Olen törmännyt muutaman kerran tällaiseen kommenttiin:
Jumalan rakkaus on ehdollista. Eli jos teen jotain Jumalan hyväksi, niin hän palkitsee tms. Siis "jos .... niin...."
Olen kuullut myös näin: Jumalan rakkaus on ehdotonta.
Pohdiskelen asiaa ääneen:
Voisiko Jumala sanoa: jos rakastat Poikaani, niin minäkin rakastan sinua? Jos et rakasta Poikaani, en minäkään rakasta sinua?
Yleensä äidit ovat sanoneet, että he rakastavat lapsiaan, vaikka lapset eivät tekisikään äitinsä tahdon mukaan. Miten asian laita on Jumalan kanssa? Vaikken tekisikään asioita Jumalan tahdon mukaan, rakastaako Jumala minua siitä huolimatta?
Kun kuulin, että Jumalan rakkaus on ehdollista, tulin siihen tulokseen, että sanoja antoi Jumalalle ihmisen kaltaisuuden. Mielestäni Jumala ei ole kuten ihmiset: ihmiset rakastavat ehdollisesti, mutta Jumala rakastaa aina.
Jumalan rakkaus on ehdollista. Eli jos teen jotain Jumalan hyväksi, niin hän palkitsee tms. Siis "jos .... niin...."
Olen kuullut myös näin: Jumalan rakkaus on ehdotonta.
Pohdiskelen asiaa ääneen:
Voisiko Jumala sanoa: jos rakastat Poikaani, niin minäkin rakastan sinua? Jos et rakasta Poikaani, en minäkään rakasta sinua?
Yleensä äidit ovat sanoneet, että he rakastavat lapsiaan, vaikka lapset eivät tekisikään äitinsä tahdon mukaan. Miten asian laita on Jumalan kanssa? Vaikken tekisikään asioita Jumalan tahdon mukaan, rakastaako Jumala minua siitä huolimatta?
Kun kuulin, että Jumalan rakkaus on ehdollista, tulin siihen tulokseen, että sanoja antoi Jumalalle ihmisen kaltaisuuden. Mielestäni Jumala ei ole kuten ihmiset: ihmiset rakastavat ehdollisesti, mutta Jumala rakastaa aina.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tehdä ansaitakseni Luojani rakkauden? En tasan mitään. Hän on jokaisen luonut. Kyllä Hän rakastaa kallisarvoista luotuaan, jopa niin paljon, että antoi Poikansa kuolla meidän takia! Jokaisen yksilön takia.
Ja muistellaanpa kertomusta tuhlaajapojasta (Luuk. 15). Millainen isänrakkaus!
Silloinhan moni uskova "rakastaa valheellisella rakkaudella" eli vain silloin, kun joku tekee heidän tahtonsa mukaan. Ovat inhimillistäneet Jumalan, vai pitäisikö sanoa jumalansa. Eli ihmisen rakentama jumala, joka rakastaa vain ehdollisesti. Hehän tällöin valehtelevat itselleen eli elävät itsepetoksessa, ovat antaneet saatanan kahlita sydämensä rakastamasta aidosti.
Onneksi aito rakkaus voi katkaista itsepetoksenkin kahleet.
Kun lukee ajatuksella miten Jeesus vapaaehtoisesti kulki ristille ottaen vastaan rangaistuksen meidän synneistämme, niin siinä näkee ehdotonta rakkautta käytännössä. Syntistä ja epäonnistunutta vastaan juokseva ja syliin sulkeva rakkaus loistaa Jeesuksesta ristin puussa. Se, mistä Jeesuksen tuhlaajapoika-kertomuskin kertoo. Hän ottaa vastaan syntisiä koko sen ajan kun täällä maan päällä elämme. Nyt on ehdottoman armon aika.
"Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät."
"rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille." (Luuk. 6:35)
Meillä ei edes ole mitään sellaista omaa mitä voisimme antaa Jumalalle ansaitaksemme Hänen rakkautensa.
"Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?"
Mark. 8:37
"mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut?"
1. Kor. 4:7
"Meistä ei ollut itseämme auttamaan,
mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta,
kun aika koitti."
Room. 5:6
Jumala rakastaa ihmistä mutta vihaa syntiä.
Valitettavasti en aina ymmärrä Raamatun jakeita. Mitähän tuokin tarkoittaa, oikeasti?
Väärinhän minä teen joka päivä, kompuroin tällä elämäni matkalla polvet ruvella, koska opettelen rakastamaan ja olemaan iloksi toisille, toisia varten.
Ei Jumala tee nappikauppaa: kun teen tai sanon Jumalan tahdon mukaisesti, Hänkö palkitsisi minut vain siinä tapauksessa, että olen tehnyt just kuten Hän tahtoo. Mutta eihän minusta sellaiseen ole!! Olen riippuvainen armollisesta ja anteeksiantavasta rakkaudesta, enkä mistään ehdollisesta rakastamisesta. En saisi rakkautta osakseni milloinkaan, jos pitäisi odottaa sitä hetkeä, jolloin Jumala kääntäisi kasvonsa minunkin puoleeni ja rakastaisi minua.
Olen saanut osakseni niin paljon pilkkaa ja kiusantekoa, että ihan oksettaa. Ihmiset, jotka eivät tiedä mitä rakastaminen ehdoitta on, ovat vanhempia. Ilmeisesti he opettavat lapsilleen ehdollisen rakastamisen, surullista lasten kannalta. Ja tällaiset aikuiset odottavat, että hyppään heidän pillinsä mukaan, jotta saisivat sit palkita minut, kun olen tehnyt mitä he toivovat. No thank´s! Hyppikööt itse jonkun toisen pillin mukaan!
Ymmärtämättömiä ihmisiä sanon minä!
Jumala kyllä rakastaa meitä siitäkin huolimatta, että emme tekisi Hänen tahtonsa mukaan. Hän on kylläkin surullinen niiden syntien tähden, joihin jatkuvasti lankeamme. Jumala rakastaa jokaista ihmistä, mutta syntiä Hän vihaa. Miksi Hän vihaa syntiä? Siksi että se on Hänen vastustajansa tuotosta. Toki moni synti on lähtöisin pelkästään ihmisestä itsestään, mutta maailman synnillisyyden inspiraatio löytyy nimenomaan saatanasta ja sen hillittömästä halusta vastustaa Luojaansa kaikessa.
Ja mitähän se synti on maallikkokielellä? Raamattu antaisi hyviä opetuksia, jos niitä vain ymmärtäis. :( Sekin kirja on täynnä kapulakieltä, aivan kuin arvonlisävero-oppaassa joskus muinoin.
Syntiä ei loppujen lopuksi teekään kukaan, vai mitä? Ihmiset vaan luulevat tekevänsä syntiä. Raamattu iskee vain suotta pientä ihmistä turpaan! Raamatunhan ovat kirjoittaneet ihmiset, eikä Jumala. Jumala ei milloinkaan tekisi tuollaista kirjaa.
Synti on vääriä tekoja, ajatuksia ja sanoja Jumalaa, toista ihmistä tai itseään kohtaan.
Synnin kanava ihmisen elämään on laki:
Rm 7:7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse".
Rm 7:8 Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
Rm 7:9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
Synnin palkka on kuolema. Syntinsä anteeksi saanut, Jeesuksen Kristuksen seuraaja, viettää iäisyytensä huomattavasti mukavammin kuin sellainen, joka ei syntejään ole katunut eikä ole hyväksynyt Jeesusta pelastajakseen.
Arvelen, että tuokin on taas sitä kapulakieltä, jota en ymmärrä. Mitähän tuokin tarkoittaa oikeasti? Siis maallikkotajuisesti.
Entäpä, jos meidän egomme vain väittää, että teemme vääriä tekoja. Entäpä, jos Jumalan näkökulmasta katsottuna teemme aina oikeita tekoja, koska Hän vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen? Mikään teko tai sanat eivät loppujen lopuksi ole vääriä, koska Jumala on kaiken takana, AINA.
Miksi siis väitetään, että teemme syntiä? Olisikohan käynyt niin, että ihmiset, jotka kirjoittivat Raamatun eri tekstit, ymmärsivätkin kaiken ihan poskelleen? Ihmisethän ovat tunnetusti vajavaisia, niin ymmärrykseltään kuin viisaudeltaankin.
En jaksa uskoa siihen, että tekisimme syntiä, sillä Jumala vaikuttaa kaikessa koko ajan. Luulen, että Raamatun kirjoitusaikoihin kirjanoppineet halusivat pelotella ihmisiä ja pitää ohjakset käsissään. Oikea Jumala ei pelottele eikä ole diktaattori, mutta kirjanoppineet ovat.