Vapaaehtoisen velkajärjestelyni maksusuoritusten viimeinen päivä oli 31.03.2009! 5 vuotta maksuja säntillisesti hoidettuna ja nyt sitten voi jäädä hetkeksi huokaisemaan.
Velka oli yhteensä vajaa 70 000 ja 5 vuoden aikana maksoin sitä noin 1/10. Maksuvarakseni oli laskelmissa näköjään saatu vuonna 2004 138 euroa kuukaudessa, mutta velkoja ystävällisesti pyöristi summaa hieman alaspäin.
Itse velka on takausvelkaa (entisten) läheisten sukulaisten jäljiltä enkä enää edes jaksa alkaa muistelemaan, miksi ja miten minäkään niihin papereihin nimeäni allekirjoitin. Se tarina kertoisi edellisestä aivan hullusta nousukaudesta, nuoruudesta, naiviudesta sekä kertakaikkisesta pöljyydestä (joka tosin nuoruuteen kuuluu, mutta kaikki ei päädy velalliseksi vuosikymmenniksi)!
Aivan persiistä oli olla ilman luottotietoja. Näinä vuosina, kun olen ilman luottotietoja elänyt, on myös käytännön elämä siirtynyt enemmän ja enemmän sellaisia tarvitsevaksi. Ei minun nuoruudessani tarvittu luottotietoja kuin asuntolainan ottamiseen. Ei ollut kuin pankkkirja, josta käytiin käsipelillä nostamassa käteistä. Ei ollut kortteja, pankkikortteja saatika luottokortteja. Ei kännykkäliittymiä eikä laajakaistoja, pankkeja oli joka kadunkulmassa ja arvokkaat tädit istuivat sillä klo 16.30 asti odottamassa, että asiakas kävisi rahaa tililtään nostamassa. Postiostoksia saatika nettiostoksia ei tehneet kuin peräkammarin pojat tilaillessaan jotain ruskeissa paperipaketeissa lähetettyjä viihdejulkaisuja.
Kun siirryin aikuisuuteen ja aloittelin työelämää ja itsenäistä elämää, oli luottotiedottottomana ihan kuppaista ja kuoppaista sitä aloitella. Ei pankkikorttia, pelkkä käteiskortti. Pankkiautomaatit häviää talojen nurkista nopeammin kuin hylätyt autonrämät samaiselta nurkalta.Aina pitää laskea, että onko rahaa mukana, ja mistä sitä taas pääsee nostamaan. Ostin kännykän ja tarttin siihen liittymän. Silloinen Radiolinja ilmoitti, että tarvii minulta rahaa heidän tililleen jemmaan siltä varalta, että en maksa laskujani. Ja niinmuodoin heiltä jää saatavia tappioksi. Vakuutusyhtiön täti huokaili, että "tehän olette meille luottoriski". Minulla kun ei ole mitään menetettävää, joten tulen ensi töikseni kotivakuutuksen saatuani tekemään vakuutuspetoksen, jossa ikean kirjahyllyni sekä suomisoffan tarjoussohva palavat pilalle ja haen heiltä ansiotta korvauksia. Että näin.
Vuokra-asuntoa ei onneksi joutunut edes yrittämään hankkimaan. Se olisi myöskin ollut kivinen tie ja hattu kourassa etsimistä sekin.
Työpaikkoihini luottotiedottomuus ei onneksi ole vaikuttanut. Palkkasaamisiin kylläkin, sillä velan roikkuessa hoitamattomana perässäni lähestyi ulosottomies minua toimillaan. Persiistä sekin. Raha liikkuu tilitäni toiselle, välistä menee uo-maksu, mutta itse velka ei lyhene eikä häviä sillä keinoin mihinkään. Älyttömät yritykseni vaihtaa työpaikkaa, että ulosotto ei pääsisi heti palkkaa ulosmittaamaan, ei sekään johda mihinkään. Se on vähän niinkuin kusisi pakkasessa housuihinsa. Vähän aikaa lämmittää, mutta sitten ollaan taas yhtä huonossa jamassa.
Jatkuvaa räpeltämistä joka ikisessä tavallisessa asiassa, jonka takia kaikki on jotenkin vaivalloista ja epämukavaa. Puhumattakaan vitutuksesta.
Kasvoin kait aikuseksi. Otin pienipalkkaisen, tosin määräaikaisen työn, hain vapaaehtoista velkajärjestelyä velkojalta. Asuin avoliitossa kultaisen mieheni kanssa vuokra-asunnossa, josta vuokramenot laskettiin puoliksi, sekä sähkö- ja vesimaksut. Loppujäämä oli maksuvaraa. Miehen tulot eivät asiaan vaikuta, koska hän ei ole mukana velassakaan.
Vaikka työni oli määräaikainen velkajärjestelyä hakiessani, sain sopimuksen kuitenkin. Työni päättyi ja jäin välillä työttömäksi, sitten taas takaisin samaan paikkaan määräajaksi. Taas jäin työttömäksi pari vuotta sitten, ja vaihdoin työpaikkaa. Maksoin koko ajan sovittua summaa.
Nyt jään odottelemaan parin vuoden ajan, että minkähänlaisen loppulaskun sieltä vielä saan. Tuloni ovat vaihdelleet maksujärjestelyn aikana, joten lopputulema pitää vielä kuulla. Velkoja odottaa kaksi vuotta, että verotukset valmistuu ja tekee sitten laskelman, josta näkyy että olenko ehtinyt tienata liikaa siihen alkunperin laskettuun maksuvaraan nähden. Olenhan minä, ainakin viimeisen vuoden, mutta en jaksa sitä stressata. Kyllä sieltä sitten tulee lasku tulee. Laitetaan sitten sekin tuleva lasku satasen eriin ja maksetaan pois. Mitään muuta lisää maksettavaa ei enää voi tulla.
Helevetinmoinen savotta. Mutta ei mahdoton.5 vuotta menee siinä missä menee, kuukausi kerrallaan. En voi silti suositella oppirahoksi taikka miksikään rintakarvojen kasvattajaksi. Aikaa meni hukkaan, hyviä työvuosia, turhaa lusmuilua, turhaa uhmaa, jonka olisi paremminkin voinut käyttää. Onneksi vielä ehtii. Käytän aikaa ja rahaa matkailuun, kesämökin (miehen mökin siis) puutarhan hoitoon, itseeni, parisuhteeseemme ja ystäviimme. Muutamiin sukulaisiin en sattuneista syistä yhtään. Ovat nykyään marttyyreja, kun näyttää että mulla menee paremmin kuin siellä koskaan.
Nykyiset ja tulevat maksuvaikeuksissa olevat, annan ilmaisen vinkin. Hoitakaa ne asiat ja velat ajoissa. Jää paljon enemmän kivaa aikaa ja energiaa siihen omaan elämään. Ei ole kuin tämä yksi elämä ja siitä voi saada paljon irti!
Nyt lähden Hulluille Päiville vähän törsäämään, hah hah haa! Meinaan nautiskella.
Velka oli yhteensä vajaa 70 000 ja 5 vuoden aikana maksoin sitä noin 1/10. Maksuvarakseni oli laskelmissa näköjään saatu vuonna 2004 138 euroa kuukaudessa, mutta velkoja ystävällisesti pyöristi summaa hieman alaspäin.
Itse velka on takausvelkaa (entisten) läheisten sukulaisten jäljiltä enkä enää edes jaksa alkaa muistelemaan, miksi ja miten minäkään niihin papereihin nimeäni allekirjoitin. Se tarina kertoisi edellisestä aivan hullusta nousukaudesta, nuoruudesta, naiviudesta sekä kertakaikkisesta pöljyydestä (joka tosin nuoruuteen kuuluu, mutta kaikki ei päädy velalliseksi vuosikymmenniksi)!
Aivan persiistä oli olla ilman luottotietoja. Näinä vuosina, kun olen ilman luottotietoja elänyt, on myös käytännön elämä siirtynyt enemmän ja enemmän sellaisia tarvitsevaksi. Ei minun nuoruudessani tarvittu luottotietoja kuin asuntolainan ottamiseen. Ei ollut kuin pankkkirja, josta käytiin käsipelillä nostamassa käteistä. Ei ollut kortteja, pankkikortteja saatika luottokortteja. Ei kännykkäliittymiä eikä laajakaistoja, pankkeja oli joka kadunkulmassa ja arvokkaat tädit istuivat sillä klo 16.30 asti odottamassa, että asiakas kävisi rahaa tililtään nostamassa. Postiostoksia saatika nettiostoksia ei tehneet kuin peräkammarin pojat tilaillessaan jotain ruskeissa paperipaketeissa lähetettyjä viihdejulkaisuja.
Kun siirryin aikuisuuteen ja aloittelin työelämää ja itsenäistä elämää, oli luottotiedottottomana ihan kuppaista ja kuoppaista sitä aloitella. Ei pankkikorttia, pelkkä käteiskortti. Pankkiautomaatit häviää talojen nurkista nopeammin kuin hylätyt autonrämät samaiselta nurkalta.Aina pitää laskea, että onko rahaa mukana, ja mistä sitä taas pääsee nostamaan. Ostin kännykän ja tarttin siihen liittymän. Silloinen Radiolinja ilmoitti, että tarvii minulta rahaa heidän tililleen jemmaan siltä varalta, että en maksa laskujani. Ja niinmuodoin heiltä jää saatavia tappioksi. Vakuutusyhtiön täti huokaili, että "tehän olette meille luottoriski". Minulla kun ei ole mitään menetettävää, joten tulen ensi töikseni kotivakuutuksen saatuani tekemään vakuutuspetoksen, jossa ikean kirjahyllyni sekä suomisoffan tarjoussohva palavat pilalle ja haen heiltä ansiotta korvauksia. Että näin.
Vuokra-asuntoa ei onneksi joutunut edes yrittämään hankkimaan. Se olisi myöskin ollut kivinen tie ja hattu kourassa etsimistä sekin.
Työpaikkoihini luottotiedottomuus ei onneksi ole vaikuttanut. Palkkasaamisiin kylläkin, sillä velan roikkuessa hoitamattomana perässäni lähestyi ulosottomies minua toimillaan. Persiistä sekin. Raha liikkuu tilitäni toiselle, välistä menee uo-maksu, mutta itse velka ei lyhene eikä häviä sillä keinoin mihinkään. Älyttömät yritykseni vaihtaa työpaikkaa, että ulosotto ei pääsisi heti palkkaa ulosmittaamaan, ei sekään johda mihinkään. Se on vähän niinkuin kusisi pakkasessa housuihinsa. Vähän aikaa lämmittää, mutta sitten ollaan taas yhtä huonossa jamassa.
Jatkuvaa räpeltämistä joka ikisessä tavallisessa asiassa, jonka takia kaikki on jotenkin vaivalloista ja epämukavaa. Puhumattakaan vitutuksesta.
Kasvoin kait aikuseksi. Otin pienipalkkaisen, tosin määräaikaisen työn, hain vapaaehtoista velkajärjestelyä velkojalta. Asuin avoliitossa kultaisen mieheni kanssa vuokra-asunnossa, josta vuokramenot laskettiin puoliksi, sekä sähkö- ja vesimaksut. Loppujäämä oli maksuvaraa. Miehen tulot eivät asiaan vaikuta, koska hän ei ole mukana velassakaan.
Vaikka työni oli määräaikainen velkajärjestelyä hakiessani, sain sopimuksen kuitenkin. Työni päättyi ja jäin välillä työttömäksi, sitten taas takaisin samaan paikkaan määräajaksi. Taas jäin työttömäksi pari vuotta sitten, ja vaihdoin työpaikkaa. Maksoin koko ajan sovittua summaa.
Nyt jään odottelemaan parin vuoden ajan, että minkähänlaisen loppulaskun sieltä vielä saan. Tuloni ovat vaihdelleet maksujärjestelyn aikana, joten lopputulema pitää vielä kuulla. Velkoja odottaa kaksi vuotta, että verotukset valmistuu ja tekee sitten laskelman, josta näkyy että olenko ehtinyt tienata liikaa siihen alkunperin laskettuun maksuvaraan nähden. Olenhan minä, ainakin viimeisen vuoden, mutta en jaksa sitä stressata. Kyllä sieltä sitten tulee lasku tulee. Laitetaan sitten sekin tuleva lasku satasen eriin ja maksetaan pois. Mitään muuta lisää maksettavaa ei enää voi tulla.
Helevetinmoinen savotta. Mutta ei mahdoton.5 vuotta menee siinä missä menee, kuukausi kerrallaan. En voi silti suositella oppirahoksi taikka miksikään rintakarvojen kasvattajaksi. Aikaa meni hukkaan, hyviä työvuosia, turhaa lusmuilua, turhaa uhmaa, jonka olisi paremminkin voinut käyttää. Onneksi vielä ehtii. Käytän aikaa ja rahaa matkailuun, kesämökin (miehen mökin siis) puutarhan hoitoon, itseeni, parisuhteeseemme ja ystäviimme. Muutamiin sukulaisiin en sattuneista syistä yhtään. Ovat nykyään marttyyreja, kun näyttää että mulla menee paremmin kuin siellä koskaan.
Nykyiset ja tulevat maksuvaikeuksissa olevat, annan ilmaisen vinkin. Hoitakaa ne asiat ja velat ajoissa. Jää paljon enemmän kivaa aikaa ja energiaa siihen omaan elämään. Ei ole kuin tämä yksi elämä ja siitä voi saada paljon irti!
Nyt lähden Hulluille Päiville vähän törsäämään, hah hah haa! Meinaan nautiskella.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ja hyvää kevän odotusta...
itse odottelen velkajärjestelyyn pääsyä...
oli kyseessä? Ei oikeuden päätöstä? Ei aivan mene mun tajuun, koska ne tapaukset mitkä tiedän vapaaehtoisesti sovitut, niin niissä velallinen on maksanut pennilleen ja sentilleen koko velan.
Itselläkin oli alkuun vapaa-ehtoinen ja siinä ei ollut yhtään joustoa. Oli vaan pidennetty aikataulu maksuille ja velkaneuvoja oli sopimassa velkojien kanssa. Ja luottokortti ei mennyt.
Kaivoin vanhan sopimuksen esille, sopparin otsikkona on "Sopimus velkasovinnosta".
Hakumenettely oli samanlainen kuin käräjäoikeuden vahvistamassa ohjelmassa. Liitteitä ja todistuksia tuloista, menoista, asumisesta,virkatodistus velkajärjestelyä varten, talonkirjaote, ym.
Tässä tapauksessa ei siis hankittu käräjäoikeudelta vahvistusta maksuohjelmalle. Sopimus on sopimus, vaikka sitä ei käriksessä vahvistettukaan. Tässä sopparissa on kaksi osapuolta, minä ja velkoja, ja maksuohjelman noudattaminen on sopimuksessa tehty yhtä tiukaksi ja tärkeäksi kuin velkajärjestelyissä yleensäkin.
Sopimuksen tekoa varmasti helpotti se, että minulla ei ollut kuin tämä yksi velka, eikä siis ollut useita velkoja joita olisi pitänyt laittaa nippuun ja laskea niitä yhteen.
Minua tähän vapaaehtoiseen sovitteluun neuvoi hakemaan velkaneuvoja. Kertoi, että sellainen on mahdollista sekä antoi lomakkeet täytettäväksi.
En osaa sanoa, miten yleistä tällaisen sopimuksen tekeminen on. Minun tapauksessani asiaa varmaan auttoi se, että velka on takausvelkaa, eli ei minun itseni "kevytmielisesti velkaantumaa". Sekä se, että velka oli jo roikkunut perässäni toistakymmentä vuotta, kun aloin asiaa järjestelemään.
antaa sitten toivoa monille muille takauksien vuoksi velkaantuneille. Miksiköhän tuo sopimuskäytäntö ei ole laajemmin tiedossa tai käytössä?
Sinänsä sinun tapauksesi oli jopa erikoinen, kun sinulla ei ollut mitään muuta velkaa. Ei siis asunto/opintolainaa tms. Varmasti osa velkaantuneista on jopa vapaamielisesti velkaantunut, mutta sitäkään ei voi yleistää.
Uskon, että osan kohtalo johtuu esim syistä ja olosuhdemuutoksista; tulee sairaus, työkyky menee, avio/avoero, joiden vuoksi tulot laskevat minimiin ja maksut on kuitenkin laskettu normaalitulojen mukaan. Noin kävi mm itselleni.
Onnistuit siis kusettamaan 63000 joltakulta muulta. Onnittelen. Surkeaa että voit tämän jälkeen jatkaa leveilyä toisten rahoilla.
Ne toiset, joilta rahat vietiin, eivät voi.
Varmaan liian pitkä kirjoitus sun kapasiteetille. Ehkä ei olis kannattanut sun kirjoitella ollenkaan. Meni vähän pieleen tuo kommentti.
Alkuperäisellä oli kysymys takausvelasta, joka ilmeisesti vuosikymmenen/vuosikymmenien aikana kasvanut yhteensä summaksi josta alkoi järjestelyä sopimaan.
Mun ymmärtääkseni takausvelasta ei takaaja varsinkaan ole nähnyt penniäkään. Päävelallinen mahdollisesti, mutta tuskin 63000 euroa tässäkään tapauksessa. Viivästyskorot on summassa mukana, ja ne on aika isot.
Kerrotko vielä, että keneltä kyseiset rahat vietiin? Jäi vähän auki tuo kohta.
Kiinnostaisi myös että kenen toisen rahoilla alkuperäinen kirjoittaja leveilee? En löytänyt kirjoituksesta sellaista kohtaa, että olisi jonkun toisen rahoja käyttänyt.
Vähän surkeita kyllä nää nettitietäjät, joilla kovalevy on täyttynyt jo peruskoulun oppimäärän huonolla suorituksella eikä sen jälkeen ole tilaa jäänyt. Niinkuin tämä nimimerkki "Onnittelen" esimerkiksi. Lyhyt, mutta aivan toivottoman tyhmä ja epätodellinen viesti. Enempää siltä ei kai voi vaatiakaan.
Jos yhdellä on takausvelkaa 70000, on jollakulla toisella saatavia 70000. Ei tämä tämän vaikeampaa ole. Ja se toinen on odottanut rahojaan jo pitkään eikä velkajärjestelyn takia saa niitä koskaan.
Kulut ja viivästyskorot ovat vain korvaus siitä, että alkuperäinen sopimus on rikottu ja toisten rahoja pidetty luvatta yli sovitun ajan.
ketjuihin liittyy joku kusipää, joka ei joko ymmärrä tai halua ymmärtää asiaa.
Alkuperäinen kirjoittajahan on sopinut maksuista velkojan kanssa, mitä vittua se sinulle kuuluu?
Pyydä äippä pyyhkimään ja nostamaan housusi ja mene ulos kiusaamaan heikonpiasi!
Onnittelit minua, mutta hieman väärästä asiasta. Ehkä et lukenut alkuperäistä viestiäni ollenkaan vaiko vain ensimmäisen kappaleen?
Minulla ei tottatosiaan ole missään patjan alla 63000 tuhatta eikä senpuoleen tuota 70 000 euroakaan, mistä tänään onnittelit! Mistä ihmeestä tuollaista sait edes päähäsi?
En koskaan ole nähnyt penniäkään mistään rahoista, en markka-aikana siitä aluperäisestä summasta saatika myöhemmin näistä kertyneistä takausvastuista. Kaikkea sinä keksitkin! En muista kirjoittaneen mitään sellaista, mistä mitään patjan-alus-rahastoja edes voisit minulle alkaa esittämään.
Takaamani velka on summa, jolla on hankittu rahoitusyhtiön rahoittamana hyödyke, joka on jo aikoinaan yritystoiminnan kaaduttua jotunut ties minne ja käräjäoikeudessa sekin asia haudattu jo aikaa.
Missään vaiheessa minulle ei ole rahaa tullut, enkä ole sitä varsinkaan mistään kusettanut keneltäkään. Päinvastoin, minä koin olevani avuksi sukulaiselleni hänen tilanteessaan. En ole edes tullut ajatelleeksi, että jossain päin maata minä olenkin kusettaja, enkä kyllä väitettäsi vieläkään hyväksy.
Rahoilla leveileyä en ole totisesti harrastanut koskaan. Etko lukenut viestiäni ollenkaan, vai etkö jotenkin ymmärrä sitä? Kerroihan, että olen ollut pienipalkkaisessa (br alle 1500) pätkätyössä. Pätkätyö pitää sisällään ajanjaksoja, jolloin ollaan työttömänä ja saadan työttömyyskorvausta. En ole leveillyt kummallakaan rahalla, vaan maksanut sovittua maksujärjestelyn summaa sekä palkasta että työttömyyskorvauksesta. Ei siinä maksuvarassa tosiaankaan paljon leveilyn varaa jäänyt. Kyseiset rahat ovat minun itseni, eivät kenekään toisen, vaan palkkaa ja korvausta minulle.
En oikein ymmärrä, keitä ovat "nämä toiset" joiden rahat olen "vienyt" ja "kusettanut"? Onko takausprosessissa sinulle jotain epäselvää? Kommenttisi tuntuvat olevan aivan kuin johonkin toiseen viestiin tarkoitettu, kun mikään mistä minua onnittelet ja kusetettujen puolesta pahoittelet ei ole minun tapauksessani tapahtunutta.
No, kiitos onnitteluista kumminkin, vaikka ne ohi menivätkin substanssin osalta täysin. Ehkä et niillä ihan totta tarkoittanutkaan. Tämäkin vastaukseni on varmaan liian pitkä sinun omaksua, joten toivottelen hauskaa kevättä ja rauhallista viikonloppua sinullekin.
mieleen paljastuksistasi, että jostain syystä velkoja on kohdellut sinua aika armahtavasti?
Tiedätkö, että moni joutunut maksamaan samasta tulostaan paljon enemmän velan lyhennyksiä oikeuden määräämässä maksuohjelmassa?
Jos sinun tulosi bruttona on n 1500e siitä pois verot jää n 1150e/kk. Tiedän erään tutun, jonka tulo ei ollut edes tuota vaan oli tarkalleen 1050e/brutto kun järjestely alkoi. Hän joutui maksamaan myös toista sataa euroa velkojille joka kk ja lisäksi elatusmaksun 120e. Olisi joutunut maksamaan velkojille enemmän, mutta elatus menee muiden velkojen edelle.
Eli, millä suhteilla sait noin hyvän sopimuksen velkojan kanssa?
"Eli, millä suhteilla sait noin hyvän sopimuksen velkojan kanssa?"
Just joo. Suhteillahan niitä velkasovintoja tehdäänkin. Todella nerokas päättelykyky sulla.
Lukaseppa uudestaan ja ihan ajatuksen kanssa. Sitten voit hokata, että hakija kertoo tehneensä normaalin hakemuksen liitteineen, jonka perusteella velkoja on laskenut maksuvaran.
Sovintoa laskettaessa on otettu huomioon, että hakija on määräaikaisessa työsuhteessa ja tulee jäämään ansiosidonnaiselle työttömyyskorvaukselle työn päätyttyä. Sun persaukisista kavereista en tiijä mitään, enkä sen ruokkomaksuista. Ei ne kuitenkaan pitäisi kenenkään toisen velkasovintoon vaikuttaa. Jokaiselle lasketaan oma ohjelma.
Minä ainakin haluan vilpittömästi onnitella sinua ja toivottaa kaikkea mahdollista hyvää kun olet "taakastasi" vapautunut. Itsellä melkeinpä vastaavasti käynyt ja vuoden verran nyt velkajärjestelyssä ollut. Ja toiveikkaana katson eteenpäin ja "orjallisesti" ohjelmaani noudatan, tietäen, että vielä tulee se päivä kun olen myös "vapaa". Velkajärjestelystäni olen kiitollinen, siten tiedän, että elämää on vielä edessä ja asiat tulee kuntoon. Oikein mukavaa ja aurinkoista kevättä sinulle! Ja kiitos kun kerroit oman tarinasi. =)
Enpä kehuisi kauheasti julkisesti, että olen jättänyt velvoitteeni hoitamatta ja aiheuttanut jollekin kymmenien tuhansien eurojen tappiot ja sitten saa oikein luvan olla maksamatta aiheuttamiaan vahinkojaan takaisin. Sitten vielä kehuskellaan mitä kivaa sitä tänään ostaisi.(huom lue : jonkun toisen rahoilla) Tavallista köyhää sapettaa.
Lukemisen ymmärtämis vaikeuksia....?
Nyt taidatte syyllistää väärää henkilöä! Aloittajan velka oli ns. takausvastuuta, joten heittäkää syytöksenne alkuperäiselle velan otajalle, joka on jättänyt velkansa hoitamatta. Syytöksiänne heitellessä, otatteko yhtään huomioon miten paljon aloittaja on maksanut velkaa/korkoa jo ulosoton kautta? Jos velka on n. 20 vuotta vanhaa, niin eiköhän velkoja ole saanut jo aika reilun potin viivästyskorkoa näiden vuosien aikana... Ja itse velka ei ole lyhentynyt yhtään. Onko tämä sitten velkojan etu?
Joten jättäkää typerät syyttelynne! Eiköhän aloittaja ole kärsinyt jo "kakkunsa".
Minusta velallisen tulisi hoitaa koko summa kokonaisuudessaan vaikka pakkotyöllä!sen rahan minkä olet käyttänyt/törsännyt menee kuule nyt muiden maksettavaksi...ikävä kyllä suomessa on tällaisia outoja järjestelyjä rikollisille.
Mikä tämä tämmöinen vapaaehtoinen velkajärjestely on? Mistä sitä voi hakea ja miten sitä haetaan. Niin ja millä perusteella?
Aika hyvin on sinulla nyt asiat kun olet saanut vanhat takauksesi hoidettua.
Muista vielä hakea regeressio-oikeudella siltä alkuperäiseltä velalliselta sinun maksamat velanmaksut takaisin!
Tällaisia tapauksia edellisen laman jäljiltä on edelleen olemassa. Kuinkahan suuri osa on vieläkin niistä veloista vaikeuksissa? Vai joko ne on suurin osa vanhentunut?
Hyvä, että joku saa joskus asiat hoidettua ja velat nippuun!
Velkajärjestelyssä tosiaan maksetaan OM:n mukaan takaisin keskimäärin 1/10. Ei paha, jos ajatellaan paljonko sitä velkaa kokonaisuudessaan on.
Ja vieläpä paljon takausvelallisia, itse en päässyt jostain syystä aikoinaan, velkajärjestelyyn, no 25.11.2009,
koittaa, kai jonkinlainen, "vapaus", tosin terveys vaakaludalla, sekä vieläpä työpaikka liipasimella. kyllä se on yhtä helv. maksella jollekkin peritätoimistolle, uo-n, avustuksella noin 20v. vanhaa asuntovelkaa, joka ei takuulla ole keneltäkään pois. käytännössä pankit sekä peritätoimisto ovat jo saaneet ko.summan korkoineen, viivästykorkoineen, aivan täysin, ja vielä viedään veropalautuksetkin, kenties viimeistä kertaa, joka tapauksessa takausvelka on kuitattu korkoineen kaikkineen, palkan ulosmittauksella, ei jaksa enää...yks. hailee..ja vielä pitäis kannustaa työssä jaksamista, voi v****u.