ateisminsa edustajana alttiimpi uskomaan omiin kykyihinsä?
Onko ateisti
Tähdenlento
941540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 94
Vanhimmat
Kapulakielen merkitystä jaksa arpoa.
kielelläkin kirjoitettu lause ateistille aina suomentaa? Vai puuttuuko ateistilta nyt kenties kyky laaja-alaisuuteen?
Lopettanut hakkaamasta lapsiasi?
asiaa tiedustelet? En ymmärrä.
Sehän on aika selvä suomenkielinen kysymys samanlailla kun aloituksesi.
ja se oli sitten myöskin sarkasmia, tuodakseen esille esimerkkinä sinulle miten hämmentävä oma aloitus-kysymyksesi oli.
tuulesta temmattu ja ei oikein liittynyt mihinkään.
ps.ei ollut tarkoitus loukka sillä en usko että hakkaat lapsiasi, olet kuitenkin symppis tyyppi mutta viimeaikoina aloituksi ovat aloittaneet kuullostamaan trollauksilta.
Sillä
"Onko ateisti
Kirjoittanut: Tähdenlento 4.4.2009 klo 10.58
"ateisminsa edustajana alttiimpi uskomaan omiin kykyihinsä?
Vastaa tähän viestiin"
voin yrittää vastata.
Uskon itseeni ja tiedän että pystyn tekemään vaikka mitä jos todella yritän, voin viettää sen ajan valmistuakseni kun muut viettävät rukoilessa.
mutta jos todella aloitan jotain tosissani tekemään niin Ateismini ei silloin ole esillä tai ajatuksissani millään tavalla.
Yksinkertisesti valmistelen ja aloitan.
kaikki akilleen -kantapään kysymykset trollauksena. Tuolla alempana nyt kyllä sitten tarkensin kysymystäni, koska ateisti sitä haluaa.
Siis rajattuna.
_Mutta aloituskysymyksesi oli vähän epäselvä.
eikä kysymys itsevarmuudesta pitäisi olla kenenkään akilleksen kantapää.
hei.
"ateisminsa edustajana"?
Missä minä sitä ateismia edustan? YK:ssa, EU:ssa, Natossa, vai mitä oli mielessäsi?
koitko kysymykseni minun itsevarmuutenani?
edustaja on ihminen (=ateisti), jonka sisimpään on iskostunut slogan: "jumaluskon puute".
Ja Sinä edustat ateismia omassa elämässäsi.
Koitko sinä itse kysymyksesi silleen että halusit rinnastaa itsevarmuutesi toisen ihmisen itsevarmuuteen koska et ole täysin varma itsevarmuudestasi joten toit sen esille kysymyksen muodossa.
Siis nyt kysymyksesi on muodossa:
"Onko ateisti omassa elämässään alttiimpi uskomaan omiin kykyihinsä?"
Kuin kuka tai ketkä? Kehen pitäisi itseään verrata?
vertauskohteeksi voidaan asettaa jumaluuden olemmasoloon uskominen.
kuten esitit. Tosin toisaalta, en minä voi sitäkään väittää, että olisin aina täysin itsevarma.
Tosin onhan se tässä tilanteessa täysin suotavaa, että siinä omassa epävarmuudessaan kysyy toisen näkemystä. Mutta loppupelissä kaikki jututhan on itse ratkaistava, meni sitten syteen tai saveen?
Kysymyksesi on nyt sitten muodossa:
"Onko ateisti omassa elämässään alttiimpi uskomaan omiin kykyihinsä kuin mitä jumaluuden olemmasoloon uskovat ihmiset tekevät?"
Vastaan, ettei minulla ole, eikä voikaan olla harmainta haisuakaan asiaan. En tunne maapallon n. 5 miljardia uskovaista niin hyvin. Ja jokaisella ateistilla voi tietenkin olla aivan omanlaisensa kyvyt ja käsitykset niistä suhteessa teisteihin.
Kysytään sinulta puolestaan, onko sininen pidempi kuin keltainen. Ja tähän kysymykseen on oikea vastaus olemassa, päin vastoin kuin omaasi.
kerran, kuten lausut:
>>Ja jokaisella ateistilla voi tietenkin olla aivan omanlaisensa kyvyt ja käsitykset niistä suhteessa teisteihin.
Eivät värit ole harhaa, vaan sähkömagneettista säteilyä. Ja tuossa on vastaus kysymykseeni:
http://www.geo.fmi.fi/oppimateriaali/envisat/valonsade/spektri.html
"Mutta mielenkiintoista tuo loppu, siis kysymykseeni ei löydy oikeata vastausta?"
Ei absoluuttista vastausta, mutta tokihan sitä voi psykologian ja sosiologia avulla tutkia, jos jollain asiaan olisi jotain mielenkiintoa.
Vastaa nyt näihin sinun juttuihisi...
Vieläkö hakkaat vaimoasi?
mutta meneekö tämä värijuttu kohdalleen myös esim. puiden lehtien tai kukkien värien ollessa kyseessä? Vähän vaikea uskoa!
Psykologian tai sosiologian avulla? Eiköhän näissä jutuissa riitä pelkkä maalaisjärki?
Miksi kuvittelet, että minulla olisi vaimo? Sen kun voin sanoa, etten ole lesbo!
>> mutta meneekö tämä värijuttu kohdalleen myös esim. puiden lehtien tai kukkien värien ollessa kyseessä? Vähän vaikea uskoa!
että et ilmeisestikään hakkaa vaimoasi.
taida kyllä maalaisjärkikään riittää, minulla! Miten tämä on mahdollista, että puun lehdet heijastavat vihreää aallonpituutta ja sinivuokon terälehdet heijastavat sinistä aallonpituutta?
Miksi näin, eikö asia voisi olla näiden kahden esimerkin kohdalla myös täysin vastakkain, eli puun lehdet olisivat sinisiä ja sinivuokot vihreitä?
kuulu hakata ketään toista lähimmäistäni, ei eläintäkään. Tosin hyvin harvoin hakkaan mattojakaan!
En sitten tiedä, kuinka vaistoni sanelemana toimisin, jos itseeni kohdistuisi fyysistä väkivaltaa.
Stop siinä hetkisen.
Tunnen uskovaisia jotka ovat rukoilleet jumalalta ratkaisua ongelmaansa ja heidän väitteistä on jumala on jopa vastannut, siis ihan ääneen, mutta ratkaisu on ollut väärä.
Tämä on olut heille hyvin hämmentävää ja tappiot ovat olleet suuret.
Whitewash, että miksi ainakin vihreätä väriä on niin monen kaltaista? Ja mistä nämä vihreät kuuset ymv. saavat värinsä vuoden läpeensä, kenties samanvärisenä?
törmännyt elämässäni vastaavaan ongelmaan?!
Niin sitä uskis yrittää kierrellä ja kaarrella eikä suostu vastaamaan selvään kysymykseen...
...
...
...
...
...
Eli heh heh. Tässä omaa lääkettäsi.
;D
kolme pistettä, mitä lääkkeenä tarkoitat?
mitens nyt lamanaikanakin et huomaa mitä ympärilläsi tapahtuu?
ollessani silmäni ovat auki, joka ei kylläkään tarkoita sitä, että kaikki jutut aina ympärilläni havainnoisin.
Mutta mitäs minun tulisi tänä lama-aikana erityisesti nähdä?
Onko Uskovaisten edustaja alttiimpi uskomaan omiin kykyihinsä?
älä nyt tässä kohtaa tee tepposia!
Että sinulla tähdenlento ei ole kykyä vastata omaan kysymykseesi jos kohdistan sen uskovaisia kohti????
aika outoa sinänsään.
Eihän sinun pakko ole vastata omaan kysymykseen mutta se voi antaa sinusta puolueellisen kuvan.
puhun vain puolestani, siis en kaikkien uskovaisten nimissä.
Ekaksi, kohdallani tipautan pois tuon sanan 'alttiimpi', koska en ole altistunut mihinkään sen kummemmin. Mutta minä kykenen realiteetti -tasolla kokemaan, sietämään, näkemään jne. mitä tahansa.
Eli uskon omiin kykyihini, 'talkkarin' avustamana.
"Mutta minä kykenen realiteetti -tasolla kokemaan, sietämään, näkemään jne. mitä tahansa."
Laita kätesi kynttilän liekkiin, niin näet, kauanko sitä kipua pystyt sietämään.
viimeistään, minähän jo vastasin!
Et tainnut havaita sanaa 'realiteetti -tasolla'?
Tosin eihän tuo esittämäsi 'koekkaan' mikään mahdottomuus olisi!
"talkkarisi" auttaa sinua pitämään kättäsi kynttilän liekissä edes 30 sekuntin aikaa.
Mutta toki olet valmis kokeilemaan sitä, jos siltä tuntuu. Antaa vähän perspektiiviä niihin sinun ja talkkarisi kykyihin ja samalla realiteetteihin.
tilanteesta!
että ateistilla on keskimäärin parempi itsetunto kuin uskovalla.
Vastaus on siis: Kyllä
Olen ymmärtänyt, ettei ateisti kuvittele? Tosin nyt ei ole pääpointti itsetunnosta, vaan ateistin uskosta kykyihinsä.
Tuolla alempana jossakin eräs ateisti esitti näkemyksenään, että mielenterveyspotilaat on abortoitava. Mutta tietääkseni ei edes lääketiede kykene ennustamaan sikiön mahdollista mielenterveysongelmaa. Mutta ateisti kykenee?
>>Olen ymmärtänyt, ettei ateisti kuvittele?>Tosin nyt ei ole pääpointti itsetunnosta, vaan ateistin uskosta kykyihinsä. >Mutta tietääkseni ei edes lääketiede kykene ennustamaan sikiön mahdollista mielenterveysongelmaa.
tämän näkemyksesi: ""Tiedät näköjään aika vähän...""
tätä minun näkemystäni vasten:
>>Mutta tietääkseni ei edes lääketiede kykene ennustamaan sikiön mahdollista mielenterveysongelmaa.
http://www.vaestoliitto.fi/perinnollisyys/tietolehtiset/frax-oireyhtyma/sikiotutkimus/
vammaisuus voidaan todeta lähes 100 prosenttisesti sikiötutkimuksilla (huom. lähes), mutta ymmärtääkseni elämisessä mahdollisesti kehittyviä mielenterveysongelmia ei voida todeta lapsivesitutkimuksissakaan?
Ps. Ja mikä 'vika' kehitysvammaisella sikiöllä on? Onko se este lapsen oikeudesta elämiseen?
Eilen illalla esim. uskoin että olen Universumin Kuningatar. Ajatus tuntuu hyvin hivelevältä, että taidan jatkaa uravalintaani pidempään, kunnes keksin jotain mahtavampaa.
Ateisti on kaikkivoipa, tie, totuus ja elämä.
>>Eilen illalla esim. uskoin että olen Universumin Kuningatar.
mutta olin sen verran hurmiossa että sanoin joukolle skinhedejä, että hiuksissa on taikavoimia ja jos ne ajelee pois, menettää kaikki voimansa.
Skinhedit inttivät vastaan järkyttyneinä ja muuan heistä sanoi että vauvatkin syntyvät ilman hiuksia...vauvathan ovat hyvin avuttomia ja voimattomia, joten se päätelmä ei johtanut mihinkään. Bubis voitti jälleen, vastaiskujen ollessa todella avuttomia räpellyksiä.
on uskosi itseesi?! Mutta tässä ajattelumallissasi on vaaransa, sillä et kenties kohta omaa kykyä nähdä sivustoillesi!
Mitä olen heidän kanssaan ollut tekemisissä niin tulee ilmi että ei aivoissa oikein ole eloa.
Heille isänmaallisuus on sitä että haukutaan Mamuja netissä ja vastustetaan maahanmuuttoa.
kun sanoin että eikös se isänmaallisuus ole sitä että pidetään vanhoista huolta,kasvatetaan nuorista kunnon kansalaisia,puolustetaan suomea sodassa ja yritetään kannustaa ja parantaa yhteiskuntaa.
siinä meni skineiltä kaljut jumiin.
samoin yksi meinasi käydä ihan kurkkuun kiinni huutaen "se on kylmä päivä helvetissä että puolustaisin tätä kommunistien johtamaa maata"
joten se siitä.
ainakin riittää uskoa omiin kykyihisi
on se ikävää kun ihmisellä on vain yksi näkökulma asioista, kuten sinulla.
Ei ole olemassa mitään vaaraa, että kuuntelisin sinua.
tai lienee kykyä kääntää asia kuin asia puolustuksekseen? Eli ateisti uskoo itseensä?
Ja edelleen uskomalla itseensä totaalisesti, ateisti onkin jumala?
Ps. Ei minua tarvitse kuunnella!
Jos minä olen jumala, mikä on hyvinkin mahdollista, niin millaista on tämä jumaluus luonteeltaan?
Tämänkin pieraisun motiivi:
"Ja edelleen uskomalla itseensä totaalisesti, ateisti onkin jumala?"
Voi teitä ressukoita ja luulojanne. Kuinka kukaan voi pyöriä palstalla kuukausitolkulla oppimatta mitään? Vaatiihan se jo aivan suunnatonta lahjattomuutta;)
tämän asian esität, niin kaiketi Sinä sen omalta kohdaltasi osaat parhaiten julki lausua.
Kuin myös minä omalta kohdaltani.
kikkeli
onkin joskus parempi lähtökohta elämiseen kuin täydellinen lahjakkuus!? Ja se täytyy kyllä tässä lahjattomuudessani todeta, että paljon olen oppinutkin!
oppisit pääsemään eroon noista sinulle iskostetuista stereotypioista kohdistuen ateisteihin, niin voisin sanoa ilman sarkasmia, tuon "kiitos".
Omalta osalta päätän keskustelun nyt tähän. Hyvät päivänjatkot:D
Enkä minä halua sterotypioida ketään, en ateistiakaan. Sillä näkeehän tälläkin palstalla vaikka minkä kaltaisia lausuntoja, siis ateistin puolelta.
Ja minä lausun tämän 'ole hyvä' nyt kyllä ilman minkään kaltaista sarkasmia! Kuin myös, kevättä rinnuksiin!
onko ateismin edustaja sitä verrattuna mihin?
Oletettavasti kuitenkin koska ateisti on kauniimpi ja älykkäämpi kuin muut ihmiset.
mitkään sanat eivät riitä ylistämään ateistin ylivertaisuutta!?
Ihailen terävää huomiotasi.
huomiota ei ole voinut sivuttaa!
mutta ainakin minä pidän itseäni mm. taiturimaisena ompeluvirtuoosina. Jouduin taas ilokseni toteamaan, että sellaista vaatekappaletta, asustetta tai mitään muutakaan kankaan käyttökohdetta ei kertakaikkiaan ole, jota minä en pysty tekemään omin neuvoin ja omin kaavoituksin, vaikka minulla ei ole alalle mitään koulutusta. On niin leuhka olo, että meinaa nahka revetä.
Sait minut oikein kananlihalle mielihyvästä :D
Olet kyvykäs taidossa, joka ei ole koskaan luonnistanut minulta, peräänantamattomana (tätä kohtaa ei tule käsittää väärin) oliona.
Leuhki vaan, minä useimmiten manaan kaikkien rättien kanssa, jotka vaativat kummaa yhteispeliä koneen sekä koneen käyttäjän kanssa. Mutta kyllä minäkin osaan suoraa ommelta ommella. Ehkä olenkin joissakin asioissa liian suoraviivainen?!
ja tietenkin luja luottamus siihen, että minähän osaan tuon. 12-13 aloin ommella. Sen jälkeen on tullut ommeltua kaikkea mahdollista alusvatteista päällystakkeihin ja huonekaljen verhoilusta laukkuihin.
Missä meriakvaariossa sinua on pidetty, kun et ole ehtinyt palstalle räpylöimään?
Mutta oli minulla asiaakin: Joko sinut on valjastettu tuohon Teotwawkin puuhaamaan ateisti-lehteen. Viimeksi se kaipasi (pila)piirrustustaitoista ihmistä. Ideakin oli valmiina. Joten sinä olit heti mielessäni;)
Joten jos haluat kantaa kalanruotosi yhteiseen kekoon, niin otapa siihen yhteyttä:D
Sain eilen valmiiksi kaarijousilla varustetun uimapuvun, jossa on kahdenlaista materiaalia. Osa on auringonsäteitä läpäisevää hieman verkkomaista kangasta ja osa tavallista peittävää uikkarikangasta. Tuli aika hieno asu, vaikka itse sanonkin. Mulla on tossa työnalla pitsibody samalla mallilla. Materiaalit ovat vähän erilaisia joustavuudeltaan, joten mittoja pitää vielä vähän säätää.
Ei kun jatkamaan hommia!
Maksani on viettänyt vuosilomaa, ja se herättää mulla sukurasitteena olevan yliaktiivisuuden. Yliaktiivisena mä en pysty istumaan paikallani niin kauaa, että ehtisin nettiin, ja silloin tapahtuu:
Tomaatit ja parikat ja kesäkukat ovat jo pitkällä taimella. Verstas on siisti ja järjestyksessä. Napit, nauhat, kankaat yms on lajiteltu ja järjestetty loogisesti. Sauna on pesty ja kaapit ovat järjestyksessä, ja kodin ergonomiaa on tehostettu. Vaatteita olen ommellut läjäpäin, koruja olen punonut ja leipää olen leiponut. Kenkiä, vaatteita ja pieniä kodinlaitteita olen korjannut.
Minä lähden tiistaina lomalle. Jos hyvin käy näen krokotiilisukulaisiakin.
"Joko sinut on valjastettu tuohon Teotwawkin puuhaamaan ateisti-lehteen. Viimeksi se kaipasi (pila)piirrustustaitoista ihmistä. Ideakin oli valmiina. Joten sinä olit heti mielessäni;) "
Mä olen vähän saamaton ja mielikuvitukseton ennalta asetetuissa tehtävissä. Mä olen enemmänkin tällainen hetken trombi. Voisin mä tietty loman jälkeen harkita. Palaan 14.4.
harjoituskaan ei päde kohdallani tässä ompelujutussa tai yleensäkään käsitöissä! Eikä luottamuskaan itseeni. Ompelukoneen ja minun kätteni välillä on erottamaton kuilu!
Joskus jopa mietinkin tätä asiaa, koska tämä on, voisinpa sanoa jopa ainoa juttu joka ei suju.
Ps. Muistan ikäni kun oppikoulussa piti parsia, niin käsityönopettajani nähtyään tekeleeni, kykeni vaivoin pidättelemään hymyään! Mutta kykyhän se oli sekin, enkä minä parempaan pystynyt!
"Muistan ikäni kun oppikoulussa piti parsia, niin käsityönopettajani nähtyään tekeleeni, kykeni vaivoin pidättelemään hymyään! Mutta kykyhän se oli sekin, enkä minä parempaan pystynyt! "
En yhtään ihmettele!
Mä olin aivan onneton kässässä, kun piti tehdä tyynynliinoja, pannulappuja ja esiliina. Voin vain kuvitella alisuoriutumiseni parsimisessa. Kun tehtävänä oli virkata baskeri ja viitta omaan käyttöön, niin tein niitä kotonakin. Opettaja katsoi kotona tekemiäni töitä ja oli sitä mieltä, että en ollut tehnyt niitä itse. Minä vakuuttelin tiukasti, että olen tehnyt. Opettajan oli pakko antaa minulle 9 entisen kutosen sijaan. Sinun kohdallasi voi olla ihan sama juttu. Todellisia kykyjäsi ei ole ehkä koskaan herätetty.
Piirtämisen kanssa minulla kävi vähän samoi. Nappulakoulussa opettajina oli pystyyn kuivuneita rottia, ja koulun puolesta annettiin huonot kennovärit. Aina piirustustunnin lopuksi oppilaiden työt ripustettiin luokan seunälle, ja minun piti joka kerta hakea työni ja vahvistaa värejä. Kun 3. luokan keväällä vakituisen rotan sijaiseksi tuli kaunis ja verevä nainen, opin käyttämään värejä. Ensimmäinen työ hänen piirustustunneillaan oli sienitalo. Tein suuren ja mahtavan sieneitalon, jossa oli vaaleanpunainen varsi ja tumma lakki punaisin pilkuin. Se oli kuva uudesta kauniista opettajasta, jolla oli tummanruskea tukka, kaunis vaalea ja kuultava iho sekä verevät posket ja huulet. Ope oli pulska maatalon emäntä. Siitä tuli piirustuspaperin täyttävä komea sienitalo. Työni erottui ensimmäistä kertaa edukseen piirustusten rivistä, ja uusi ope kysyi heti piirustusnumeroani. Sanoin, että 7. Uusi ope sanoi, että aivan liian vähän. Hän nosti numeroni seuraavassa arvostelussa kasiin ja siitä arvosana jatkoi kymppiin, ja sille tielle jäi.
Toki ihmisillä on luontaisia taipumuksia. Molemmat vanhempani ovat olleet käsityön taitajia. Tosin veljeni eivät ole kunnostautuneet sillä saralla. Puuseppäisälläni oli tapana sanoa: "Mitä minä en osaa tehdä, niin sitä ihminen ei edes tarvitse." Toinen hänen lempiheitoistaan oli, että meillä on kaikki muu kotitekoista, paitsi tuo vaimo. Äsken löysin vintistä isäni tekemän rahakukkaron. Vanhoihin sankoihin oli tehty uusi kukkaro, jonka saumat oli huoliteltu nahkasuikaleella punomalla. Luottamuksen omaan osaamiseeni olen varmaankin mallioppinut häneltä.
Mutta jos Sinun arvosanasi käsitöissä teki huiman nousun kutosesta ysiin, niin pikkuisen haiskahtaa? Äiskä kait avitti?
Ja minun kykyjäni tässä ompelupolitiikassa ei kyllä herätä enää mikään, ei innostuskaan koska sitä innostusta ei vaan ole. Piirtäminen ja runoilu on ollut aina bravuureitani kuten liikuntakin kaikissa muodoissaan, siis silloin aikoinaan! Ja kaiketi edelleenkin.
Mutta maailma on muuttunut, tavallaan leikistä todeksi. Ja nyt sitten mennäänkin vain luottamuksella siihen omaan osaamiseensa, ei kuitenkaan täysin yksin!
Silloin, kun arvosanani oli 6, niin sukkia ja tumppeja oli kutonut minun lisäkseni luokkakaverit ja äiti, että saisin ne edes joskus valmiiksi. Ysin sain kyllä ihan omista tuotoksistani. En olisi edes antanut kenenkään sotkea baskerini tasaista työjälkeä ruutinilla ja vauhdilla vedetyillä silmukoilla. Viitan saumojen linjaa korjasin itse, koska kaavoitus oli vähän kökkö. Semmoiset hienosäädöt on parasta tehdä itse. Katsos tuleva insinööri oli pilkuntarkka jo silloin.
ompelu tai käsityöt yleensäkään eivät ole pohjustaneet minun uravalintaani. Eikä se suoran ompeleen osaaminenkaan oikei istu tähän kuvioon.
Jospa Sinä nyt suuressa viisaudessasi ratkaisitkin tämän ongelman, siis minun tumpelointini näissä käsitöissä?
muutamia vuosia leipääni ansainneena uskon vakaasti harjoituksen voimaan. Toki joku tarvitsee harjoitusta enemmän enemmän kuin joku toinen, ja kaikista ei tule virtuooseja, mutta eihän kaikista tarvitse tullakaan. Luotan siinäkin asiassa kykyihini, että minun kynsissäsi piilevät lahjasi venyisivät äärirajoilleen, jotka voivat olla pidemmällä kuin osaat arvatakaan.
En minä tiedä. Riippuu ateistista.
Sinä joskus olet tätä asiaa pohtinut, sillä sellaisen käsistyksen olen saanut, että asioita kuitenkin yleensä pohdit?!
on niin jumalatonta tekstiä, kuitenkin yleensä.
Ja tulin seuravankaltaiseen lopputulokseen.
Ei kiinnosta.
Se mitä mieltä kukin on itsestään on täysin heidän oma asiansa, samoin on se haluavatko he jakaa tämän jonkun toisen kanssa vaiko eivät.
Minulla ei ole mitään syytä olettaa millainen joku henkilö on eikä minulla ole mitään keinoa tehdä tälläistä arviota mikäli tämä kyseinen henkilö ei halua ilmaista tätä minulle.
Minä voin ainoastaan arvioida ihmisiä sen mukaan mitä he sanovat ja mitä he itsestään kertovat mutta minä en edes pyri muodostamaan mitään yleistävää kuvaa esim; siitä miten jokin tietty ryhmä voitaisiin määritellä.
Minulle jokainen henkilö on yksilö, jokainen tapahtuma ainutlaatuinen ja jokainen kohtaaminen niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa kyseisestä hetkestä riippuvainen.
Kaikki muuttuu eikä mikään pysy samana.
Ja tämäkin aloitukseni oli seurausta jonkin ateistin lausumasta, että mielenterveysongelmaiset tulisi abortoida. Enkä vielä tiedä onko joku antanut vastausta siihen kysymykseeni, onko tämä probleemi mahdollista tutkia jo sikiövaiheessa.
Olen pahoillani, jos koet tekstini jumalattomaksi, koska asiahan ei kohdallani kulje näin!
minäkin olen tässä viime aikoina pohdiskellut, että mitä minua kiinnostaa mitä kukin touhuaa tai mitä kukin tahollansa ajattelee. Teen työni, enkä paljon muuta kaipaa.
Mutta toisaalta kuitenkin oivallan, ettei tämä juttu voi ihan näin mennä. Ja monessa kohtaa näkemyksesi ovatkin, en voi lausua että oikeita, mutta kuitenkin aika yleispäteviä. Eli ei kiinnosta.
Toki jokainen meistä on yksilönsä ja jokaista tulisi sietää, koska eihän meillä ole varuja valita vain ja ainoastaan niitä 'oikeita' hetkiä. Ja tässä kohtaa haluaisinkin esiintuoda yhden tapaamisen tuiki tuntemattoman, hivenen juopuneen ihmisen kanssa, jonka tarinoita oli aika tukala kuunnella (ei mitään uskonnollisuuteen/uskonnottomuuteen liittyvää).
Hivenen kyllästyneenä kysyin, että oletko ateisti. Hän vastasi, ettei ole koskaan ollut eikä hänestä koskaan sitä tule. Tätäkin pohdiskelin.
Ja lopuksi lausut: "Kaikki muuttuu eikä mikään pysy samana."
Niin kaikki muuttuu, kaikessa mikä koskettaa elämistämme. Muutos on jopa trendi, johon pitänee vain sopeutua, elääkseen? Ja kait ateisti, tätä ainutkertaista elämistään vasten ajateltuna, on hivenen tiukemmalla?
Yllättävää. Missä mielessä??
Olen sitä mieltä että mitä ihmiset itsekseen ajattelevat ja tekevät on heidän oma asiansa, niinkauvan kuin se ei kosketa ketään muuta.
Mutta silloin kun ihmiset katsovat että heidän on syystä ,taikka sitten ilman mitään erikoisempaa syytä, lausua mielipiteensä ääneen kyse ei enään ole heidän henkilökohtaisesta asiastaan.
Siinä vaiheessa kun joku ilmaisee mielipiteitää, pyrkii edistämään jotakin toimintaa taikka vain muuten yrittää vaikuttaa jollakin tasolla muiden ihmisten toimintaan taikka ajatuksiin ei kyse enään ole ainoastaan tästä kyseisestä henkilöstä, silloin on sekä syytä että tarvetta kiinnostua tai kiinnittää huomiota asiaan jollakin tasolla.
>> Toki jokainen meistä on yksilönsä ja jokaista tulisi sietää, koska eihän meillä ole varuja valita vain ja ainoastaan niitä 'oikeita' hetkiä. > Ja kait ateisti, tätä ainutkertaista elämistään vasten ajateltuna, on hivenen tiukemmalla?
kukin tahollansa saa ajatella aivan mitä lystää, mutta eri asia sitten kun tulee kokonaisuuden hahmottamiseen eteen. Ja etenkin se 'kaupitteleminen' siitä omasta näkökulmastaan? Tällöin liidellään jo laajemmassa kokonaisuudessa, problemaattisessa sellaisessa?
Ja arvostus? Lienee ikuisuuskysymyksiä tämäkin, siis siinä mielessä, että vaikea niitä totuttuja kuvioita on ryhtyä rikkomaan. Arvostus, mikäli tätä sanaa haluaa käyttää, on osittain verhottua toimintaa.
Ja näinhän tämä menee, ettei ateistilla ole kuin tämä yksi ja ainutkertainen elämisensä, ateismia peilaten. Tosin ei minulla ole valtuuksia arvioida tämänkään tarkastelunäkökulman oikeellisuutta.
Ainahan minä olen oikeassa. Tai ainankin tälläisissä asioissa joissa esitän ainoastaan minun oman mielipiteeni asiasta enkä edes yritä yleistää sitä millään lailla.
Eihän kukaan varmaankaan varsinaisesti usko asioihin taikka konsepteihin jotka ko. henkilö kokee olevan väärässä.
Tästä syystä jokainen uskoo olevansa oikeassa.
Toisaalta minä olen vakuuttunut että minä olen oikeassa ja niin on vakuuttunut kaikki muutkin että he ovat oikeassa.
Ainoa asia joka jonkun täytyy tehdä on osoittaa että minä olen väärässä taikka vakuuttaa minut siitä että jokin toinen vaihtoehto on enemmän oikeassa ja selkeämpi kuin minun tällähetkellä omaamani uskomukset.
Se olenko minä sitten oikeassa, onko joku oikeassa tai onko kukaan oikeassa on sitten kysymys johon ei välttämättä koskaan saada vastausta.
Toisaalta en minä ala elämään elämääni siten että uskon olevani väärässä, eihän siinä ole mitään järkeä.
>> Tällöin liidellään jo laajemmassa kokonaisuudessa, problemaattisessa sellaisessa?> Tosin ei minulla ole valtuuksia arvioida tämänkään tarkastelunäkökulman oikeellisuutta.
On ja ei.
vastaus ei pureudu koskaan kysymyksen ytimeen!
"vastaus ei pureudu koskaan kysymyksen ytimeen!"
Tietysti, koska koko kysymys oli niin epämääräinen, että sillä ei ollut mitään ydintä.
vain havainnut, tai et halunnut havaita, asian ydintä!
Tähdenlentona hivenen pettynyt (tietyt poikkeukset lukuunottamatta) ateistilta saamiini vastauksiin. Tosin yksikään ei antanut perusteltua vastausta:
1. Onko tiede kykenevä erottelemaan mielnterveyshäiriöistä potevat ihmisenalut jo sikiövaiheessa.
2. Onko silmiemme edessä vaihtelevat värit vain jotakin kummaa spektriä, tai jotain tänne päin.
Tai että
3. Onko ateisti kyvyiltään paremmin varustettu tähän elämisen 'kamppailuun'.