No niin lisätään tätä tätimollausta kun vauhtiin päästiin.
Yritin joskus teini-ikäisenä 80-luvulla liittyä kirkkoon Helsingissä, olin juuri saavuttanut sen iän missä kirkkoon voi liittyä ilman (ateisti)vanhempieni suostumusta. Liisankadun, vai missä se nyt oli, toimistossa oli joku kamala keski-ikäinen Kerberos-täti joka rupesi räpättämään minulle tyyliin 'et sinä nyt tänne noin vain voi marssia ja liittyä, sinun pitää saada opetusta jne jne'- Täti oli niin vihainen että arkana ja kilttinä teini-ikäisenä luikin pois hyvin surullisena enkä tullut takaisin kuin vasta monia, monia vuosia myöhemmin. Myöhemmin, aikuisena, kuulin että muillekin oli käynyt samoin. Olisipa silloin paikalle sattunut joku mukava pappi joka olisi nähnyt miten täti kohteli kirkkoon liittymistä haluavia nuoria. Muutkin olivat tulleet kovin murheellisiksi ja todenneet että 'ehkä minua ei tänne haluta'.
Onkohan täti nykyään siellä alakerrassa kuumassa paikassa?
Yritin joskus teini-ikäisenä 80-luvulla liittyä kirkkoon Helsingissä, olin juuri saavuttanut sen iän missä kirkkoon voi liittyä ilman (ateisti)vanhempieni suostumusta. Liisankadun, vai missä se nyt oli, toimistossa oli joku kamala keski-ikäinen Kerberos-täti joka rupesi räpättämään minulle tyyliin 'et sinä nyt tänne noin vain voi marssia ja liittyä, sinun pitää saada opetusta jne jne'- Täti oli niin vihainen että arkana ja kilttinä teini-ikäisenä luikin pois hyvin surullisena enkä tullut takaisin kuin vasta monia, monia vuosia myöhemmin. Myöhemmin, aikuisena, kuulin että muillekin oli käynyt samoin. Olisipa silloin paikalle sattunut joku mukava pappi joka olisi nähnyt miten täti kohteli kirkkoon liittymistä haluavia nuoria. Muutkin olivat tulleet kovin murheellisiksi ja todenneet että 'ehkä minua ei tänne haluta'.
Onkohan täti nykyään siellä alakerrassa kuumassa paikassa?
Vastaukset 37
Vanhimmat
asiaton viesti. Pitääkö vielä edesmenneitä vainajia mollata? Meillä ortodokseilla on tapana muistella ja kunnioittaa vainajia, muttei se mitään mollausta tarkoita.
Pääseekö sitten nykyään kirkkoomme liittymään ihan tuosta vain? Vähän alkaa vaikuttaa siltä.
Kyllä itsekin ihmettelen joitakin liittyjiä. Yksi esim. ei edes osannut tehdä ristinmerkkiä, muutenkin ihan ulalla, ei ollut ennen liitttymistään ollut k e r t a a k a a n läsnä liturgiassa eikä vigiliassa, joten 1. liturgia oli tietty ihan vieras hänelle.
Paljon kaikenlaista olen nähnyt. Jotkut saattavat liittyä vähän oudoista syistä.
Mutta koskaan enkä ikinä en ole sanonut mitään, vaikka olisi kuinka tietämätön liittyjä! Minusta se ei kuulu ulkopuolisille, jokainen vastaa itsestään. Kukaan ei myöskään näe toisen sydämeen eikä myöskään osaa sanoa mikä on Jumalan suunnitelma kaikille meistä. Joku voi liittyä kevein perustein mutta myöhemmin usko syvenee. Siksi on ehdottoman tärkeää että me kaikki toivotamme jokaisen !!! liittyjän lämpimästi tervetulleeksi! Ja muistamme myös rohkaista tulemaan kirkkokahville. Sinne meno on kuulemma joillekin ekan kerran vaikeaa.
Tietysti liittyjältä toivoisi edes jonkin sorttisten ortodoksisuuden perusteiden ymmärtämistä, ettei myöhemmin tule pettymyksiä vastaan tai että ainakin tietäisi mihin on liittymässä. Mutta ihmisiä ei kuitenkaan voi pakottaa. Monesti srk:ssa on oikeastaan samat ihmiset ortodoksiapiireissä, tiistaiseuroissa, aktiiveina. Se on pieni joukko oikeastaan. Iso osa liittyjistä ei 1. liturgian jälkeen tule toiste.
Niin kommentoin vielä ekaa viestiä: tuo täti toimi todella rumasti ja ajattelemattomasti! Joillekin ihmisille uskonto on vallankäyttöä. He haluavat olla portinvartijoita. Joillakin ihmisillä on myös aika epäkristillinen tapa kerskua omalla liittymisprosessilla. "Harkitsin 11 vuotta ennen kuin liityin.." "Kävin 21 vuotta Valamossa ennen kuin liityin.." Ihan kuin taivaan Jumala laskisi sen jotenkin heille eduksi viimeisellä tuomiolla. ;)
Tuntuu tietty oudolta, jos joku ihan pystymetsästä tulee liittymään, mutta sitä oudoksunnan tunnetta ei saa näyttää mitenkään. Kaikki pitää toivottaa tervetulleeksi. kaikki me ihmiset olemme veljiä ja sisaria Kristuksessa.
Eli siis tuo mainitsemasi täti oli tökerö. Onneksi se ei tappanut kiinnostustasi ortodoksisuuteen. Kun vaan kaikki muistaisimme lopettaa mestaroinnin ja päällepäsmäröinnin. Jotkut eivät siihen pysty kylläkään.
näitä, jotka eivät koskaan liity Kirkkoon, mutta saavat hautapaikan Valamon luostarin hautausmaalta.
Esimerkiksi Saarikosken Pena...
että perheeni oli ortodoksista ja toki tiesin uskon perusasiat. Ei näin saisi kohdella ujoa ja arkaa ihmistä joka kysyy ihan viattomasti että miten Kirkkoon liitytään kun ei ole siihen koskaan kuulunut (ateistivanhempien takia). Ja tämä oli käynyt muutamalle muullekin, jotka menivät toimistoon ihan viattomuuttaan kyselemään (Olimme teini-ikäisiä silloin). Tämä sattui 80-luvun puolivälissä Helsingissä useammalle. Olisi nyt asiat voitu asiallisesti ja ystävällisesti selittää.
Jos siihen olisi sattunut pappi niin olisin varmasti liittynyt Kirkkoon jo teini-iässä :(.
Eiköhän sinun pitäisi käsitellä tätä asiaa synnintunnustuksella. Surullista ettet ole voinut sitä unohtaa vaan kantanut sisälläsi kipuna näin kauan. Suosittelen synnintunnustuksen terapeuttista ja parantavaa apua.
ei huolittu, koska hän ilmoitti, ettei usko Jumalaan. Kirkkoon aikuisiällä liittyvältä edellytetään uskoa. Täytyy muistaa, että monet ovat kutsutut, mutta vain harvat valitut.
ja myös sen, että Suomen valtio maksoi Saarikosken viulut.
Kommentillani halusin viitata siihen, että Kirkossa kuten maallisemmissakin yhteisöissö saa imagon ja aseman mukaista kohtelua?
Ensin kirjoitat, että ei pidä tulla "pystymetsästä" ja sitten toisaalta oletkin sitä mieltä, että pitkä harkinta-aika ja ortodoksisuuteen tutustuminen Valamossa tai muualla onkin kerskumista? Koita nyt päättää, miten kirkkoon voi liittyä äläkä tarjoile omia mielipiteitäsi noin ristiriitaisesti! Ja lopeta ihan itse ensiksi mestarointi!
pappien pitäisi olla vähän tasapuolisia liittämisasiassa.
90-luvulla eräs pappi kertoi liittävänsä entisen Neuvostoliiton alueelta tulevat kyselijät ilman sen kummempaa kirkollista perehdystystä, koska "jos NL:ää ei olisi olllut, he olisivat joka tapauksessa ortodokseja".
Samaan aikaan kristillisen kotikasvatuksen ja koulusivistyksen saanut suomalainen joutui tolkuttoman kauan perustelemaan sitä että on syvästi ortodoksi, mutta vaan aikanaan toiseen kotimaiseen kastettu...
fyletismiä!
Kyllähän täällä jotkut maallikko-ortodoksit ovat olleet sitä mieltä, että vain "etniset" eli johonkin ortodoksiseen kansaan (esim venäläiset, serbit tai kreikkalaiset) tai heimoon (rajakarjalaiset) kuuluvat voivat olla oikeita ortodokseja, mutta että papitkin harrastaisivat fyletismiä, on jo aika paha syytös.
..siltä jotenkin tuntuu. Ei uskoon voi syntyä. Jos henkilö tuntee, että ortodoksinen usko kutsuu ja vetää puoleensa, pitäisi hänet ottaa avosylin vastaan.
Jokaisessa ns. "ortodoksissa" maissa on myös monia muita uskotoja ja uskonnottomia. On tietysti maita, joissa valtauskonto voi olla ortodoksisuus mutta esim. Venäjään kuuluu paljon alueita, joilla on enimmäkseen muslimeja ja muita uskontoja, ei Venäjäkään ole mikään "ortodoksinen" maa, vastahan se oli täysin ateistinen ja äärikommunistinen maa.
protestantti asialla, sen tunnistaa tuosta ihmiskohtaisesta näkemyksestä. Ei 70 vuotta kommunistihallintoa kykene poistamaan vuosituhantista perintöä mihinkään. Suomessakin vielä elävät jotkin pakana-ajan tavat ja uskomukset, vaikka kristinusko on ollut täällä jo tuhatkunta vuotta.
ottaa avosylin vastaan? Kyllä nyt on jo nähty mitä yrittävät ortodoksisuudelle tehdä ne, jotka on otettu vastaan. Pelkkää luterilaistamistahan he tekevät. Olisivat pysyneet lutikoina, kun eivät kykene tätä oppimaan.
Ei tämä ole ensinnäkään usko, joka kutsuu ihmisiä. Siinä on suuri ero luterilaisuuteen joka tekee käännytystyötään. Uskokaa jo, ettemme halua luterilaistua!!!!!!!!
täysin ortodoksinen ollut tuhat vuotta! Hei haloo, ei ole yhtään maata, jossa kaikki olisivat sataprosenttisesti johonkin uskontokuntaan kuuluvia!
hyvin tietämättömiä. Useimmat heistä ovat käytännössä pakanoita. Heillä pitäisi olla pitempi katukemeeniaika kuin suomalaisilla luterilaisesta tai muista protestanttisista kirkoista tulevilla. Monilla luterilaisilla on hyvä raamatuntuntemus ja kaipuu alkuperäisen kirkon yhteyteen.
Ortodoksiksi oppii vähitellen elämällä kirkon elämää. Kysymys on elinaikaisesta oppimisesta. Monista varsinkin ns "synnynnäisistä" ei kuitenkaan koskaan tule ortodokseja, koska he eivät käy kirkossa, osallistu sakramentteihin tai vietä rukouselämää.
Kyllä täällä Helsingin seurakunnassa ainakin vaaditaan katekumeenikurssin käymistä ja aktiivista osallistumista jumalanpalveluksiin.
tai ainakin savolais-karjalaisia ja jos sana "karjalainen" on jossain, tarkoittaa se ilman muuta jos ei vielä kirkossa olevaa ortodoksia niin ainakin karjalaisuuden perusteella synnynnäistä ja etuoikeutettua ortotoksisuutta, jolloin voidaa ilmanmuuta semmoinen ihminen, jolla on hiukankin tällaista karjalaista verta suonissaan jonkun sukuhaaran kautta, voidella ilman muuta kirkon jäseneksi, vaikka olisi vasta kuullut tämmösen kirkon olemassaolosta.
olen joutunut käymään katekumeenikurssin silloin joskus 70-luvun alussa, kun liityin kirkkoon. Siitä on jo 35 vuotta. Ei karjalaisveri antanut silloin mitään helpotusta kirkkoon liittymisessä. Onko papisto laiskistunut, kun liittyviä on nyt paljon enemmän kuin silloin ennen?
Ei kai keltään VAADITA katekumeenikurssia, sitä vain suositellaan kirkkoon liittyjalle, koska se on mutkattomin, valmiiksi viitoitettu tie kirkon ja ortodoksisen opin yhteyteen.
luterilaisesta henkilöstä!
Paras jättää nämä asiat jokaisen seurakunnan omalle vastuulle. Käytäntö on tässä erittäin monnenkirjava. Kuulopuheiden mukaan on seurakuntia, jossa pappi ottaa ihmisen yhden keskustelun perusteella (surkeaa pastoraalista huolenpitoa), niitä joissa vaaditaan hieman enemmän (esim jopa jonkun kirjan lukemista ja pariin palvelukseen osallistumista), niitä joissa on kaikille avoin opetuspiiri (on jo parempi vaihtoehto) , jossa pitää käydä tai niitä joissa kaikki kirkkoon liittyjät tulevat katekumeeniopetuksen kautta ja pitkän valmistautumisen kautta kirkon jäseneksi. Tämä viimeinen vaihtoehto on mielestäni paras.Jostain olen kuullut, että kirkkokunnassa suunnitellaan yhteisiä linjoja aikuisiällä kirkkoon tulevia varten ja katekumenaattiopetusmateriaalia ollaan suunnittelemassa. Kentältä kuuluu, että mitä parempi valmistautuminen kirkon jäseneksi on, sitä paremmin ihminen sitoutuu seurakuntaan ja kirkolliseen elämään.
hämeestä ja kateelliinen sellainen.
joka luulee olevansa ortodoksi, mutta ei olekaan, koska ei elä kirkon yhteydessä.
sellainen järjestetään. kaikissa seurakunnissa ei ole ja silloin papi opettaa kirkkoon liittyvää yksityisesti. Täytyyhän kirkkoon liittyvän tietää riittävästi kirkosta, johon on liittymässä.
Sitäkin tärkeämpää on kuitenkin käydä jumalanpalveluksissa säännöllisesti ainakin yhden vuoden ajan. Jumalanpalvelusten seuraamisessa auttaa, jos henkilöllä on hyvä raamatuntuntemus. Ortodoksisen kirkon liturgiset tekstit perustuvat Raamatuun ja kirkon muuhun traditioon. Kannattaa lukea ortodoksista kirjallisuutta ja myös siten perehtyä asioihin.
usein ihmisiä, jotka eivät itse koskaan käy jumalanpalveluksissa eivätkä muutenkaan elä kirkon elämää, noudata kirkkovuoden paasto- ja juhla-aikoja tai lue rukoussääntöä. He luulevat, että ortodoksisuus on jonkun kansan tai heimon etnisiä perinteitä. Siinä he erehtyvät.
Oikeat ortodoksit eivät luokittele ihmisiä synnynnäisiin ja käännynnäisiin, vaan iloitsevat jokaisesta, joka tulee tuhlaajapoikana tai tyttönä Isän luo.
protestanttisuutta. Ei ortodoksit käännytä eivätkä iloitse siitä työstä!
uskostamme mitään.
asiallista keskustelua?
Tätä mieltä olen:
meitä voi ihmetyttää jos näemme jonkun ilmiselvästi ortodoksista opetusta tuntemattoman ihmisen liittyvän, m u t t a se ei anna meille oikeutta sanoa asiasta mitään tuolle liittyjälle. Ihmetyksen tunnetta ei tietty voi estää, mutta se ei saa näkyä. Jokaisella on syynsä.
Kai on sanomatta selvää etten minä voi mestaroida tämän asian kanssa. Periaatteessa liittymiseen kuuluvat asiat ovat kirkkoherran ja tulevan seurakuntalaisen omia asioita. Liittymiskäytännöt vaihtelevat käsittääkseni paljonkin eri seurakunnissa. Joissakin otetaan ihan kylmiltään vastaan jokainen, toisessa pappi saattaa ainakin rohkaista katekumeenikurssille tai lukemaan ort. kirjallisuutta. Kaikkialla katekumeenikursseja ei järjestetä joten silloin pappi saattaa liittyjän kanssa itse käydä läpi asioita edes jonkin verran.
Varmastikin asioihin perehtyminen kannattaa, koska kannattaa kai aina tietää mihin on liittymässä. Näin ainakin minun mielestäni. Mutta kaikki eivät ehkä ajattele samoin. Itse en liity mihinkään enkä pistä nimeäni mihinkään papereihin ennen kuin tiedän mistä asioissa on kyse. Mutta jokainen tavallaan!
on myös pieniä seurakuntia, joiden resursseilla ei kursseja järjestetä.
Papit ja kanttorit hoitavat toimitusten ja hallinnon ohella useinn myös koulujen uskonnonopetuksen.
Tätä suuren ja vauraan seurakunnan jäsen harvoin tulee ajatelleeksi?
Ei tässä tilanteessa voi oikein pappia syyttää jos
uuden seurakuntalaisen perehdyttäminen niin fiksusti ja filmaattisesti eihoidukaan kuin hoituisi esim. Helsingissä.
Aikuiskoulutusta varten voisi perustaa räätälöityjä matkapappivirkoja!
jokainen ilmaista huolensa silloin, kun kirkkoherra itse on nimensä laittanut syntisen seksuaaliliikkeen listoille. Minkälaisia hemmoja silloin tulee seurakuntaamme? Pelkkiä seksihulluja on jonossa pilvin pimein. Eihän tästä mitään tule, kun perehdyttäjät eivät itse ymmärrä kirkon oppeja! Huoli on suuri. Mikä pornoseura on kirkostamme tulossa? Ortodoksinen rakkaus lähimmäiseen on kaukana tuollaisesta syntiin kannustamisesta. Hävetköön!
Ja ihmetyksen tunne on sallittu ja saa näkyä, vai onko se jossain muualla kielletty kuin sinun mielessäsi? Luterilaisten ylisuvaitsevuus pilaa tulevaisuuden. Rajat on oltava selkeät!
Pentti "denso" Saarikosken hautapaikka ei ole Valamon hautausmaalla vaan sen vieressä.
Pakanaa ei voi haudata siunattuun maahan.
Kun käyt siellä Penan kummulla huomaat varmaan usein vajaan pilsupullon tahi vinkkulekan.
Siellä käy juopot nääs pyhinvaeltelemassa, vähä kuin Jim Morrisonin haudalla on ruiskuja jne.
on hartaampi uskovainen kuin tosikristitty. Ja on hyvä että pyhän vieressä on paha!
mollata, sillä tätien varassa tämä kirkkokunta seisoo tai kaatuu.
tädeiksi kutsua. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä helmojen alta paljastuisi.