Muistelen lukeneeni joskus amerikkalaisesta reportterista/sotilastarkkailijas joka kulki neuvosto joukkojen kärjen mukana berliiniin laitamille. Yhdessä viimeisistä saksan suorittamista tykistökeskityksessä kuoli noin 25 venäläistä sotilasta jotka oli käsketty tiedustelemaan aukealle...
Keskityksen jälkeen jenkki tokaisi eräälle venäläiselle upseerille että "Sotamiehenä ei ole mukavaa olla teidän armeijassanne" johon venäläinen upseeri vastasi "25 miestä enemmän tai vähemmän... se ei meidän voittoamme himmennä" tuohon tokaisuun amerikkalainen ei löytänyt sanottavaa.
Tuommoinen välinpitämättömyys varmaan osittain selittää neuvostoliiton kokemat 9 miljoonan miehen tappiot?
Keskityksen jälkeen jenkki tokaisi eräälle venäläiselle upseerille että "Sotamiehenä ei ole mukavaa olla teidän armeijassanne" johon venäläinen upseeri vastasi "25 miestä enemmän tai vähemmän... se ei meidän voittoamme himmennä" tuohon tokaisuun amerikkalainen ei löytänyt sanottavaa.
Tuommoinen välinpitämättömyys varmaan osittain selittää neuvostoliiton kokemat 9 miljoonan miehen tappiot?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Usein ilman tykistöä ja ilmavoimien pommittaminen oli harvinaista. Venäläisillä oli tämä möyhentämisjärjestys ja savuverho. Tappiot riippuivat puolustajasta. Voidaan varmaan myös kysyä, että kuka käski hyökätä. Venäläiset kokeilivat heikkoja kohtia ja menivät asemiin, jos pääsivät. Heillä oli tapana ampua hehtaariammuntaa vastapuolen tykistöä ja esikuntia vastaan painostukseksi. Ei laskettu jokaista ammusta.
Taustalla vaikutti vanha venäläinen perinne yhdistettynä boshevikkien ideologiaan. Yksilö tai vähemmistö ei meinannut mitään ja tarvittaessa oli voitava uhrata niin paljon miehiä kuin halutaan tavoitteeseen päästäkseen.
Moskovan edustalla talvella 1941 käydyissä taisteluissa kaatui miestä kuin heinää, KNVDn erikoiskomennuskunnat olivat ampumassa takaa ja saksalaiset edestä. Vielä Berliinin katutaisteluissa puna-armeijan yksiköt saattoivat lähettää johonkin rakennukseen miesten miehen perään kunnes puolustautujat kuolivat eli loppuivat.
Taustalla vaikutti siis perinne, joka oli tuttu jo Iivana Julman ja Pietari Suuren ajoilta. Tämä yhdistettynä boshevikkien ihmisvihamieliseen ideologiaan ja Stalinin valtioon toivat karmeita tuloksia.