainittuakin esiintyä.
Saitteko ajatuksen tyngästä kiinni?
Vastaukset 25
Vanhimmat
oikeana ja mitä vääränä, on kulttuurisidonnainen eli opittu asia. Esimerkiksi jotkut alkukantaiset heimot eivät ole pitäneet edes ihmissyöntiä vääränä.
Perheetkin ovat omia "pienoiskulttuurejaan" ja opettavat omaa normistoaan.
Ei ole olemassa mitään absoluuttisesti oikeaa tai väärää. On vain erilaisia uskomuksia oikeasta ja väärästä.
jotka toimivat länsimaisen oikeustieteenkin perustana ja näin oikeusasteidenkin peruspilareina. Älä tapa. Älä varasta. Älä valehtele, kaikki juontavat juurensa sieltä.
Kantapään kautta ihminen oppii, että oikea käyttäytyminen suojelee ja rikastuttaa elämää, mutta väärä ja epätoivottava hajottaa ja hankaloittaa elämää, jopa pahimmillaan tuhoaa sen. Elämässä vallitsee lainalaisuus, mutta se ei tarkoita sitä, että pitäisi elää LAIN ALLA. Pakanoillakin oikea ja väärä on kirjoitettu suoraan SYDÄMIIN. Aivan kuin uskonkin tulee kummuta sieltä, niin myös oikean ja väärän TAJUAMISEN.
kirjoitettu suoraan sydämiin, että ihmissyönti on väärin? No ei varmastikaan ollut.
Kyllä ihmishengen kunnioitus on kulttuurisesti melko tuore asia. Vanha Testamenttikin käskee surmaamaan ihmisiä milloin mistäkin syystä.
uskon vahvasti. Se ei sulje pois sisäänrakennettua käsitystä oikeasta ja väärästä.
Ottamasi ihmissyöntikysymys on mielenkiintoinen yksityiskohta. Luulisin , että heilläkään tämä ei liene kuitenkaan geeneihin asti siirtynyt, mutta en tiedä asiasta sen enempää.
Jos lapselle pienestä alkaen toistuvasti kerrotaan, että vaikkapa
television katsominen on syntiä, tämä muododtuu hänelle sisäiseksi normiksi, jonka rikkomisesta seuraa syyllisyyden tunne.
Tiedätkö että noilla opeillasi psyykattiin ss-pyövelit hirmutekoihinsa?
juuri päinvastoin? Heidäthän psyykattiin uskomaan ehdottomaan oikeaan ja väärään. Siis siihen, mikä oli natsi-ideologian mukaan oikein tai väärin.
on jo niitä aineksia, jotka mielestäni juuri ovat sisäänrakennettua normistoa oikeasta ja väärästä.
Ihminen tietää luonnostaan, että tappaminen, varastaminen ja valehteleminen ovat väärin ja kokee oikeutettua syyllisyyttä toimiessaan näitä vastaan.
Tämä oikeuden taju voidaan kuitenkin sammuttaa vähättelemällä rikkomusta.
Sen sijaanvanhoillislestadiolaisuuteen kasvatuksen kautta tuodut elämäntapanormit, kuten korvakoruttomuus, television katselun välttäminen , meikkaamattomuus , kevyen musiikin kuuntelu jne. iskostuvat lapsen mieliin osaksi psyykkistä rakennetta, jolloin em. asioiden rikkomisesta seuraa syyllisyydentunne.
Kysyisin, onko tämä syyllisyydentunne oikeaa, koska em asioiden kieltäminen ei perustu Raamattuun eikä ihminen luonnostaankaan koe niitä vääräksi (?)
**Heidäthän psyykattiin uskomaan ehdottomaan oikeaan ja väärään. Siis siihen, mikä oli natsi-ideologian mukaan oikein tai väärin.**
Juuri niin. Heille uskoteltiin, ettei "pahojen" ja hyödyttömien ihmisten surmaaminen ole väärin. Mainitsemasi perusteet olisivat oivallisesti siihen tarkoitukseen käyneet.
käsitystä oikeasta ja väärästä" on tieteellisestikin tutkittu. Siis on tutkittu, onko ihmisillä jotakin kulttuureista riippumatonta luontaista moraalitajua. Näitä yleisinhimillisiä piirteitä on löytynyt, mutta en muista, mitä ne olivat. Elämän säilyttämiseen ne kuitenkin liittyivät, esim. ravinnon hankkimiseen, jälkeläisistä huolehtimiseen jne. Myös toisten ihmisten elämän kunnioittamiseen, jos siitä on hyötyä omalle elämälle.
Olen nyt tippunut kärryiltä.
Olen vain yrittänut sanoa, että eri aikoina, eri kuluttuureissa ja ideologioissa ihmisillä on erilaiset käsitykset oikeasta ja väärästä.
Veeällät tekevät pikku asioista kymmenen käskyn veroisia. Näin nämä "tekorikkomukset" romuttavat ihmisten koko oikeuskäsityksen, ajauttavat ihmiset omatekoiseen synnintuntoon, joka taas ei ole oikeasti edes sovitettavissa. Ollaan jatkuvassa noidankehässä tekosynteineen ja hyvässä lykyssä todelliset synnit jäävät täysin vaille huomiota. Vai sekö onkin tarkoitus? OUTOA!
se juuri onkin. Eli nielaistaan hyttynen ja kameli tulee siivilöidyksi.
Eipä silti, että niin voisi ajatella , että pahalle voisi sitä pikkusormea antaa, mutta nk. elämäntapasynnit eivät nyt syntiä olekaan.
Ne vaan on MÄÄRITELTY synniksi vL:n toimesta.
Jeesus toivoi lähimmäistä rakastettavan niinkuin itseään. ainahan siitä ei ole hyötyä edes omalle elämälle.
Tällaisesta jonkinlaisesta sisäänrakennun oikean ja väärän puolesta voisi puhua sekin, että kaikkien suurien uskontojen moraalikoodit ovat jotakiuinkin yhteneviä.
mutta ei missään kulttuureissa ole syöty omia vaan naapurikansoja ;)
Kaikki kulttuurit varmaan tuomitsevat omiensa syönnin eli kyllä kulttuurit lähtee siitä, että ainakin omaa kansaa täytyy kunnioittaa, heiltä ei varasteta jne.
Jos kaikki saisivat tehdä mitä mieleen juolahtaa, niin syntyisi täysi anarkia eli joka sivilisaatiolla on ollut ja on omat sääntönsä ja ne suojelevat siinä eläviä ihmisiä.
Ja kyllä tietynlainen moraali on suurimmalla osalla ihmisiä sisäänrakennettu, kulttuuri voi sitä muovata suuntaan tai toiseen, mutta kenenkään terveen ihmisen omatunto ei pidä oikeana tappaa esim. naapuriaan.
Erikseen sitten sairaat tai poikkeustilat, esim. sota, joka oikeuttaa meidät "sivistyneetkin" tappamaan ilman omantunnon tuskia.
**Olen nyt tippunut kärryiltä.
Olen vain yrittänut sanoa, että eri aikoina, eri kuluttuureissa ja ideologioissa ihmisillä on erilaiset käsitykset oikeasta ja väärästä.**
Niinpä, tälläkeinoin ss-miehillekin seliteltiin murhan tekemisen oikeutusta. Toisen ihmisen hengen kunnioittaminen, ei ollut heille kuin kulttuurintuoma erikoisuus, jota valistuneiden arjalaisten ei tarvinnut noudattaa.
ovat sitä varten, että saadaan ihmiset eristettyä toisista.
Keksimällä pitää jotakin keksiä.
turruttaminen, kuinka ihminen saadaan niin täysin tukahduttamaan omat tunteensa.
Mikä on motiivi?
Puhumme näköjään eri asioista.
melko korkealle kehittyneen kulttuurin tuotetta. On huomattu, että tiettyjä moraalikoodeja kannattaa noudattaa, koska ne suojelevat elämää. Mutta kuinka paljon ne ovat synnynnäisiä, on toinen juttu.
Jos pienestä asti opetetaan, että varastaminen on väärin, se asia kyllä sisäänrakentuu ihmiseen, ja jos ympäröivä yhteiskuntakin on samaa mieltä, ihminen pitää sitä käsitystä itsestäänselvänä.
Kun tarpeeksi pajlon tehdään höpösyntejä noudatettavaksi, niin todellinen lähimmäisen huomioiminen jää sivu asiaksi. Jäljelle jää itsekäs omaan napaan tuijottaminen.
mukaan.Pääkäsky:Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Mihin se Jumalan rakastaminen jäi.
Kymmenessä käskyssähän kolme ensimmäistä liittyy ihmisen jumalasuhteeseen.
liittyy lähimmäisen rakastamiseen.
Jumalaa parhaiten rakastaisi kaiketi suhteessa toiseen ihmiseen.
Jumalan sana myös tuntuu mieluisalta kuulla ja katsellessaan luonnon ihmeitä tajuaa Jumalan herruuden ja valtasuuruuden maailmankaikkeudessa.
Itse koen kuitenkin eniten niin, että synti on sitä jos tekee väärin toista ihmistä, eläintä, luontoa tai itseään vastaan.
Voiko Jumalaa kohtaan tehdä väärin?
Miten?
Sehän on sama asia kuin ensimäisessä lauseessa kiteytettynä.
En koe synniksi esim. meikkausta, koska sillä en loukkaa ketään. Jos se häiritsee jotakin toista henkilöä, niin se on sen henkilön oma asia.
En koe synniksi koruja, tukan värin vaihtamista, tukan leikkausta jne.
Lapsi on viisas ja tietää oikean ja väärän, aikuiset ihmiset pilaavat lapsen oikeuden tajun.
Vl-uskonnossa on jotenkin asiat väärässä järjetyksessä jos ajatellaan asioiden tärkeyttä. Toissijaiset asiat nousevat enemmän esiin kuin tosi tärkeät.
Ja uskonnon nimissä hoetaan syntikäsitettä niin, että siitä tulee jonkinlainen mantra. Ja kaikki saadaan kuitenkin anteeksi.
Mutta pahat teot jäävät kuitenkin elämään, jos niitä ei pyydetä anteeksi teon kohteelta ja tosissaan eikä minään mnatran hokemisena.
Eikä paha teko menetä pahuuttaan vaikka se saadaankin anteeksi.
Tehtyä ei tietenkään saa tekemättömäksi. Anteeksi pyytäminen ainoastaan SAATTAA olla osoitus siitä, että ihminen on sisäistänyt tehneensä väärin. Joskus se tosin voi olla vain nopea keino ja yritys päästä pois pälkähästä.
Joidenkin tekojen edessä mikään hyvittäminenkään ei oikein tule kyseeseen eikä ole riittävä, esim. tappo, niin siksi kai ainoa jäljelle jäävä turva on armon löytyminen.
Jumalaa kohtaan sinänsä ei kai voi tehdä väärin , mutta Jeesus kyllä totesi synnin olevan siinä, että ihminen ei usko häneen.
Ja Jumala on samaa olemusta kuin Jeesus.
Väärin tekeminen tahallisesti niin, että ajattelee saavansa sen kuitenkin anteeksi osoittaa mielestäni paatuneisuutta, joka sekin on jo synti.
Korut, meikkaus tai muu kaunistautuminen (kohtuus?) eivät minunkaan mielestäni ole syntiä.
Mitenhän joku on keksinyt PAHENTUA moisiin?