korpirunoilijan sielun sonaatti

ja taipuu oikein nätisti riimeihin.
Voi kuulla honkien huminan ja vesilintujen
pärskeen. Toi mieleeni viimekesäisen
samoiluni metsässä ja metsälampien
välkkyvät silmät.

Mielekästä luettavaa Kerppuli.

mutta ajattelin vain sieluani, joka synkässä metsässä samoiltuaan kuoli keloksi pitkäksi aikaa, päässen lopulta Luojan puutarhaan.

Harras ja kaunis on runosi/laulusi.
Kiitos Kerppuli.

Kaunis ylistys, suoraan
korpirunoilijan sydämestä =)

Ainakin tämä lukija
tunnistaa tässä asioita
joista olla kanssasi täysin
samaa mieltä=))

Sinulle kiitos lukuhetkestä!

Tummista kuusista lensi sineen kotka ja alhaalla astui metsänaukeasta esiin susiparvi, särpi laakeasta virrasta, piti jäykkänä vahtia ja ajeli pentujaan.

Sitten pujahti sileiden neulasten pehkosta kaurisparvi, joi ja palasi arkana metsän yöhön, jäi jäljelle vain yksi, joka odottaen kaislikossa loppuaan kaihtoi hiljaisesti joukkoa.

Täällä ei leikkuu ollut vielä milloinkaan kajonnut mehevään ruohoon, mutta maassa makasi runkoja, vahvojen käsivarsien jättäminä, sillä alhaalla aukeni kynnetty murros, missä turpeen synnyttämässä tuoksussa ja valkoisen auringon tulisessa hehkussa on ruokittu kohtaloa koko kansalle.


Metsän orkesterisi soitto ja nuotti kulkee sujuvasti eteenpäin kuin kaarna solisevassa purossa, sonaattisi kuullostaa ja tuntuu, sielussa asti ;)

Ei näin kauniita runoja saa kirjoittaa !

Murr... !

ja pieni Luojan luoma luonnon keskellä. Kauniisti yhdistetty samaan sinfoniaan.:)

molleista minä en tiedä mitään, mutta sen tiedän,
että tämä sonaattisi on kaunis. Enemmän kuin kau-
nis, elävää luontokuvaa upein säkein.

Sinullekin kiitos lukunautinnosta.