Mikä on se kiistakysymys Jumalan ja Saatana Panettelijan välillä, jonka takia Jumala sallii
kärsimyksiä?
kärsimyksiä?
Jumala sallii kärsimyksiä
tetragrammiin-JHWH
16309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jaak. 5:11
Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava.
Ensin täytyy kuitenkin tarkentaa, että kenen jumala ja kenen jumalan vastustaja sallii mitäkin milläkin olemassa olevalla tai olemattomalla syyllä. Raamatussa on mainittuna monenmonta jumalaa, joiden
olemus ei olekkaan ihan päivänselvä juttu. Mutta jos tarkoitat Luojaamme, taivaallista Isää, jolle ihmisen Poika, Kristus oli aikoinaan alamainen, niin asia saa vähän toisenlaisen kaiun. Miksi Hän ylipäätänsä sallii ihmisten pahuuden, joka selvästi tuottaa eniten kärsimystä maailmaamme jok'ikinen päivä, aamusta iltaan.
Vastaus on. Hän antaa ihmisten itse valita ja päättää elämästään, siitäkin siis, jonka Hän on luonut varta vasten elettäväksi, ja vasta sitten
joskus jälkikäteen antaa viimeisen tuomionsa ja rangaistuksen itse kunkin tekojen perusteella.
Sillä eihän ketään, yhtäkään ihmistä maan päällä voi etukäteen tuomita joko hyväksi tai pahaksi.
Tosin, jotkuthan on valittu etukäteen, mutta vain hyvin harvat, hyviksi, sen vuoksi, jottei maailma hukkuisi väkivaltaansa ja pahuuteensa liian aikaisin. Säädetty näes on ajat, paikat ja lait etukäteen, mutta toteuttajat vasta ajan kanssa.
anteeksi, että takerrun sanoihisi, mutta voitko perustella tuon väitteen:
, sillä elo päättyy aina kuoloon, jota ei voi tulla ilman kärsimystä!
Ikääntyminen ja sen muassaan tuomat sairaudet, viat, vammat ovat suurimmalle osalle ihmisiä yhtä kärsimystä. Joka päättyy kuolemaan. Miljoonat ihmiset vieläkin kohtaavat loppunsa kiduttavaan ja pitkäkestoiseen ns. nälkäkuolemaan. Kuivuvat ja nääntyvät kuoliaaksi, toisin sanoen. Miljoonat, sitten joihinkin hyvin vammauttaviin sairauksiin.
Jne jne. Monen monituista syytä löytyy kärsimyksille
ja kuolemiselle vieläkin.
mutta onko sulla esimerkkejä elämästä, joka päättyi kuolemaan ilman kärsimystä, ilman ikääntymistä, ilman vaivaa, ilman päivääkään nälänhätää, ilman vammaa, ilman sairautta, ilman reikääkään hampaassa?
Tottakai on. Jopa ilman hampaita. Mutta yritäppä sinä ymmärtää vielä tämä. Jonkun kuolema voi olla jollekkin toiselle jo sinänsä kärsimystä.
Totta, aivan ilman hampaita. Joten voitaneen pyyhkiä koko alkuperäinen väittämäsi:
Kärsimys on osa elämää, sillä elo päättyy aina kuoloon, jota ei voi tulla ilman kärsimystä!
Niin, ja elämä, joka päättyy salamannopeasti ilman, että on ehtinyt vielä tutaa minkäänlaista elämäntuskaa, tosiaan jättää jälkeen jääneet tuntemaan tuskaa ja kärsimystä.
Kun otsakoin, niin en väitä mitään. Elikä, kaiken tiedon edellä käy ymmärrys. Jota jotkut vaan eivät tiedosta, koska eivät ole tarpeeksi kypsiä. Mutta pyyhi sinä nyt koko naamasi ja kasva isoksi myös ajoissa.
Olisiko tällä mitään merkitystä kärsimysten sallintaan:
(1. Mooseksen kirja 2:16-17) Ja Jumala antoi ihmiselle myös tämän käskyn: ”Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.”
Miten sitten kävikään:
(1. Mooseksen kirja 3:5-6) Sillä Jumala tietää, että juuri sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne todella avautuvat ja te tulette varmasti olemaan niin kuin Jumala, niin että tiedätte hyvän ja pahan.” Nainen näki nyt, että puussa oli hyvää ravintoa ja että silmät kaipasivat sitä, niin, puu oli haluttava katsella. Siksi hän otti sen hedelmää ja söi sitä. Jälkeenpäin hän antoi myös miehelleen, kun tämä oli hänen kanssaan, ja hänkin söi sitä.
(1. Mooseksen kirja 3:19) Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.”
Jumalahan loi ihmiset elämään paratiisissa ikuisesti, mikäli he olisivat totelleet, olisi se ollut mahdollista. Mutta niin ei käynyt, kuten edellä luimme. Olisiko näillä tapahtumilla merkitystä meidän elämäämme tänäpäivänä?
Kärsimykset, ovat ensijaisesti joko tuntemus taikka konkkreettisinhimillinen tola joka johtuu anatomisista, biologisista, kemiallisista ja fysikaalisista seikoista. Sekä tietenkin psykologisista seikoista. Maan päällä voi vaan olla inhimillistä elämää sen kaikissa niissä muodoissa joita me ihmiset jollakin tasolla ymmärrämme elämään jotenkin liittyviksi! Mutta täydellisyys, on täysi mahdottomuus täällä, tosin juutalaiset kirjanoppineet menivät viisauksissaan niin pitkälle, että he kehittelivät "sadun", tarinan ihmisen syntymästä. Joka ei tietenkään ole totta. Siksi sitä ei voida rinnastaa tähän todellisuuteen, varsinkin kun nyt on jo vuosi 2009
. Tietenkin naivistiset uskovaiset mielellään uskovat tuohon juutalaiseen tarinaan.
Se on kutakuinkin kuitenkin täysin väärä lähtökohta etsiä syitä niille kärsimyksille, joita ihmiset kokevat elämässään. Muuten, mehän voimme lievitttää lähimmäistemme kärsimyksiä. Esim. olemalla rehellisiä ja kuuliaisia sekä tottelevaisia taivaalliselle Isälle alati. Joka tuomitsee meidät tekojemme tähden.
Tosiasissa, jotta voisi olla edes elämää tässä muodossa kun me sen tunnemme ja koemme, niin kärsimys kuuluu osaksi tätä kaikkea ja on vaan yksi liitynnäinen osatekijä tässä elämässä josta pääsemme eroon kuollessamme. Ja sitten Luojamme, taivaallisen Isän itselleen omatun tehtävän vuoksi päättää jatkosta täysin yksin, tekemällä valintoja tekojemme perusteella, tuomiten
meidät niiden pohjalta joko elämään ikuisesti tai kuolemaan, ikuisesti. Elikä, iankikkiseen elämään taikka ikuiseen kadotukseen, joissa kummassakaan ei ole enää kärsimyksiä oleva. Asioita ei siis enää laiteta järjestykseen muinaist. juutalaisten tarinoiden avulla, vaan tämän todellisuuden, jossa uskoa henkilökohtaisella tasolla tarvitaan kymmeniä kertoja enenmän kuin joskus muinoin.
Ja se joka uskoo, saa sitten nähdä kuinka ne asiat ovat aivan oikeasti.. ja on oleva siiten myös ikuisesti.
Tarpeettomia kärsimyksiä ihmisille ja eläimille sekä kasveille kuitenkin aiheuttavat kaikki ne väkivaltaiset teot, joihinka jotkut ihmiset syyllistyvät alinomaan etsiessään itselleen sekä aineellista että henkistä hyötyä ja brutaalia huvia, ja myöskin tyydyttääkseen itseänsä kaikin puolin muiden "kustannuksella". Siinä kriittistä faktaa vähän näin lopuksi, joka ei tietenkään kaikkia miellytä.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ihmiset omalla toiminnallaankin aiheuttavat ongelmia itselle ja toisille. Jumala on antanut meille tahdon vapauden ja siitähän tässä alunperinkin on kyse.
Aadam ja Eeva olivat täydellisiä ihmisiä kun heidät luotiin paratiisiin. Heille kuitenkin annettiin tahdonvapaus. Jumala, Luojana, antoi heille yhden ainoan ns. "kiellon", hyvän ja pahan tiedon puusta ei saanut syödä, kaikki muut puut oli käytettävissä.
Tällä Jumala halusi ilmaista että hänellä Luojana
on oikeus antaa luomuksilleen ohjeita ja sääntöjä.
Hän ei kuitenkaan pakottanut heitä siihen, sekin mahdollisuushan olisi ollut. Luojana hän halusi että ihmiset omasta tahdostaan osoittavat rakkautta ja arvostusta häntä kohtaan kaikesta siitä hyvästä mitä hän heille oli tehnyt; täydelliset olosuhteet elämiseen paratiisi puutarhassa.
Mikä sitten meni pieleen?
Yksi Jumalan luomista henkipojista alkoi haluta
Jumalalle kuuluvaa palvontaa itselleen. Heilläkin on tahdonvapaus. Niinpä hän ryhtyi toimiin ja sai
Eevan eksytettyä valheillaan. Hänhä väitti että Jumala pidättäisi heiltä jotain hyvää. Hän antoi ymmärtää, että Jumala kielsi naiselta epäoikeudenmukaisesti jotain; hän julisti myös, että Jumala valehteli sanoessaan, että nainen kuolisi, jos hän söisi kiellettyä hedelmää. Lisäksi Saatana uskotteli naiselle, että tästä tulisi vapaa ja riippumaton Jumalasta, Jumalan kaltainen. Näin tämä paha henkiluomus korotti itsensä Eevan silmissä Jumalan yläpuolelle, ja Saatanasta tuli hänen jumalansa, vaikka Eeva ei ilmeisesti tuolloin tiennytkään, kuka häntä todellisuudessa johti harhaan. Tällä tavoin Saatana sai miehen ja naisen johtonsa ja valvontansa alaisuuteen ja nousi kilpailevaksi jumalaksi, joka vastusti Luojaa. (1Mo 3:1–7.)
Voisit lukea myös Job 1:6–12; 2:1–7.
Saatana Panettelija itse asiassa asetti kyseenalaiseksi Jumalan suvereeniuden oikeellisuuden ja vanhurskauden. Hän kyseenalaisti Luojan hallintatavan. Tästä kiistakysymyksestä edelleenkin tänäpäivänä on kysymys koko maailmassa. Jumala on antanut Saatanalle mahdollisuuden näyttää hallintatapansa.
Raamattu sanoo hänen olevan "tämän maailman hallitija" Joh.12:31. Lisää kohtia löytyy aiheesta
mm. Ilm.12:9; 1.Joh.5:19; Jaakob 4:4.
Kaikille on kyllä selvinnyt onko Saatanan hallintatapa hyvästä, siis se, miten tällähetkellä eri maissa hallitusvaltaa käytetään. Ei oteta huomioon Raamatun ohjeita ja tulokset ovat sen mukaisia. Itsekkyys rehottaa.
Ei välitetä edes omista perheenjäsenistä, saatikka sitten muista. Onneksi on kuitenkin yksittäisiä ihmisiä, jotka haluavat toteuttaa Jumalan tahtoa ja mukautua Hänen hallintatapaansa, ja sen tähden Jumala tuleekin puhdistamaan maan pahuudesta Harmagedonissa.
Mikä suurenmoinen odote ihmiskunnalle.
Kaikilla on vapaus valita itse kummalle puolelle kuuluu. Tuhottuihin vai pelastettuihin.
Jumalahan haluasi että kaikki pelastuisivat, mutta hän ei pakota ketään tässäkään asiassa. Käyttäkäämme siis valinnanvapauttamme viisaasti.
Mutta, jos ihminen, kuka hyvänsä voi irrottautua kokonaan tuosta juutalaisuuden tuomasta tavasta uskoa, niin sitten voit nähdä sen kaiken jota tuo Luojan, taivaallisen Isän perivihollinen oikeasti tekee täällä maan päällä.
Se miksi hän, tuo perivihollinen, tekee niin kuin alituiseen tekee, johtunee sitten ehkäpä niistä kaikista alenmuuden tunteista ja kompleksisesta minäkuvasta joka ei vastaa sitä tavoitetta joihin hän on pyrkinyt aijemmin. Ja myös henkisen tason ongelmien moninaisuudesta, joita hän ei kykene ratkomaan rationaalisella tavalla ollenkaan kuten kuuluisi. Koska hän on loppujenlopuksi nyttemmin yhtä epätäydellinen kuin me ihmiset, toki ehkä melkoisesti sairaanpi haluiltansa ja himoiltansa. Siksipä voidaan ajatella jotta halut ja himot sekä perverssiöt että brutaalius siis hallitsevat tyydyttömällä tavalla hänen, kuten niin monen ihmisenkin ajatuksen juoksua kokonaisvaltaisesti.
Ja hän on juuri se taho, joka on tämän nykyisen vallan antanut ihmisille. Demokratia on se vallan muoto, joka kätkee sisälleen näennäisen hyvyyden
ja vaikuttamisen mahdollisuuden joilla ihmiset voitetaan konkkreettisen "pahan" puolelle. Tuo on siis se "kuoleman marssi" jota marssitaan kaiken sen pahan puolesta juhlakulkueessa, triumfin, jonka etupäässä, keulalla on aina jonkun sairaan "Keisarin" taikka "Faraon" kauas hohtava ja lupauksia täynnä oleva plakaatti. Toisin sanoen.
Kysymys on vain vallasta, olemisen, sanomisen, oikeassa olemisen, tekemisen, nauttimisen,
kuluttamisen, omistamisen, hallitsemisen, halujen tyydyttämisen, tuhlaamisen... ja äänessä olemisen ... vallasta! Itsekästä kaiken kaikkiaan, kaukana samarialaisen hyväntekijän esimerkistä, jota Kristus korosti puheissaan.
Maan päällä vaan tapaa olla siten, että "hyvät" eivät kykene pitämään järjestystä yllä ja siksi "pahat" saavat vallan aina itselleen. Mutta hyvien puolella on Luojamme armelias ja laupias tapa antaa viisautta ja voimaa olla "hyvä" vaikka tapahtuisikin jotakin joka voisi saattaa "hyvän"
tekemään "pahaa". Lopullinen taistelu on ollut käynnissä jo hyvän tovin. Siksi äänenpainot ja meteli lisääntyy sekä henkinen pahoinvointi että ahdistus pahenee ihmisten joukoissa. Viimeinen erä käynnissä, toisin sanoen, ja sitten ajallaan, kongi kumahtaa.
Arvostatko sitä, että voit vapaasti valita, mitä teet ja sanot, mitä syöt, miten pukeudut, millaista työtä teet, missä ja miten asut? Vai haluaisitko jonkun määräävän jokaisen sanasi ja tekosi elämäsi jokaisena hetkenä?
Kukaan normaali ihminen ei halua, että elämä riistetään hänen käsistään niin täysin. Miksi ei? Siksi että Jumala teki meidät sellaisiksi. Raamatussa kerrotaan, että Jumala loi ihmisen ”kuvakseen, kaltaisekseen”, ja valinnanvapaus on yksi Jumalan omista kyvyistä. (1. Mooseksen kirja 1:26; 5. Mooseksen kirja 7:6.) Kun hän loi ihmiset, hän antoi meille tuon saman suurenmoisen kyvyn – tahdonvapauden lahjan. Hän antaa meidän itse päättää tahdommeko totella Häntä vai emme.
1. Kärsimys ja synnistä luopuminen
1. Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka LIHASSA KÄRSII, se lakkaa synnistä -
2. ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.
3. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.
Niin kauan kun ihmiset elää synneissään niin heillä on kärsimystä.
Tahdonvapauden lisäksi Jumala antoi meille kyvyn ajatella, punnita asioita, tehdä ratkaisuja ja erottaa oikea väärästä (Heprealaisille 5:14). Tahdonvapauden oli siksi määrä perustua älylliseen valintaan. Meitä ei tehty järjettömiksi roboteiksi, joilla ei ole omaa tahtoa. Meitä ei myöskään luotu toimimaan eläinten tavoin vaistonvaraisesti. Ihmeelliset aivomme suunniteltiin sen sijaan toimimaan sopusoinnussa valinnanvapautemme kanssa.
Kyllä taivaallinen Isä lähtee siitä että ihmisen kuuluu noudattaa Hänen tahtoaan ehdottomasti, ja siitä ei neuvotella erikseen, ollakseen oikein uskova ihminen, siis tottelevainen, kuuliainen ja uskollinen. Mutta saa vapaasti edelleen valita. Esim. sen kaiken jota syö, jota juo, jossa asuu, jotenka asuu, kenet haluaa/ottaa puolisokseen, kuinka pukeutuu, jota kirjoittaa, jota puhuu, jossa viettää aikaansa, joidenka kanssa viettää aikaansa, joidenka kanssa harrastaa, jota työtä tekee, jotenka käyttää työstään saamansa palkan, ja kuinka käyttää hyväntekeväisyyttään muiden kanssaeläjien parhaaksi. Jne jne.
Elikä, kyllä valitsemisen vapaus on eri asia kuin jonkun toisen tahdosta riippumaton toiminta tai toisen tahdon noudattaminen reaalisella tavalla. Vaikkakin ne nivoutuvat hyvin kiinteästi yhteen tietyiltä osiltaan. Ja joskus on vaikea erotttaa omaa tahtoa ja valinnan vapaudesta johtuvia tekoja
toisistaan siten, jotta voisi nimenomaan sanoa jota tuli tehtyä ikään kuin oman tahdon ohittamisen seuraamuksenna ja jota tuli tehtyä omana valintana. Sillä valintaanhan voi vaikuttaa sellaisia tekijöitä joita ihminen itse ei tiedosta
, mutta tahdonsa tilan kuitenkin tunnistaen. Siis joko noudattaen taivaallisen Isän tahtoa tai sen kieltäen. Siksi myös vanha sanonta on syntynyt. Erehtyminen on inhimillistä. Ja sillekkin löytyy oikeutus. Mutta ei sekään pois sulje tahdon tilaa
ja sen riippumattomuutta.
Kristushan tuli tänne ihmisten keskelle Isänsä nimissä, Hänen tahtoaan noudattaen, ja vapautti ihmisiä elämään, ja toisaalta, halusi vapauttaa juutalaiset tuosta Mooseksen ikeestä. Elikä valheen orjuudesta. Jossa näemmä vieläkin niin moni ihminen elää, kiistäen Luojan, taivaallisen Isän perimmäisen tahdon.