Yksi höyrypää uhoaa alemmassa ketjussa, että oikein kuulemma virallinen Suomea koskeva ehdoton antautumisvaatimus löytyisi vuodelta 1944:
"Paperi luovutettiin 28.6. 44. Se on kopiona entisessä Sota-arkistossa"
Enpä ole tällaisesta mullistavasta todisteesta kuullutkaan. Asiastahan on päinvastoin kiistelty näihin päiviin asti.
Joten mites on? Onko tuollainen paperi ihan oikeasti olemassa ja onko joku tutkija sitä hyödyntänyt?
"Paperi luovutettiin 28.6. 44. Se on kopiona entisessä Sota-arkistossa"
Enpä ole tällaisesta mullistavasta todisteesta kuullutkaan. Asiastahan on päinvastoin kiistelty näihin päiviin asti.
Joten mites on? Onko tuollainen paperi ihan oikeasti olemassa ja onko joku tutkija sitä hyödyntänyt?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lainaus:
"Neuvosto-asevoimat olivat sodan kuluessa vain poikkeuksellisesti voineet kohdata suomalaista siviiliväestöä Suomen maaperällä, mutta nämäkin kohtaamiset olivat riittävä viesti siitä, minkälainen miehittäjä oli Suomeen pyrkimässä. Suomeen he eivät päässeet, mutta Itä-Preussiin kyllä. Roesselin pikkukaupungin sairaalan johtava lääkäri Arnold Niedenzu, mitä tapahtui tässä saksalaisessa taajamassa neuvostoarmeijan tultua 28.01.1945.
"Laajamittainen ryöstely, murhapoltot, väkivaltaisuudet, raiskaukset, murhat ja tapot alkoivat välittömästi. Heti ensimmäisenä päivänä lyötiin kuoliaaksi tai ammuttiin 60 henkilöä.
Se kohdistui naisiin, jotka eivät antaneet väkisinmaata itseään, ja miehiin jotka yrittivät suojella vaimojaan ja lapsiaan, ja ihmisiin jotka eivät luovuttaneet riittävän nopeasti rannekellojaan tai alkoholijuomiaan. Useissa tapauksissa ei ollut pääteltävissä minkäänlaista havaittavaa motiivia surmatöihin. Tällä tavalla joutui ammutuiksi kolme miestä ja viisi naista Katolisessa Sairaalassa, ja kaupungissa eräs opettajatar neljän lapsensa kanssa. Nämä ensimmäiset uhrit haudattiin viikkoa myöhemmin joukkohautaan. ...
Venäläisiä ei pysäyttänyt mikään: 80-vuotiaat mummot ja 10-vuotiaat tytöt, vaikeasti vammaiset, kaikki naispuoliset asukkaat. Raiskaukset tapahtuivat mitä vastenmielisimmillä tavoilla. Venäläiset jahtasivat naisia jo päivisin,ja öisin he tunkeutuivat asuntoihin rikotuista ikkunoista tai sisäänpotkituista ovista, jopa kattojen kautta, ja syöksyivät sitten onnettomien naisten ja tyttöjen kimppuun, yleensä vielä aseitaan käyttäen.
Yleensä venäläiset tunkivat pistoolinpiipun kauhistuneiden uhriensa suuhun. Yleensä kävi niin, että jos uhrin naisellinen olemus oli tavallista kiinnostavampi, venäläiset ensimmäistä raiskaajaa seurasi useampi, -kukin vuorollaan. ...
Uskon, että vain hyvin harvat venäläiset eivät osallistuneet näihin kauhistuttaviin rikoksiin. Tavallisten sotilaiden ja upseerien välillä on tuskin mitään eroa tässä suhteessa. Kun kymmenvuotias lapsi, jolla oli vaikea repeämä raiskausten seurauksena, tuotiin sairaalaan, kysyin GPU:n puolalaiselta tulkilta, olisiko mitään mahdollisuutta rajoittaa tätä kauheutta. Hän vastasi minulle näin: "Se oli alussa luvallista, joten on luonnollisesti vaikeaa mennä nyt kieltämään..."
(Ostdok.2./37/103-108.)
Voidaan kysyä, aiheuttiko tämän eläimellisen raakuuden saksalaisiin kohdistuva julmuuksiin yllyttävä "antifasistinen" propaganda, vai onko se bolshevismille lajityypillistä käyttäytymistä? Suomalaisiahan ei missään tapauksessa pidetty "fascisteina". Eihän?
Eversti S.Ahto kertoo:
"Hyvää ei luvannut Suomelle vuoden 1941 neuvostopropagandakaan, joka sekin tavallaan heijasti maan johdon tahtoa. Neuvostoliiton myöhempi pääministeri Nikolai Tihonov julisti suomalaiset saksalaisiakin pahemmiksi rikollisiksi.
Juuri suomalaiset, jotka toivoivat Leningradin pyyhkimistä maan päältä, olivat yllyttäneet saksalaiset piirittämään kaupunkia. Mitään myönteistä ei suomalaisissa Tihonovin mukaan ollut, vaan he olivat salamurhaajia, luonnon kurjia lapsipuolia, järjettömiä ja mielisairaita.
Koska Leningradin valtaus ei ollut heille onnistunut, he olivat raivonneet Karjalan kannaksen rauhallisen neuvostoväen seassa tavalla, “joka asetti varjoon alhaisuudessaan, julmuudessaan ja terrorissaan jopa Gestapon julmimmat miehet”.
Niin sanottu valtiollinen erityiskomissio julkaisi kesällä 1944 kommunikean, jossa suomalaisfasistisia maahantunkeutujia syytettiin mitä raskaimmista rikoksista.
Suomen hallitus ja sotilasjohto olivat alistaneet Itä-Karjalan väestön “suomalaisten telottajien hirvittävälle kidutukselle” ja 40 prosenttia asukkaista oli kuopattu joukkohautoihin. Tavoitteena suomalaisilla oli ollut "koko väestön totaalinen tuhoaminen."
Ev. Sampo Ahto.
Neuvostopropagandit olivat siis paiskineet töitä stahanovilaisella innolla saadakseen soldaattinsa näkemään kaikenikäiset suomalaiset "fasistisina petoina".
Kun 150 000 suojeluskuntalaista olisi ammuttavina, ja kymmenet tuhannet lämmittämättömissä härkävaunuissa matkalla Siperian vankileirien saaristoon, jäljellejääneet -naiset, lapset ja vanhukset- olisivat jakaneet miljoonien saksalaisten ja itäeurooppalaisten naisten ja lasten kohtalon. Tämä oli meille suunniteltu tulevaisuus."
http://www.tappis.0catch.com/torjuntavoitto_1944.htm
Lainaus:
"Kylmän realistisella Linkomiehellä oli syynsä epätoivoon. Rintaman kestämisestä ei ollut tietoa, mutta Neuvostoliiton päämääristä oli saatu 22. kesäkuuta vihollisen vastaus pyyntöömme tulen lopettamisesta. Neuvostoliitto ilmoitti suostuvansa, mutta vain yhdellä ehdolla: Suomen oli antauduttava.
Niin varmoja Kremlissä oltiin täydellisestä voitosta, että 28. kesäkuuta, siis edelleen päivälleen 60 vuotta sitten, Moskovassa saatiin valmiiksi huolellisesti laadittu asiakirja, joka suomalaisten olisi antautuessaan ollut allekirjoitettava.
Asiakirja sisälsi viisikymmentäkuusi kohtaa. On paikallaan toistaa siitä muutamia kohtia.
“Suomen hallitus ja puolustusvoimain ylipäällystö tunnustavat Suomen asevoimien täydellisen häviön sodassa SNTL:ää vastaan ja ilmoittavat Suomen ehdottomasta antautumisesta pyytäen lopettamaan sotatoimet...
Täten Suomen maa-, meri- ja ilmavoimat, sijainnistaan riippumatta antautuvat ehdoitta...
Suomen puolustusvoimain ylipäällystö suorittaa kaikkien Suomen maa-, meri- ja ilmavoimien aseistariisumisen NL:n sotavoimien ylipäällystön määräysten, aikataulun ja järjestyksen mukaisesti sen valvonnan alaisena...
Tämän asiakirjan allekirjoittamishetkestä lähtien siihen saakka kunnes NL:n sotavoimien ylipäällystö on ottanut valvontaansa kaikki Suomen tietoliikenneyhteydet, kaikki radiolähetykset Suomen alueella on kielletty ja Suomen lennätin-, puhelin- ja radioyhteydet muihin maihin katkaistaan...
Antautumisehtojen täyttämiseksi ja SNTL:n etujen turvaamiseksi NL:n sotavoimien ylipäällystö miehittää omin asevoimin ja oman harkintansa mukaan osittain tai kokonaan Suomen alueen, sen satamat, Ahvenanmaan saariston ja Suomenlahden saaret. SNTL:n hallitus toteuttaa kaikkia miehitysvaltiolle kuuluvia oikeuksia Suomen miehitetyillä alueilla. NL:n sotavoimien ylipäällystö julkaisee omat käskyt ja määräykset.
Suomen hallitus ja Suomen kansa pyrkivät kaikin tavoin myötävaikuttamaan näiden käskyjen ja määräysten täytäntöönpanoon. Suomen hallitus antaa viipymättä määräykset kaikille viranomaisille totella ehdoitta määräyksiä.
Suomen hallitus sitoutuu toteuttamaan sellaiset lakisääteiset ja muut toimet, jotka NL:n sotavoimien ylipäällystö katsoo tarpeellisiksi tämän asiakirjan ehtojen täyttämiseksi. Suomen hallitus vastaa kaikista miehittämisestä johtuvista menoista. Suojeluskunnan kaikki osastot ja liittymät sekä Suomen muut vastaavat järjestöt on riisuttava aseista välittömästi...
Kaikki suojeluskunnan jäsenet on internoitava...
Liittoutuneille aiheutettujen tappioiden maksamisen vakuudeksi NL:n sotavoimien ylipäällystö asettaa takavarikkoon sekä Suomen pankin että muiden pankkien kultavarannon, ulkomaan valuutan ja muut arvotavarat.”
Kauhistuttavassa asiakirjassa on erityisen uhkaavaa sen sisältämä määräys kaikkien suojeluskuntalaisten internoimisesta eli vangitsemisesta. Toistasataatuhatta suomalaista olisi siis jo heti ensi alkuun lähtenyt Stalinin leireille.
Kaiken kaupanpäällisiksi asiakirja ei olisi sitonut NL:a itseään. Se sisälsi näet myös seuraavan kohdan:
“Mikäli Suomen hallitus tai puolustusvoimien ylipäällystö eivät täytä jotakin tässä asiakirjassa olevaa ehtoa, Neuvostoliiton sotavoimien ylipäällystö käyttää pakkokeinoja, joilla taataan ehtojen täyttäminen.”
Ehtojen täyttämättä jättämisestä Suomea olisi voitu syyttää koska tahansa, sillä mukaan oli laitettu pykälä, jonka toteuttaminen ei ollut Suomen vallassa. Antautumissopimuksen mukaan “Suomen alueella toimivat saksalaisten sotilasyhtymät on välittömästi riisuttava aseista ja internoitava”. Pohjois-Suomessa olleen 220 000 miestä käsittävän vahvan saksalaisen vuoristoarmeijan aseistariisuminen ja vangitseminen ei olisi onnistunut suomalaisille mitenkään, ei varsinkaan nyt kun meidän oma armeijamme olisi jo antautunut ja merkittävä osa siitä matkalla keskitysleirille.
Voimme vain arvailla, mitä meille olisi tapahtunut Suomen miehittämisen jälkeen. Tuskin Stalin oli yksityiskohtia vielä miettinytkään. Mutta hyvää tahtoa hänellä ei meidän varallemme ollut. Talvisodan aikana hän oli todennut:
“Suomessa on vähemmän asukkaita kuin Leningradissa. Heidät on helppo siirtää jonnekin.”
Samaisen talvisodan aikana neuvostodiktaattori oli lausunut:
“Valkosuomalaisten rungon muodostavat 150 000 suojeluskuntalaista. Olemme tappaneet heistä 60 000. Myös loput ammutaan. Vain vanhukset ja pikkupojat jätetään.”
Tämän ajatuksen mukaisesti määrättiin Katynin seudun keskitysleirit tyhjennettäväksi 20 000 suomalaista upseeria varten, kun Neuvostoliitto valmistautui antamaan Suomelle kuoliniskun helmikuussa 1940.
Suomalaisia Katyniin ei lopultakaan saatu. Heidän tilalleen sinne toimitettiin sitten 25 000 puolalaista upseeria ja sivistyneistön edustajaa, jotka ammuttiin keväällä 1941."
http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200403_sivu_23.html
Stalin siis vaati Talin-Ihantalan suurtaistelujen alla Suomelta sitoutumista antautumiseen jo neuvottelujen ehtona. Kun puna-armeijan veri virtasi kuiviin Talin-Ihantalan kentillä, Viipurinlahdella ja Ilomantsissa, vaatimusten sävy muuttui.
Suomi oli liian pieni maa jotta sen saamiseksi olisi uhrattava enemmän divisioonia, joille oli muuten muutakin käyttöä. -Ja Suomenhan voi hoitaa myöhemmin!? Näin Stalin lienee jahkaillut.
Syyskuussa 1944 aselepo solmittiin ilman antautumisvaatimusta. Saksan joukkojen karkoittaminen Suomen alueelta jätettiin suomalaisten omaksi tehtäväksi, eikä Suomea miehitetty.
Tuo tarina ei vastannut mitenkään kysymykseeni.
Eli onko vaatimuksesta kirjallista, Suomelle toimitettua kopiota sota-arkiston kokoelmissa vai ei?
Miksi et kertonut yhttän mitään tuosta Moskovan välrauhasopimuksesta?
http://heninen.net/sopimus/1944_f.htm
Juurihan tuossa Moskovan välirauhasopimuksessahan määrätään kuinka Suomen pitää toimia hävityn sodan jälkeen ettei Suomea miehitetä.
Tuota Suomen Moskovan välirauhasopimuksen noudattamista tuli valvomaan liittoutuneiden maiden valvontakomissio.
Se löytyy Mannisen-Myllyniemen kopiokokoelmasta, jossa on jäljennöksiä alkuperäisistä asiakirjoista. Mm. Ohto Manninen on asiaa tutkinut venäjän taitoisena.Venäläinen professori Juri Kilin on myös paperia käynyt läpi. Sitä ei ole niin hirveästi toitotettu, koska se korvattiin uudella paperilla, josta sitten muokattiin aselepo- ja välirauhan ehdot. Ei ne paljoa antautumisesta puuttuneet, mutta nyt niiden toimeenpano oli Suomen viranomaisten, eikä puna-armeijan vastuulla, kuten alkuperäisessä paperissa. Siinä oli oleellinen ero.Vanhassa paperissa määrättiin mm. laajat vangitsemiset, nyt riitti maanpuolustusjärjestöjen lakkauttaminen äärivasemmiston vallankumouksen tieltä.
"Neuvostoliitossa oli tehty jo valmiiksi
“Suomen ehdotonta antautumista koskeva
asiakirja”. Tätä ei koskaan jätetty Suomelle,
mutta Martti Turtola on julkaissut sen
teoksessaan “Mannerheim-kirja”. Ehdoton
antautuminen olisi johtanut Suomen maan
ja kansan tuhoon juuri siten kuin Stalin
alunperinkin oli suunnitellut. Asiakirja käsittää 56 pykälää."
Rautkallio Hannu Sotasyyllisyyden asiakirjat
Sotasyyllisyyden tutkimusprojekti, 2006, 681 s.
Hannu Rautkallion toimittama Sotasyyllisyyden asiakirjat -teos kertoo sivulta 99 alkaen nuo Turtolan alunperin Mannerheim-kirjassaan julkaisemat Kapitulaatio -asiakirjat.
>>
Niin varmoja Kremlissä oltiin täydellisestä voitosta, että 28. kesäkuuta, siis edelleen päivälleen 60 vuotta sitten, Moskovassa saatiin valmiiksi huolellisesti laadittu asiakirja, joka suomalaisten olisi antautuessaan ollut allekirjoitettava. Asiakirja sisälsi viisikymmentäkuusi kohtaa. On paikallaan toistaa siitä muutamia kohtia.
“Suomen hallitus ja puolustusvoimain ylipäällystö tunnustavat Suomen asevoimien täydellisen häviön sodassa SNTL:ää vastaan ja ilmoittavat Suomen ehdottomasta antautumisesta pyytäen lopettamaan sotatoimet... Täten Suomen maa-, meri- ja ilmavoimat, sijainnistaan riippumatta antautuvat ehdoitta... Suomen puolustusvoimain ylipäällystö suorittaa kaikkien Suomen maa-, meri- ja ilmavoimien aseistariisumisen NL:n sotavoimien ylipäällystön määräysten, aikataulun ja järjestyksen mukaisesti sen valvonnan alaisena... Tämän asiakirjan allekirjoittamishetkestä lähtien siihen saakka kunnes NL:n sotavoimien ylipäällystö on ottanut valvontaansa kaikki Suomen tietoliikenneyhteydet, kaikki radiolähetykset Suomen alueella on kielletty ja Suomen lennätin-, puhelin- ja radioyhteydet muihin maihin katkaistaan... Antautumisehtojen täyttämiseksi ja SNTL:n etujen turvaamiseksi NL:n sotavoimien ylipäällystö miehittää omin asevoimin ja oman harkintansa mukaan osittain tai kokonaan Suomen alueen, sen satamat, Ahvenanmaan saariston ja Suomenlahden saaret. SNTL:n hallitus toteuttaa kaikkia miehitysvaltiolle kuuluvia oikeuksia Suomen miehitetyillä alueilla. NL:n sotavoimien ylipäällystö julkaisee omat käskyt ja määräykset. Suomen hallitus ja Suomen kansa pyrkivät kaikin tavoin myötävaikuttamaan näiden käskyjen ja määräysten täytäntöönpanoon. Suomen hallitus antaa viipymättä määräykset kaikille viranomaisille totella ehdoitta määräyksiä.
Suomen hallitus sitoutuu toteuttamaan sellaiset lakisääteiset ja muut toimet, jotka NL:n sotavoimien ylipäällystö katsoo tarpeellisiksi tämän asiakirjan ehtojen täyttämiseksi. Suomen hallitus vastaa kaikista miehittämisestä johtuvista menoista. Suojeluskunnan kaikki osastot ja liittymät sekä Suomen muut vastaavat järjestöt on riisuttava aseista välittömästi... Kaikki suojeluskunnan jäsenet on internoitava... Liittoutuneille aiheutettujen tappioiden maksamisen vakuudeksi NL:n sotavoimien ylipäällystö asettaa takavarikkoon sekä Suomen pankin että muiden pankkien kultavarannon, ulkomaan valuutan ja muut arvotavarat.”
Kauhistuttavassa asiakirjassa on erityisen uhkaavaa sen sisältämä määräys kaikkien suojeluskuntalaisten internoimisesta eli vangitsemisesta. Toistasataatuhatta suomalaista olisi siis jo heti ensi alkuun lähtenyt Stalinin leireille.
Kaiken kaupanpäällisiksi asiakirja ei olisi sitonut NL:a itseään. Se sisälsi näet myös seuraavan kohdan: “Mikäli Suomen hallitus tai puolustusvoimien ylipäällystö eivät täytä jotakin tässä asiakirjassa olevaa ehtoa, Neuvostoliiton sotavoimien ylipäällystö käyttää pakkokeinoja, joilla taataan ehtojen täyttäminen.” Ehtojen täyttämättä jättämisestä Suomea olisi voitu syyttää koska tahansa, sillä mukaan oli laitettu pykälä, jonka toteuttaminen ei ollut Suomen vallassa. Antautumissopimuksen mukaan “Suomen alueella toimivat saksalaisten sotilasyhtymät on välittömästi riisuttava aseista ja internoitava”. Pohjois-Suomessa olleen 220 000 miestä käsittävän vahvan saksalaisen vuoristoarmeijan aseistariisuminen ja vangitseminen ei olisi onnistunut suomalaisille mitenkään, ei varsinkaan nyt kun meidän oma armeijamme olisi jo antautunut ja merkittävä osa siitä matkalla keskitysleirille.
Voimme vain arvailla, mitä meille olisi tapahtunut Suomen miehittämisen jälkeen. Tuskin Stalin oli yksityiskohtia vielä miettinytkään. Mutta hyvää tahtoa hänellä ei meidän varallemme ollut. Talvisodan aikana hän oli todennut: “Suomessa on vähemmän asukkaita kuin Leningradissa. Heidät on helppo siirtää jonnekin.” Samaisen talvisodan aikana neuvostodiktaattori oli lausunut: “Valkosuomalaisten rungon muodostavat 150 000 suojeluskuntalaista. Olemme tappaneet heistä 60 000. Myös loput ammutaan. Vain vanhukset ja pikkupojat jätetään.” Tämän ajatuksen mukaisesti määrättiin Katynin seudun keskitysleirit tyhjennettäväksi 20 000 suomalaista upseeria varten, kun Neuvostoliitto valmistautui antamaan Suomelle kuoliniskun helmikuussa 1940.
valmisteli suunnitelma-asiakirjan Suomen ehdotomasta antautumisesta. Se jätettiin NL:n varaulkoministeri Vyshinskille 28.6.44. Asiakirjan löysi suomalainen tutkijaryhmä NL:n arkistosta 1991. Sen kopio on entisessä sota-arkistossa. Sitä ovat käsitelleet mm. Tapio Tiihonen, Martti Turtola ja Sampo Ahto.
Rintamatilanteen takia sitä ei voitu toimeenpanna, koska Suomi ei antautunut. Kun tämä kävi selväksi, Voroshilovin komitea valmisteli Molotoville uudet antautumisehdot heinäkuun puolivälissä.Ne toteutuivaty myöhemmin lähes sellaisinaan aselepoehtoina ja välirauhansopimuksena.
Te höyrypäät höpötätte omia juttujanne todellisuuden ulkopuolella. Ei maailma mene teidän kuvitelmienne mukaan, tajuatteko?
Suomen armeija oli tarkoitusd murskata antautumiskuntoon kesällä -44. Se jäi hiukkasen paitsi. Siksi valmiit paperit pantiin odottamaan aikaa parempaa. Tilalle tuli aselepoehdot. Niiden täytäntöönpano kuului Suomelle, jonka armeija oli pelastanut miehitykseltä torjuntavoitollaann.
Taidat kuulua siihen palstan ääliöjengiin, joka soittaa suutaan, mutta kaikkinainen faktatieeo puuttuu.
Voihan sitä vaatia ja ehdotella mitä tahansa, se on taas eri asia mihin on suostuttu.
Suomea kyllä vaadittiin antautumaan ehdoitta, mutta Suomi ei näihin vaatimuksiin suostunut, tästä seurasi sarja taisteluja joita Suomalaiset kutsuu torjuntavoitoiksi.
Nämä taistelut käytiin kesän 1944 aikana.
Myöhemmmin sitten tehtiin aseleposopimus Moskovan rauhan 1940 rajojen pohjalta, eli periaatteessa samat rajat kuin Talvisodan lopussa.
No tämäkään sopimus ei sitten pitänyt ja 1944-1947 välillä allekirjoitettiin seitsemän kertaa uusi aseleposopimus, jossa Suomi luovutti aina jonkin pienen alueen lisää N-liitolle.
Viimeksi eli 1947 luovutettiin sähkövoimalaitos Paatsjokilaaksossa, jotta Venäläiset sai Petsamon nikkelikaivoksille sähköä.
Kun Suomen ja Venäjän rajakomissio oli vetänyt kaakkoisrajaa Värtsilään asti, niin he pysähtyivät yöpymään. Suomen puolella järjestettiin illallinen Värtsilän tehdasalueen ruokalassa. Venäläiset huomasivat, että täällähän on hyviä tehtaita, ja koukkasivat rajaa sillä kohtaa vastaavasti.