Muinaisusko keksittiin 1800-luvulla

>Pakanuudesta, luonnonuskonnoista ja muusta, sekä hiukan tietoa ja mytologiaa asiaan liittyen

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001888&posting=22000000032870802

siitä tietää jopa Wikipedia paljon.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_muinaisusko

Mainitsemasi asiat ovat toki muokanneet meidän käsityksiämme näistä asioista, koska juuri kansallisromantiikka nosti suomalaisen muinaisuuden arvoon arvaamattomaan muun muassa Kalevalan avulla, mutta eihän tämä poista sitä, että ne asiat toki ovat olleet olemassa - ja on niintä tutkittu 1800-luvun jälkeenkin ihan toisella otteella. Tutkipa asiaa!

Eihän täällä koskaan ole mitään yhtä ja ainoata pakanauskontoa ollut. Ensimmäiset suomalaiset olivat kiviä ja kantoja palvovia shamanistejä. Maanviljelyn leviäminen todennäköisesti aloitti Suomessa jumaluskon. Kansainvaeltajat toivat sodan- ja ukkosenjumalien palvonnan, idästä Perkele, lännestä Thor. Kristinuskon vaikutteet alkoivat levitä jo viikinkiaikaan. Vielä kristinuskoon siirtymisenkin jälkeen pakanauskonto ja -tavat elivät kristinuskon rinnalla. Pakanajumalia palvottiin tiemmä vielä 1500-luvulla ja Lapissa tietysti vielä pitempään. Pakanauskonto hiipui, mutta säilyi pitkälle 1800-luvulle tonttu-uskona.

Monet nykyiset tavatkin on pakanallista perua. Joulupukit ja olkipukit, juhannustaiat, juhlasaunat, joulukinkku jne.

Suomessa ei ollut uskontoja, siis muutakuin kristittyjä? Kerrotko vielä mihin täällä uskottiin vaikka 500-luvulla? Tai vaikka vuonna 0?

1970 luku tehtiin Hong Kongissa

Olen myös miettinyt miksi raamattua ei kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella kun se on tiedettävästi vanhin kirjoituskieli. Jos ihan totta puhutaan historia kulkee vain geeneissämme eikä missää läpänheitossa.

Muinaisusko ei tainnut olla nin institutionaalinen, että se olisi verrattavissa esim. kristinuskoon. SIllä ei tiettävästi ollut pyhiä kirjoja eikä yhtenäistä teologiaa. Mutta se oli polyteistinen uskonto, jossa jumalilla oli omat toimialueensa.(ukkosen jumala, veden jumala jne), jolloin esim. Jeesus mahtui muiden jumalien joukkoon hoitamaan omaan tonttiaan.
Joten kun kristinusko valtasi Suomen, niin muinaisusko ei välttämättä loppunut, vaan alkoi hidas sekoittuminen, jossa kansanusko vähitellen sai yhä kristillisempuä piirteitä.

Suomalaisessa muinaisuskossa voimakas henkinen aspekti on ollut vainajien, esi-isien palvonta. En tiedää, miten tämä aspekti on elänyt tai hiipunut. Sehän ei suoraan liity jumaluuksiin, vaan voi mahdollisesti elää rinnan eri uskontojen kanssa.
Toinen tärkeä suomalaisen hengellisen elämän puoli on ollut yhteys puihin: puiden palvonta ja niiden rooli haltijana. Luulen että tämä yhteys on säilynyt läpi kaikien kristillisten vuosisatojen.

Muinaisuskoa ei varmaan kannata ajatella sellaisena yhteen muotoon puristettuna uskontona, koska se ei semmoinen ole ollutkaan. SIksi olet oikeassa siinä että se mitä "1800-luvun huonosti suomea taitanut sivistyneistö kirjallisesti konstruktioi" ei ollut muinaisuskoa. Mutta monet "muinaisuskon" sisältämät henkiset aspektit ovat säilyneet kansanuskossa, joka ei ole kovin puhdasoppista kristillisyyttäkään ollut koskaan.

Mitä tarkoitat Saksalaisella Romantiikalla? 1800-luvulla alettiin ainoastaan kerätä muistiin suullista perimätietoa Fennomaanisen aatteen noustessa Venäjän miehityksen alla.

Suomenuskoa ei tuolloin muotoiltu kuten nykyäänkään sitä ei muotoilla Kalevalan pohjalta vaan myös muun säilyneen perimätiedon ja tapojen pohjalta. Saksalainen romantiikka tuskin liittynee tähän kovin paljoa. Ei Suomenuskoa määritelty Kansallissosialistisessa Saksassa kuten olen kuullut joidenkin väittävän. Siis, että muinaisuskonnot olisi luotu jossain Gestapon tai natsisaksan propagandaviraston toimielimessä.

Myöskään Suomenusko ei nojaa jääkäriaatteeseen, joka pohjaa tosin kansalliromantiikkaan. Läheinen suhde Saksaan 1900-luvun alussa perustuu politiikkaan ei mihinkään muuhun.