Aloin lukemaan Paul Daviesin kirjaa "The origin Of Life".
Heti osui silmään mielenkiintoisia asioita, kuten kvasikide, joka hämmästyttävällä tavalla ilmentää kannattamaani kahdenlaista järjestystä; symmetria/ryhmittely tai samanlaisuus/erilaisuus:
Muutama kohta kirjasta:
Kompleksisuusteoria:
Monet tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että on olemassa universaaleja matemaattisia periaatteita ohjaamassa kompleksisten systeemien käyttäytymistä. Näitä "lakeja" ei voi johtaa olemassaolevista fysiikan laeista, koska ne eivät ole fysiikan lakeja yleisessä mielessä. Sen sijaan ne nousevat systeemin loogisesta rakenteesta ja riippuvat ainoastaan epäsuorasti fyysisistä voimista. Näitä systeemejä voi mallintaa vaikkapa "peleinä" tietokoneessa.
Daviesin mielipide on, että kompleksisuudesta nousevat lait tarjoavat paremman ymmärryksen, ei ainoastaan elämän synnylle vaan myöskin bilogiselle evoluutiolle. Tällaiset lait eroavat tavallisista fysiikan laeista perustavanlaatuisella ja tärkeällä tavalla. Kun fysiikan lait vain sekoittavat ympärillä olevaa informaatiota, niin kompleksisuuslaki saattaa todella luoda informaatiota, tai ainakin kaapata sitä ympäristöstä ja liittää sen fyysiseen rakenteeseen.
Kvanttimekaniikka:
Kuuluisa aalto-hiukkas-dualismi; atomilla on sekä aalto, että hiukkasluonne. Aalto voidaan ymmärtää informaationa, koska se kertoo mitä tiedetään systeemistä. Atomi puolestaan on hiukkanen, jonka voi rinnastaa hardwareksi. Kun kvanttimittaus tehdään, niin aalto romahtaa, koska tieto systeemistä muuttuu. Tämä puolestaan vaikuttaa hiukkasen käyttäytymiseen. Siten tämä on eräänlainen software-hardware riippuvuus kvanttimekaniikassa. Informaatiolla (tai tiedolla) on alaspäin vaikuttava kausaalinen voima.
Kide:
Tavallinen jaksottainen kide on stabiili, mutta sillä on alhainen algoritminen informaatio, koska ne ovat jaksollisia.
DNA:
DNA-molekyyli on rakenteellisesti stabiili, mutta sillä on korkea algoritminen informaatio, koska sen jakso on enimmäkseen satunnainen ja sisältää paljon informaatiota.
Kvasikide:
[wikipedia] Kvasikiteet ovat kiinteitä aineita, jotka ovat rakenteeltaan järjestyneitä, mutta jaksottomia.
Niissä atomit muodostavat hilan, joka täyttää tilan mutta jolla ei ole siirtosymmetriaa.
Kvasikiteitä voidaan pitää kiteisen ja amorfisen aineen välimuotoina. Kiteitä ne muistuttavat siinä, että niissäkin saadaan röntgensäteillä aikaan Braggin diffraktio, mutta toisin kuin kiteissä, niissä ei ole samanlaisena toistuvaa yksikkökoppia.
Kvasikiteellä on erikoinen viisilukuinen symmetria, ne näyttävät samoilta kun niitä kiertää 72 astetta. Kuitenkin toisin kuin tavalliset kiteet, ne eivät ole jaksollisia. Atomien hahmot eivät koskaan toista itseään.
Tavallinen jaksollinen kristalli voi kasvaa atomi atomilta, koska se muodostaa säännöllisen toistuvan rakenteen, mutta kvasikide vaatii jonkinlaisen pitkäntahtäimen järjestelyn tehdäkseen varmaksi, että oikeat bitit ovat oikeassa paikassa. Kuten DNA, niin kvasikide näyttää ensisilmäykseltä olevan mahdoton asia
sisältäen valtavan algoritmisen informaation. Kuitenkin jollain lailla kvanttimekaniikka sallii niiden esiintymisen.
Niiden tutkiminen saattaa auttaa ymmärtämään kuinka kvanttimekaniikka voi organisoida kompleksisia fyysisiä rakenteita, joihin voi tallentaa paljon informaatiota.
Tämän perusteella luonnonlait saattavat olla kallellaan kohti elämää samoin kuin kannattamani kahdenlainen järjestys.
Taas paljon mielenkiintoista uutta asiaa tutkittavana! Taidan vaihtaa nimimerkkiä.
Heti osui silmään mielenkiintoisia asioita, kuten kvasikide, joka hämmästyttävällä tavalla ilmentää kannattamaani kahdenlaista järjestystä; symmetria/ryhmittely tai samanlaisuus/erilaisuus:
Muutama kohta kirjasta:
Kompleksisuusteoria:
Monet tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että on olemassa universaaleja matemaattisia periaatteita ohjaamassa kompleksisten systeemien käyttäytymistä. Näitä "lakeja" ei voi johtaa olemassaolevista fysiikan laeista, koska ne eivät ole fysiikan lakeja yleisessä mielessä. Sen sijaan ne nousevat systeemin loogisesta rakenteesta ja riippuvat ainoastaan epäsuorasti fyysisistä voimista. Näitä systeemejä voi mallintaa vaikkapa "peleinä" tietokoneessa.
Daviesin mielipide on, että kompleksisuudesta nousevat lait tarjoavat paremman ymmärryksen, ei ainoastaan elämän synnylle vaan myöskin bilogiselle evoluutiolle. Tällaiset lait eroavat tavallisista fysiikan laeista perustavanlaatuisella ja tärkeällä tavalla. Kun fysiikan lait vain sekoittavat ympärillä olevaa informaatiota, niin kompleksisuuslaki saattaa todella luoda informaatiota, tai ainakin kaapata sitä ympäristöstä ja liittää sen fyysiseen rakenteeseen.
Kvanttimekaniikka:
Kuuluisa aalto-hiukkas-dualismi; atomilla on sekä aalto, että hiukkasluonne. Aalto voidaan ymmärtää informaationa, koska se kertoo mitä tiedetään systeemistä. Atomi puolestaan on hiukkanen, jonka voi rinnastaa hardwareksi. Kun kvanttimittaus tehdään, niin aalto romahtaa, koska tieto systeemistä muuttuu. Tämä puolestaan vaikuttaa hiukkasen käyttäytymiseen. Siten tämä on eräänlainen software-hardware riippuvuus kvanttimekaniikassa. Informaatiolla (tai tiedolla) on alaspäin vaikuttava kausaalinen voima.
Kide:
Tavallinen jaksottainen kide on stabiili, mutta sillä on alhainen algoritminen informaatio, koska ne ovat jaksollisia.
DNA:
DNA-molekyyli on rakenteellisesti stabiili, mutta sillä on korkea algoritminen informaatio, koska sen jakso on enimmäkseen satunnainen ja sisältää paljon informaatiota.
Kvasikide:
[wikipedia] Kvasikiteet ovat kiinteitä aineita, jotka ovat rakenteeltaan järjestyneitä, mutta jaksottomia.
Niissä atomit muodostavat hilan, joka täyttää tilan mutta jolla ei ole siirtosymmetriaa.
Kvasikiteitä voidaan pitää kiteisen ja amorfisen aineen välimuotoina. Kiteitä ne muistuttavat siinä, että niissäkin saadaan röntgensäteillä aikaan Braggin diffraktio, mutta toisin kuin kiteissä, niissä ei ole samanlaisena toistuvaa yksikkökoppia.
Kvasikiteellä on erikoinen viisilukuinen symmetria, ne näyttävät samoilta kun niitä kiertää 72 astetta. Kuitenkin toisin kuin tavalliset kiteet, ne eivät ole jaksollisia. Atomien hahmot eivät koskaan toista itseään.
Tavallinen jaksollinen kristalli voi kasvaa atomi atomilta, koska se muodostaa säännöllisen toistuvan rakenteen, mutta kvasikide vaatii jonkinlaisen pitkäntahtäimen järjestelyn tehdäkseen varmaksi, että oikeat bitit ovat oikeassa paikassa. Kuten DNA, niin kvasikide näyttää ensisilmäykseltä olevan mahdoton asia
sisältäen valtavan algoritmisen informaation. Kuitenkin jollain lailla kvanttimekaniikka sallii niiden esiintymisen.
Niiden tutkiminen saattaa auttaa ymmärtämään kuinka kvanttimekaniikka voi organisoida kompleksisia fyysisiä rakenteita, joihin voi tallentaa paljon informaatiota.
Tämän perusteella luonnonlait saattavat olla kallellaan kohti elämää samoin kuin kannattamani kahdenlainen järjestys.
Taas paljon mielenkiintoista uutta asiaa tutkittavana! Taidan vaihtaa nimimerkkiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kannattaa aina. Tai melkein aina.
Paul Daviesin kirjoja kannattaa lukea. Todella fiksu tyyppi. Nyt on jälleen uusi mielenkiintoinen ja hauska aihe perehtyä kaiken muun mielenkiintoisen ohella, nimittäin kvasikiteet. Kvasikiteet näyttävät olevan täydellinen ilmentymä kaikelle sille mistä olen kirjoittanut tänne, jippii!