Amerikan kreikkalaisella kirkolla on todella hyvät web-sivut, joista mielestäni löytyy hyvin perusteltuja, ei-"fundamentalistisia" mutta ei-ihan-mikä-vain-käy-liberaaleja artikkeleita joka lähtöön. Suosittelen! Suomalaisilta sivuilta ehkä kirkkomme pienuudesta johtuen usein paistavat läpi kirjoittajan omat henkilökohtaiset näkemykset, jotka voivat olla (surukseni) melkein mitä vain.
Tämä kirkko on Jenkkien ortodoksikirkoista lukumäärältään suurin ja Suomen tapaan ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa. Lisäksi se on aktiivinen SCOBA'ssa joka on kaikkien Amerikan ortodoksikirkkojen piispojen yhteistyöelin, joka (toisin kuin Suomen kirkko) antaa kyllä ihan suoria lausuntoja päivänpolttavista eettisistä ja teologisista kysymyksistä.
Sivut löytyvät täältä:
http://www.goarch.org/
Ajattelin linkittää kun englannista näyttää tulleen 'toinen kotimainen' ja harva osaa kreikkaa tai venäjää.
Sivut ovat todella hyvät. Asioita on mietitty monelta kantilta mutta ne myös sanotaan suoraan ilman sarvia ja hampaita. Kiukuttaa ja nolottaa välillä tämä suomalainen 'venkoilu' asioissa kun mistään ei voida päättää eikä mitään sanoa suoraan.
Ennen kuin joku nyt hyökkää kimppuuni jostain jenkkifundamentalismista, niin voin sanoa että henk.kohtaisesta kokemuksesta eri maissa, ja kreikkalaisen kansanluonteen ärsyttävistä puolista huolimatta en ole melkein missään ortodoksipiireissä nähnyt niin tervejärkistä menoa kuin Amerikan kreikk.kirkossa. Totta kai heillä on ongelmansakin - kreikk. nationalismi, sisäänlämpiävyys ja maallistuminen (ja jotkut katoliset vaikutteet kuten penkit kirkossa -näkee niitä Kreikassakin jopa), mutta papit ovat melkein poikkeuksetta erittäin tervejärkistä, tasapainoista, koulutettua porukkaa. Teologiset ja moraaliset mielipiteet ovat oikeaoppisia ja hyvin perusteltuja. En ole nähnyt mitään Suomen kaltaisia ongelmia täällä, enkä toisaalta mitään lahtausmeininkiä.
Suomessa on kyllä alettu opettaa asioita ja joskus katakuumeneja kuunnellessa olen suu auki että KUKA noin opettaa.
Tämä kirkko on Jenkkien ortodoksikirkoista lukumäärältään suurin ja Suomen tapaan ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa. Lisäksi se on aktiivinen SCOBA'ssa joka on kaikkien Amerikan ortodoksikirkkojen piispojen yhteistyöelin, joka (toisin kuin Suomen kirkko) antaa kyllä ihan suoria lausuntoja päivänpolttavista eettisistä ja teologisista kysymyksistä.
Sivut löytyvät täältä:
http://www.goarch.org/
Ajattelin linkittää kun englannista näyttää tulleen 'toinen kotimainen' ja harva osaa kreikkaa tai venäjää.
Sivut ovat todella hyvät. Asioita on mietitty monelta kantilta mutta ne myös sanotaan suoraan ilman sarvia ja hampaita. Kiukuttaa ja nolottaa välillä tämä suomalainen 'venkoilu' asioissa kun mistään ei voida päättää eikä mitään sanoa suoraan.
Ennen kuin joku nyt hyökkää kimppuuni jostain jenkkifundamentalismista, niin voin sanoa että henk.kohtaisesta kokemuksesta eri maissa, ja kreikkalaisen kansanluonteen ärsyttävistä puolista huolimatta en ole melkein missään ortodoksipiireissä nähnyt niin tervejärkistä menoa kuin Amerikan kreikk.kirkossa. Totta kai heillä on ongelmansakin - kreikk. nationalismi, sisäänlämpiävyys ja maallistuminen (ja jotkut katoliset vaikutteet kuten penkit kirkossa -näkee niitä Kreikassakin jopa), mutta papit ovat melkein poikkeuksetta erittäin tervejärkistä, tasapainoista, koulutettua porukkaa. Teologiset ja moraaliset mielipiteet ovat oikeaoppisia ja hyvin perusteltuja. En ole nähnyt mitään Suomen kaltaisia ongelmia täällä, enkä toisaalta mitään lahtausmeininkiä.
Suomessa on kyllä alettu opettaa asioita ja joskus katakuumeneja kuunnellessa olen suu auki että KUKA noin opettaa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Asiaa eikä jonkun pienen ryhmittymän omia vinksahtaneita mielipiteitä.
Keskitien kulkijoita, ei mitään äärimmäistä suhtautumista suuntaan eikä toiseen. Nykyisessä tilanteessa suomalaisia kiinnostanee eniten tuo seksuaalisuuskysymys, sen voi helposti selvittää ko. sivuston hakutoiminnolla, suosittelen.
Eräästä isä John Kaloudiksen saarnasta päällimmäisenä mieleen jäivät sanat: "We cannot manufacture our own definitions. The definitions of our Church have been consistent for 2,000 years."
Miksi ortodoksiset kirkot ovat kansallisia kirkkoja?
Katolinen kirkko USA:ssa - 80 miljoonaa; kukaan ei kysy, oletko suomalainen, sveitsiläinen, irlantilainen, italialainen, saksalainen tai meksikolainen...Mihin kirkkoon Suomen ortodoksit menevät ulkomailla? Katolinen messu taitaa olla vastaus!
Lue kirkkohistoriaa niin sieltä se selviää! Turha minun on tässä historiantuntia antaa!
Jenkeissä on Orthodox Church of America, joka oli alunperin Moskovan patriarkaatin perustama, mutta joka on nykyään itsenäinen. Useimmat seurakunnat ovat monikulttuurisia ja liturgiat englanniksi. Se olisi lähinnä yleisamerikkalaista kirkkoa ja niinpä tavallaan 'pienin yhteinen nimittäjä'.
OCA on suunnilleen yhtä suuri kuin Greek Orthodox Archdiocese of America, jossa on seurakuntia 100% kreikkalaisista n. 50% kreikkalaisiin (Nykyään kreikkalaisetkin solmivat seka-avioliittoja - vrt. My Big Fat Greek Wedding). Kreikkalaiset tapaavat säilyttää kielensä ja kulttuuri-identiteettinsä ainakin kolmanteen-neljänteen sukupolveen (mikä on harvinaista Amerikassa), ja kirkolla on tässä tärkeä asema.
Lisäksi on vielä Antiokia, Serbia, Karpaatti-Venäläinen kirkko, Armenia, Bulgaria, Etiopia ja Eritrea suurimmasta pienimpään. Kirjoa siis löytyy. Ei tämä ole turhaan kansojen sulatusuuni.
Ja turhaa on katolisen kirkon ykseyttä hehkuttaa - täältä löytyy katolisia etnisiä 'ghetto'kirkkoja kuten lebanonilainen, puolalainen, ukrainalainen jne. Luterilaisissakin on paljon eroja - harmaavarpus-norjalaisista kirkoista katolista kirkkoa erehdyttävästi muistuttaviin tsekkiläisiin. Riippuu vain siitä missä päin maata on ja mikä etninen ryhmä on missäkin suurin.
Ei tämä ole turhaan kansojen sulatusuuni.
Itse käyn kolmessa kirkossa.
Rippi-isäni on kreikkalainen, mutta välillä ikävöin slaavilaista liturgiaa. Ja välillä piipahdan karpaatti-venäläiseen kirkkoon kuuntelemaan heidän kauniita 1600-luvun melodioitaan joita ei ole missään muualla.
Kirkkojen välillä vallitsevat ystävälliset suhteet. Papistolla ja piispoilla on kattojärjestöjä ja katakuumenikurssitkin on usein järjestetty yhteistyönä. Opilliset, moraaliopetus yms. erot kirkkojen välillä ovat vähäisemmät kuin Suomen piskuisessa paikalliskirkossa. Uudet ja vanhat kalenterit elävät sovussa rinnakkain.
Täältä nähden Suomen kirkon kahtiajako on hälyyttävää katseltavaa.
Kuten edellinen vastaaja jo mainitsikin, syynä on kirkkohistoria. Rooman ja muiden patriarkaattien eron jälkeenhän, länsi jäi tavallaan ortodoksisesta näkökulmasta katsoen "tyhjäksi". Tuolle "tyhjälle" alueelle ortodoksisuus on levinnyt pääasiassa muuttoliikkeen vaikutuksesta, mistä johtuen ortodoksisen kirkon ydinalueiden ulkopuolella tyypillisesti on useiden eri paikalliskirkkojen toimintaa. Erityisesti tämä korostuu Amerikassa, johon on muuttanut ihmisiä joka puolelta, mutta myös Länsi-Euroopassa. Amerikan osalta tilanne tosin karkasi käsistä vasta Venäjän vallankumouksen jälkeen. Mikäli sitä ei olisi tapahtunut, voi olla, että koko Amerikka olisi pysynyt Venäjän kirkon yhteydessä. Alaskahan kuului ennen Venäjään, ja siksi myös ortodoksinen kirkko tuli sinne, ja vähitellen ulottui myös muualla Amerikkaan. Venäjän vallankumouksen jälkeen kuitenkin monet maahanmuuttajaryhmät halusivat mieluummin yhteyttä omiin kansallisiin paikalliskirkkoihinsa "vanhassa maassa", ja tämän seurauksena USA:han vähitellen syntyi nykyinen paikalliskirkkojen kirjo.
Ja kuten edellinen kirjoittaja viittasi, onhan katolisen kirkon puolellakin jossain määrin samaa maahanmuutosta johtuvaa kirjoa USA:ssa. On melkiittejä, maroniitteja, ukrainalaiskatolisia, ruteenilaiskatolisia ja latinalaisen riituksenkin sisällä taitaa olla etnisyyteen perustuvaa jakoa, esim. "espanjalaisia kirkkoja".
Libanonilaiset ovat tunnetusti maroniitteja ja ukrainalaiset ovat uniaatteja. Molemmat katolisia, mutta ei roomalaiskatolisia. "Puolalaisia" seurakuntia saattaa olla ehkä Chicagossa. Ortodoksit ovat pieni ja hajanainen (=riitainen) ryhmä USA:ssa. Tulevaisuutta niillä ei ole. Mainstream = Catholic church various heretical protestant sects
uniaatteja on vain vähän. Sitä en tiedä, mitkä heidän lukumääränsä ovat Pohjois-Amerikassa.
Uniaatteja on noin 5 miljoonaa lähinnä Länsi- Ukrainassa. He ovat eurooppalaisia. Kirkko kasvaa ja leviää itään. He ovat hyvin isänmaallisia. Itse asiassa he vihaavat venäläisiä ja Moskovan "patriarkaatin" kirkkoa. Ukrainalla on toivoa: NATO, EU & katolinen kirkko.
*Itäkeskuksen katedraali on pysäytettävä!!*
Eivätpä kuulosta kovin kristillisiltä nuo uniaattisi. Toivottavasti lausuntosi heistä on väärä.
Itäkeskukseen ei ole tulossa katedraalia vaan seurakuntakirkko. Sanaa 'katedraali' käytetään piispankirkoista, eikä Suomessa ole Venäjän kirkon alaista piispaa. Ortodoksisten kirkkojen rakentamisesta ortodoksi voi vain iloita ja toivottaa menestystä projektille.
uskonnon käyttäminen poliittisiin tarkoituksiin ei ole kovin viisasta tässä(kään) yhteydessä.
Mitä enemmän kirkkorakennuksia näkyy katukuvassa, sen mukavampi; menestystä myös itäkeskuksen rakentajille.
Minustakin nuo GOARCH:in sivut on tosi hyvät, tosin myös OCA:lla on hyvät. Ylipäätänsä suomalaisten ortodoksien olisi hyvä katsella vähän ympärilleen, koska Suomen ortodoksinen kirkko on vain häviävän pieni pisara meressä. Horisonttia laajentamalla pystyy asettamaan asiat paremmin oikeisiin mittasuhteisiinsa. Ja jos suomalainen katseensa suuntaa johonkin Suomen ulkopuolelle, niin keskivertosuomalaiselle varmaan englanninkielinen ortodoksisuus on kielisyistä kaikista helpoimmin lähestyttävissä.
ortodoksisuuden helpon lähestyttävyyden maininnasta!
Olen jo lopen kyllästynyt slaavin tyrkytykseen perusteluilla "tekstit ovat samat, kyllähän ne nyt ymmärtää slaavista ja venäjästäkin"; ei ymmärrä, ellei osaa ulkoa ja muistaakseni ulkolukua ei pidetä suotavana, ettei ylpistyisi ulkoaosaamisestaan, edes papit!
kirjoitetaan vähän muuallakin kuin Venäjällä olevista ortodokseista!
Palveluksissa käytetään luonnollisesti sitä kieltä, joka kirkossa käyvällä kansalla on liturgisena kielenään. Suomen tapauksessa on luonnollisinta käyttää eniten suomea ja slaavia/venäjää, koska lähes kaikki suomalaiset ortodoksit ovat joko suomen- tai venäjänkielisiä. Lisäksi voidaan käyttää ruotsia sellaisilla alueilla, joissa on ruotsinkielisiä ortodokseja, kuten Helsingin, Turun ja Vaasan seurakunnissa. Englantia ei ole syytä käyttää Suomessa liturgisena kielenä kovinkaan suuressa määrin, koska englanninkielisiä ortodokseja ei Suomessa käytännössä ole lainkaan. En ehkä osaa täysin paneutua sellaisen ihmisen asemaan, joka ei ymmärrä palveluksessa käytettävää kieltä, koska vain hyvin harvoin olen itse ollut sellaisessa tilanteessa. Mutta olen käynyt palveluksissa Georgiassa, eikä georgiankielisyys minua juurikaan häirinnyt. Kaikkea ei tietysti ihan tajua, mutta pääosin tietää kuitenkin, missä mennään, vaikka ei sanaakaan ymmärtäisi. Ja käytännössähän Suomessa kuitenkin lähes poikkeuksetta edes osa palveluksesta on suomeksi, vaikka osa olisi slaaviksikin, joten slaavia osaamatonkin ymmärtää ainakin osan palveluksesta.
Kokonaan eri asia on sitten tiedon hakeminen ja kielen käyttäminen yhteyksissään muun ortodoksisen maailman kanssa. Tärkeimmät kielet tässä mielessä ovat venäjä, kreikka, englanti, ranska ja arabia. Näistä suurin osa suomalaisista osaa vain englantia, ja siksi on hyvä ohjata englanninkielisten sivustojen pariin, jotta tutustuminen onnistuisi. Eihän vaikkapa venäjää tai kreikkaa osaamaton hyödy mitään venäjän- tai kreikankielisestä sivustosta, vaikka sivusto sinänsä olisi hyväkin.
taas kerran keskustella itsesi kanssa.
Romanian osaamisesta olisi myös hyötyä Suomen ulkopuoliseen ortodoksisuuteen tutustumisessa. Sitäkin osaavat vain harvat suomalaiset.
Älä aina kuvittele noita harhojasi!
kaikki romanialaiset osaavatkin suomea! Ei ole kommunikointiongelmia!
Tarkoitinkin että romaniaa olisi hyvä osata, jotta voisi lukea romaniankielisiä kirjoja ja nettosivuja ja saada enemmän irti mahdollisista kontakteistaan romanialaisten ortodoksien kanssa tai jotta sellaisia kontakteja ylipäätänsä syntyisi, toisin sanoen siis tarkoitin Romanian romanialaisia enkä Suomen romanialaisia.
Lähetin linkin siksi että tiesin suomalaisten osaavan englantia ja koska sivut ovat puolueettomat ja hyvin kirjoitettu, en siksi että englannin jotenkin pitäisi olla valtakieli ortodoksiassa. Muistakaamme että USA:ssa on vain n. 2 miljoonaa ortodoksia, ja että USA:n kirkoissakin käytetään muuta kuin englantia. Englanninkielisiä ortodokseja lienee maailmassa enintään 4 miljoonaa. Kun ottaa huomioon että maailmassa on 150-200 miljoonaa ortodoksia (joista ainakin 100 miljoonaa venäläistä), on selvää että englanti ei ole pääasemassa. Ranskankielisiä ortodokseja on vähemmän, se että ranskankielistä ortodoksista kirjallisuutta on olemassa, johtuu venäläisten vanhasta ranskalaismyönteisyydestä (yläluokka puhui kotonaan ranskaa ja kaikkea ranskalaista ihailtiin).
Ortodoksian valtakielet ovat kreikka ja slaavi (venäjä). Näin on ollut aina. Se että englanninkielisistä maista löytyy hyviä teologia ja se että Suomessa ei enää osata kuin englantia vieraana kielenä, ei merkitse sitä että ortodoksian keskus jotenkin pitäsi olla englanninkielinen.
Olen osittain venäläinen ja minua loukkaa tämä venäjänvastaisuus jota näkee Suomessa varsinkin pääkaupunkiseudun ortodoksien keskuudessa. Venäjällä on lisäksi varsinainen hengellinen renessanssi ja sieltä tulee hyviä pappeja ulkomaille, mielestäni paljon parempaa ja henkisesti kypsempää pappismateriaalia kuin Suomessa. Moskovan patriarkaatin web-sivuissakaan ei ole mitään vikaa, aivan asiallista sisältöä sieltäkin löytyy. Ja yllätys yllätys - Läntisten kirkkojen ja Venäjän kirkon moraaliopit ovat aivan samat. Moskovan patriarkaatti on monissa asioissa esim. avioliitot ortodoksian ulkopuolella jopa liberaalimpi kuin muut kirkot ja on tuonut takaisin asioita kuten kasteet liturgian yhteydessä jne.
Ja jos kuvittelette että englanninkieliset tai läntiset paikalliskirkot ovat jotenkin moraaliarvoiltaan jotenkin liberaaleja, niin voin kertoa että näin ei todellakaan ole. Päinvastoin, länsi-Euroopassa ja Amerikassa monet liittyvät ortodoksiseen kirkkoon koska vastustavat katolisessa ja episkopaalisen kirkossa tehtyjä muutoksia ja haluavat kirkon minkä opit eivät muutu.
Suomen kirkko (tai oikeammin sanottuna tietyt piirit Suomessa) ovat ainoa poikkeus tästä.
Olen lukenut tilastotieteellisiä (esim. Pew Survey) tutkimuksia amerikkalaistne ortodoksien poliittisista näkemyksistä ja varsin konservatiivisia, ja sekä nuoret että vanhat ortodoksit ovat hämmästyttävän yksimielisiä tästä.
On jopa eettisesti väärin että Suomessa joillain tahoilla katakuumeneille tarjotaan ortodoksista kirkkoa jotenkin liberaalina ja sallivaisena. Mielestäni tässä tarvittaisiin 'truth in advertising' - eikö katakuumeneilla ole oikeus tietää MIHIN organisaatioon he ovat liittymässä ja MITÄ kirkko itse asiassa opettaa? Eikö tehdä ihmisille karhunpalvelus esittämällä heille valheellinen kuva ortodoksisesta kirkosta ja siitä mitä Kirkko opettaa? Olen kuullut ihan uskomattomia juttuja katakuumeneilta, mm. että Kirkko hyväksyy abortin (muutenkin kuin silloin kuin naisen henki on vaarassa). Katakuumeni ei millään tahtonut uskoa että näin ei ollut. Paastosta, synnintunnustuksesta, avioliitosta, seksuaalisuudesta jne. ja oikeastaan ihan mistä vain olen kuullut mitä ihmeellisempiä juttuja, joita katakuumenit ovat kuulleet suoraan papin suusta. Ja aina selitetään että jotenkin Suomessa asiat tehtäisiin 'Suomen' tavalla (ikään kuin se oikeuttaisi merkittävät poikkeumat opista).
Huvittavinta asiassa on että ulkomaisilta websivuilta ja mittavasta ulkomaankielisestä ortodoksisesta kirjallisuudesta faktat on helppo tarkistaa. Jos osaa kieliä ja ortodoksian 4 suurinta valtakirkkoa ovat asiasta yksimielisiä ja vain Suomessa on joku joka on eri mieltä, niin eiköhän se ole Suomen kirkko (tai ko. teologi) joka on väärässä. Vai mitä?
Luterilaisuus on vaikuttanut meidän elämäämme Suomessa niin paljon, että täältä sisältäpäin on vaikea edes arvioida kaikkia näitä ilmiöitä. Ulkopuolelta huomaat varmasti selvemmin tuon vaikutuksen ja sen seuraukset, kuten esimerkiksi sen, että maallikot alkavat sorvaamaan omia oppejaan. Oppinsa tiedostavat ortodoksit ovat kyllä aina tienneet, että Kirkon moraaliopetus on yhteneväinen niin idän kuin lännenkin ortodoksisissa paikalliskirkoissa. Loppujen lopuksi erinäisiä uudistuksia haluava ryhmä on Suomen kirkon sisällä on pieni, mutta äänekäs, ja tuntee olevansa moraalisesti ehkä korkeammalla tasolla kuin me muut ns. "fundamentalistit" (tällä nimellä nykyään kutsutaan/haukutaan Kirkon perinteisestä opetuksesta kiinni pitäviä). Ihmettelen kovasti, miksi nämä ohittavat täysin tuon opetuksen, joka on sama niin idän kuin lännenkin ort. paikalliskirkoissa.
Tuo venäläisvastaisuus on valitettavan yleistä, ja se ei rajoitu pelkästään Suomen ort. kirkkoon, vaan se on jossain määrin vallalla myös muussa yhteiskunnassa. Tässä lienee taustalla tuo poliittisen ja taloudellisen elämän vanha ajatus: lietsotaan Venäjä-pelkoa, jotta saataisiin kansa Nato-myönteiseksi. Valitettava seuraus tästä vaan on se, että tavalliset venäläiset joutuvat tällaisista asioista kärsimään (tai myös sellaiet Suomen kirkon työntekijät, jotka pyrkivät pitämään yllä hyviä suhteita Moskovan Patriarkaattiin). Kaikkiin suomalaisiin ei tosin tuollainen kielteinen propaganda pure ja itse ainakin olen mielelläni tekemisissä venäläisten kanssa.
Kehotan perehtymään uudenpaan historiantutkimukseen esim. viime sodistamme ( Venäjäkin on myöntänyt ampuneensa Mainilan laukaukset). Ja myös monivuosisataiseen kansamme historiaan sen kaikkine sotineen. Kaikki nämä sodat ja hävitykset ( Iso ja Pikku viha, Suomen sota ) ovat venäläisten aikaansaamia.Taitaa olla vain ristiretket ja nuijasota sekä Lapin sota, jossa Suomi pakotettiin ajamaan saksalaiset maasta, kun aselepo oli saatu aikaan Neuvostoliiton kanssa sellaisia, joissa venäläiset eivät olleet mukana.
Olen luovutetusta Karjalasta evakkoon joutuneen lapsi. Minua puolestaan loukkaa kaikki se puolitotuuksien viljely ja vaikeneminen, mitä maassamme on harjoitettu näissä asioissa.
Asiallinen täytyy toki olla venäläistä kohtaan, mutta tosiasiat ovat tosiasioita ja ne vaikuttavat yhteiskunnassa, vaikka niistä ei puhutakaan.
Suomen kouluissa historiaa opetetaan länsisuomalaisesta näkökulmasta. Ortodoksisesta näkökulmasta historiaa katsottaessa ensimmäinen sota, jossa suomalaiset (ortodoksit) ja venäläiset olivat vastakkain, oli sota Neuvostoliiton kanssa alkaen 1939. Ortodoksisesta näkökulmasta katsoen venäläiset eivät ole perinteisesti mitään "vainolaisia", jotka pitäisi vähintään paistaa voissa, vaan perinteisesti Venäjä on ollut ystävä. Neuvostoliitto oli ateistinen valtio, ja siksi se oli kummallinen parenteesi (erityistapaus) suomalaisten ortodoksien suhteessa venäläisiin, mutta kuten tiedämme tuo parenteesi on päättynyt jo aikoja sitten, ja suomalaisten ortodoksien olisi korkea aika normalisoida suhtautumisensa Venäjään ja venäläisiin.
Tosiasiat tosiasioina , sellaisina kuin historiallis-kriittinen tutkimus ne on osoittanut usean eri tiedemiehen selvittämänä. Ne eivät muuksi muutu, eikä ortodoksinen usko ole niiden tulkitsemisväline!
Sukuni on ortodoksinen. Ensimmäistä kertaa luen tuollaista "historiantulkintaa".
Faktat ovat faktoja, ja historiallinen fakta on myös se, että ortodokseille Venäjä oli perinteisesti ystävä ja Ruotsi vihollinen. Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää. Ongelma on vain se, että koulussa asiat opetetaan ikään kuin länsisuomalaisin silmin, eikä asioita selitetä itäisestä näkökulmasta käsin. Puhutaan 700-vuotisesta yhteisestä historiasta Ruotsin kanssa ottamatta huomioon, että se monien itäsuomalaisten esi-isille itse asiassa olikin vain 100-200 vuotta. Puhutaan siitä, miten pahat maahanhyökkääjävenäläiset vainosivat suomalaisia isovihassa ja pikkuvihassa, ja unohdetaan että osa suomalaisten esi-isistä kuului noihin aikoihin Venäjään, ja osa tälläkin puolella rajaa olevista otti venäläiset vastaan vapauttajina ja jopa liittyi mukaan sotimiseen venäläisten puolella.
Suvussasi luonnollisesti korostuvat viimeisimmät tapahtumat, koska se on ainoa, mitä elossa olevat ja heidän vanhempansa ovat kokeneet itse, huolimatta siitä, että pidemmällä aikavälillä nuo tapahtumat ovat olleet vain lyhyt poikkeus. On luonnollista, että kodistaan lähteminen on ollut suuri trauma ja luonut suuria antipatioita sen aiheuttajaa kohtaan.
näkyy myös siinä, että useimmiten mainitaan kristinuskon tulleen Suomeen lännestä, vaikka yhtä lailla se tuli myös idästä. Miten tuo asia sitten nykyisissä koulukirjoissa esitetään, en tiedä? Historiankirjoituksen itäinen näkökulma ei ole saanut julkisuutta, koska täällä ei yleisesti osata venäjää; oma osuutensa lienee sitten tuo Suomen itsenäisyyden alkuaikojen ilmapiiri AKS-järjestöineen. Nykyisinkin ollaan kovin mielellään "länsimaisia", kirkon lehdissäkin puhutaan "läntisestä ortodoksiasta", mitä tuo sitten määritelläänkään. Eräässä kirjassaan Matti Wuori kirjoittaa (oltuaan vuosia ulkomailla), että Helsingissä on kuitenkin paljon itäistä henkeä, minusta tuo on ihan myönteistä.
AKS yritti aikanaan saada Pyhäin Sergein ja Hermanin Veljeskunnan hyväksymään AKS:n oman Karjalan Heimo -lehden karjalaisten yhteiseksi äänenkannattajaksi. PSHV kuitenkin kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä AKS:n kanssa, syynä tähän oli venäläisvastaisen ja AKS-henkisen salaseuran, "Vihan Veljien", olemassaolo. Ortodoksit paremminkin pyrkivät rakentamaan sopua kaikkien välille. Ortodoksit ovat siis aiemminkin tiedostaneet sen, jos ulkoapäin yritetään keinotekoisesti masinoida eripuraa ihmisten välille - miksi siis nyt ei rakennettaisi sopua.
Kirjassaan "Vapaus" kirjoittaa munkki Serafim, että kirkon tehtävä on puolustaa jokaisen ihmisyksilön etua, jolloin ensisijainen tavoite ei voi olla yhden kansan etu. Serafim kirjoittaa: "Silti kristikunnan eri puolille on pesiytynyt "koti, uskonto ja isänmaa" -tyyppinen ajattelu. Juuri sellaisesta Jeesus sanoutui irti, ja siksi hänet hylättiin. Silti häntä on surutta käytetty kristinuskon nimissä erinäisten kansallisten pyrintöjen välikappaleena - ikään kuin hän olisi Amerikassa amerikkalainen, Venäjällä venäläinen, Suomessa suomalainen".