”Yhtenä yönä näin unta, että koko ekleesia (seurakunta) oli junassa ja matkusti jonnekin. Ukkonen jylisi ja salamat välähtelivät, ja äkkiä ystävät alkoivat kuolla joka puolella ympärilläni. Minusta se oli ihan oikein, mutta vaikka kuinka koetin, niin minä en pystynyt kuolemaan. Se oli hyvin kuohuttavaa! Sitten minä äkkiä kuolin ja tunsin suurta helpotusta ja tyytyväisyyttä. Kerron tämän vain osoittaakseni, miten varmoja me olimme siitä, että kaikki mikä liittyy tähän maailmaan, tulisi loppumaan pian ja että ’pienen lauman’ jäännös kirkastettaisiin. – Luuk. 12:32.”
”Hazelle ja Helen Krull muistelevat, että keskustelut Beetelin ruokapöydässä usein keskittyivät pakanain aikojen loppumiseen. He kertovat veli Russellin esittäneen usein laajoja huomautuksia kehottaen uskollisuuteen ja selittäen, että aikalaskelmat on tarkistettu ja ne näyttävät yhä täsmällisiltä, mutta myös, että ”jos me odotamme enemmän kuin mihin Raamattu oikeuttaa, meidän täytyy taipua Jehovan tahtoon ja sovittaa mielemme ja sydämemme uskossa hänen tiehensä tarkaten ja odottaen yhä uskollisesti asiaan liittyvien tapahtumien täyttymistä”.” (Vuosikirja 1980, sivut 72, 73).
Käytännössä Jehovan todistajat ovat kuitenkin 'taipuneet Jehovan tahtoon ja sovittaneet mielensä ja sydämensä uskossa hänen tiehensä' - ei henkilökohtaisesti tarkaten ja odottaen maailman tapahtumia, vaan kuuntelemalla ja noudattamalla järjestön johtoa näissä asioissa. Tämä taas palauttaa meidät jälleen tilanteen alkuasetelmiin: ” aikalaskelmat on tarkistettu ja ne näyttävät yhä täsmällisiltä”. Lainauksen alku osoittaa myös hyvin sen voiman, jolla yksittäinen Jehovan todistaja näihin asioihin saattaa uskoa. Samaa osoittaa hyvin myös se huuma, jota tunnettiin ennen vuoden 1975 Harmagedonia kuten seuraavatkin lausunnot osoittavat:
”Olemme kuulleet veljistä, jotka ovat myyneet kotinsa ja omaisuuttaan ja jotka suunnittelevat käyttävänsä jäljellä olevan aikansa tässä vanhassa järjestelmässä tienraivauspalvelukseen. Tämä on varmasti erinomainen tapa käyttää lyhyt jäljellä oleva aika ennen jumalattoman maailman loppua” (Valtakunnan palvelus 6/1974)
”Jotkut saattavat ihmetellä, miksi rakennetaan uusia haaratoimistoja ja entisiä laajennetaan, miksi hankitaan jatkuvasti lisää painokoneita (mm. meidän painomme uusi kaksivärikone on jo toiminnassa) ja rakennetaan valtakunnansaleja, jos Seura uskoo, että tämä asiainjärjestelmä loppuu muutaman vuoden kuluttua. Vastaus on yksinkertainen: ystävät haluavat tehdä lahjoituksia Valtakunnan työtä varten nyt kun rahalla on vielä arvoa, ja mikä olisi parempi tapa käyttää sitä? Vaikka näitä Beetel-koteja, painokoneita ja valtakunnansaleja voitaisiin käyttää ainoastaan muutama vuosi, eikö niitä tarvita sitä kipeämmin mitä lähemmäksi loppu tulee? Ne ovat välttämätön apu voimakkaan todistuksen antamiseksi harvoina jäljellä olevina vuosina.” (Valtakunnan palvelus 5/1972)
Niin, tällaisia hullunkurisia vääriä käsityksiä sitä Jehovan todistajien seurakunnista aina aika ajoin sikiää. Siksi järjestö näkikin tarpeelliseksi oikaista kurittomia jäseniään, ja teki sen heti vuonna 1976:
”Mahdollisesti joillakuilla, jotka ovat palvelleet Jumalaa, on elämäänsä suunnitellessaan ollut virheellinen käsitys siitä, mitä oli määrä tapahtua jonain määräaikana tai määrävuonna. He ovat siitä syystä ehkä lykänneet tai laiminlyöneet tehtäviä, joista he muutoin olisivat huolehtineet. He eivät ole kuitenkaan ymmärtäneet tämän asiainjärjestelmän loppua koskevia Raamatun varoituksia, koska he ovat ajatelleet, että Raamatun ajanlasku paljastaa tarkan ajankohdan.”
”Tarkoittiko Jeesus, että meidän pitäisi järjestää raha-asiamme ja muut maalliset asiamme niin, että varamme riittävät juuri johonkin määräaikaan asti, jonka saattaisimme ajatella merkitsevän loppua? Jos talomme on pahoin rappeutumassa, niin pitäisikö meidän antaa sen rappeutua ja olettaa, että tarvitsemme sitä vain muutaman kuukauden enää? Tai jos joku perheenjäsen tarvitsee mahdollisesti erikoista lääkärinhoitoa, pitäisikö meidän sanoa: ’Jätetään sikseen, koska tämän asiainjärjestelmän loppu on niin lähellä’? Jeesus ei neuvonut ajattelemaan tällä tavalla.”
”Jos joku on ollut pettynyt siksi, ettei ole noudattanut tällaista ajattelutapaa, niin hänen pitäisi nyt keskittyä korjaamaan näkemystään ja ymmärtää, ettei Jumalan sana ole pettänyt häntä, vaan että hänen oma ymmärryksensä perustui väärille perusteille.” (Vartiotorni 1. lokakuuta 1976, sivut 446-451)
Onneksi järjestön johto on kuitenkin ollut aina fiksumpi kuin hölmöt jäsenensä (jotka myivät niitä talojaankin), eikä ole alentunut hakemaan uskolleen tukea mistään aikalaskelmista. Ja näin me luemme:
”Voideltu jäännös tuntee samoin kuin Paavali, joka kirjoitti: ”Tulen siihen tulokseen, että nykyisen ajan kärsimykset eivät ole mitään verrattuina siihen kirkkauteen, joka tulee meissä ilmi.” (Roomalaisille 8:18.) HEIDÄN EI TARVITSE PÖNKITTÄÄ USKOAAN AIKALASKELMILLA. He ahkeroivat jatkuvasti Jehovan palveluksessa ja antavat näin suurenmoisen esimerkin kumppaneilleen, ”muille lampaille””. (Vartiotorni 15. syyskuuta 1998, sivu 18)
”Hazelle ja Helen Krull muistelevat, että keskustelut Beetelin ruokapöydässä usein keskittyivät pakanain aikojen loppumiseen. He kertovat veli Russellin esittäneen usein laajoja huomautuksia kehottaen uskollisuuteen ja selittäen, että aikalaskelmat on tarkistettu ja ne näyttävät yhä täsmällisiltä, mutta myös, että ”jos me odotamme enemmän kuin mihin Raamattu oikeuttaa, meidän täytyy taipua Jehovan tahtoon ja sovittaa mielemme ja sydämemme uskossa hänen tiehensä tarkaten ja odottaen yhä uskollisesti asiaan liittyvien tapahtumien täyttymistä”.” (Vuosikirja 1980, sivut 72, 73).
Käytännössä Jehovan todistajat ovat kuitenkin 'taipuneet Jehovan tahtoon ja sovittaneet mielensä ja sydämensä uskossa hänen tiehensä' - ei henkilökohtaisesti tarkaten ja odottaen maailman tapahtumia, vaan kuuntelemalla ja noudattamalla järjestön johtoa näissä asioissa. Tämä taas palauttaa meidät jälleen tilanteen alkuasetelmiin: ” aikalaskelmat on tarkistettu ja ne näyttävät yhä täsmällisiltä”. Lainauksen alku osoittaa myös hyvin sen voiman, jolla yksittäinen Jehovan todistaja näihin asioihin saattaa uskoa. Samaa osoittaa hyvin myös se huuma, jota tunnettiin ennen vuoden 1975 Harmagedonia kuten seuraavatkin lausunnot osoittavat:
”Olemme kuulleet veljistä, jotka ovat myyneet kotinsa ja omaisuuttaan ja jotka suunnittelevat käyttävänsä jäljellä olevan aikansa tässä vanhassa järjestelmässä tienraivauspalvelukseen. Tämä on varmasti erinomainen tapa käyttää lyhyt jäljellä oleva aika ennen jumalattoman maailman loppua” (Valtakunnan palvelus 6/1974)
”Jotkut saattavat ihmetellä, miksi rakennetaan uusia haaratoimistoja ja entisiä laajennetaan, miksi hankitaan jatkuvasti lisää painokoneita (mm. meidän painomme uusi kaksivärikone on jo toiminnassa) ja rakennetaan valtakunnansaleja, jos Seura uskoo, että tämä asiainjärjestelmä loppuu muutaman vuoden kuluttua. Vastaus on yksinkertainen: ystävät haluavat tehdä lahjoituksia Valtakunnan työtä varten nyt kun rahalla on vielä arvoa, ja mikä olisi parempi tapa käyttää sitä? Vaikka näitä Beetel-koteja, painokoneita ja valtakunnansaleja voitaisiin käyttää ainoastaan muutama vuosi, eikö niitä tarvita sitä kipeämmin mitä lähemmäksi loppu tulee? Ne ovat välttämätön apu voimakkaan todistuksen antamiseksi harvoina jäljellä olevina vuosina.” (Valtakunnan palvelus 5/1972)
Niin, tällaisia hullunkurisia vääriä käsityksiä sitä Jehovan todistajien seurakunnista aina aika ajoin sikiää. Siksi järjestö näkikin tarpeelliseksi oikaista kurittomia jäseniään, ja teki sen heti vuonna 1976:
”Mahdollisesti joillakuilla, jotka ovat palvelleet Jumalaa, on elämäänsä suunnitellessaan ollut virheellinen käsitys siitä, mitä oli määrä tapahtua jonain määräaikana tai määrävuonna. He ovat siitä syystä ehkä lykänneet tai laiminlyöneet tehtäviä, joista he muutoin olisivat huolehtineet. He eivät ole kuitenkaan ymmärtäneet tämän asiainjärjestelmän loppua koskevia Raamatun varoituksia, koska he ovat ajatelleet, että Raamatun ajanlasku paljastaa tarkan ajankohdan.”
”Tarkoittiko Jeesus, että meidän pitäisi järjestää raha-asiamme ja muut maalliset asiamme niin, että varamme riittävät juuri johonkin määräaikaan asti, jonka saattaisimme ajatella merkitsevän loppua? Jos talomme on pahoin rappeutumassa, niin pitäisikö meidän antaa sen rappeutua ja olettaa, että tarvitsemme sitä vain muutaman kuukauden enää? Tai jos joku perheenjäsen tarvitsee mahdollisesti erikoista lääkärinhoitoa, pitäisikö meidän sanoa: ’Jätetään sikseen, koska tämän asiainjärjestelmän loppu on niin lähellä’? Jeesus ei neuvonut ajattelemaan tällä tavalla.”
”Jos joku on ollut pettynyt siksi, ettei ole noudattanut tällaista ajattelutapaa, niin hänen pitäisi nyt keskittyä korjaamaan näkemystään ja ymmärtää, ettei Jumalan sana ole pettänyt häntä, vaan että hänen oma ymmärryksensä perustui väärille perusteille.” (Vartiotorni 1. lokakuuta 1976, sivut 446-451)
Onneksi järjestön johto on kuitenkin ollut aina fiksumpi kuin hölmöt jäsenensä (jotka myivät niitä talojaankin), eikä ole alentunut hakemaan uskolleen tukea mistään aikalaskelmista. Ja näin me luemme:
”Voideltu jäännös tuntee samoin kuin Paavali, joka kirjoitti: ”Tulen siihen tulokseen, että nykyisen ajan kärsimykset eivät ole mitään verrattuina siihen kirkkauteen, joka tulee meissä ilmi.” (Roomalaisille 8:18.) HEIDÄN EI TARVITSE PÖNKITTÄÄ USKOAAN AIKALASKELMILLA. He ahkeroivat jatkuvasti Jehovan palveluksessa ja antavat näin suurenmoisen esimerkin kumppaneilleen, ”muille lampaille””. (Vartiotorni 15. syyskuuta 1998, sivu 18)
Vastaukset 6
Vanhimmat
unesta Joosefin kanssa.?
>>Niin, tällaisia hullunkurisia vääriä käsityksiä sitä Jehovan todistajien seurakunnista aina aika ajoin sikiää. Siksi järjestö näkikin tarpeelliseksi oikaista kurittomia jäseniään, ja teki sen heti vuonna 1976:
Tuo ei ole uutta, aikaisemminkin on ollut niitä kuuluisia 'joitakin' ja 'eräitä', jotka ovat menneet Jehovan järjestön edelle ja kehitteleet kaikenlaisia ikiomia aikalaskelmia. Vt-seurahan on koko olemassaolonsa ajan pitänyt kunnia-asianaan välttää kaikenlaisia aikalaskelmia ja vuosilukujen mainitsemista:
"Some anticipated that the work would end in 1925, but the Lord did not state so. The difficulty was that the friends inflated their imaginations beyond reason; and that when their imaginations burst asunder, they were inclined to throw away everything." (w26 p. 232)
Olen kuullut tähän jälkijättöistä hätäselittelyä, että myös orjaluokan hallintoelimen jäsenet olisivat sisältyneet niihin, jotka odottivat vääriä asioita.
Mutta eipä noista lausunnoista oikein parhaalla tahdollakaan sellaista vaikutelmaa saa; jos opin kirjoittajat itse selittelevät jälkeenpäin tapahtunutta erehdystä ja käyttävät tässä selittelyssään sellaisia sanoja kuin "some", "friends" ja "they", ei hyvältä näytä.
Tähän kun uskonnon opin kirjoittajat lisäävät vielä nipun ei-toivottuja ominaisuuksia ja seurauksia, joita tällaisesta epäraamatullisesta ja itsekkäästä lopunodottelusta koituu (ja että opin kirjoittajat itse olisivat aina tienneet, että "ei Herra niin sanonut"), niin aina vain ikävämmältä näyttää.
Tapahtui mitä tapahtui, syylliset löytyvät aina paikallisseurakunnista. Koskaan ei Järjestöä pidä mistään syyttää, koska sehän olisi samaa kuin pyhän hengen pilkkaaminen.
>>Tapahtui mitä tapahtui, syylliset löytyvät aina paikallisseurakunnista. Koskaan ei Järjestöä pidä mistään syyttää, koska sehän olisi samaa kuin pyhän hengen pilkkaaminen.
Tätä se on kaiken aikaa, tässä eräs esimerkki vuoden 1994-maailmanlopun jälkeiseltä ajalta:
”Raamatuntutkijat, jotka vuodesta 1931 lähtien on tunnettu Jehovan todistajina, odottivat myös, että vuonna 1925 toteutuisi suurenmoisia Raamatun profetioita. He otaksuivat, että tuolloin alkaisi maallinen ylösnousemus, joka toisi takaisin esimerkiksi sellaiset entisaikain uskon ihmiset kuin Aabrahamin, Daavidin ja Danielin. Hiljattain oli monilla Jehovan todistajilla se ajatus, että Kristuksen tuhatvuotishallituksen alkamiseen liittyvät tapahtumat voisivat ruveta toteutumaan vuonna 1975. Heidän odotuksensa perustuivat siihen käsitykseen, että ihmisen historian seitsemäs vuosituhat alkaisi tuona vuonna.” (Herätkää! 22. kesäkuuta 1995 sivu 8-9)
Se mitä raamatuntutkijat odottivat vuodelta 1925 ei missään tapauksessa ollut paikallistason keksintöä. Se oli Rutherfordin keksintö, jota hehkutettiin etenkin Miljo(o)nat-kirjasessa aivan samalla tavalla kuin vuotta 1975. Tuossa vuoden 1995 lainauksessa syy tosin vieritetään kollektiivisesti raamatuntutkijoiden harteille.
Samalla tavalla vieritetään kollektiivisesti jehovantodistajien harteille syy siitä, että Kristuksen tuhatvuotishallituksen alkamista odotettiin vuonna 1975. Sehän meni vuoden 1975 jälkeen niin, että ensin haukuttiin jäsenistö (Vartiotorni 1. lokakuuta 1976 sivu 448) ja muutaman vuoden kuluttua pyydettiin vaisusti anteeksi (Vartiotorni 15. kesäkuuta 1980 sivu 17). Viimeistään 15 vuoden kuluttua on tuo vaisu anteeksipyyntö mennyttä kalua ja syy vieritetty takaisin jäsenistön harteille.
”Olemme kuulleet veljistä, jotka ovat myyneet kotinsa ja omaisuuttaan ja jotka suunnittelevat käyttävänsä jäljellä olevan aikansa tässä vanhassa järjestelmässä tienraivauspalvelukseen. Tämä on varmasti erinomainen tapa käyttää lyhyt jäljellä oleva aika ennen jumalattoman maailman loppua” (Valtakunnan palvelus 6/1974)
Onko sinun mielestäsi juuri tämä pätkä lainausta tarpeeksi? Jos EX:ät kritisoivat WT:n tapaa lainata, millä tavoin puolustelette omaa tapaanne?
>>Onko sinun mielestäsi juuri tämä pätkä lainausta tarpeeksi?>>
Kyllä vain, nimittäin tämän asian käsittelyn yhteydessä. Kysymys oli Seuran harjoittamasta jäsenien aktivoimisesta nimenomaan vuosi 1975 mielessään. Miksi Seura muuten olisi kiitellyt veljiä, jotka tuolloin myivät jopa oman kotinsa?
Nyt olemme järjestön mielestä noin 35 vuotta lähempänä Harmagedonia, mutta järjestö ei silti korosta omaisuutensa - varsinkaan kotinsa - myymistä läheskään samalla voimalla. Ja kuten nämä muut vuoteen 1975 liittyvät lainaukset osoittavat, järjestö todellakin puhui tuosta vuodesta merkittävänä tulevana ajankohtana, jopa maailmanloppuna. Ja tästä asiasta oli tässä kysymys.
Eikä tätä asiaa muuta miksikään se, että lukisimme tuon Vp:n lainauksen edeltä tuolloisista tienraivaajien huipuista ja kasvuprosenteista. Tai että lukisimme kyseisen lainauksen jälkeen siitä, miten myös monet perheelliset tai terveysongelmien kanssa kamppailevat kykenevät haasteistaan huolimatta tekemään sata tuntia kuukaudessa lahkotyötä.