Kaikki alkoi kauan sitten kuten yleensä sadut mutta tästä ei aivan satu tullut jos ei painajaisia lasketa. Tarina siitä kuinka tuhosin oman ja erittäin rakkaan läheisen onnen.
Olin lääkeaine rippuvainen, lääkkeet jotka lääkärit määräsivät ( rauhoittavat-uni-masennus/mieliala-särky lääkeet)ja sai käyttäytymään edesvastuuttomasti, aikatauluni eivät pitäneet, puhuin puoli totuuksia ja lopulta lähimmäiseni hermot eivät enään kestäneet mieliala muutoksiani ja kun olin alkanut hakemaan apua että saisin lääke kierteen katkaistua pois, niin hän jätti minut(olin uhannut lääkkeissäni monesti erolla). Ok, olinhan ollut paska ihminen ja vaikeahan sellaiseen on luottaa jos aikaisemmin ei ole voinut, mitään en kiistä, nyt hetken selvillä vesillä ollessani olen kaiken kaameuden huomannut ja jokainen päivä vie itseäni eteen päin. Kukaan ei minua aikanaan pakoittanut lääkkeitä ottamaan eli otin ihan itse. Kysyn nyt teiltä : Montako mahdollisuutta olisit valmis antamaan ?
Olin lääkeaine rippuvainen, lääkkeet jotka lääkärit määräsivät ( rauhoittavat-uni-masennus/mieliala-särky lääkeet)ja sai käyttäytymään edesvastuuttomasti, aikatauluni eivät pitäneet, puhuin puoli totuuksia ja lopulta lähimmäiseni hermot eivät enään kestäneet mieliala muutoksiani ja kun olin alkanut hakemaan apua että saisin lääke kierteen katkaistua pois, niin hän jätti minut(olin uhannut lääkkeissäni monesti erolla). Ok, olinhan ollut paska ihminen ja vaikeahan sellaiseen on luottaa jos aikaisemmin ei ole voinut, mitään en kiistä, nyt hetken selvillä vesillä ollessani olen kaiken kaameuden huomannut ja jokainen päivä vie itseäni eteen päin. Kukaan ei minua aikanaan pakoittanut lääkkeitä ottamaan eli otin ihan itse. Kysyn nyt teiltä : Montako mahdollisuutta olisit valmis antamaan ?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Lähimmäisen rakkaus ja anteeksianto luo monta mahdollisuutta. Älkäämme paaduttako sydämiämme kovimmankaan koettelemuksen kohdatessa. Toivon todella, että pääset elämässäsi eteenpäin ja elämäsi korjaantuisi.
Toivotonta tapausta ei olekkaan ja anna Pelastuksen saapua sinua kohtaamaan.
Luin tarinaasi tai sen minkä olit kirjoittanut. Olen itse ollut toisena osapuolena lähes saman kaltaisessa tilanteessa mutta jaksoin olla puolisoni tukena ja nyt elämämme on pikku hiljaa asettumassa aloilleen.
Aikoinani olin monta kertaa jo lopettamassa kun elämä toisen mieliala vaihteluiden vuoksi kävi liian rankaksi ja tuntui että omat voima varani loppuvat.
Mahdollisuuksia pitäisi antaa ja varsinkin kun olet hakeutunut hoitoon ja pääsemässä irti.
Omalla osallani kaveriden painostus oli kovaa että hylkäisin puolisoni mutta jostain syystä en antanut periksi, uskoin aina että hyvä voittaa ja nyt olen onnellinen että jaksoin kaiken.
Toivottavasti olette pystyneet puhmaan asiasta. Tosin ymmärrän kyllä toistakin osa puolta jatkuviin lupausten rikkomisiin, mieliala vaihteluihin ja siihen että toinen osa puoli herkästi kääntää että kaikki ovat häntä vastaan.
Ette ole kokeilleet yhteiterapiaa ?
Jaksmainen omalta kohdalta oli parempi artkaisu kun ero.
Jaksamisia !
Minä en välttämättä jaksaisi enää ymmärtää. Rakkaus kuolee kyllä tehokkaasti vuosien kuluessa suhteessa jossa toinen on eroamassa jatkuvasti ja puoliso jatkuvan henkisen taakan alla. Pitääkö puolison jaksaa sitten vielä kuinka kauan ja antaa uusia mahdollisuuksia, olla yhdessä kenties vain säälistä? Ihmisellä on vain yksi elämä, pitääkö sen sitten kuluttaa kokonaa toisen, aikuisen ihmisen tukemiseen ja hoitamiseen, jatkuvaan ymmärtämiseen vai ansaitseeko puoliso etsiä oman elämänsä ilon muualta? Kaksipiippuinen juttu. Minä koittaisin tilanteessasi toipua itse ensin kuntoon ja sitten katsoa saako puolison kanssa suhdetta enää kuntoon. Jos se ei onnistuisi, elämää sitten vaan pitää elää eteenpäin siltä pohjalta. Ei kannata liikaa ripustautua kehenkään toiseen vaan seisoa omilla jaloillaan. Kaikkea hyvää sinulle elämääsi, itse olet siitä vastuussa ja itse sitä elät. Jos puoliso ei ota jaksa enää ymmärtää, älä ala marttyyriksi.
Tässä asiassa on varmaan useita eri asioita mitä ei päätekstistä käy ilmi. Yritin miettiä asiaa omalta kohdaltani ja voi olla että jaksaisin ehkä vielä kerran jos kerta toinen on hakeutunut hoitoon ? Toisaalta on myös totta että ihmisellä on vain yksi elämä ja sitä ei saisi hukata.
Aika nopeasti tulisi varmaan totuus ilmi jos toinen vain puhuu ja mitään edistystä ei ole havaittavissa. Jos päätekstin henkilöllä on ollut lääke riippuvuus niin eihän hän ole ollut ns. normaali ihminen, tosin eihän se ole puolustus koska tuskin tämä toinen osapuoli on hänelle niitä väkisin syöttänyt kuten tekstissä kerrotaan " itse mä ne lääkkeet söin ". Parhaiten kuntoon varmaan auttaisi se että häneen ns luotettaisiin mikä varmaan on hankalaa kun on joutunut pettymään monet kerrat mutta kun tuntee toisenosapuolen millainen hän on ollut niin muutoksen varmaan huomaisi nopeasti eli itse yrittäisin vielä ja ehkä sopisin joitain asioita ja etenisin varovasti. Nykypäivänä lääkkeisiin luotetaan liikaa. Toivon että saatte välinne kuntoon koska itse jaksan uskoa että kaikki aina kääntyy parhain päin.
Tämä lääkkeitten syöttäminen tuntuu nykyään olevan aika yleistä. Kovalla tiellä olet. Voimia että jaksaisit !! Toivottavasti jaksatte vielä yrittää ja jos saat tilaisuuden niin näytä että olet tosissasi. Kysymykseen: Antaisin mahdollisuuden mutta jos sen tyrisit niin se olisi lopullisesti siinä !
Olet ja olet apua hakenut niin antaisin mahdollisuuden mutta jos se tyrisit niin se olisi loppu siinä ja ei tarvisi pitää mitään yhteyttä.
Oletteko koittaneet puhua asiasta ?
Olethan tosissasi ?
Kyllä on tullu haettua apua ja joka päivä tuo pää tuntuu paremmalta, vuosien "usva" on poistumassa. Alku taipaleellahan mä olen vielä toipumisessa mutta kyllä tämä tästä. Puhevälejä ei juurikaan ole mut sen olen itse mokannut. En halua olla marttyyri, en hae sääliä vaan oikeastaan taroitukseni on ja oli tuoda esiin asia kuinka jonkin riippuvuus voi pilata elämän ja kuinka varkain se tulee. Itse en oikein edes muista kuinka kaikki tarkkaan ottaen alkoi. Olen hetken aikaa pitänyt päiväkirjaa ja kun vertaa sitä koska olen siihen ensi kerran kirjoittanut niin tähän päivään niin on kuin eri ihminen olisi ne kirjoittanut.
Itseni herätti lopullisesti reilun viikko sitten sunnuntaina otetun liiallisen annoksen(imeisesti liika annostusta oli jo jatkunut pitempään), otin joko tietämättäni tai sitten että yritin epätoivoisesti parantaa oloani, tuo sunnuntai on aikas hämärän peitossa ja oli vaara olemassa etten tässä kirjoittaisi tästä aiheesta. Tuon sunnuntain jälkeen olen saanut hetki hetkeltä enemmän elämästä kiinni ja uskon että paranen, koska kuka siihen uskoisi jos minä en itse !
Muistakaa edelleen halata lähimmäistänne/rakkaintanne ja puhukaa ihmiset asioista.
Mites sä ukko olet itses tuohon kuntoon päästänyt ?
Nyt en ihmettele ollenkaan viimeksi nähtyämme kun puhuit kuinka paha-ja sekava olo sulla on.
Anteeksi kun en ymmärtänyt kuunnella !
Hyvä että tuot näinkin aran asian esille.
Laitas ittes kuntoon !
Kohti uusia kilpailuja
Voimia iso A !!
jos itse joutuisin kokemaan saman toivoisin että joku huomaisi ja tarjoaisi apuaan.onneksi kuitenkin huomasit itse et jotain on pahasti pielessä,ennen kuin oli myöhäistä. ja ne sanat ja puheet oli sanonut eri persoona kuin itse olet,olisi siitä toisenkin pitänyt huomata muutos ja ruveta ajattelemaan onko jokin vialla.nyt kun hait apua,niin tarvitsisit läheistä lähellesi,hädän hetkellä ei saa läheistään hylätä vaan kannustaa ja auttaa,toivottavasti läheisesi ymmärtää sen ja antaa sinulle kaiken tukensa.
Olen varmaan jossain määrin tiennyt että kaikki ei ole itsessäni ok koska tiedän oman perusluonteeni joka ei ole että kääntäisin kaiken niin että olen yksin maailmassa kaikkia muita vastaan. Eli huomasin mutta liian myöhään.
Aika vähiin on lähimmäiset jääneet ja osa kavereistakin on "pudonnut matkasta". Pitävät minua tyhmänä kun tuon asian julki enkä lakaise maton alle, tämä asia tuntuu olevan jonkinlainen tabu vai eikö ihmiset halua huomata että joku voi pahoin, tätä en nykypäivän maailmassa yhtään ihmettelisi.
Asia on varsin monisyinen, kuten täällä ovat muutkin todenneet. Lääkkeet aiheuttavat varsin helposti riippuvuuden ja tämä on yleisempää kuin luullaan. Asiasta puhuminen niiden oikeilla kirjaimilla on jostain syystä hankalaa Suomessa. Siitä minkä takia näin tapahtuu, voi vain esittää arvailuja.
Toipuvan A:n kysymykseen ei ole helppoa/yksinkertaista vastausta ja mielestäni mahdollisuuksien antaminen riippuu tilanteesta. Jos todella toista ihmistä rakastaa, on häntä valmis auttaa/tukea niinä vaikeinakin aikoina, mutta todennäköisesti rajansa kaikella. Omalle kohdalle asiaa miettiessäni, voin todeta, että antamieni mahdollisuuksien määrä riipuisi rakkaudestani toista ihmistä kohtaan ja siitä kuinka tosissaan toinen on halukas parantumaan.
niin kovin usein se menee niin että ahdistuksesta seuraa kierre ja kierteessä on lieveilmiöitä jotka vain pahenee mitä lähemmäksi pohjaa mennään - mitä enemmän kielletään kaikke todellista. Ja kun pohjaan joutuu harva nousee oikeasti koskaan ylös, mutta kun on päässyt siitä kierteen imusta ylöspäin ja pystyy korjaantumaan - kasvaa vahvemmaksi, kasvaa henkisesti uudeksi ihmiseksi - vaikka aina arvet seuraa mukanaan - arvet tulee niistä kaikista menetetyistä hyvistä ja kauniista asioista mitä on menettänyt, ehkä lopullisestikkin kierteen seurauksena. Usko parempaan ja itseensä kasvaa arvista johtuen hitaasti, mutta niin pitkään kun uskoa itseensä on kasvua tapahtuu. Arvet kuuluvat elämään ja ne muistuttavat myös siitä. Minäkin olen elämässä menettänyt paljon kaunista, oman tyhmyyteni ja luonteeni takia ja tiedän itkeneeni monta kyyneltä arpiani katsellen ja itseäni kiroten. Mutta sellaista se joskus on Tsemiä A.
-H-
Eikä varmaan aivan yksi selitteinen. On hienoa että olet toipumassa.
Ette ole kokeilleet jutella asiasta tai hakeneet ammatti apua ?
Koskaan ja varsinkaan jos toinen on hakenut apua ei pitäisi "hyljätä". Näin itse asian ajattelen.
Aika hyvin olet saanut tukea ja toivon että saat suhteesi parantumaan läheiseesi. Kavereiden mielipiteet voit jättää melkein omaan arvoonsa.
Aikanaan varmaan keskusteltu nykyään ei minkäänlaista keskustelun mahdollisuutta. Oli puhetta ammatti avusta.
On muutama kaveri joista olen yllättynyt mutta sitten on jokunen kaveri joita luulin että hyviksin kavereiksi niin antaneet aika rajua palautetta mun kirjoituksesta. Olen edelleenkin sitä mieltä että asiasta pitää puhua ja kun olen asian itselleni myöntänyt niin uskon että toipuminen on parempaa kun se että vähättelisin asiaa taikka yrittäisin sitä jotenkin salailla. Muistakaa ihmiset puhua toisillenne. Elämä ei ole vain tasaista ja pitäisi pysttyä puhumaan vaikeistakin asioista, puhuminen kannattaa aina !
Joo toi puhuminen ja avoimuus on todella tärkeää.
Vaati mun kohdalla avioeron ja suurinpiirtein kaiken menetyksen ennen kun ymmärsin avoimen keskustelun arvon. Voimia sulle A.
asioista täytyy saada puhua jonkun kanssa, jos
niitä pohtii vain omassa päässään, niin siitä
kehästä on vaikea päästä enää pois.
Toinen juttu onkin sitten siinä kuka jaksaa kuunnella ja tukea lyömättä sinua heti lyttyyn ja
vähättelemättä tilannettasi. Toivottavaa olisi
myöskin, että saa luottaa siihen ihmiseen jolle
asioistaan kertoo, niitä puhumiaan juttuja kun ei
ole mukava kuulla kylillä ylisesti puhuttavan.
Oletko ajatellut että jos sillä lähimmäisellä on itsellään ongelmia ? Ja varsinkin jos olette miettineet että hakisitte yhdessä apua, mitäpä jos se toinen osa puoli pelkää jotain omassa itsessään ?
Itse jo kohta 30 vuotta naimisissa olleena on monesti tuntunut että nyt ei kyllä jaksa enään.
Kumminkin pieni juttelu aviomiehen kanssa ja taas tuntuu paremmalta. Ei tämä elämä ole aina niin ruusuilla tanssimista ihmiset hyvät. Olen samaa mieltä kuten aika moni muukin että kokeilkaa puhua. Varmaan on kipeä aihe kummallekkin mutta yrittäkää.
Kaikkea hyvää
Onhan se käynyt mielessä kun tässä on näitä asioita mietiskellyt.
Kait meillä jokaisella on meidän omat pelkomme ?
Hyvä että olette jaksaneet yhdessä!
Puhevälit poikki kuten jo aiemmin mainitsin.
Kiitos ja myös teille
Voisko olla että molemmat olette/olitte sekaisin ja omat oireesi korostivat ?
Kyllähän kaikki on mahdollista. Sen verran sanon että kyllä jossain vaiheessa on yritetty puhua mutta omaa syytäkin on kun ei siinä ole aikanaan edetty, oma käytökseni ei ole ollut välttämättä kaikista parhainta. Jonkin aikaa mua häiritsi se että ilmeisesti kavereille, sukukaisille, tuttaville, työpaikalla yms sanotut sanat ovat osa syy minkä takia olemme tässä tilanteessa, eli periaatteella "jos sanon niin en sitä voi perua", onhan tuossa ehkä aika paljon jotain vääristynyttä mutta olen omalta osaltani asiaa edes auttanut omalla käytökselläni. Kertaakaan kun nyt olen alkanut toipumaan en ole kieltänyt etteikö se vika olis minussa ja minun käyttäytymisessä, kieltäminen tapahtui paljon aikasemmin. On totta että elämässä pitää mennä eteenpäin ja ei liikaa tukeutua lähimmäiseen mutta pitää muistaa myös että jos ei apua anna niin sitä voi olla hädän hetkellä vaikea löytää.
On hyvä että tämä tarinani on näinkin paljon kiinnostanut ihmisiä, tosin odotin kyllä paljon enemmän negatiivistä kun positiivistä. Edelleenkin uskon paranemiseeni kun myönnän asian itselleni ja muille.
Kiva että A:n tarina saa näinkin paljon vastauksia.
Itse tunnen A:n jo vuosien takaa ja tässä yhtenä iltana facebookissa keskustelimme ja siinä kävi sitten ilmi, että minäkin olen ollut hieman vastaavassa tilanteessa viimevuonna, tosin se toinen osapuoli.
Lääkkeet voivat tosiaan aiheuttaa hienolle ja rakkaalle ihmiselle sellaisia oireita joita sitten rakkaiden on vaikea hyväksyä.
Itse jouduin tallaiseen tilanteeseen kun silloinen naisystäväni käytti mielialalääkkeitä sekä alkoholia yhdessä.
Ns sekakäyttö se aiheutti sen että hänen oli vaikea tuntea ilon/surun tunnetta ja juuri tällainen valheen yms vääristelyn kierre oli valmis.
Muutamia kuukausia tämän jatkuttua totesin, että jos en pakene olen kohta itsekin jossain lääke koukussa.
Nyt olemme oleet n.7kk erillään ja hän on saanut itseään niskasta kiinni ja on alkanut toipua.
Olen nyt uudessa seurustelusshteessa, mutta edelleen kaihertaa se että olisinko voinut silloin auttaa ja voinut tukea enemmän... ehkä, ehkä en...
Rakastan muuten edelleen tuota naista, mutta tilanne tietenkin on kohtuullisen vaikea...
Se miksi kirjoitan on se että ihmisten tarvitsisi muistaa pysyä lähimmäisensä tukena, eikä aina valita sitä helpompaa tietä, minkä itsekin valitsin ja sen vuoksi en ehkä koskaan saa tunte tämän ihanan naisen Rakkautta.
Kaveri T
No onneksi itselläni ei tuo alkoholi ollut ongelmia lisäämässä.
Alkuun luulin että toipuvan A tarina on vain joku säälittävä tarina mutta nyt viesti ketjua lukiessani ja seuratessa olen huomaavinani että A taitaa olla tosissaan toipumisensa suhteen ?
Koittakaa nyt aikuiset ihmiset puhua!
Annan tukeni sinulle A ja sinun lähimmäisellesi voisin sanoa että että miettikää nyt asiaa ennen kun annatte jonkun toisten ihmisten vaikuttaa mielepiteeseenne, näin olin ymmärtävinni että muille sanotut asiat pakottavat siihen että keskustelua ei synny.
Kesää kaikille
Tänään jo puhuttiin, oli ihan mukavaa mutta aika varauksellista.
Jotkut on soittaneet ja melkein suoraan haukkuneet että haen tällä kertomisellani sääliä itseäni kohtaan, en hae sääliä tai leiki marttyyria yms.
Halusin tuoda vaan asian julki omalta kohdaltani koska lääkkeiden ns väärin käyttö on ilmeisen yleistä ja mitä ilmeisemmin huomaamattaan. Se mikä itselläni oli eli eri lääkkeiden sekakäyttö vääristi omaa katsomusta elämään, on paljon asioita mitä en suoraan muista tapahtuneen tai sitten olen alitajunnassa vaan ne haudannut niin syvälle että ne ovat nyt vasta alkaneet palautua mieleen ja tämän voi ymmärtää niin että laitan kaiken lääkkeiden käytön piikkiin mutta ei se aivan näin ole. Totuus kirpaisee mutta parempi kuulla totuus kun se että asiaa lakaistaisi maton alle tai vaiettaisiin. Mielestäni en ole syyttänyt ketään enkä ainakaan tahallani loukannut koska nyt 2 viikkoa toipumista jatkuneena olen ymmärtänyt aika paljon asioita mutta toipuminen on vasta alussa ja minä ainakin luotan itseeni että onnistun ja siihen että otan vastuun teoistani ja tekemättä jättämisistä. Lähimmäisen kanssa (jonka olen muutaman kerran maininnut) niin olemme jonkin verran jutelleet ja onhan ne aiheet ja asiat aika arkoja mutta uskon että pikku hiljaa saamme asiamme puhuttua, mielestäni se on hyvä asia. Paljon on väärin ymmärtämisiä ja osa juontaa siitä että aikanani olen puhunut puoli totuuksia yms ja onhan toisen silloin vaikea uskoa mitä min sanon. Enkä ole mikään hyvä kertomaan omia ajatuksiani.
Takaiskuja keskusteluissa, enään en varmaan edes jaksa yrittää keskustella asioista koska linja on mennyt siihen että sieltä alkaa tulemaan kaikenlaista epäolennaista (juttuja ex vaimosta, ei pidä mun lääkeriippuvuutta minään koska itsekin käyttää koko ajan alkoholia yms). Lääkärille puhuttuani asiasta ja kun käytiin läpi 2.5 vuoden liiton asioita niin oli toisaalta mukava kuulla että suositteli toisellekkin osapuolelle hoitoa/juttelua, kyse on ilmeisesti narsistisesta luonteesta ja oireryhmästä ja on suuri mahdollisuus että kaikki ympärillä olevat sairastuvat ja jota isä ja äiti vielä ruokkivat joten jotka tarinan perusteella tunnistatte niin olkaa tarkkana, hän osaa puhua ja manipuloida ! Esimerkkinä: kun kaverini soitti hänelle ja jutteli (silloin 2 viikko takaperin sunnuntaina)hän kertoi mulle että jos hän ei olisi tiennyt ja tuntenut meidän molempien taustoja niin hän olisi hyvin äkkiä voinut uskoa siihen mitä hän kertoo minusta ja elämästämme kuinka 2,5 vuotta on ollut yhtä kärsimystä ja kaikki on vain johtunut minusta ja kuinka hän ei kuunnellut jos yritti olla erimieltä ja käänsi kaiken taas ja viimeksi kun me nähtiin niin hänele oli tärkeintä se että hän ei pidä mun lääkeriippuvuutta yhtään minään ja kaikki tutut ja kaverit kuulema tietää sen ja verhoan todelliset ongelmani tähän puhumiseen lääke ongelmasta ? eli olkaa hänen kaverit varovaisia !! Voihan olla myös että tuolla käytöksellä hän saa asioita päässään haluamalleen tasolle ? Toivotan hänelle mahdollisimman paljon onnea ja hyviä jatkoja ja sitä että saisi ympärilleen haluamansa.
Nyt pää asiaan eli eilen oli ensimmäinen masis päivä ja se johtu varmaan osittain lääkärin kanssa käydystä keskustelusta asumisestani laksonkylässä ja kertaamisesta mitä siellä tapahtui mutta toisaalta oli ihan hyvä kuulla tiettyjä asioita. Olen ottanut ihan hyvin vastuuta elämästä ja tänä aamuna tuntuu taas hyvältä.
Valitettavasti tälläisiä ihmisiä on olemassa jotka eivät pysty näkemään asioita muuten kuin miten he sen ovat itsellensä ja ympärillä oleville ihmisille kertoneet. He näkevät että itsessä ei voi olla vikaa ja oma käyttäytyminen on juuri se oikea, siksi kommunikointi saattaa olla hankalaa. He saavat lähipiirin uskomaan puheellaan heidän omia mielipiteitään.
Näiden ihmisten pitäisi käydä puhumassa asiantuntijoiden kanssa ja muutenkin pitää päänsä kunnossa puhmalla vaikka se olisikin vaikeaa, edettävä olisi pienin askelin.
Olen elänyt lähes kertomasi tyyppisen ihmisen kanssa ja olin aika ihmeissäni hänen toiminnastaan, saimme asiat kuntoon puhumalla ja terapialla. Nyt olemme jatkaneet puhumista ja asiat ovat pysyneet kunnossa.
Toivottavasti yrität vielä puhua.
Paranemisia A
No onhan se keskustelu hankalaa jos toinen ei pysty ottamaan mitään tietoa/asiaa/juttua vastaan ja tiukasti pitää omista ajatuksistaan kiinni.
En lähde edes yrittämään keskustelua enään.
Ja kiitoksia tsemppauksesta !
Asiastani on tulossa lehteen hieman tarkemmin kerrottu juttu.
Pääsiäistä !!!!!!!!
olet hieno ihminen. kyllä kaikki järjestyy!
Tiedä nyt siitä hienosta ? ja asioilla on tapana järjestyä.
Joka päivä menen eteenpäin ja olo paranee pitkään jatkuneen usvan jälkeen.
Nyt on keskustelu yhteydet poikki lähimmäiseen (tulevaan ex vaimoon) eli toivotan näin internetin välityksellä että jaksat ja löydät valitsemallasi tiellä sen minkä haluat. Edelleenkin olen valmis auttamaan sinua.
Sunnuntaina tuli 3 viikkoa täyteen ja voin oikeasti paremmin kun vuosiin, jopa ajatus pelaa :)
Jep, ens sunnuntaina tulee nelisen viikkoa täyteen ja tuntuu todella mukavalta olla "Selvin päin".
Paljon enemmän saanut tänä aikana aikaiseksi kun mitä on saanut vuoteen.
Joo, puhe yms yhteydet poikki mut enään en kyllä niin pala halusta keskustellakkaan kun on paljastunu mitä se on puhellut minusta jo pitemmän aikaan kavereileen, sukulaisilleen ja työpaikallaan, jokunen sananen minullakin olisi sanottavanani hänestä ja hänen suorituksistaan mitä on mulle haukkunu ystäviään mutta puolestani olkoon, joo että sellasia ja se siitä.
Kaikille jotka painitte saman/samankaltaisen asian parissa niin tsemppiä ja heidän lähimmäisilleen jaksamista ja älkää ainakaan toipumis vaiheessa jättäkö lähimmäistä.
Kevättä kaikille !!!!
Monesti helpottaa kun kertoo tunteistaan ystäville. Ymmärrän nimittäin erittäin hyvin puolisoasi itsekin helvetillisessä suhteessa eläneenä. Ainoa asia, joka piti oman pään kunnossa, oli/on ystävät joille kertoa murheensa. Ihan hyvä kun sulla menee hyvin, mutta älä helkkarissa ala vaimoasi syyttämään. Jos on oikein kyllästynyt toiseen vuosien aikana, ei sitä suhdetta niin vaan saa korjattua.
Aivan ja mielestäni olen yrittnyt välttää vaimoni syyttämistä ja olen myöntänyt että itse ne lääkkeet söin ja itselläni ne ongelmat olivat ja ne ongelmani ovat osittain jo lähtöisin seurustelun alku ajoilta, mielestäni en ole sitä missään vaiheessa kiistänyt. En ole aikanani ollut mikään hyvä puhumaan asioistani( enkä välttämättä vieläkään ) ja se on johtanut muutamaan väärin ymmärtämiseen ja käsitykseen. Se minkä takia ns avauduin arvostelemaan exääni oli se että enemmän hän on minua mustamaalannut kun minä häntä ? Olen jopa puolustanut häntä tutuilleni/ystäville. Asioilla on aina kaks puolta ja kyse ei enään olekkaan mistään suhteen korjaamisesta vaan se minkä takia olisin hänen kanssaa ongelmistani halunnut keskustella oli se että en syytä häntä mistään ja siitä että kaikkein parhaiten juuri hän näkee sen että olenko muuttunut parempaan suuntaan sekä tästä seurustelumme aluku ajista vaivanneesta ongelmasta jolloin hän ehkä olisi nähnyt tai oivaltanut useampiakin asioita. Missään nimessä en halua tekemisistäni tai tekemättä jättämistäni mitään kehua. Minun mielestä ystävät ei ole välttämättä se oikea kanava mihkä purkaa tunteitaan/keskustella ongelmista eikä ainakaan mustamaalata toista vaan kyllä puolisoiden pitäisi löytää keinot puhua keskenään ja jos ei muuten niin hakea yhdessä apua ongelmaan ammattilais puolelta. Olen jo aikasemmin maininnut että on todella vaikea luottaa ihmiseen joka on ollut kaltaiseni ja varmaan itsekkin miettisin että mitä tekisin.
Viesti ketjua lukiessani tuli mieleen että kyseessä on varmaan sama naishenkilö kenen kanssa seurustelin vuoteen 2003/2004 riippuen siitä miten asia katsotaan. Jos kyseessä on sama nainen niin hän on "vaarallinen", hyvä manipuloimaan ihmisiä ja ystävät uskomaan omaan versioon asioista. Suosittelen hänelle hoitoa. Itselleni hän "aiheutti" alkoholismin. Valitettavaa että sinulle kaima kävi lähes samalla lailla paitsi etsit "pelastusta" eri tavalla. Unohda hänet !!!
"aiheuta" toiselle alkoholismia. Hyvä kuitenkin kun erositte, parempi varmaan molemmille. Monesti epäsopivissa suhteissa vaan sitkutellaan toisen vuoksi. Ysrävät ovat varsinkin naisille yleensä henkireikä, joille kerrotaan ne suhteen huonotkin asiat.
Ettei toinen pysty vaikuttamaan toiseen ja saa toisen juomaan ? Riippuu varmaan henkilöistä ? Ehkäpä ongelmat suhteissa ovatkin juuri näissä "tyttöjen välisissä keskusteluissa" ? Olen samaa mieltä toipilaan kanssa että kyllä parisuhteessa pitäisi pyrkiä keskustelemaan kaikista asioista puolisonsa kanssa. Puhumattomuus on varmaan aika monessa suhteessa eron syy. Jokainenhan meistä elää tyylillään.
Kai kaikki on mahdollista. Omalta kohdalta olen saanut kuulla kaikenlaista oman ongelmani takia, jotkut ovat täysin sitä mieltä että ongelmani johtuvat aivan muusta ja lääkeriippuvuus on vain selitys ? Jos nämä ihmiset haluavat ajatella näin ja se heitä helpottaa niin siitä vain. Itse tunnen mitä pidemmälle pääsen tätä omaa toipumistani niin paremmalta ja paremmalta, en pyri syyttelemään ketään, itsestänihän kaikki ovat lähtöisin. Nyt parkano taakse jääneenä lisään sen yhdeksi muistoksi elämässäni. Kiitoksia puolesta ja vastaan annetuista kirjoituksista. Elämä jatkuu ja kevättä !!!!!
Nyt alkaa jo roppa ja mieli olemaan kohdillaan. Ruokavalio, nukkuminen ja työ tuntuvat hyviltä asioilta. Kiitoksia kaikille kantaa ottaneille puolesta ja vastaan. Jokunen soitto tuli vappuna ylä-satakunnassa olleen artikkelin tiimoilta ja hyvä jos pystyin edes heitä jotenkin auttamaan, tsemppiä heille ! Muistakaa lähimmäistä viimeistään kun hän on hädässä ja yrittääkää jaksaa auttaa. Kevättä ja kesää kaikille !!!!!!!!!!!!
Kuinka paljon näitä pilleristejä on viroissa ja toimissa ja työpaikoissa.
Oliskos siinä selitys työ paikkojen pahoinvointiin. Onhan se hyvä et on
pillereitä saa sanoa en minä muuten olisi tehnyt niin tai näin mutta noi
pillerit. Täällä on noita ymmärtäjiä sivutolkulla. Onko tämä jokin pillerilahko??
En pysty vastaamaan kuin omalta osaltani. Se minkä takia yleensä lähdin aiheesta kirjoittamaan on se että kanssa ihmiset tai jopa itse huomaisi oman käytöksensä muutoksen.
Se on totta että nykyään ihmiset syövät lääkkeitä aika paljon mutta jos he saavat siitä apua niin hyvä heille mutta omalta kohdaltani on valitsemani tie ilman pillereitä parempi ja olen joka päivä asiasta varmempi. Varmaan ihmisenä olen muuttunut 90% parempaan suuntaa, ainakin mitä sivusta seuraavat ovat kertoneet.
Mielestäni en ole piiloutunut pillereiden taakse vaan olen myöntänyt että itse olen ne hankkinut, syönyt, salannut muilta ja menettänyt rakkaan ihmisen siinä ohessa mutta kaikesta noista otan vastuun, minä sen tein .
Ehkä menin vaikeuksien kautta voittoon koska nyt tuntuu "voittaja ololta" .
Ei koskaan enään usvaista lääke tokkuraista elämää.
Oma hoito rupeama alkaa olemaan loppu suoralla ja on paljon asioita mitä jälkeen päin on muistunut mieleen ja olisin voinut tehdä toisin mutta paljon myös mitä toinenkin osapuoli olisi voinut tehdä toisin mutta se hänestä ja hänen omista ongelmistaan.
Elämä alkaa olemaan mallillaan, on asunto, töitä ja olen jopa oppinut lepäämään/nukkumaan ja välillä ehkä liiankin hyvin :), kuntosalilla on tullut käytyä ja ruokavaliota jatketaan eteenpäin.
Tuntuu olevan aika kova paikka ihmisille puhua henkisestä hyvin voinnistaan ja
Yllättävintä on ollut se että kuinka paljon lääke riippuvuudesta kärsiviä on Suomessa ja kuinka huonosti heitä kohdellaan. Alkoholisteja ymmärretään kuten narkomaanejakin mutta henkisen puolen ymmärtäjiä onkin sitten vähemmässä. Ilmeisesti lääkärille on ehkä helpompaa todeta esim flunssa kuin se että mitä potilas oikeasti tarvitsisi mutta uskon lääkäreidenkin tekevän parhaansa nyky resurseillaan, ehkä nykypäivän kiire yhteiskunnassa on varmaankin normaali käytäntö, mennän eteenpäin eikä ajatella !
Kirjoittamaani päiväkirjaa on ollut mukava lueskella ja huomata oma edistyminen kuin myös tuskan hetket mutta onneksi muutama kaveri on ollut tukena vaikeina hetkinä ja kiitos siitä heille. Kiitos myös kantaa ottaneille puolesta ja vastaan, jokaisellahan meillä on omat mielipiteemme :)
Kesää kaikille ja tsemppiä elämään !!!!!!!!!!!!!
Ja hei, kuunnelkaa mitä sillä ystävällä/ kaverilla on sanottavaa
Terveisin
Antti Kurtti
Nyt menee, kuinka voit ?
Olen itse joutunut aikoinani (kun kertomasi asiat olivat vielä enemmän vaiettuja) elämään ja kestämään mutta lopulta kaiken taistelun jälkeen sain hyvän miehen ja tätä eloa on jatkunut jo yhdessä kolmattakymmenettä vuotta
En tiedä kuinka meillä menee koska meitä ei enään ole. Itselläni menee hyvin, kiitos kysymästä.
Niin, kyllähän näitä ongelmia on ollut aina. Oma tapaus ei ole ainutkertainen ja kaveripiirissä on meneillään yksi vastaavanlainen tilanne. On herännyt kysymys että vaatiiko tietynlajin harrastaminen narsisitisen luonteen.
Mahdottoman hyviä jatkoja kaikille !!!!!!!!!
Morjensta
Ilmeisesti viimeksi kirjoittaessani tänne on ollut ns hermo kireällä ja vastauskin jokseenkin tyly. Taustalla oli yritys keskustella ex:än kanssa asioista mutta ilmeisesti ulkoa tulevat paineet eivät sallineet asioiden käsittelyn jatkuvan.
Keskusteluissa sain kuulla edelleenkin ettei usko minun olleeni sairas (löytyy lääkärin lausuntoja) ja se että asian julki tuominen on ollut yleinen pilkan aihe. Jokainen ihminen saa ajatella asiasta mitä haluaa mutta toivon että joillekkin kertomisestani on ollut apua/hyötyä.
Olen tällä paranemisen tiellä huomannut että sairauteni on yleisempää kuin uskoisikaan, valitettavasti.
Mutta elämä jatkuu ja toivon kaikille erittäin hyvää alkavaa syksyä sekä mahrottomasti tsemppiä elämän myrskyihin.